Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa keskiajalta aina 1800 luvun alkuun
Kuitenkin mediassa ja kirjoissa historiaamme kirjoitetaan aivan kuin olisimme olleet tuolloin itsenäisiä.
Mistä johtuu että Ruotsin kuningaskunnan sijasta aina kirjoitetaan ”Suomi” ja ”Suomessa” vaikka mitään Suomea ei tuolloin ollut edes olemassa. Eikö tämä ole silkkaa historian vääristelyä? Huonosta omatunnosta tuo kumpuaa vai mistä?
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen alueella ei ollut Ruotsin vallan aikana mitään erillistä juridista tai valtiosääntöistä erityisasemaa, vaan se oli täysin integroitu ja tasavertainen osa Ruotsin valtakuntaa. Suomi ei ollut siirtomaa, valloitettu alusmaa eikä autonominen alue, vaan sitä kohdeltiin juridisesti samalla tavalla kuin valtakunnan ydinalueita (kuten Sveanmaata tai Götanmaata).
Höpöhöpö, saamelaiskulttuurin tuhoaminen ja noitavainot Ruotsista tulleen piispa Rothoviuksen johdalla, valtava verotaakka Ruotsiin köyhillä pienviljelijöilläkin, lohta, turkiksia ja tervaa rahdattiin ahneeseen Ruotsiin veroina vuosisatoja, perheistä pakkovärvättiin miehiä Ruotsin ulkomailla käymiin sotiin, Ruotsista tuotiin Suomeen aatelisto jotka ottivat itselleen parhaat viljelysmaat. Kun venäläiset hyökkäsivät Suomeen ison- ja pikkuvihan aikana sekä monta muutakin kertaa, Ruotsista ei tullut apuun ketään. Jostain Keski-Aasiasta kävi vuosisatoja sitten jopa delegaatio Ruotsin hovissa kysymässä saisiko Suomesta ostaa ihmisiä kun aiemmin sinne asti tataarien orjina kuljettamat ovat niin hyviä työihmisiä ja synnyttävät vankkoja lapsia.
Tuossa on aikansa yhteiskunnallista sortoa, mutta sorto ei ollut suomalaisten ja ruotsalaisten välistä vaan säätyjen välistä. Suomalaisen aatelisen asema oli taatusti parempi kuin smoolantilaisten tilattomien maalaisten, jotka eivät kuuluneet edes talonpoikaissäätyyn.
Suomalainen aatelisto eli äidinkieleltään ruotsinkielinen Ruotsista nykyisen Suomen alueelle tulleet ihmiset jotka olivat täysin ruotsalaisia ja tunkeutuivat suomalaisten heimojen maille.
Vaikka kuinka monta suomenkielistä ja nykyisen Suomen alueelta kotoisin ollutta aateloitiin Ruotsin vallan aikana. Kruunu antoi aatelisarvoja alamaisille kiitokseksi jostain, useimmiten sotilaille, tai koska talollinen varusti miehen ja hevosen sotaan.
Meillä suomalaisilla on onni ollut olla osa länttä jo 1200-luvun Ruotsinvallan ajan alusta.
Läntiseen kulttuuriin kuuluu roomalainen oikeus, renessanssi, valistuksen aika, uskonpuhdistus ja Ranskan vallankumouksen jalot periaatteet. Perustuslaillisen demokratian ja oikeusvaltion pitkäaikainen perinne. Sivistyksen ja tieteen arvostus, mukaan lukien varhain hankittu yleinen luku- ja kirjoitustaito. Täällä pohjolassa vielä luterilainen rehellisyyden ja ahkeruuden arvostus, erityinen luontosuhde jokamiehenoikeuksineen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvomaailma.
Tätähän sinä Igor et venäläisenä voi mitenkään käsittää. Teillä kun on ollut mongolivallan ja bysantin perintönä maaorjuus, vankileirien saaristo ja sisätiloissa olevat ulkovessat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin Suomen Suuriruhtinaskunta - joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Voit ajatella Suomen olleen yksi Ruotsin lääneistä.
No niin Igor. Menepäs kertaamaan historia.
