Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseltä lapselta voi kieltää kiukuttelun?
13.06.2026 |
Taustaa: lapseni on aina ollut aika tulinen temperamentiltaan, kova huutamaan ja huutaa kovaa ja kiukuttelua löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuitenkin aina kasvattanut häntä niin, että huuto ei ole ok eikä kiukuttelemalla saa mitään mitä haluaa, eikä ole saanutkaan. Tässä vuosien varrella olen kuullut niin paljon huutamista ja kiukuttelua, että en enää jaksa, etenkin kun mikään kasvattaminen ja ohjaaminen mitä teen ei tunnu sitä vähentävän. Olen siispä ajatellut, että jos jatkossa vain kieltäisi kaiken kiukuttelun ja huutamisen täysin. Siis täysin, vaikka kaikkien karkkipäivien ja ruutuaikojen ym ym menettämisen uhalla, koska en enää jaksa. Itken usein salaa kun on pää niin kipeä kaiken huudon takia. Minkä ikäiselle teidän mielestä voi tehdä näin? Minkä ikäinen temperamenttinen lapsi kykenee lopettamaan kiukuttelun?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan akateemisesti on fiksu, mutta on herkästi kuormittuva, joka purki kuormituksensa kotona. Kasvaminen auttoi.
Akateemisesti fiksu 🤭Noh, jo varhaiskasvatuksessa puhutaan nykyisin akateemisista taidoista, että turha naureskella.
Mamma ylpeänä siellä, kun pentu on oppinut pyyhkimään itse perseensä.
Kyseinen lapsi on nyt jo aikuisuutta lähestyvä lukiolainen, joten ihan niihin todellisiin akateemisiin taitoihin viittasin.
Niin? Moni on aikuisuutta lähestyvä lukiolainen, joka osaa lukea ja kirjoittaa.
Mene pois trollaamasta, kun ei sinulla ole mitään oikeaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vinkkejä saitte eskarissa erityisopelta? Pyytäisin apua myös perheneuvolasta.
Lapsesi tarvitsee paljon tukea tunneilmaisuunsa ja niiden käsittelyyn, et voi luovuttaa ja jättää toista heitteille nyt keskeneräisten taitojensa kanssa.
Tsemppiä!
Eskarin opelta ja erityisopelta ei saatu tähän vinkkejä, lapsi ei päiväkodissa oikein koskaan kiukutellut. Kotona vain. Ei edes kotipihalla. Vain kotona. Ei kukaan ns. ammattilainen usko millainen lapsi on kotona kun hän on aika kiltti ja rauhallinen koulussa, päiväkodissa, kyläpaikoissa, lääkärissä ym. Yleensä hän saa vain muilta kehuja kun käyttäytyy niin hienosti. Ap
Ilmeisesti hän on siis vieraskorea, eli uskaltaa kiukutella vain kotona. Oma keskimmäinen oli samanlainen, niin hiljainen muualla mutta sai kunnon raivareita kotona juuri 6-7-vuotiaana. Saattaa kuulua tuohon ikään osalla, ja menee onneksi ohi. Nyt tämä omakin lapsi on mitä tasapainoisin ja kultaisin nuori aikuinen.
Käytös kuuluu itsenäistymiseen ja omien rajojensa testaamiseen. Vanhemmalta tarvitaan rauhallisuutta, rajojen asettamista sekä lapsen auttamista tunteiden säätelyssä.
Jottei synny yhtään enempää negatiivista kierrettä kotona, koittakaa keskittyä positiiviseen. Antakaa hyvin matalalla kynnyksellä kehuja pienimmistäkin asioista, yleensä se kasvaa mihin kiinnitetään huomiota.
KOTI on se paikka jossa SAA näyttää kaikki tunteensa!
JAKSAT vaan kuunnella, anna raivota, joo just omassa huoneessaan, ei häiritä muita.
MUISTA että kymmenen vuotta menee noeasti, ja joo, jos on eskari, niin esi.murkku tulee ennenkuin huomaatkaan!
JOS ei kotona saa raivota, siirtyykö kadulle raivoamaan ja purkamaan pahaa oloaan!
Ja joo, KYSY mikä mättää!
Voi olla paidan pesulappu joka on hangannut niskaa koko päivän, paha maksu suussa jne jne KYSY!
Ei muille saa raivota jos paidan pesulappu hankaa. Pitää vaihtaa se paita eikä kostaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vinkkejä saitte eskarissa erityisopelta? Pyytäisin apua myös perheneuvolasta.
Lapsesi tarvitsee paljon tukea tunneilmaisuunsa ja niiden käsittelyyn, et voi luovuttaa ja jättää toista heitteille nyt keskeneräisten taitojensa kanssa.
