Miten taaperon tulisi käyttäytyä seurakunnan kerhossa?
Oli pakko laittaa aloite tästä aiheesta..
Käyn lasteni (2v 8kk ja 8kk) kanssa viikoittain seurakunnan kerhossa. Kerhopäivä on aina tosi odotettu, sillä se tuo mukavaa vaihtelua aamu-ulkoilulle =) Taaperollamme on aikamoinen uhma ja olen usein tosi väsynyt hänen kanssaan kinasteluun. Kerhossa hän käyttäytyy kuitenkin mielestäni tosi nätisti, vaikka on tosin aikas vilkas tapaus. Hän ei kuitenkaan kiusaa toisia tms, vaan ei malttaisi olla toisinaan kovin kauaa paikallaan. Hän ei riehu tai juokse ympäriinsä, mutta on muuten intoa täynnä. Papin pitämän alkuhartauden aikana moni pienempi lapsi saattaa vaellella kirkon käytävällä, eikä mielestäni pienemmiltä voi vaatiakaan, että pysyisivät koko ajan nätisti istumassa tyyliin kädet ristissä =/ Tärkeää on, ettei tosin riehuta tai häiritä toisia, vaan touhutaan hissukseen, jos ei jakseta istua paikallaan. Harmittaa vaan kovasti, että erityisesti vanhemmat äidit eivät ymmärrä sitä, että pienimmät eivät istu hiljaa paikallaan ja saan monen muunkin äidin lisäksi toisinaan tosi tuimia katseita osakseni.
Kerhossa on mielestäni mukava rento tunnelma, niin kauan, kun maltetaan pitää huolta omista lapsista. Hyväksyn, että toisen lasta voi hienovaraisesti komentaa, mikäli hän tekee tuhmasti ja olen itse erityisen tarkka siitä, ettei toiselta oteta kädestä, eikä muutenkaan lapset kiusaa toisiaan. Mutta kaipaan niin sitä iloista tunnelmaa, mikä kerhossa ennen oli. Tilalle on tullut kasvatustapojen arvosteleminen joko suoraan tai rivien välistä ja ihanne siitä, että lasten tulisi käyttäytyä kuten aikuiset. Kyse on siis seurakunnan avoimesta kerhosta, johon osallistuu eri-ikäisiä alle kouluikäisiä lapsia vanhempineen.
Tänään papin pitämän hartauden aikana lapset taas tapansa mukaan menivät papin tykö istumaan alttarin eteen maton päälle. Pappi kertoi heille tarinan, kuten joka kerta. Tyttöni ei malttanut istua koko aikaa, vaan käveli toisen tytön kanssa alttarin edessä hissukseen muutamaan otteeseen. Eräs äiti tästä sitten häiriintyi kovasti ja meni olkavarresta pitäen ohjaamaan tytön takaisin istumaan. Ihan ok sinänsä, mutta tapa jolla hän sen teki, ei ollut kiva. Ilmeisesti tyttöäni sattui, kun hän sen jälkeen kävi itkemään. Hän ei yleensä kovin pienestä itke. Jäi paha mieli tästä ja tuli helpottunut olo siitä, että kerho jää kesätauolle..tekee hyvää varmasti itse kullekin. Anteeksi vuodatus ja sekava teksti, mutta pahoitin niin mieleni ja minulle jäi tunne, etten osaa lastani kasvattaa lainkaan =( Tytön tunteista puhumattakaan...
Millä tavalla odotatte alle 3-vuotiaan taaperon käyttäytyvän seurakunnan avoimessa kerhossa?
Kommentit (46)
Olet oikeassa. Äidillä on luontainen vaisto usein ohjata lapsia ja luulen myös, että kerhon äiti asiaa enempää ajattelematta opasti tyttöjä hyvää hyvyyttään. Vielä hoen samaa, mutta kyllä on ollut tosiaan antoisa tämä keskustelu ja erityisesti siksi, kun on löytynyt muutama todennäköisesti samaa kerhoa käyvä, jolle kerhon toiminta on tuttua. Saadaan olla iloisia, että meillä on mahdollisuus käydä lasten kanssa kerhossa, jossa loppujen lopuksi varmasti kaikki viihtyvät =)
Oikein hyvää kevättä kaikille, erityisesti Napsulle ja Taskuauringolle. Syksyllä kerhoillaan taas =)
frodo:
Äidillä on luontainen vaisto usein ohjata lapsia ja luulen myös, että kerhon äiti asiaa enempää ajattelematta opasti tyttöjä hyvää hyvyyttään.
Voin tässä kertoa että olen ammatiltani luokanopettaja. Olen siis niitä tätejä, jotka mitään ajattelematta ryhtyvät ja pystyvät ohjaamaan helposti jopa 30 lapsen ryhmiä :/. En missään nimessä tee sitä loukatakseni vanhempia. Joskus sentään havahdun ja mietin että ei helvata, tässä sitä taas tehdään töitä.
Eli pyydän anteeksi jo etukäteen, tai jälkikäteen, vaikken mainittu äiti ollutkaan. Joskus nämä jutut tulevat vain niin selkärangasta.
KL.