Iigorit nimenomaan halusivat Suomen pois Ruotsin vaikutuksesta. Siksi Suomeen valittiin kieleksi suomen kieli, että Ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa taustalle. Nämä pakkoruotsia nykyään hokevat ovat iigoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen alueella ei ollut Ruotsin vallan aikana mitään erillistä juridista tai valtiosääntöistä erityisasemaa, vaan se oli täysin integroitu ja tasavertainen osa Ruotsin valtakuntaa. Suomi ei ollut siirtomaa, valloitettu alusmaa eikä autonominen alue, vaan sitä kohdeltiin juridisesti samalla tavalla kuin valtakunnan ydinalueita (kuten Sveanmaata tai Götanmaata).
Ok, voi olla näin, mut täällä oli oma kieli ja oma kansa kuitenkin. Eli suomen kansa oli olemassa, kuului se sitten mihin milloinkin, Ruotsiin tai sitten Venäjään.
Koko käsite "oma kansa" on anakronistinen. Ei sellaista ollut keskiajalla ylipäätään olemassa.
Nykyisen kaltainen yhtenäiseen kieleen, kulttuuriin ja valtioon perustuva kansallinen identiteetti oli silloin täysin vieras käsite.
Kansoja on aina ollut olemassa, höpsö. Se, että kukin menneisyyden käsitys siitä saattoi alueellisesti hieman erota nykyajan sellaisista, ei tarkoita, etteikö kansoja ollut olemassa tai etteivät ihmiset olisi identifioituneet nimenomaan oman kansansa kanssa. Ihmiset ovat puhuneet niin omista kuin vieraista kansoista tuhansien vuosien ajan. t. historiantutkija
Joo ja ei.
Suomessa on ollut lukuisia heimoja kuten hämäläiset, karjalaiset, savolaiset. Eikä näiden heimojen ihmiset ole ajatelleet olevansa kaikki jotain yhteista Suomen kansaa.
Väärin, kyllä ne ovat.
Ne, joiden puhetta me ymmärrämme äidinkielemme ja oman murteemme perusteella ovat m e ikä l äi siä.
Muut ovat m uu k ala is ia.
Elementary, dear Watson!
Suomensukuisia kieliä puhuttiin keskiajalla Uralille saakka. Samoin iso osa pohjoisesta Ruotsista oli kielellisesti enemmän suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Joten rajojen piirtäminen kartalla kielialueiden mukaan ei johda järkevään lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Oma kansa tuli vasta n. 1860-luvun tienoilla Suomeen. Täällä oli vain eri heimoja eikä oltu hirveästi tekemisissä heimojen kesken vaan joka heimo eleli omalla alueellaan.
Snellman oli yksi iso arkkitehti.
Suomi mainitaan jo keskiajalla. Suomen eri heimot epäilemättä kokivat enemmän yhteenkuuluvuutta toisten suomenkielisten heimojen kuin täysin vieraskielisten ihmisten kanssa. Mitä tulee 1800-lukuun, ennen tuota Ruotsin valtakunta tukahdutti suomalaisten oman identiteetin kehitystä. Ei ole sattumaa, että vasta Venäjän autonomian aikana se sai vapaammin jalostua. Tämä oli osa yleistä kansainvälistä kansallisromantiikan ilmiötä. Suomalaiset olivat kuitenkin "aina" olemassa siinä missä muut maailman kansat.
Oli toki satunnaisia pois lähtöjä, mm. 1600-luvulla Pohjanmaalta muutettiin Savoon. Isossa kuvassa ennen ei kuitenkaan saanut edes asua missä itse tahtoo. Joka vaelteli asuinpaikasta toiseen, tulkittiin herkästi irtolaiseksi eli rikolliseksi. Asuminen tapahtui tutussa pihapiirissä, jossa saattoi olla yli 20 saman suvun jäsentä. Hieman myöhemmin sitten alkoi tulla torpparilaitos, 1700-luvun lopulla ensimmäisiä. Siinä maanomistajan sopimuksesta ja suostumuksesta sai raivata uuden asuinalueen itselleen, taisi vaatia vielä oikeusviranomaisen (pitäjän käräjien) hyväksynnän.
