Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa lapsi kannattaa antaa huostaan?
08.06.2026 |
Olen kahden lapsen äiti. Esikoinen on nyt 13-vuotias poika. Hänellä on lievä autismi, joka on aina oireillut moninkin eri tavoin, mutta nyt murrosiän alettua ja jatkuessa perhe-elämästämme on tullut hyvin raskasta. Mitään ei oikein voi tehdä yhdessä, kun vastaus kaikkeen on ei, ja ei haluaisi tehdä mitään muuta kuin olla tabletilla. Mihinkään muuhun hän ei kotona oikein pysty. Kaikki tekeminen on täysin päämäärätöntä haahuilua ja riehumista. Kommunikaatio on vaikeaa, hän saattaa jumittaa samoja provosoivia lauseita pitkään, eikä oikein pysty normaaliin keskusteluun ja kommunikaatioon. Haukkua ja irviä hän lyllä osaa. Haukkuu meitä vanhempia ja siskonsa jatkuvasti.
Ruokailutilanteetkin ovat vaikeita, kun ei oikein mikään kelpaisi ruoaksi (on aina ollut vaikeuksia syömisen kanssa).
Tuntuu, että olen ihan loppu. Nyt vielä kesäloma pian alkamassa kaiken kukkuraksi. Isovanhemmistakaan ei ole apua, koska välttelevät tämän "hirviölapsen" seuraa kaikin keinoin. Olen ihan tosi uupunut tilanteeseen. Lapsesta ei oikein ikinä saa mitään positiivista irti - arki on yhtä vääntöä ja taistelua ihan pukeutumisesta ja syömisestä isompiin asioihin. Positiiviset hetket ovat hyvin harvinaisia. Ja tietysti tämä vaikuttaa negatiivisesti koko perheeseen, ja yleinen ilmapiiri on aivan kamalan negatiivinen.
Olen joskus jopa harkinnut lapsen antamista huostaan. Millaisissa tilanteissa olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, ja voiko se olla lapselle hyväksi?
Sellainen lisätieto vielä, että asumme ulkomailla, eikä täällä tällainen tilanne kuulu lastensuojelun piiriin, joten sieltäkään on turha pyytää mitään apua.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Minkälainen aikuinen tuosta tulee, ja miten pärjää enämässänsä, jos emme vaadi mitään? Opinnot menevät jo nyt päin helvettiä, ja todistuksessa oli taas useampi aine hylätty.
Jos hän saisi päättää, niin hän olisi ympäri vuorokauden tabletilla, ja ravinnokseen söisi pullaa ja joisi kaakaota. Toitotamme ja toistamme päivästä toiseen aamusta iltaan näitä ihan perusasioita, ja tuntuu siltä, että mikään ei mene kalloon, ja mitään ei opi. Roskat jää, tiskit jää. Pesullekaan ei menisi millään. Pää räjähtää.
Ap
olisi pitänyt kasvattaa se kakara. ei nykyisistä erityisherkistä vanhemmista ole mihinkään.
No, onhan nyt jännä, että tuon kuopuksen osasin kasvattaa, ja on vieläpä mallioppilas, tunnettu kaikkien kaverina, todella empaattinen, reilu ja kaikin puolin kiltti. Niin, kai sitä sitten vain päätin, että yksi lapsi kasvatetaan, toista ei!
Ap
Olisit nyt kuitenkin rehellinen! Jaksoitko oikeasti rakastaa autistista lastasi, kuten tervettä lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Niin samaa mietin. Miksi ihmeessä koko perhe pyörittää autistista nuorta?! Anna olla omissa oloissa. Laita mieleistä ruokaa, vaikka isompi annos, josta syö useammin. Opetelkaa kommunikoimaan ja perheen dynamiikkaan hakekaa apua. Rakasta lastasi ehdoitta. Niin me teimme, mutta as lapsemme ei kestänyt erilaisuuttaan. Päätyi aikuisena syrjäytyneenä lopulliseen ratkaisuun, josta ei paluuta ole.
Otan osaa. Ihan kamalaa kuulla. Osaatko antaa mitään muita vinkkejä? Mitä olisit tehnyt toisin, jos nyt voisit muuttaa menneisyyttä?
