Onko teillä avioehtoa?

Miellä on omat tilit ja YHTEINEN säästötili. Kaikki laskut menevät puoliksi ja osallistumme myös toisiemme vaatteisiin jossain määrin. Mutta kaikesta huolimatta meillä on omat tilit ja ylitsejäävät rahat saa käyttää miten haluaa. Itselläni on siis myös oma säästötili, johon säästän pikkuisia summia. Jonain päivänä voin ostaa itselleni jotain isompaa " humpsutusta" .

avioliitto päättyy joko kuolemaan tai eroon.



meillä on ehdollinen avioehto. mikäli liittomme päättyy eroon, on avioehto voimassa. mikäli liittomme päättyy toisen puolison kuolemaan, ei avioehto ole voimassa.

Meille se tarkoittaa " sitten kun me eroamme.." . Meillä ei ole tarkoitus erota.



Meilllä elämä on yhteistä, on lapset ja koti. Rahatkin ovat yhteisiä, ei meillä jaksettais rumpaa " kauppalasku oli 138,85 että maksamma nyt tasan puolet siitä" , " mä ostin tänään olohuoneeseen verhot, ulos kukkia ja lapselle sängyn, mitä sä ostat sillä summalla" jne...



Tälläkin palstalla on ollut juttuja joissa mies tienaa ihan hyvin töissä ja vaimo opiskelee tai on kotiäitinä ja saa vaan minimaaliset tuet ja kaikki menot jaetaan tasan puoliks. Minusta se ei todellakaan ole reilua!!



Meillä oli naimisiin mentäessä molemmilla mukavasti varallisuutta, muttei tullut edes mieleenkään avioehto ja vaikka toisella ei olisi rahaa ollutkaan niin sitä ei oltas siltikään tehty.



Tuttavapiirissä on kyllä ollut avioehto tapauksia, mutta he ovatkin eronneet tai parisuhde voi muutenkin huonosti (lähinnä liitto on pelkkää kulissia).



Ja kuolemasta... jos kuolen niin enpä parempaa sijoitusta omaisuudelle löytäisi kuin omat lapset ja mieheni. Kyllä lapset tarvitsevat (kuluttavat) rahaa, tarvivat ruokaa, vaatetta, ajokorttia ja ties mitä. Eikä mua haittaa lainkaan (pikemminkin toivon) että mies löytäisi uuden naisen ja nainenkin saisi tavallaan osan rahoistani ainakin jos menisivät naimisiin. Elämä jatkuu. Toki voisi testamentata perinnöt hyväntekeväisyyteen, mutta harrastamme hyväntekeväisyyttä elävänäkin paljon yhdessä ja erikseen ja ilman aviehtoa.



Olemme molemmat hyvin romanttisia ihmisiä ja meille tuo aviehto on ´hyvin ruma ja epäeroottinen sana :D

Ei ole avioehtoa, koska naimisiinmennessämme olimme ihan " varattomia" , kaikki nykyinen omaisuus on yhdessä hankittua ja siis yhteistä.



Omat tilit meillä silti on ja aina tulee olemaankin, vaikka yhteistä taloutta elämme/maksamme (Mä en tajua, miksi pitäisi olla yhteinen tili, jos molemmat osaavat rahaa käyttää. Toki mulle sopii myös, jos joku näin haluaa tehdä :)

Ennen avioliittoa hankittu omaisuus ja perinnöt kuuluvat avioehdon piiriin. Mitä kummallista siinä on? Mä ainakin haluan uskoa ja luottaa meidän liittoon niin paljon, että teen avioehdon.



Ennemmin te jotka ette sitä tee pelkäätte eroa ja mahdollista rahallista " menetystä" !

Miestä odottaa omakotitalo yms. perintönä ja minä ehdotin siitä kuultuani avioehtoa (olimme tuolloin jo naimisissa) mutta mies ei suostunut. Kuulemma jos hän saa perinnöksi talon, siitä tulee meidän _yhteinen_ kotimme.



Toivon vain että josjosjos joskus eroamme, en olisi vihainen tai katkera ja menisi vaatimaan itselleni rahoja puolikkaasta omakotitalosta.

Miehelläni on maatila, johon tulin emännäksi penittömänä. Avioehdolla on rajattu omistusoikeutta siten, etten omista mitään tilasta, mutta kaikkeen sen tuottoon minulla on oikeus.



