Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseltä lapselta voi kieltää kiukuttelun?
13.06.2026 |
Taustaa: lapseni on aina ollut aika tulinen temperamentiltaan, kova huutamaan ja huutaa kovaa ja kiukuttelua löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuitenkin aina kasvattanut häntä niin, että huuto ei ole ok eikä kiukuttelemalla saa mitään mitä haluaa, eikä ole saanutkaan. Tässä vuosien varrella olen kuullut niin paljon huutamista ja kiukuttelua, että en enää jaksa, etenkin kun mikään kasvattaminen ja ohjaaminen mitä teen ei tunnu sitä vähentävän. Olen siispä ajatellut, että jos jatkossa vain kieltäisi kaiken kiukuttelun ja huutamisen täysin. Siis täysin, vaikka kaikkien karkkipäivien ja ruutuaikojen ym ym menettämisen uhalla, koska en enää jaksa. Itken usein salaa kun on pää niin kipeä kaiken huudon takia. Minkä ikäiselle teidän mielestä voi tehdä näin? Minkä ikäinen temperamenttinen lapsi kykenee lopettamaan kiukuttelun?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Hän on lapsi! Vasta opettelee asioita. Ei sitä voi kokonaan kieltää.
On opetellut sitä kiukuttelua jo seitsemän vuotta. Eiköhän ala mennä kaaliin jo vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
No sano sille lapselle että lopettaa jatkuvan kiukuttelunsa! Piste. Kyse on jo koululaisesta, hyvänen aika.
Kyllä, on sanottu, about joka kerta. Vaan kun ei lopeta. Siksi tämä aloitus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
Varmasti. Varsinkin jos tulee vartavasten luoksesi vieläpä kiukuttelemaan.
En kyllä tiedä. Jotain huomiota lapsi siinä hakee, mutta jos ei kerta halua keskustella tai lohdutusta.
Tulee varta vasten luokseni kiukuttelemaan. Ihan tyhjästäkin yleensä. En tiedä mitä siinä hakee, kun huomiota saa muutenkin paljon ja sillä tavalla yleensä vähemmän huomiota. Eikä tosiaan halua mitään lohdutuksia tai haleja tms. En ole vielä keksinyt mitä haluaa. Usein kysyn mitä sinä äidiltä nyt haluat, mutta ei kerro, kiukkuhuutaa vain jostain lisää ja lisää (ei yleensä vaadi mitään, kunhan kiukkuaa vain). Ap
Ala kutsua lastasi kiukkuperseeksi. Ihan muidenkin kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
No sano sille lapselle että lopettaa jatkuvan kiukuttelunsa! Piste. Kyse on jo koululaisesta, hyvänen aika.
Kyllä, on sanottu, about joka kerta. Vaan kun ei lopeta. Siksi tämä aloitus. Ap
Miksei sinulla ole auktoriteettia? Johan tuo on turvallisuuskysymys, jos lapsi ei usko vanhempaansa.
Vierailija kirjoitti:
Myy se kakara.
Joo, mustalaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46-vuotias tyttäreni kiukuttelee minulle silloin tällöin, joten en tiedä, missä iässä.
Älä anna sille kiukuttelevalle lapselle huomiotasi. Lähde pois. Lapsi taitaa luulla olevansa kaiken keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annoin oman lapseni huutaa omassa huoneessaan jos halusi ja otin syliin huutamaan jos halusi. Ei olisi tullut mieleenkään käskeä pidättelemään tunteita.
Niin, minun lapseni ei halua kiukutella ja huutaa omassa huoneessaan vain vain siinä huoneessa missä minä olen ja vain ihan minun vieressä, usein hihassa roikkuen. Hän ei myöskään halua syliin tai lohdutusta, hän haluaa kiukutella. Ap
Tää voi olla kaukaa haettu, mutta mittauta ap lapsesi ferritiini.
Tiedän "kaikkea vastustavia ja kiukuttelevia" lapsia, jotka on muuttuneet kuin toiseksi lapseksi tunneilmaisultaan, kun on raudanpuute korjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
No sano sille lapselle että lopettaa jatkuvan kiukuttelunsa! Piste. Kyse on jo koululaisesta, hyvänen aika.