Ap
Aåvastasit sitten itsellesi. Eikö hävetä. 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Lapsella ei juuri ole kavereita. Provosoi ja ärsyttää niin, ettei kukaan enää halua viettää aikaa yhdessä. Vähän paremmin menee nuorempien lasten kanssa.
Lapsi käy kyllä liikuntaharrastuksessa kahdesti viikossa meidän pakottamana. Laji on kyllä hänelle sopiva ja mieluinen, mutta ei silti ikinä haluaisi mennä. Mutta toistaiseksi olemme saaneet pakotettua harrastukseen. Lapsi liikkuu paljon. Käyvät isänsä kanssa viikonloppuisin useiden tuntien kestävillä lenkeillä ja koko päivän kestävillä "vaelluksilla". Siellä rauhoittuu vähän, mutta toki jumittaa ja jankkaa ja provosoi verbaalisesti myös siellä. Sitten kun miehelläni menee siihen hermot, eikä jaksa kuunnella sitä sanatulvaa, niin laittaa korvakuulokkeet päähän ja kuuntelee jotain videota jne.
Ap
Ette ole ansainneet kumpaakaan! On törkeää pakottaa toinen tekemään asioita vasten tahtoa. Toiselle ollaan niin empaattisen vuorovaikutuksellisia, että oksettaa! Rakkauden ja hyväksynnän puutetta tuo autistin kasvatus on!
Eikö osaa kommunikoida jos riehuu..?? Tulosta niitä Papunetin kuvakortteja ja käytte niitä läpi ja myös tunteita. Vaikuttaa tosi surulliselle tuo tilanne sen nuorenkin kannalta. Jos oleskelette tilapäisesti maassa, sekin voi olla este erilaisten tukimuotojen saamiselle kun ette ole asumisperusteisten sosiaalietuuksienkaan oikeuden piirissä välttämättä.
Mikset kysy Suomesta mitä voi tehdä ja kuinka kauan ylipäätään nuorenne on väliinputoaja tuen suhteen, eli olette ulkomailla?Meillä Suomessahan on erilaisia erityisluokkia joissa polku alkaa jo varhain.. Myös valtiolla on erityiskoulu. Onko siellä erityisjärjestöjen tai erityiskoulujen kautta saatavaa infoa tai tukimahdollisuuksia?
Yleensähän jos kehityavammaiken autistinen nuori tulee kouluun vasta murrosiässä, eikä osaa kommunikoida tarpeitaan, vanhemmat ovat sitten experttejä tunnistamaan mitä tarkoittaa...Olettaisin näin!
En oikein näe miten teillä tämän kommunikoinnin opettelun suhteen menee? Ja minkälaisen yhteyden olette onnistuneet luomaan erityiseen vai menikö joku jo alkujaan pieleen ennenkuin ulkomaille lähdettiin?Soita ihmeessä Suomeen johonkin ja kysele asioista. Täytyyhän apuja saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Ja niin, ollaan kutsuttu meille, mutta eihän se hyvin mennyt. Ei osaa yhtään tehdä kompromisseja tai joustaa, kaikkien pitäisi vain tehdä sitä mitä hän haluaa jne. Eikä ole serkkujakaan, kun asutaan täällä ulkomailla.
Ap
Vit-tu! Olisit opettanut omalla toiminnallasi joustoa ym. mitä opetit sille toiselle. Olet tainnut inhota lastasi alusta pitäen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan ap:n tekstistä kuvan, että perheellä on rahaa hankkia perheelle ja lapselle apua. Terapiaa, autismiohjausta, valmennusta, kotiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Niin samaa mietin. Miksi ihmeessä koko perhe pyörittää autistista nuorta?! Anna olla omissa oloissa. Laita mieleistä ruokaa, vaikka isompi annos, josta syö useammin. Opetelkaa kommunikoimaan ja perheen dynamiikkaan hakekaa apua. Rakasta lastasi ehdoitta. Niin me teimme, mutta as lapsemme ei kestänyt erilaisuuttaan. Päätyi aikuisena syrjäytyneenä lopulliseen ratkaisuun, josta ei paluuta ole.
