Miten taaperon tulisi käyttäytyä seurakunnan kerhossa?

Itsekin käyn seurakunnan avoimessa kerhossa (tänäänkin oltiin), mietin tässä juuri, että olimmeko samassa kerhossa ? Toki kerhossa saa suht vapaasti temmeltää, mutta mielestäni silloin kun pappi pyytää alttarin eteen kuuntelemaan raamatun tarinaa, olisi hyvä, jos vanhemmat eivät antaisi lastensa vaeltaa siellä edessä. Alttarillehan lapset (eikä aikuiset) saisi mennä ollenkaan. Tänään meidän kerhossa pappi yritti ennen tarinan alkua kauniisti pyytää lapsia juuri istumaan matolla. Muutama tyttö ei noudattanut pyyntöä ja he vaeltelivat siellä edessä ja silloin eräs äiti mielestäni ihan kauniisti kehotti lapsia paikalleen taisi kyllä vähän käsivarresta ojailla. Ei kylläkään varmaankaan satuttanut tyttöjä. Luulen, että itkemiseen oli enemmänkin syynä pieni loukkaantuminen, kun vieras ' komentaa' .



Omasta mielipiteeni on, että ihan ok, jos muutkin ' ojentaa' lastani, toki fyysisen kosketuksen kanssa tulee olla hyvin tarkka. Näiden taaperoiden kanssa, kun on se ongelma, kun yksi kävelee tai hyppii ympäriinsä, niin se kummasti tarttuu muihin.



Toivottavasti pääset yli tämän päivän kerhosta ja saatte nauttia taas ensi syksynä mukavista kerhohetkistä !

Käymme alle 3v kerhossa. Piinapuolituntinen (=hartaushetki) kestää noin 30 min. Joista reilu 20 min lasten täytyisi istua hiljaa paikallaan ja kuunnella. Asiasta on annettu runsaasti palautetta, aina kirkkoherraa myöten, mutta mikään ei muutu. Ohjaaja kun ei suostu muuttamaan hartaushetkeään.



Meillä kerhossa on hyvä henki. Viis siitä mitä kerhon vetäjä sanoo, annamme lasten pomppia, riehua ja olla lapsia. Ei ole lasten/vanhempien kasvatuksen vika, jos diakonit ovat ammattitaidottomia ja ohjelmaa ei ole suunnattu lapsille ja heidän kehitystasoaan vastaavaksi.



Anna siis palautetta toiminnasta vastaavalle. Jospa perustaisivat pienten ryhmän tai jospa löydät kerhosta ne pienten lasten äidit jotka ovat kypsiä kerhon tarjoamaan toimiintaan ja perustatte oman kerhoryhmän vuorotellen jonkun kotona?



Lila75 ja muksut 1v8kk ja 1v2kk

T. Lila75 ja muksut 2v8kk ja 1v 2kk

Todennäköisesti olimmekin samassa kerhossa, mielenkiinnolla pähkäilen, kukahan mahdollisesti äideistä olet =) Luulen, että olet oikeassa tytön itkun suhteen. Syy todennäköisesti oli juuri se, että hän pelästyi, kun vieras täti komensi. Tuskin kyseinen äiti kovakourainen oli, ei siltä ainakaan vaikuttanut =) Ymmärrän kyllä, että alttarilla ei tulisi vaeltaa, mutta pieniltä lapsilta ei mielestäni voi odottaa samaa. Joskus tuntuu, että tytön on vaikea sellaista vielä ymmärtää ja kun asiasta sanoo, toistuu sama lähes joka kerta. Tyttömme ei tosiaan ole ainoa, joka ei paikallaan jaksa istua, vaan ilmiö on varsin yleinen ;) Toisaalta taas luulen, ettei pappimme lasten vaeltelusta loukkaannu, vaan tärkeintä on se, että lapsille on suotu mahdollisuus saapua vanhempineen kirkkotuokioihin :) Kirkkohartaudessa yritän välttää komentelemasta lastani pienemmistä asioista, sillä en mielelläni aiheuttaisi huomiota herättävää välikohtausta papin puhuessa. Tottakai komennan, kun tarvetta todella on, en anna kaiken tietenkään mennä sormien lävitse. Mielestäni pienten lasten avoimessa kerhossa pitäisi kaikkien olla avoimin mielin ja toimia lasten näkökulmasta lähtien =)