Näin siksikin, että exä ei pääse esim. kuoltuani yhteisten lastemme kautta vaatimaan osuutta tilasta lasten edun nimissä.

Meillä on avioehto, koska mieheni menetti avioerossaan KAIKEN. Heillä ei ollut avioehtoa.

Enkä muuten ollut eron syy

Ei avioerossa voi menettää KAIKKEA. Voi menettää vain puolet pesän yhteenlasketusta omaisuudesta, siis enimmillään puolet siitä mitä on omistanut jos koko pesän omaisuus on ollut itsellä - mikä on aika harvinaista ja vielä harvemmin oikeudenmukaista.

jos miehesi on antanut edellisestä avioliitostaan tuollaisen kuvan niin missähän muussa se sinua pettää?

Jos kuitenkin tiedossa on esim. perintöä on vain järkevää tehdä avioehto. Sitähän voi vaikka kuolla jo 38-vuotiaana ja suvun perintö voikin sitten päätyä miehen uudelle vaimolle.



On kummallista, että aikuinen ihminen näkisi avioehdon kertovan luottamuksen puutteesta. Hankitteko te sairasvakuutuksiakin, koska aiotte sairastua tai kotivakuutuksen, koska haluatte kotinne tuhoutuvan tulipalossa? Käyttäkää järkeänne!



Meillä avioehto koskee mahdollisia perintöjä sekä ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Kaikki muu on yhteistä. Minä uskon kyllä liittomme kestävyyteen, mutta tiedän myös että elämä osaa yllättää. Mielestäni tämä on tärkeä tiedostaa.

Mieheni ex kieltäytyi allekirjoittamasta heidän yhteisen kotinsa myyntisopimusta. Hän kieltäytyi myös muuttamasta talosta. Niin ikään hän kieltäytyi maksamasta yhteisen asuntolainan lyhennyksiä ja talon kuluja. Tästä syystä pankki pani talon pakkomyyntiin (lama-aika), jolloi siitä saatiin noin 1/10 todellisesta arvosta. Yhteiseen pesään jäi valtaisa asuntovelka.



Ex haki myös käräjäoikeudelta yhteisen asunnon määräämistä omaan käyttöönsä ja häätöä miehelle, jonka oikeus myönsikin. Mies ja isä sai ottaa vain henkilökohtaiset tavaransa mukaansa. Tämän jälkeen ex kieltäytyi osituksesta. Heidän erostaan on nyt yli 10 vuotta, mutta ositus on edelleen tekemättä. Koska pesässä oli enemmän velkaa kuin omaisuutta, ositusta ei kannattanut tehdä väkisin. Ositus on sopimus ja jos toinen osapuoli ei suosti sopimaan niin ositusta voi pitkittää vuosikaudet ja koko tämän ajan asianajajien palkkiot juoksevat. Mieheni asianajaja siis suositteli luopumaan kaikesta suosiolla.



Tämän jälkeen mieheni ei ole halunnut omistaa mitään. Omistan kaiken, mitä meillä on, ja suojaan omaisuuteni avioehdolla. Lähinnä suojaan sitä mieheni exältä, joka lapsensa huoltajana pääsisi käsiksi kotiini, jos mieheni kuolisi.

Meillä on tulot olleet aina (ja tulevat myös olemaan) hyvin samaa tasoa, joten eron sattuessa omaisuuden puoliksi jakaminen passaisi meille ihan hyvin.

S80:

Meille se tarkoittaa " sitten kun me eroamme.." . Meillä ei ole tarkoitus erota.

Meilllä elämä on yhteistä, on lapset ja koti. Rahatkin ovat yhteisiä, ei meillä jaksettais rumpaa " kauppalasku oli 138,85 että maksamma nyt tasan puolet siitä" , " mä ostin tänään olohuoneeseen verhot, ulos kukkia ja lapselle sängyn, mitä sä ostat sillä summalla" jne...

Lisäksi yhteinen tili ei todellakaan tarkoita että kaikki maksetaan puoleksi, meillä sinne molemmat laittavat tulojensa mukaan (tarkoittaen että nyt äitiyslomalla laitan vähemmän kuin töissä ollessani ja hoitovapaalla laitan vain jonkun satasen).