Otan osaa. Ihan kamalaa kuulla. Osaatko antaa mitään muita vinkkejä? Mitä olisit tehnyt toisin, jos nyt voisit muuttaa menneisyyttä?
Ap
Ei se meidän rakkaudettomuudesta tai muutoin kasvatuksesta johtunut vaan ei ITSE hyväksynyt itseään ja vuorovaikutukseltaan kömpelö. Ei myöntänyt vaillinaisuuttaan vaan takertui ihmisiin ja väkisin yritti aikaan saada parisuhteita, siinä onnistumatta. Meillä ei siis käyty tuollaisia taistoja, oli kuuliainen ja toimi ohjeiden mukaisesti. Meillä oli selkeä struktuuri, joka oli kaikilla lapsilla sama.
Siksi ehdotan: hae apua perheesi dynamiikkaan, on pahasti pielessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hän on saanut kuntoutusta ja terapiaa pienestä pitäen? Kysy sieltä ohjeita. Rutiinit?
Hänellä on jonkinlaiset tukitoimet koulussa, myös pedagogista terapiaa. Terveydenhuollon puolelta emme saaneet mitään, koska katsottiin, että ei ole tarpeeksi ongelmallinen tapaus, ei siis ole vakavaa autismia tai muuta. Koulussa on myös autistiluokka, jolle lapsi ei pääse, koska on "liian terve" ja fiksu päästäkseen sinne. Eli vähän on sellainen väliinputoajafiilis tässä. Lastensuojelun kautta ei myöskään saa mitään apua, koska lapsi ei ole tarpeeksi vammainen ja toisaalta olemme ns. "ongelmaton perhe". Eli täällä yleensä lastensuojelu auttaa perheitä, joilla on alkoholi-, huume- ja elämänhallintaongelmaa, köyhyyttä jne. Täällä meidät naurettaisiin sieltä pihalle, kun on kyseessä kaksi yliopistokoulutettua ulkomaalaista, joita pidetään lähinnä rikkaina ja sivistyneinä expatteina.
Ap
Ei täälläkään noin ns. terve lapsi tule saamaan tuon enemmän tukea.
Murrosikä on aina vaikea aika ja erityiselle usein erityisen vaikea.
Mulla myös lievästi autistinen lapsi samassa iässä ja kuulostaa tutulta.
Mä pakotan kerran päivässä ulos noin tunnniksi.
Kouluun pakotan myös ja läksyt pitää tehdä.
Meillä on säännöllinen rytmi sen suhteen koska herätään ja käydään nukkumaan, myös lomilla.
Ruokailuissa saa itse vaikuttaa mitä haluaa syödä.
En pakota matkustamaan edes näin lomalla jos ei halua.
Toinen vanhemmista jää sitten kotiin ja toinen reissaa muiden lasten kanssa. Tätä voi vuorotella.
Koti on näille lapsille turvallinen paikka ja sosiaaliset tilanteet rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Niin samaa mietin. Miksi ihmeessä koko perhe pyörittää autistista nuorta?! Anna olla omissa oloissa. Laita mieleistä ruokaa, vaikka isompi annos, josta syö useammin. Opetelkaa kommunikoimaan ja perheen dynamiikkaan hakekaa apua. Rakasta lastasi ehdoitta. Niin me teimme, mutta as lapsemme ei kestänyt erilaisuuttaan. Päätyi aikuisena syrjäytyneenä lopulliseen ratkaisuun, josta ei paluuta ole.
Otan osaa. Ihan kamalaa kuulla. Osaatko antaa mitään muita vinkkejä? Mitä olisit tehnyt toisin, jos nyt voisit muuttaa menneisyyttä?
Ap
Aåvastasit sitten itsellesi. Eikö hävetä. 🤮
Ei vastannut! Olisi jo sairasta, mikäli olisi ap tarinan keksinyt. Huomasit kyllä, että erilailla kirjoitettu. Rakkaus paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Lapsella ei juuri ole kavereita. Provosoi ja ärsyttää niin, ettei kukaan enää halua viettää aikaa yhdessä. Vähän paremmin menee nuorempien lasten kanssa.