Enköhän tästä yli pääse ja mitä enemmän asiaa mietin, yhä hassummalta tuntuu, että moisesta välikohtauksesta niin loukkaannuin ;)

Puolen tunnin hartaus? Mie käyn myös srk:n avoimessa kerhossa eikä meillä ole mitään hartauksia eikä alttareita, minkä läheisyydessä lapset ei saisi olla. Kerhossa on alkuun kahvit ja vapaata leikkiä aina loppulauluihin asti. Srk:n toiminnasta muistuttavat pöydällä oleva risti ja lasten Raamattu. Yksi lauluista on hengellinen lastenlaulu, muut tavallisia lastenlauluja.



Mie oon kyllä kuullu, että aiemmalla ohjaajalla oli aina joku Jeesus-nukke ja joka viikko oli pieni Raamatunkertomus, mutta mistään puolen tunnin hartauksista en ole _ikinä_ kuullut muiltakaan äidieltä. Ei kuulosta pienille lapsille suunnatusta toiminnasta.

Taapero on mielestäni 1-2-vuotias tuttisuu vaippahousu joka kävelee vielä hieman horjuen <3



Mutta asiaan: Hirmu pitkää hartautta ei lapsi (eikä ainakaan tämä aikuinenkaan) jaksa seurata. Maksimi on mielestäni vartti.



Me kävimme joskus seurakunnan perhekerhossa kun esikoinen oli hieman yli 2 v ja toinen oli vielä vauva. Esikoinen, vilkas ja puhelias kun on, ei olisi aina malttanut istua paikoillaan hartauden aikana, mutta yleensä malttoi istua kun muistutin siitä, kuiskasin korvaan ja sanoin että nyt täytyy istua nätisti. Muutama lapsi taapersi ympäri salia, mutta ei se minua ainakaan häirinnyt, kunhan eivät riehuneet.



Metelöitsijöiden äidit saivat kyllä muutamia pitkiä katseita, ja usein he siirtyivätkin toiseen huoneeseen hartauden loppuajaksi. Mutta käytännössä kaikki kaksivuotiaat istuivat jo paikoillaan kiltisti hartauden ajan, joka ei ollut kestoltaan 10 minuuttia kauempaa. Muutama kyllä saapui paikalle vasta hartauden jälkeen, ehkä " hankalien tapausten" äidit jättivät suosiolla hartauden väliin ;)



Enemmän se mielestäni häiritsee, jos joku vieras aikuinen alkaa ohjaamaan lapsia paikoilleen aiheuttaen itkua, kuin se että lapsi kävelee hiljaa, puhumatta, salissa. Kunhan ei mene alttarille, sinnehän ei saa mennä kuin pappi, ei ainakaan siinä kerhossa jossa me kävimme. Mutta jos käytös on ihan oikeasti häiritsevää, eikä lapsen oma äiti puutu asiaan, niin hienoa että joku puuttuu! Tarkoitan vaikkapa sitä, että lapsi metelöi, juoksentelee, kiusaa muita tms. Lapsen on kuitenkin hyvä oppia pienestä pitäen, että tietyissä paikoissa ollaan hiljaa eikä juoksennella ympäriinsä.

todellakin pitäisi olla lapsia varten, ei meitä aikuisia. Mielestäni puolen tunnin hartaus olisi itsellenikin niin pitkästyttävä, etten moisessa kerhossa viitsisi käydä, mutta itse en myöskään ole pätkääkään uskonnollinen ihminen, joten sinänsä olen jäävi tuota asiaa kommentoimaan. Ehkä toiset äidit sitten odottavat itsekin tuota hartautta, että vaativat siten lapsiltaankin enemmän malttia rauhoittua ja kuunnella papin sanaa.