Vierailija:

Lisäksi yhteinen tili ei todellakaan tarkoita että kaikki maksetaan puoleksi, meillä sinne molemmat laittavat tulojensa mukaan (tarkoittaen että nyt äitiyslomalla laitan vähemmän kuin töissä ollessani ja hoitovapaalla laitan vain jonkun satasen).

koska oltiin naimisiin mennessämme ihan yhtä köyhiä. Kaikki on luotu yhdessä. Ja jos joskus tulee perintöä, niin käsittääkseni ainakin omat vanhempani ovat olleet niin viisaita, että ovat tehneet testamentin jossa mainitaan " aviopuolisoitta ei ole avio-oikeutta perintöön" tai jotain sellaista.



Sen sijaan keskinäinen henkivakuutus ja testamentti löytyy.

Jos vielä menen naimisiin niin varmasti haluan avioehdon. Haluan saada oman perintöni yksinään enkä jakaa sitä toisen kanssa. Samaa ajattelen puolisosta.. En halua hänen perintöönsä mennä kajoamaan. Suutuspäissään erotessaan sitä voi olla aika v...mäinen.. ja vaatia osaansa...



Siksi lämpimästi suosittelen kaikille avioehtoa.

kummallakaan kyse. Ajattelimme nyöskin tehdä sen rajauksen, että aviopuoliolla ei ole oikeutta toisen puolison mahdollisiin tuleviin perintöhin. Rakastamme toisiamme, emmekä mene naimisiin eroamismielellä, mutta mielestämme tämä on järkevää.

Köyhille siitä ei yhtään niin paljon hyötyä.. ymmärrän siis miksi monet eivät sitä tee...



Mutta ehdottomasti avioehdon kannalla olen. =)

Vierailija:

Mieheni ex kieltäytyi allekirjoittamasta heidän yhteisen kotinsa myyntisopimusta. Hän kieltäytyi myös muuttamasta talosta. Niin ikään hän kieltäytyi maksamasta yhteisen asuntolainan lyhennyksiä ja talon kuluja. Tästä syystä pankki pani talon pakkomyyntiin (lama-aika), jolloi siitä saatiin noin 1/10 todellisesta arvosta. Yhteiseen pesään jäi valtaisa asuntovelka.

Ex haki myös käräjäoikeudelta yhteisen asunnon määräämistä omaan käyttöönsä ja häätöä miehelle, jonka oikeus myönsikin. Mies ja isä sai ottaa vain henkilökohtaiset tavaransa mukaansa. Tämän jälkeen ex kieltäytyi osituksesta. Heidän erostaan on nyt yli 10 vuotta, mutta ositus on edelleen tekemättä. Koska pesässä oli enemmän velkaa kuin omaisuutta, ositusta ei kannattanut tehdä väkisin. Ositus on sopimus ja jos toinen osapuoli ei suosti sopimaan niin ositusta voi pitkittää vuosikaudet ja koko tämän ajan asianajajien palkkiot juoksevat. Mieheni asianajaja siis suositteli luopumaan kaikesta suosiolla.

Tämän jälkeen mieheni ei ole halunnut omistaa mitään. Omistan kaiken, mitä meillä on, ja suojaan omaisuuteni avioehdolla. Lähinnä suojaan sitä mieheni exältä, joka lapsensa huoltajana pääsisi käsiksi kotiini, jos mieheni kuolisi.

pakollinen pesänjakaja. Miksi tässä tapauksessa ei näin tehty? Eikö se koske avioeroja?

Pesänjakaja on asianajaja. Hänellä ei ole mitään laillista valtaa osapuolten suhteen. Hän voi vain neuvotella. Näin ollen jos toinen ei edelleenkään halua ositusta tehdä niin hän voi pitkittää, pitkittää ja pitkittää neuvotteluja, kunnes toiselta loppuu viimeisetkin rahat. Se on siis mahdollista, mutta ei kannata.

Mulla itselläni on perittyä omaisuutta ja miehellä firma. Haluttiin molemmat avioehto, joka takaa sen että jos ero joskus tulisi, ei toinen pääse toisen omaisuuteen käsiksi.



Mun mielestä on tyhmää olla tekemättä avioehto. Ja vähän rupeis kellot soimaan jos toinen ei siihen suostuisi.



Naimisissa ollaan oltu nyt n. 9 vuotta.