Muistetaan myös, että Suomeen on saanut vapaasti perustaa yritystoimintaa vasta 1820-luvulta. Aiemmin katsottiin, että alamaiset menevät pilalle, jos väki alkaa yrittäjiksi ja jos kaupasta saa liikaa tavaraa helpolla.
1860-luvulla vasta asiat menivät pisteeseen, että yläluokka alkoi pohtia ajatusta yhden kansan ideasta. Sekään ei heti lyönyt kaikkialla läpi.
Knulla okso Abba bänt jag vörstuu jävlä fin helvete , nuuska bara litten ylähuuli jag kommen ja drikka öll hela sommer pärkkele, min stuuka jag kan ooga min bootta helvete ja sunka hela natten ja drinkka ööl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen alueella ei ollut Ruotsin vallan aikana mitään erillistä juridista tai valtiosääntöistä erityisasemaa, vaan se oli täysin integroitu ja tasavertainen osa Ruotsin valtakuntaa. Suomi ei ollut siirtomaa, valloitettu alusmaa eikä autonominen alue, vaan sitä kohdeltiin juridisesti samalla tavalla kuin valtakunnan ydinalueita (kuten Sveanmaata tai Götanmaata).
Ok, voi olla näin, mut täällä oli oma kieli ja oma kansa kuitenkin. Eli suomen kansa oli olemassa, kuului se sitten mihin milloinkin, Ruotsiin tai sitten Venäjään.
Koko käsite "oma kansa" on anakronistinen. Ei sellaista ollut keskiajalla ylipäätään olemassa.
Nykyisen kaltainen yhtenäiseen kieleen, kulttuuriin ja valtioon perustuva kansallinen identiteetti oli silloin täysin vieras käsite.
Kansoja on aina ollut olemassa, höpsö. Se, että kukin menneisyyden käsitys siitä saattoi alueellisesti hieman erota nykyajan sellaisista, ei tarkoita, etteikö kansoja ollut olemassa tai etteivät ihmiset olisi identifioituneet nimenomaan oman kansansa kanssa. Ihmiset ovat puhuneet niin omista kuin vieraista kansoista tuhansien vuosien ajan. t. historiantutkija
Joo ja ei.
Suomessa on ollut lukuisia heimoja kuten hämäläiset, karjalaiset, savolaiset. Eikä näiden heimojen ihmiset ole ajatelleet olevansa kaikki jotain yhteista Suomen kansaa.
Väärin, kyllä ne ovat.
Ne, joiden puhetta me ymmärrämme äidinkielemme ja oman murteemme perusteella ovat m e ikä l äi siä.
Muut ovat m uu k ala is ia.
Elementary, dear Watson!
Eli sinä siis identifioit suomalaisuuden nimenomaan kieleen, eli myös kaikki Suomessa syntyneet suomea puhuvat tum maihoiset, ara bit, kurdit, mus limit jne ovat mielestäsi meikäläisiä. Mielenkiintoinen kommentti äärioikealta.
Vierailija kirjoitti:
"Ruotsalaisia emme ole, venäläisiä me EMME halua olla, olkaamme siis suomalaisia!"
-sanoi joku 1800-luvulla, en muista kuka.
Mielummin kannatti olla osa Ruotsia kuin ryssälää, ja jos ei oltaisi itsenäistytty, olisimme nyt osa maailman suurinta kehitysmaata.
Sanonnan laati fennomaani A.I. Arvidsson. Toki, Arvidsson kirjoitti lauseen äidinkielellään ruotsiksi. Suomenruotsalaiset ovat suomalaisia siinä missä suomenkielisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin Suomen Suuriruhtinaskunta - joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Voit ajatella Suomen olleen yksi Ruotsin lääneistä.
No niin Igor. Menepäs kertaamaan historia.
Iigorit nimenomaan halusivat Suomen pois Ruotsin vaikutuksesta. Siksi Suomeen valittiin kieleksi suomen kieli, että Ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa taustalle. Nämä pakkoruotsia nykyään hokevat ovat iigoreita.
Jep jep, tässä se taas kuultiin, halu puhua suomea kolonialistisen ruotsin sijaan palvelee iiiiigorin etua. Todellinen isänmaallinen suomalainen ei puhu suomea lainkaan, vaan pelkästään ruotsia. Olette kyllä säälittäviä trolleja kertakaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei koskaan integroitunut Ruotsiin täysin, se oli erillisalue, irrallinen outoa kieltä puhuvien heimojen alue.