Tsemppiä!
Eskarin opelta ja erityisopelta ei saatu tähän vinkkejä, lapsi ei päiväkodissa oikein koskaan kiukutellut. Kotona vain. Ei edes kotipihalla. Vain kotona. Ei kukaan ns. ammattilainen usko millainen lapsi on kotona kun hän on aika kiltti ja rauhallinen koulussa, päiväkodissa, kyläpaikoissa, lääkärissä ym. Yleensä hän saa vain muilta kehuja kun käyttäytyy niin hienosti. Ap
Ilmeisesti hän on siis vieraskorea, eli uskaltaa kiukutella vain kotona. Oma keskimmäinen oli samanlainen, niin hiljainen muualla mutta sai kunnon raivareita kotona juuri 6-7-vuotiaana. Saattaa kuulua tuohon ikään osalla, ja menee onneksi ohi. Nyt tämä omakin lapsi on mitä tasapainoisin ja kultaisin nuori aikuinen.
Käytös kuuluu itsenäistymiseen ja omien rajojensa testaamiseen. Vanhemmalta tarvitaan rauhallisuutta, rajojen asettamista sekä lapsen auttamista tunteiden säätelyssä.
Jottei synny yhtään enempää negatiivista kierrettä kotona, koittakaa keskittyä positiiviseen. Antakaa hyvin matalalla kynnyksellä kehuja pienimmistäkin asioista, yleensä se kasvaa mihin kiinnitetään huomiota.
KOTI on se paikka jossa SAA näyttää kaikki tunteensa!
JAKSAT vaan kuunnella, anna raivota, joo just omassa huoneessaan, ei häiritä muita.
MUISTA että kymmenen vuotta menee noeasti, ja joo, jos on eskari, niin esi.murkku tulee ennenkuin huomaatkaan!
JOS ei kotona saa raivota, siirtyykö kadulle raivoamaan ja purkamaan pahaa oloaan!
Ja joo, KYSY mikä mättää!
Voi olla paidan pesulappu joka on hangannut niskaa koko päivän, paha maksu suussa jne jne KYSY!
Paha maksu suussa jne jne KYSY!
Mikä hemmetin paha maksu suussa?? 😂
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vinkkejä saitte eskarissa erityisopelta? Pyytäisin apua myös perheneuvolasta.
Lapsesi tarvitsee paljon tukea tunneilmaisuunsa ja niiden käsittelyyn, et voi luovuttaa ja jättää toista heitteille nyt keskeneräisten taitojensa kanssa.
Tsemppiä!
Eskarin opelta ja erityisopelta ei saatu tähän vinkkejä, lapsi ei päiväkodissa oikein koskaan kiukutellut. Kotona vain. Ei edes kotipihalla. Vain kotona. Ei kukaan ns. ammattilainen usko millainen lapsi on kotona kun hän on aika kiltti ja rauhallinen koulussa, päiväkodissa, kyläpaikoissa, lääkärissä ym. Yleensä hän saa vain muilta kehuja kun käyttäytyy niin hienosti. Ap
Ilmeisesti hän on siis vieraskorea, eli uskaltaa kiukutella vain kotona. Oma keskimmäinen oli samanlainen, niin hiljainen muualla mutta sai kunnon raivareita kotona juuri 6-7-vuotiaana. Saattaa kuulua tuohon ikään osalla, ja menee onneksi ohi. Nyt tämä omakin lapsi on mitä tasapainoisin ja kultaisin nuori aikuinen.
Käytös kuuluu itsenäistymiseen ja omien rajojensa testaamiseen. Vanhemmalta tarvitaan rauhallisuutta, rajojen asettamista sekä lapsen auttamista tunteiden säätelyssä.
Jottei synny yhtään enempää negatiivista kierrettä kotona, koittakaa keskittyä positiiviseen. Antakaa hyvin matalalla kynnyksellä kehuja pienimmistäkin asioista, yleensä se kasvaa mihin kiinnitetään huomiota.
KOTI on se paikka jossa SAA näyttää kaikki tunteensa!
JAKSAT vaan kuunnella, anna raivota, joo just omassa huoneessaan, ei häiritä muita.
MUISTA että kymmenen vuotta menee noeasti, ja joo, jos on eskari, niin esi.murkku tulee ennenkuin huomaatkaan!
JOS ei kotona saa raivota, siirtyykö kadulle raivoamaan ja purkamaan pahaa oloaan!
Ja joo, KYSY mikä mättää!
Voi olla paidan pesulappu joka on hangannut niskaa koko päivän, paha maksu suussa jne jne KYSY!
Paha maksu suussa jne jne KYSY!