Perhekerhossa olen minäkin lasteni kanssa käynyt ja siellä alkuhartaus on kestänyt noin 10 minuuttia, joka on ollut aivan riittävän pitkä jo esim. 2v lapsille. Oma vanhempi lapseni on aina ollut luonteeltaan malttamaton ja pitkään ei ole viihtynyt paikoillaan, joten puolen tunnin hartauden kuunteleminen alle 3 vuotiaana olisi hänelle ollut aivan kestämätön tilanne. Kuten myös äidille, joka saisi komentaa koko ajan lasta:)



Itse ratkaisin tuon perhekerhossa käynnin omien arvoristiriitojen kanssa sillä, etten kerhossa ole enää käynyt, vaan vanhempi lapseni käy kunnallisessa kerhossa 2kertaa viikossa.



Toisaalta aina meissä äideissä on niitä, jotka herkemmin puuttuvat toistenkin lasten käyttäytymiseen ja ulkopuolisen puuttuminen voi olla sekä hyödyllistä, että vahingollista. Sinänsä lapsellekin voi tehdä hyvää oppia, että muutkin voivat häntä joskus ohjailla ja komentaakin kuin omat vanhemmat ja usein juuri ulkopuolisen puuttuminen voi olla tehokkaampaa saada lapsi kuriin. Ymmärrän toisaalta hyvin senkin kuinka herkästi sitä itse ns. loukkaantuu, jos joku muu huomauttaa omasta lapsesta. Komentaminen menee niin herkästi henkilökohtaiselle tasolle, vaikka vastapuoli ei sitä niin voimakkaasti tarkoittaisi. Toisaalta kritiikkiäkin pitäisi kyetä ottamaan vastaan, koska kyllä sitä viimeistään kouluiässä tulee omasta lapsestakin.



Yrittäisin sinuna ap unohtaa tuon tilanteen ja kuten sanoit lapsesi on vielä kovin pieni. Jos kerhossa viihdyt , niin jatka ihmeessä siellä käyntiä myöhemminkin. Sinun lapsellasi on siellä aivan yhtäläinen oikeus olla, kuin rauhallisemmillakin lapsilla.

ja meillä ei todellakaan ole mitään puolen tunnin hartaushetkeä.Meillä menee aina niin, että seurakunnan työntekijä lukee aina jonkun raamatunkertomuksen ja sitten lauletaan muutama laulu.Aikaa tähän kaikkeen menee max 20min.Hartaushetken aikana lapset saavat liikkua miten haluavat, toki kamala metelöiminen on kiellettyä.Pahoja katseita ei kukaan ole saanut, ainakaan kun olen ollut siellä.



Ja ei mielestäni kenenkään tulisi odottaa että taapero istuu kokoajan hiljaa paikallaan.Enkä voi kuvitella miten se onnistuisi minun 1,6vuotiaalta taaperoltani.

Itselläni nousee niskakarvat pystyyn seurakunnan kerhoista puhuttaessa. Suurin osa toiminnasta varmaankin ihan ok ja ohjaus ammattimaista, mutta oma kokemukseni seurakunnan muskarissa oli sen verran negatiivinen ja liittyy juuri tähän ikäkysymykseen, joten vastaanpa omalta osaltani.



Olin jäämässä äitiyslomalle ja ajattelin aloittaa uudella asuinpaikkakunnalla poikani (tuolloin 2½-vuotta) kanssa seurakunnan muskarissa. Poikani käyttäytyi erinomaisesti koko muskarin ajan ja osallistui toimintaan kunnes muskarin lopussa tuli aika jakaa osallistumistarrat. Muskarin vetäjän mielestä 2½-vuotiaan tuli osata jonottaa, sillä kun poikani meni vain odottamaan kärsivälliseti hänen luokseen omaa tarraansa (joka on lapselle aika tärkeä juttu) niin hän siirsi poikani tiukasti viimeiseksi jonossa häntä paljon vanhempien lasten taakse eikä voinut ymmärtää/joustaa tällä ensimmäisellä muskarikerralla noin pienen ollessa kyseessä.