Kyllä, on sanottu, about joka kerta. Vaan kun ei lopeta. Siksi tämä aloitus. Ap
Miksei sinulla ole auktoriteettia? Johan tuo on turvallisuuskysymys, jos lapsi ei usko vanhempaansa.
Ei isänsä sanominen yhtään sen enempää kiukkuhuutoa lopeta. Ja isänsä on kookas mies jota ihmiset yleensä uskoo.
Ei kyse ole auktoriteetistä. Kaikessa muussa uskoo minua ja noudattaa ohjeitani ja on fiksusti. Tämä kiukuttelu ja huutaminen vain on ihan oma lukunsa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
No sano sille lapselle että lopettaa jatkuvan kiukuttelunsa! Piste. Kyse on jo koululaisesta, hyvänen aika.
Kyllä, on sanottu, about joka kerta. Vaan kun ei lopeta. Siksi tämä aloitus. Ap
Miksei sinulla ole auktoriteettia? Johan tuo on turvallisuuskysymys, jos lapsi ei usko vanhempaansa.
Ei isänsä sanominen yhtään sen enempää kiukkuhuutoa lopeta. Ja isänsä on kookas mies jota ihmiset yleensä uskoo.
Ei kyse ole auktoriteetistä. Kaikessa muussa uskoo minua ja noudattaa ohjeitani ja on fiksusti. Tämä kiukuttelu ja huutaminen vain on ihan oma lukunsa.
Ap
No, sitten te kaksi aikuista olette kädettömiä 7-vuotiaan lapsenne edessä. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kiukuttelua kielloilla saa loppumaan, jos on herkästi tulistuva lapsi. Eikä auta uhkaukset kovista rangaistuksistakaan, turha niitä ehdottaa. Tunteita pitää tietysti sanoittaa ja käydä näitä tilanteita jälkeenpäin läpi, mutta käytännössä luultavasti vain aika auttaa.
Nimimerkillä saman kokenut. Lapsi nyt 17, eikä enää kiukuttele samalla tavalla.
Eipä vaikuta kovin fiksulta lapselta. Hyvä jos ei enää lähes aikuisena ihan samalla tavalla kiukuttele.
Nimenomaan akateemisesti on fiksu, mutta on herkästi kuormittuva, joka purki kuormituksensa kotona. Kasvaminen auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut lapsena vähän samanlaista, joskaan ei päivittäistä. Itse muistan ne vanhemmassa roikkuvat kiukkuhuutokohtaukset sellaisina, että koen että vanhempi ei ymmärrä sitä asiaa jota haluan hänelle toimittaa, tai ymmärtää mut jotenkin väärin, usein niin että luulee mun motiivia jotenkin kielteisemmäksi kuin se on. Siksi yksin huutaminen ei toimi, kun tarve on tavallaan saada asia käsiteltyä ja päästä yhteisymmärrykseen, mutta tunne on vain niin iso että asiaa ei saa ulos muulla tavalla kuin kauhean itkuhuudon kanssa. Vanhempi taas haluaisi että pitää ensin rauhoittua jotta asiaa voidaan käsitellä, mutta se ei tuntunut mulle ollenkaan mahdolliselta.
En oikein osaa sanoa mikä tuohon sitten auttaisi. En aikuisena enää itkukiukkaroi, mutta mulla on edelleen vahva tarve käsitellä kaikki konfliktitilanteet niin juurta jaksain, että muilta ihmisiltä tahtoo motivaatio loppua. Nyt aikuisena ilmiötä osaa sen verran paremmin analysoida, että pystyn sanomaan esim puolisolle, mitä hänen pitää sanoa mulle jotta saa ”levyn pois päältä”. Ja mun tapauksessa se on monesti ”ymmärrän että tarkoitit hyvää”. Mutta lapsi ei tietysti tällä tavalla antaa käsittelyohjeita itselleen.
Minäkään en jaksanut tuota. Laitoin lapsen aina vessaan huutamaan. Loppui se sitten aikanaan ja oppi käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meinaat että se loppuu kun kiellät? Jos ei osaa kontrolloida tunteitaan yhtään, niin ei siihen kieltämiset tai rangaistukset auta.