Mikä hemmetin paha maksu suussa?? 😂
Just näin typeriä nämä kielipoliisit ovat... Jos tuosta ei tajua mitä haetaan, niin täytyy olla tyhmä tai vaan ilkeä. Valitse kumpi olet.... tod näk. molempia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
En minä ole hylännyt lasta yksin. Ja jos kiukkua ja huutoa olisi vain välillä, niin senhän ymmärtäisi. Mutta kun suunnilleen kaikki on kiukkuhuutoa minun hihassa roikkuen, niin väsyn siihen. Vuosia jo jatkunut ja olen vain kestänyt ja tsempannut itseäni jaksamaan. Nyt jaksaminen on loppu. Ja jos kiukkuihin löytyisi joku syy eli että lapsi vaikka haluaa jotain ja sitä kiukkuaa, niin jaksaisin koska silloin tilanteita voisi yrittää ratkaista. Mutta lapseni kiukkuaa ja huutaa usein tyhjästä ja kun kysyn mikä hätänä tai miksi kiukkuat niin kiukkuaa ettei tiedä. Minusta tuntuu että se on vain kiukkuhuutoa kiukkuamisen ilosta tai joku ihme jumi, tapa johon lapsi jäänyt kiinni eikä osaa lopettaa vaikka mitä tekisin. Kuka teistä jaksaisi tällaista vuosia käytännössä joka päivä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
Kiukutteletko sinä estoitta tälle kumppanillesi? Kuka/mikä tämä kumppani lieneekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
En minä ole hylännyt lasta yksin. Ja jos kiukkua ja huutoa olisi vain välillä, niin senhän ymmärtäisi. Mutta kun suunnilleen kaikki on kiukkuhuutoa minun hihassa roikkuen, niin väsyn siihen. Vuosia jo jatkunut ja olen vain kestänyt ja tsempannut itseäni jaksamaan. Nyt jaksaminen on loppu. Ja jos kiukkuihin löytyisi joku syy eli että lapsi vaikka haluaa jotain ja sitä kiukkuaa, niin jaksaisin koska silloin tilanteita voisi yrittää ratkaista. Mutta lapseni kiukkuaa ja huutaa usein tyhjästä ja kun kysyn mikä hätänä tai miksi kiukkuat niin kiukkuaa ettei tiedä. Minusta tuntuu että se on vain kiukkuhuutoa kiukkuamisen ilosta tai joku ihme jumi, tapa johon lapsi jäänyt kiinni eikä osaa lopettaa vaikka mitä tekisin. Kuka teistä jaksaisi tällaista vuosia käytännössä joka päivä? Ap
Tuskin kukaan. Oletko provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään provo. Mistä sellaista oikein keksit?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Mistä sellaista oikein keksit?
Ap
Siitä, ettei kukaan kestä tuollaista raivoamista joka päivä vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
Olisko kiva niin? Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vinkkejä saitte eskarissa erityisopelta? Pyytäisin apua myös perheneuvolasta.
Lapsesi tarvitsee paljon tukea tunneilmaisuunsa ja niiden käsittelyyn, et voi luovuttaa ja jättää toista heitteille nyt keskeneräisten taitojensa kanssa.
Tsemppiä!
Eskarin opelta ja erityisopelta ei saatu tähän vinkkejä, lapsi ei päiväkodissa oikein koskaan kiukutellut. Kotona vain. Ei edes kotipihalla. Vain kotona. Ei kukaan ns. ammattilainen usko millainen lapsi on kotona kun hän on aika kiltti ja rauhallinen koulussa, päiväkodissa, kyläpaikoissa, lääkärissä ym. Yleensä hän saa vain muilta kehuja kun käyttäytyy niin hienosti. Ap
Ilmeisesti hän on siis vieraskorea, eli uskaltaa kiukutella vain kotona. Oma keskimmäinen oli samanlainen, niin hiljainen muualla mutta sai kunnon raivareita kotona juuri 6-7-vuotiaana. Saattaa kuulua tuohon ikään osalla, ja menee onneksi ohi. Nyt tämä omakin lapsi on mitä tasapainoisin ja kultaisin nuori aikuinen.
Käytös kuuluu itsenäistymiseen ja omien rajojensa testaamiseen. Vanhemmalta tarvitaan rauhallisuutta, rajojen asettamista sekä lapsen auttamista tunteiden säätelyssä.
Jottei synny yhtään enempää negatiivista kierrettä kotona, koittakaa keskittyä positiiviseen. Antakaa hyvin matalalla kynnyksellä kehuja pienimmistäkin asioista, yleensä se kasvaa mihin kiinnitetään huomiota.
KOTI on se paikka jossa SAA näyttää kaikki tunteensa!
JAKSAT vaan kuunnella, anna raivota, joo just omassa huoneessaan, ei häiritä muita.