Poikani tietysti meni seisomaan jonon päähän ymmärtämättä (ja kapinoimatta), miksi kaikki muut saavat tarran häntä ennen.



Jutun idea tässä oli kuitenkin se, että seurakunnan muskaria pitää ihminen, joka ei ymmärrä lapsen kehitystasosta tai sen edellyttämästä toimintatavasta mitään. Lapseni oli tuolloin päiväkodissa ja olimme myös olleet aiemmin muskaritoiminannassa mukana, joten ohjaajan käytös ei mennyt minulta läpi. Se muskari loppui juuri siihen käyntiin ja etsin ammattitaitoisemman muskarivetäjän kerhon meille.



Siis vastaus kysymyksesi on, että lapsesi käyttäytyy hienosti ja on normaali upea tyttö. Pidä huoli, ettei lapsesi tarvitse kokea hämmennystä ja mielipahaa siitä, että me aikuiset ollaan silloin tällöin idiootihkoja.

en anna kääntyillä ja vääntyillä penkissä häiritsevästi, en anna potkia edessä istuvan selkänojaa lainkaan, en anna puhua päälle enkä todellakaan juoksennella ympäri salia ohjelman aikana.



Joskus jos ei meinaa olla kivasti omalla paikallaan, otan syliin istumaan. Jos lapsi ei malta olla kivasti, vaan häiritsee kielloista huolimatta muita, poistun hänen kanssaan eteiseen rauhoittumaan, en siis kuitenkaan laske häntä leikkihuoneeseen " kiitokseksi" huonosta käyttäytymisestä.



Näin tekee meidän kerhossa muutkin äidit, koska ei siinä ole muilla enää mahdollisuuksia rauhassa seurata ohjelmaa jos joku/jotkut vaeltelee ja hihkuu sekä jopa kähmii jeesus-nuket alttarilta (nähty tämäkin).



Meillä tämä alkuohjelma kestää n 15min, siihen sisältyy raamatunkertomus, laulua ja ehkä joku nukke-esitys. Kyllä sen ajan lapset n 2-4v istuu kivasti äitinsä vieressä tai sylissä, pienemmät jos hermostuu niin poistuvat eteiseen huutamaan ettei muut häiriinny, isompi riekkuja poistetaan oman äidin toimesta aika vauhdilla miettimään niitä käyttäytymissääntöjä :)



2v8kk ei kyllä ole minustakaan enää niin pieni saati taapero että saisi touhuta omiaan jos sillä hetkellä on ns ohjattua toimintaa, hänhän pääsisi iän puolesta jo " isojenkerhoon" tai ainakin muutaman kuukauden päästä pääsisi viimeistään (ilman äitiä siis),

3-vuotta meillä ikäraja tai jos osaa olla niin jonkun kuukauden vajaa 3v pääsee myös, ja siellä tädit odottaa kyllä että lapsi osaa keskittyä edes jonkun nukketeatteriesityksen ajan paikallaan tai yhteisleikin/laulun :)



Ei kai siihen 3-5 vuotiaiden kerhoon voi laittaa lasta joka ei tiedä että kun joku (pappi, kerhontäti) puhuu on kuunneltava nätisti :)



Missä iässä sitten ajattelitte että lapselle voisi opettaa käytöstapoja/kerhosääntöjä, ikä huomioiden tietysti?

30min saarnaa on kyllä minustakin kummallinen ratkaisu lasten kerhoon...