Ennen kattavaa maantieverkostoa meri oli paras kulkuyhteys. Tukholmasta oli helpompi matkustaa Turkuun kuin Taalainmaalle.
Taalainmaa tuli osaksi kasvavaa valtakuntaa,jota Ruotsiksi nykyään kutsutaan,paljon myöhemmin kuin Varsinais-Suomi.Kuten jo on mainittu: svealaiset ja turkulaiset löivät hynttyyt yhteen tuhat vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin Suomen Suuriruhtinaskunta - joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Voit ajatella Suomen olleen yksi Ruotsin lääneistä.
No niin Igor. Menepäs kertaamaan historia.
Iigorit nimenomaan halusivat Suomen pois Ruotsin vaikutuksesta. Siksi Suomeen valittiin kieleksi suomen kieli, että Ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa taustalle. Nämä pakkoruotsia nykyään hokevat ovat iigoreita.
Olisivat halunneet pakottaa tänne kieleksi tietysti venäjän, mutta ymmärsivät sen mahdottomuuden. Joten kompromissina suomenkieli oli parempi vaihtoehto kuin sallia ruotsinkielinen hallinto. Tottakai vähitellen Venäjän keisarikunta yritti pakko-venäläistää Suomea. Mutta siinä vaiheessa suomalaiset oli jo löytäneet oman kansallisen identiteettinsä. Joka sitten lopulta johti itsenäistymiseen.
Niin, Suomen historia ei ala liitoksesta Venäjään. Eikä Suomen sotahistoria ala vuodesta 1918. Suomalaisia osallistui kaikkiin Ruosin suurvalta ajan sotiin. Tappiot olivat suhteessa väkilukuun suurempia kuin muulla Ruotsin alueella. Olen miettinyt miksi noiden miesten teot on haluttu kuin unohtaa. Viime sodissa suomalaiset yllättivät kaikki. Enkä tarkoita vähätellä noita saavutuksia. Tarkoitan suomalaisilta halutun viedä tiedon siitä että niinä vuosisatoina kun maa kuului Ruotsiin oli se osa läntistä kulttuuripiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin Suomen Suuriruhtinaskunta - joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Voit ajatella Suomen olleen yksi Ruotsin lääneistä.
No niin Igor. Menepäs kertaamaan historia.
Iigorit nimenomaan halusivat Suomen pois Ruotsin vaikutuksesta. Siksi Suomeen valittiin kieleksi suomen kieli, että Ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa taustalle. Nämä pakkoruotsia nykyään hokevat ovat iigoreita.
Ns. pakkoruotsi oli selvästi ennen kaikkea poliittinen ratkaisu. Pedagogiset perustelut tulivat jälkikäteen tai olivat toissijaisia.
Pakollinen ruotsi oli osa Suomen pohjoismaista suuntautumista kylmän sodan aikana. Se toimi symbolisena ja käytännöllisenä välineenä ankkuroimaan Suomea Pohjoismaihin. Päätös ei perustunut ensisijaisesti oppimissyihin vaan poliittis-historiallisiin tekijöihin ja kielipoliittiseen jatkuvuuteen.
Suomi tarvitsi kylmän sodan aikana henkistä kotia, joka ei olisi Neuvostoliitto eikä saksankielinen Keski-Eurooppa. Pohjoismaisuus tarjosi turvallisen symbolisen yhteyden länteen ilman liittoutumista. Pohjoismaisen identiteetin korostaminen helpotti Suomen asemaa idän ja lännen välissä. Ruotsin kielen asema toimi poliittisena merkkinä siitä, että Suomi oli osa pohjoismaista kieli- ja kulttuurialuetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen alueella ei ollut Ruotsin vallan aikana mitään erillistä juridista tai valtiosääntöistä erityisasemaa, vaan se oli täysin integroitu ja tasavertainen osa Ruotsin valtakuntaa. Suomi ei ollut siirtomaa, valloitettu alusmaa eikä autonominen alue, vaan sitä kohdeltiin juridisesti samalla tavalla kuin valtakunnan ydinalueita (kuten Sveanmaata tai Götanmaata).