Kummasti auttoi kun itse olin kakara ja riehuin niin lopetin kun kiellettiin ja rangaistiin. Ja en ollut mikään helppo lapsi vaan juuri sellainen tunteita hallitsematon kauhukakara, mutta sitten kun rangaistukset alkoi olla tarpeeksi kovia niin lopetin. Omiin lapsiini on myös auttanut. Mitä sitten muka teet, jos ei saa kieltää tai rangaista? Pitäisikö antaa riehua ihan holtittomasti vailla mitään rajoja?
Miten sinua rangaistiin?
Nimenomaan akateemisesti on fiksu, mutta on herkästi kuormittuva, joka purki kuormituksensa kotona. Kasvaminen auttoi.
Akateemisesti fiksu 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kiukuttelua kielloilla saa loppumaan, jos on herkästi tulistuva lapsi. Eikä auta uhkaukset kovista rangaistuksistakaan, turha niitä ehdottaa. Tunteita pitää tietysti sanoittaa ja käydä näitä tilanteita jälkeenpäin läpi, mutta käytännössä luultavasti vain aika auttaa.
Nimimerkillä saman kokenut. Lapsi nyt 17, eikä enää kiukuttele samalla tavalla.
Eipä vaikuta kovin fiksulta lapselta. Hyvä jos ei enää lähes aikuisena ihan samalla tavalla kiukuttele.
Nimenomaan akateemisesti on fiksu, mutta on herkästi kuormittuva, joka purki kuormituksensa kotona. Kasvaminen auttoi.
Ainahan av-mammojen lapset ovat akateemisesti fiksuja ja poikkeuksellisia.
Minulla oli oma huone. Kun raivosin, päädyin sinne raivoamaan itsekseni. En muista, komennettiinko minut sinne vai miten. Mutta muistan, kun suutuksissani vedin sängyltä peiton lattialle ja heitin tyynyn sen perään ja sitten menin vanhempieni luo sanomaan, että korjaisivat sotkun, koska he olivat minut niin suututtaneet. Äiti ja isä nauroivat että kyllä joudut itse korjaamaan sotkusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kiukuttelua kielloilla saa loppumaan, jos on herkästi tulistuva lapsi. Eikä auta uhkaukset kovista rangaistuksistakaan, turha niitä ehdottaa. Tunteita pitää tietysti sanoittaa ja käydä näitä tilanteita jälkeenpäin läpi, mutta käytännössä luultavasti vain aika auttaa.
Nimimerkillä saman kokenut. Lapsi nyt 17, eikä enää kiukuttele samalla tavalla.
Miten sinä oikein jaksoit kaikki vuodet sen kiukkuhuudon läpi ruoanlaitot, siivoamiset, hampaiden pesut, nukkumaan menot, aamuiset kouluun ja töihin lähdöt jne kaikki arkiset hommat? Itsellä meinaa nuppi jo levitä. Ap
Kaikki toimet ei tietenkään joka päivä aiheuttaneet kiukkua, mutta kyllä sitä paljon keskimääräistä enempi oli. Välillä jaksoin paremmin, välillä huonommin. Takuulla olen itsekin korottanut ääntäni keskivertoa enemmän, välillä lohduttomasti itkenytkin. Lapsella on nepsy-piirteisyyttä, tämän ymmärtäminen auttoi jonkin verran. Etenkin tytöillä on yleistä, että kuormitus purkautuu vain kotona ja diagnosointi viivästyy tämän takia. Suositten tutustumaan myös tähän mahdollisuuteen, jos onkin siitä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan akateemisesti on fiksu, mutta on herkästi kuormittuva, joka purki kuormituksensa kotona. Kasvaminen auttoi.
Akateemisesti fiksu 🤭
Noh, jo varhaiskasvatuksessa puhutaan nykyisin akateemisista taidoista, että turha naureskella.
Tulee varta vasten luokseni kiukuttelemaan. Ihan tyhjästäkin yleensä. En tiedä mitä siinä hakee, kun huomiota saa muutenkin paljon ja sillä tavalla yleensä vähemmän huomiota. Eikä tosiaan halua mitään lohdutuksia tai haleja tms. En ole vielä keksinyt mitä haluaa. Usein kysyn mitä sinä äidiltä nyt haluat, mutta ei kerro, kiukkuhuutaa vain jostain lisää ja lisää (ei yleensä vaadi mitään, kunhan kiukkuaa vain). Ap