En muista nyt vastaajan nimimerkkiä kuka sanoi että antavat avoinkerhossa juosta ja riehua mielensä mukaan, koska kerho on lapsia varten, eikö tule mieleen että tädit ovat sinne ohjelmaa järjestäneet lapsianne varten, on epäkohteliasta sivuuttaa nukke-esitykset ja kertomukset riehumisella :/



Puistoissa yms saa sitten juoksennella ja riekkua vapaammin, eikö kerhosäännöissä ole muutenkin ettei sisätiloissa juosta? Ihan turvallisuus kysymys tuo taitaa olla...Ja siis ihan käytöstapojenkin opettaminen on helppoa kerhojen ja niiden juhlien avulla, että miten käyttäydytään ns julkisesti...



Onhan siellä kerhossa sitä vapaata leikkiä ja askarteluakin sitten valtaosa kerhoajasta...



Ja siis minusta se nätisti oleminen tarkoittaa, ettei mielettömästi liikehditä penkissä, ei möykätä, ei lähdetä vaeltelemaan edestakaisin muiden joukkoon, minusta on ok selata lastenvirsikirjaa mikä on penkille tuotu jos ei jaksa katsoa tädin tekemää esitystä tai kuunnella kertomusta loppuun tai tulla vanhemman syliin istumaan loppuajaksi.



Vai vaadinko liikaa noin 2-4-vuotiailta?!

kyllä meillä jo 2½-vuotias on osannut jonottaa, ja kun mietin tuttavien lapsiakin niin hekin ovat osanneet. Kuopuksemme 1v4kk osaa myös jonottaa, kun häntä on siihen opastettu, hänen kärsivällisyytensä on tosin vielä aika rajallinen. Mielestäni tuo kerhon ohjaaja teki ihan oikein, jos kauniisti mutta vaihtoehtoja jättämättä (?) opasti lastasi jonon päähän omaa vuoroaan jonottamaan...vai olisiko muka pitänyt antaa etuilla?

oxå:

Muskarin vetäjän mielestä 2½-vuotiaan tuli osata jonottaa, sillä kun poikani meni vain odottamaan kärsivälliseti hänen luokseen omaa tarraansa (joka on lapselle aika tärkeä juttu) niin hän siirsi poikani tiukasti viimeiseksi jonossa häntä paljon vanhempien lasten taakse eikä voinut ymmärtää/joustaa tällä ensimmäisellä muskarikerralla noin pienen ollessa kyseessä.

Poikani tietysti meni seisomaan jonon päähän ymmärtämättä (ja kapinoimatta), miksi kaikki muut saavat tarran häntä ennen.

mutta näinhän ei kyseisessä muskarissa menetelty. Ei 2-vuotiaan tarvitse oivaltaa itse, että koko homman avain on se ja se.

Kaikkihan me osataan vaikka päällä seisoa, jos joku siihen opastaa... Ja 1-vuotiaskin seisoo jonossa mainiosti, jos joku hänet siihen laittaa.

Aleyna:

kyllä meillä jo 2½-vuotias on osannut jonottaa, ja kun mietin tuttavien lapsiakin niin hekin ovat osanneet. Kuopuksemme 1v4kk osaa myös jonottaa, kun häntä on siihen opastettu, hänen kärsivällisyytensä on tosin vielä aika rajallinen. Mielestäni tuo kerhon ohjaaja teki ihan oikein, jos kauniisti mutta vaihtoehtoja jättämättä (?) opasti lastasi jonon päähän omaa vuoroaan jonottamaan...vai olisiko muka pitänyt antaa etuilla?

oxå:

Muskarin vetäjän mielestä 2½-vuotiaan tuli osata jonottaa, sillä kun poikani meni vain odottamaan kärsivälliseti hänen luokseen omaa tarraansa (joka on lapselle aika tärkeä juttu) niin hän siirsi poikani tiukasti viimeiseksi jonossa häntä paljon vanhempien lasten taakse eikä voinut ymmärtää/joustaa tällä ensimmäisellä muskarikerralla noin pienen ollessa kyseessä.

Poikani tietysti meni seisomaan jonon päähän ymmärtämättä (ja kapinoimatta), miksi kaikki muut saavat tarran häntä ennen.