Höpöhöpö, saamelaiskulttuurin tuhoaminen ja noitavainot Ruotsista tulleen piispa Rothoviuksen johdalla, valtava verotaakka Ruotsiin köyhillä pienviljelijöilläkin, lohta, turkiksia ja tervaa rahdattiin ahneeseen Ruotsiin veroina vuosisatoja, perheistä pakkovärvättiin miehiä Ruotsin ulkomailla käymiin sotiin, Ruotsista tuotiin Suomeen aatelisto jotka ottivat itselleen parhaat viljelysmaat. Kun venäläiset hyökkäsivät Suomeen ison- ja pikkuvihan aikana sekä monta muutakin kertaa, Ruotsista ei tullut apuun ketään. Jostain Keski-Aasiasta kävi vuosisatoja sitten jopa delegaatio Ruotsin hovissa kysymässä saisiko Suomesta ostaa ihmisiä kun aiemmin sinne asti tataarien orjina kuljettamat ovat niin hyviä työihmisiä ja synnyttävät vankkoja lapsia.
Tuossa on aikansa yhteiskunnallista sortoa, mutta sorto ei ollut suomalaisten ja ruotsalaisten välistä vaan säätyjen välistä. Suomalaisen aatelisen asema oli taatusti parempi kuin smoolantilaisten tilattomien maalaisten, jotka eivät kuuluneet edes talonpoikaissäätyyn.
Suomalainen aatelisto eli äidinkieleltään ruotsinkielinen Ruotsista nykyisen Suomen alueelle tulleet ihmiset jotka olivat täysin ruotsalaisia ja tunkeutuivat suomalaisten heimojen maille.
Vaikka kuinka monta suomenkielistä ja nykyisen Suomen alueelta kotoisin ollutta aateloitiin Ruotsin vallan aikana. Kruunu antoi aatelisarvoja alamaisille kiitokseksi jostain, useimmiten sotilaille, tai koska talollinen varusti miehen ja hevosen sotaan.
Totta, heitä oli hetken aikaa, mutta uskonpuhdistus tarkoitti myös Ruotsin kruunun vallan kasvua. Käytännössä tämä tarkoitti kuoliniskua suomalaiselle aatelille. Konkretiaa edustaa esimerkiksi Tukholman verilöyly sekä Nuijasodan jälkipyykki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin Suomen Suuriruhtinaskunta - joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Voit ajatella Suomen olleen yksi Ruotsin lääneistä.
No niin Igor. Menepäs kertaamaan historia.
Iigorit nimenomaan halusivat Suomen pois Ruotsin vaikutuksesta. Siksi Suomeen valittiin kieleksi suomen kieli, että Ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa taustalle. Nämä pakkoruotsia nykyään hokevat ovat iigoreita.
Olisivat halunneet pakottaa tänne kieleksi tietysti venäjän, mutta ymmärsivät sen mahdottomuuden. Joten kompromissina suomenkieli oli parempi vaihtoehto kuin sallia ruotsinkielinen hallinto. Tottakai vähitellen Venäjän keisarikunta yritti pakko-venäläistää Suomea. Mutta siinä vaiheessa suomalaiset oli jo löytäneet oman kansallisen identiteettinsä. Joka sitten lopulta johti itsenäistymiseen.
Sitkeässä lyllä on ollut suomalaisuus, kun ei Ruotsin vuosisatojen aikanakaan omaksuttu ruotsin kieltä (paotsi hyvin pieni joukko).
Jotenkin huvittavaa, kuinka ajatellaan sitä 600 vuoden ajanjaksoa stabiilina kuplana, että asiat olivat täysin samoin vuosina 1200 ja 1800.
Historien om Sverige on loisto dokkarisarja. YLE, tietysti. Siinä kerrotaan miten Ruotsi lähti kasvamaan Sveanmaalta ja Varsinais-Suomesta.
Tä m ä pu ni k kileh den ep äis ä nm aall inen p a s kas vust o on se nsur oinut nuo yle mm än kom m en tin mo le mm at, "rik ot ut" san at!
Lisäys: Ynnä sanan "i sä nm aal li nen"!
Lisäys: Ynnä kera kaiken muun!