Kyllä meillä ainakin oli yhteinen harrastus keskiviikkoon asti;), siis kerhon lisäksi. Saas nähä jatkuuko samassa ryhmässä syksyllä. Ja kun kerroit teidän olleen äskettäin ti-tinallen konsertissa, niin kuinkas sattuikaan, että mekin oltiin vähän aikaa sitten ti-tinallea katsomassa=) Kyllä sä oikeilla jäljillä olet, vai mitä? Kiva, jos kirjoituksistani on ollut sulle iloa. Kerroin vaan, mitä ajattelen. Pakko oli vastata, kun näin sun aloituksesi. Ja kun vaan tuntui siltä, että se on sun kirjoittama.
Eipä se arki juu helppoa ole täälläkään. Edelleen jatkuvaa uhmaa, jota nyt myös nähtävissä erittäin temperamenttisessa pikkutaaperossammekin. Aika usein aamut alkaa huudolla, jomman kumman tai molempien lasten, tai vaihtoehtoisesti lasten kinastelulla. Sitten kun se vielä jatkuu pitkin päivää, niin varahermot olisi tarpeen. Muakin rasittaa se, kun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, kun molemmat tarvitsevat jotain. Ja armoton huuto alkaa taas, kun joutuukin odottamaan. Kyllä meilläkin rajat pitäisi olla selvät, mutta 3-vuotiaan mielestähän kaikki kiellot on sivuutettu sillä, että:" No kun mä haluun!!!!!" No eihän ne kauan kuulemma ole pieniä ja tietysti ihaniakin hetkiä mahtuu päivään. Pitää vaan koittaa itse jaksaa, vaikka aika väsynyt olen mäkin ollut.
Kivaa ja rentouttavaa kesää teidän perheelle! Eiköhän me jossakin törmäillä, viimeistään syksyllä ainakin:)
Minulla on kolme lasta 4v 2,5v ja vauva ja myös minun isommat lapseni ovat vilkkaita, mutta en ole antanut heidän kyllä yhtään kuljeskella meidän kerhon hartauden aikana. Sitten kun jotkut äidit antavat omiensa viitsimättä kertaakaan lapsilleen sanoa, että nyt kuuluu istua paikallaan, on tosi paljon vaikeampaa muilla pitää omat vilkkaat lapset kurissa. Niin kauan sujuu kun kaikki pysyvät paikoillaan, mutta sitten alkaa se että toikin liikkuu miksen mä saa. Että tosiaan eikö voi tulla puoli tuntia myöhemmin sitten sinne kerhoon, jos tuntuu ettei halua lapseltansa vaatia samaa kuin muut vaativat omilta lapsiltaan. Niin ja en ole teidän pääkeskustelijoiden kerhosta. Meidän kerhossa ei ole pappia eikä olla kirkossa.
Eli minä vastaan omassa seurakunnassani tästä toiminnasta. Ja eroja taitaa olla aikasta paljon - sen tiedän jo kuulemani ja tästäkin lukemani perusteella. Muutamia pointteja.
- Ensinnä varmasti kerhon sisällöstä kannttaa kommentoida ihan suoraan asiasta vastaaville. Useimmiten se auttaa. Meillä tupaten täydessä perhekerhossa / avoimessa päiväkerhossa yhteinen hetki kestää noin 20 min, mutta tämä aika sisältää yhteiset laululeikit ja kaikenlaista yhteistä toimintaa, ei vain hiljaisuutta.
- Hiljaisuuttakin kannttaa opetella. Mutta toki maltillisesti muutaman minuutin jaksoissa, jotta siitä ei tule pakkopullaa, vaan rauhoittumisen mukava hetki. Samahan on idea aamupiirillä päiväkodissa tai satuhetkillä kirjasossa. Harjoitellaan. Tämä ei siis ole mikään kirkon juttu, vaan ihan lapsen kehityksen tukemista. On myös surullista, ettei esim. koulun kevätjuhlissa osa lapsista kykene hetkeksi hiljentymään ja kuuntelemaan toisen luoan esitystä.
- On varmasti totta, että kaikkialla pappi ei ole saanut mitään koulutusta lasten kanssa olemiseen. Uskon, että varsinkin silloin hän - enemmän kuin mielellään - ottaa vinkkejä vastaan. Ei teologian maisterin yliopistotutkinto valmenna puhumaan 2-3 vuotiaille mistän eikä mitenkään :) vähän sama ongelma kuin lääkäreillä, toisilla sujuu ja toisilla ei.
- Kirkossa voi hyvin kävellä esim. messun aikana. Se ei ketään häiritse, mutta juoksemista välttääkseen kannattaa aikuisen kävellä vieressä.
- Alttari kannttaa pitää sovitusti " papille varattuna" . Mm. siitä syystä, että siellä on kynttilöitä, että lapsi oppii rajat, ja ettei tapahdu, kuten minulle tänään - 2v. lapsi tuli vihkimisen aikana pää edellä yli alttarikaiteen. Siis ihan oikeasti! tästä syystä näitä yhdessä harjoitellaan.
- Itsekin ainakin 10ssä eri kerhossa vierailleenna omien lasten kanssa huomaa kyllä helposti, että lapset ovat sitä rehellisintä kirkkokansaa, ellei heille kolahda, se näkyy :) Ja minusta se on ihan hirvittävän upea asia!
Nimimerkki. lapsityöhön hurahtanut pappi ja kahden pienen äiti
Eli hartaushetki alkaa noin klo 9.35 ja päättyy n. klo 9.50