Miksi et opastanut (kun kai itse paikalla olit)? Meidän lapset siis ihan itse menee siihen jonon päähän, en minä heitä sinne vie :) Pienemmän ehkä joskus ohjaan jonon päähän, mutta isompi on tajunnut homman jo vuosia sitten (ja hän on nyt 3v4kk).

Kiinnostaisi, ihan kaikella ystävyydellä, tietää mikä olisi sinun mielestäsi ollut ratkaisu, jos kerran jonon päähän taluttaminen (joka mielestäni on juuri sitä opastamista) oli mielestäsi vääryyttä lastasi kohtaan? Ei lapsen voi antaa etuillakaan, se on väärin muita kohtaan, jotka jonottavat kiltisti. Yhteisiä pelisääntöjä on hyvä harjoitella pienestä saakka, eikä 2½-vuotias ole enää mikään vauva tai edes pikku taapero.

oxå:

mutta näinhän ei kyseisessä muskarissa menetelty. Ei 2-vuotiaan tarvitse oivaltaa itse, että koko homman avain on se ja se.

Kaikkihan me osataan vaikka päällä seisoa, jos joku siihen opastaa... Ja 1-vuotiaskin seisoo jonossa mainiosti, jos joku hänet siihen laittaa.

Aleyna:

kyllä meillä jo 2½-vuotias on osannut jonottaa, ja kun mietin tuttavien lapsiakin niin hekin ovat osanneet. Kuopuksemme 1v4kk osaa myös jonottaa, kun häntä on siihen opastettu, hänen kärsivällisyytensä on tosin vielä aika rajallinen. Mielestäni tuo kerhon ohjaaja teki ihan oikein, jos kauniisti mutta vaihtoehtoja jättämättä (?) opasti lastasi jonon päähän omaa vuoroaan jonottamaan...vai olisiko muka pitänyt antaa etuilla?

oxå:

Muskarin vetäjän mielestä 2½-vuotiaan tuli osata jonottaa, sillä kun poikani meni vain odottamaan kärsivälliseti hänen luokseen omaa tarraansa (joka on lapselle aika tärkeä juttu) niin hän siirsi poikani tiukasti viimeiseksi jonossa häntä paljon vanhempien lasten taakse eikä voinut ymmärtää/joustaa tällä ensimmäisellä muskarikerralla noin pienen ollessa kyseessä.

Poikani tietysti meni seisomaan jonon päähän ymmärtämättä (ja kapinoimatta), miksi kaikki muut saavat tarran häntä ennen.

oxå:

mutta näinhän ei kyseisessä muskarissa menetelty.

No siinähän sun lastasi juuri opastettiin jonottamaan. Mulle jäi suoraan sanottuna epäselväksi mikä sua tuossa muskaritädin toiminnassa jurppi. Se että hän tarttui lapseesi ja näytti tälle missä jonon pää on? Miksi tädin olisi pitänyt niin kovin ymmärtää ja joustaa ja antaa juuri sinun lapsesi etuilla, kun kaikki muut lapset odottivat nätisti jonossa omaa vuoroaan?

Komppaan aikaisempaa kirjoittajaa, myös mun tuntemat 2,5 v. ovat osanneet jonottaa. Eivät he enää mun mielestä _niin_ pieniä ole.

KL.

Kirjoitettiinko me samalta näppikseltä ;)?



KL.

Meillä on 1 v 5 kk ikäinen tyttö, jonka kanssa käyn seurakunnan muskarissa sekä perhekerhossa. En ole ikinä ajatellut, etteikö hänen tarvitsisi odottaa omaa vuoroaan siinä missä muidenkin, isompien tai pienempien.

Uskon ' koko kylä kasvattaa' -ajatteluun, sekä siihen, että lapsille täytyy opettaa tapoja pienestä pitäen. Ihan pienten lasten kohdalla punnitaan vanhempien fiksuus: antaako pienen lapsen etuilla muita, antaako lapsen kävellä hartaushetkenä ympäriinsä muita mitä todennäköisimmin häiriten, vaikkei se itsestä häirinnältä tuntuisikaan. Lasta voi ottaa kiinni kädestä, ja viedä oikeaan paikkaan. Hänet voi ottaa syliin, ja hänen kanssaan voi mennä pois tilanteesta jos hän ei siellä osaa olla. Lapsi omaksuu automaattisesti nämä mallit, kun näkee niitä pienestä saakka, ja osaa sitten isompana olla ns. nätisti, tietää käyttäytymissäännöt.