MUISTA että kymmenen vuotta menee noeasti, ja joo, jos on eskari, niin esi.murkku tulee ennenkuin huomaatkaan!
JOS ei kotona saa raivota, siirtyykö kadulle raivoamaan ja purkamaan pahaa oloaan!
Ja joo, KYSY mikä mättää!
Voi olla paidan pesulappu joka on hangannut niskaa koko päivän, paha maksu suussa jne jne KYSY!
Paha maksu suussa jne jne KYSY!
Mikä hemmetin paha maksu suussa?? 😂Just näin typeriä nämä kielipoliisit ovat... Jos tuosta ei tajua mitä haetaan, niin täytyy olla tyhmä tai vaan ilkeä. Valitse kumpi olet.... tod näk. molempia.
Opettelisit itse kirjoittamaan ennen kuin haukut toisia tyhmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Mistä sellaista oikein keksit?
Ap
Siitä, ettei kukaan kestä tuollaista raivoamista joka päivä vuodesta toiseen.
Niin en minäkään kestä. Mutta kysyn että kestäisikö joku, kun joissain kommenteissa ehdotetaan että pitää kestää vain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Mistä sellaista oikein keksit?
Ap
Siitä, ettei kukaan kestä tuollaista raivoamista joka päivä vuodesta toiseen.
Niin en minäkään kestä. Mutta kysyn että kestäisikö joku, kun joissain kommenteissa ehdotetaan että pitää kestää vain. Ap
En ne kestä. Niillä on mielikuvituslapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Mistä sellaista oikein keksit?
Ap
Siitä, ettei kukaan kestä tuollaista raivoamista joka päivä vuodesta toiseen.
Niin en minäkään kestä. Mutta kysyn että kestäisikö joku, kun joissain kommenteissa ehdotetaan että pitää kestää vain. Ap
Jos yrität kysyä, tarvitseeko sinun kasvattaa lastasi, niin kyllä. Kyllä tarvitsee.
Et kiellä kiukuttelua, tai aiheutat lapselle pysyvää haittaa.
Lapsella voi olla jotain stressiä koulussa tai kaveripiirissä. Ehkä.häntä kiusataan tai on muuten raskasta selvitä koulupojan elämässä.
Kerroit että lapsen isä on koollut. Se on valtava trauma lapselle! Millaista psykologista ammattiapua lapsi on saanut selviytyäkseen isänsä kuolemasta? Miten hän on saanut käsitellä tapahtunutta ja suruaan ja tukea siihen?
Miten sinä käyttäydyt kotona lapsen kanssa ja millaisia sinun tunteesi ja jaksamisesi on? Jos putää lyödä vrtoa veikkaan, että se on lähellä nollaa ja että et kukene olrmaan lapsen turvana jatukena tarpeeksi. Oletko itse onnellinen ja rauhallinen kotona vai aistiikl lapdi, että et siedä häntä? Se käy selväksi meille ketjussa, että et pidä lapsestasi! Lapsi aistii sen kyllä!
Hae nyt apuamolemmille, sinulle itsellesi terapeutin tukea. Kuulostaa ettet ole nyt hyvä äiti, anteeksi suorst sanani. Tsrvitdette apua kumpikin! Jos sinä saat apua ja jaksat paremmin, niin jo se voi auttaa lasta.
Milloin muuten olet viimeksi kertonut lapselle, että rakastat häntä? Se pitäisi kertoa hänelle joka päivä ja halata, istua lähekkäin, pitää lasta sylissä jme Aloita tänään. Halaa lasta ja sano, että rakastat häntä.
T. Pojan äiti, olin yh koko hänen lapsuutensa
Uhmaikä on normaali kehitysvaihe. Siihen on ohjeita että mikä helpottaa. Se menee ohi. Positiivisella tavalla kasvatus auttaa muutoin ja asioiden suhteuttaminen. Ei saa mitätöidä lasta hiljaiseksi. Aikuinen jos itse riitelee ja kiukuttelee se on huono malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meinaat että se loppuu kun kiellät? Jos ei osaa kontrolloida tunteitaan yhtään, niin ei siihen kieltämiset tai rangaistukset auta.
En tiedä loppuuko. Jotain kuitenkin on kokeiltava. Tunteiden käsittelyä olen opettanut pienestä asti. Ei sekään ole huutamista lopettanut. Ap
Mitä ihmettä sitten olet opettanut? minkä ikäinen lapsi?
Eli ottaisit loparit töistä, vaikka uutta työtä ei olisi näkyvillä, eikä nuo toisten raivonpuuskat koskisi sinua millään lailla? Oletpahan sitten melkoinen herkkänahkainen lumihiutale.