Jos minun tyttäreni häiritsee tai etuilee, olen kiitollinen jos siihen puututaan, kunhan huomioidaan se, että hän ei ole vielä edes puolitoistavuotias.

Muskarin täti ja ap:n mainitsema nainen eivät mielestäni syyllistyneet mihinkään, he vain kasvattivat jonkun muun lasta. Se on kyllä monelle äidille punainen vaate. Minulle ei ole.

oxå:

Poikani käyttäytyi erinomaisesti koko muskarin ajan ja osallistui toimintaan kunnes muskarin lopussa tuli aika jakaa osallistumistarrat. Muskarin vetäjän mielestä 2½-vuotiaan tuli osata jonottaa, sillä kun poikani meni vain odottamaan kärsivälliseti hänen luokseen omaa tarraansa (joka on lapselle aika tärkeä juttu) niin hän siirsi poikani tiukasti viimeiseksi jonossa häntä paljon vanhempien lasten taakse eikä voinut ymmärtää/joustaa tällä ensimmäisellä muskarikerralla noin pienen ollessa kyseessä.

Se muskari loppui juuri siihen käyntiin ja etsin ammattitaitoisemman muskarivetäjän kerhon meille.

Siis vastaus kysymyksesi on, että lapsesi käyttäytyy hienosti ja on normaali upea tyttö. Pidä huoli, ettei lapsesi tarvitse kokea hämmennystä ja mielipahaa siitä, että me aikuiset ollaan silloin tällöin idiootihkoja.

Jotenkin hassua, että poikasi ei ollut asiasta milläänsäkään (kirjoitit, että hän ei protestoinut tms kun hänet vietiin jonon päähän), mutta äiti otti asian raskaasti.

oxå:

mutta näinhän ei kyseisessä muskarissa menetelty.

Kirjoitin eilen piiiiiiiiiitkän vastauksen sulle ja juuri, kun olin lähettämässä sitä, niin se katosi.. Eli nyt vähän lyhyemmin.

Luulenpa, että mekin ollaan käyty samassa kerhossa. Meidän kerhossa on tyttö, joka voisi kertomasi perusteella olla juuri sun tyttösi. Ihana tyttö ja on kyllä muuallakin törmäilty, vaikkei tunnetakaan paremmin. Keskiviikkona ei oltu kerhossa.

Mulla on 3v4kk vilkas tyttö, jolla vähän rauhallisempi pikkusisko. Nyt ihan viime kuukausina tuo 3-vuotias kyllä jonkun verran rauhoittunut. Nuo sun mietteet kuulosti niin tutulta, että pakko vastata. Samanlaisia ajatuksia on munkin päässä risteillyt liittyen kerhoon, muskariin ja tyttöni vilkkauteen. Itsekin olen monet mulkaisut saanut kerhossa jopa jo tytön ollessa vähän päälle 1-v...

Mun mielestä alle 3-vuotiaan ei tarvitse jaksaa istua paikallaan, se hartaushetkikin on ehkä vähän isommille tai rauhallisemmille lapsille sopivampi. Ymmärrän vielä jotenkin, että sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa lasten liikehdintä katsotaan häiriön aiheuttamiseksi, mutta lapsille suunnattu hartaushetki on asia erikseen. Sitä vartenhan se juuri on, että kaikki pääsevät osallistumaan ilman niitä paheksuvia katseita. Eri asia on, jos kiusaa toisia tai huutaa niin, ettei muut kuule mitään. Alttarilla lapsi voi aivan hyvin istua, mutta ei kiipeillä tai pomppia tms. Tuosta alttarista olen avoimen päiväkerhon papilta kysynyt ja em. vastauksen häneltä sain.



Olen huomannut, että jos oma lapsi on rauhallinen, voi äidin olla vaikea ymmärtää näitä vilkkaampia lapsia ja heidän äitejään. Vilkkaus ei kumminkaan ole kasvatuksesta kiinni eikä lapsen juoksentelu tarkoita, ettei hänellä olisi rajoja ollenkaan tms. Ja mä olen kyllä sitä mieltä, että 2v8kk on vielä niin pieni, että vaikea väkisinkään pitää istumassa. Meidän esikoista ei kävelyn oppimisen jälkeen millään saanut pidettyä paikallaan, mutta kuopus istuu ihan nätisti sylissä. Kasvatus kaiketi pysynyt samana:) Mun mielestä sun tyttösi on käyttäytynyt kuin kuka tahansa vilkkaampi lapsi tuossa tilanteessa käyttäytyy, taisi vaan kova pätemisen tarve olla tuolla äidillä, joka rupesi lastasi ohjailemaan.



Toinen mitä meidän kerhossa ihmettelen vielä enemmän, on se, ettei laulueikkituokionkaan aikana siedetä yhtään tuota pienten vaeltelua. Ainakin yksi tädeistä hermostuu heti, jos joku ei ole paikallaan ja sitten " ei voida jatkaa ennen kuin kaikki ovat penkillä istumassa" . Ketäköhän se häiritsee, jos joku leikkii seisaallaan tai kävelee ympyrää lattialla kaikkien edessä.



Mutta parempia kerhoiluja jälleen syksyllä! Ja hyvää kesää!

Jos oma lapsi/lapset on rauhallisia, on joidenkin vaikea ymmärtää,että vilkkaammat ei välttämättä pysy paikoillaan ja hiljaa vaikka kuinka yrittäisi opettaa. Olimme 2 vkoa sitten rippijuhlissa. Kirkossa pystyimme olemaan vain 5 minuuttia, koska minun hermoni ei pitänyt. Poika on jo 3 v 7 kk, mutta en saanut häntä hiljaiseksi millään. Hän on erittäin vilkas, puhelias, utelias kova kyselemään jne. Olisin niin mielelläni ollut siellä kirkossa, mutta kun hän koko ajan kyseli kovalla äänellä: Äiti miksi me ei istuta tuolla, ylhäällä? Miten sinne pääsee? Lauletaakon tämä laulu? Miksi noilla on nuo pitkät hameet? Jne. jne. Kuiskasin pojalle monta kertaa tai siis joka kerran, että nyt on oltava hiljaa tai ainakin kuiskattava. Ei mennyt perille.



Miten tuonikäisen saa hiljaiseksi? En minä ainakaan keksinyt. Oli pakko poistua, jotta muut saivat kirkkorauhan.

Oma mielipiteeni on että on aivan älytöntä alkaa pitää lapsille joka kerhokerta pitkää hartausta! 3-4 min olisi aivan tarpeeksi.

Omassa seurakunnassamme ei onneksi kerhoissa ole mitään hartauksia, ainoastaan yksi tai kaksi hengellistä laulua aluksi, sen jälkeen kerho on vapaata leikkiä. Jos kerhossa olisi ollut 30 min hartaus silloin kun siellä kävimme, en olisi mennyt paikalle kuin vasta 30 min aloitusajan jälkeen, jos silloinkaan. Emme ole perheenä mitään uskovaisia, enkä halua lapsilleni mitään yltiöuskonnollista kasvatusta. Pienet Raamatun tarinat lapsen kielellä kerrottuina on ihan ok ja yleissivistävää, mutta 30 min hartaus, huh huh!



Olisiko asuinpaikallanne jotain ei-hengellistä kerhotoimintaa? Tai voisitko harkita laittavasi esikoisenne päväkotiin osapäiväpaikalle, eli että hän voisi käydä päiväkodissa kerhomuotoisesti?