Lapsi käy kyllä liikuntaharrastuksessa kahdesti viikossa meidän pakottamana. Laji on kyllä hänelle sopiva ja mieluinen, mutta ei silti ikinä haluaisi mennä. Mutta toistaiseksi olemme saaneet pakotettua harrastukseen. Lapsi liikkuu paljon. Käyvät isänsä kanssa viikonloppuisin useiden tuntien kestävillä lenkeillä ja koko päivän kestävillä "vaelluksilla". Siellä rauhoittuu vähän, mutta toki jumittaa ja jankkaa ja provosoi verbaalisesti myös siellä. Sitten kun miehelläni menee siihen hermot, eikä jaksa kuunnella sitä sanatulvaa, niin laittaa korvakuulokkeet päähän ja kuuntelee jotain videota jne.
Ap
Jankkaaminen on näillä lapsilla usein tapa. Se voi muita ihmisiä hermostuttaa, mutta ei lapsi sitä tahallaan tee.
Ja on täysin normaalia että nää lapset eivät ole hyviä ystävyyssuhteita ylläpitämään tai edes koe itse haluavansa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hän on saanut kuntoutusta ja terapiaa pienestä pitäen? Kysy sieltä ohjeita. Rutiinit?
Hänellä on jonkinlaiset tukitoimet koulussa, myös pedagogista terapiaa. Terveydenhuollon puolelta emme saaneet mitään, koska katsottiin, että ei ole tarpeeksi ongelmallinen tapaus, ei siis ole vakavaa autismia tai muuta. Koulussa on myös autistiluokka, jolle lapsi ei pääse, koska on "liian terve" ja fiksu päästäkseen sinne. Eli vähän on sellainen väliinputoajafiilis tässä. Lastensuojelun kautta ei myöskään saa mitään apua, koska lapsi ei ole tarpeeksi vammainen ja toisaalta olemme ns. "ongelmaton perhe". Eli täällä yleensä lastensuojelu auttaa perheitä, joilla on alkoholi-, huume- ja elämänhallintaongelmaa, köyhyyttä jne. Täällä meidät naurettaisiin sieltä pihalle, kun on kyseessä kaksi yliopistokoulutettua ulkomaalaista, joita pidetään lähinnä rikkaina ja sivistyneinä expatteina.
Ap
Ei täälläkään noin ns. terve lapsi tule saamaan tuon enemmän tukea.
Murrosikä on aina vaikea aika ja erityiselle usein erityisen vaikea.
Mulla myös lievästi autistinen lapsi samassa iässä ja kuulostaa tutulta.
Mä pakotan kerran päivässä ulos noin tunnniksi.
Kouluun pakotan myös ja läksyt pitää tehdä.
Meillä on säännöllinen rytmi sen suhteen koska herätään ja käydään nukkumaan, myös lomilla.
Ruokailuissa saa itse vaikuttaa mitä haluaa syödä.
En pakota matkustamaan edes näin lomalla jos ei halua.
Toinen vanhemmista jää sitten kotiin ja toinen reissaa muiden lasten kanssa. Tätä voi vuorotella.
Koti on näille lapsille turvallinen paikka ja sosiaaliset tilanteet rasittaa.
Miten noin huono perheen dynamiikka ylläpitää turvallista kotia? Rahaa tuntuu olevan, mutta rakkautta ei.
Olen joskus sanonut yhdelle lapsistani näin: rakkaus on rikkaus, jota et voi rahalla ostaa. Lastani oli kiusattu ja kutsuttu köyhäksi. Köyhiä emme ole ja rahalla ei leveillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hän on saanut kuntoutusta ja terapiaa pienestä pitäen? Kysy sieltä ohjeita. Rutiinit?
Hänellä on jonkinlaiset tukitoimet koulussa, myös pedagogista terapiaa. Terveydenhuollon puolelta emme saaneet mitään, koska katsottiin, että ei ole tarpeeksi ongelmallinen tapaus, ei siis ole vakavaa autismia tai muuta. Koulussa on myös autistiluokka, jolle lapsi ei pääse, koska on "liian terve" ja fiksu päästäkseen sinne. Eli vähän on sellainen väliinputoajafiilis tässä. Lastensuojelun kautta ei myöskään saa mitään apua, koska lapsi ei ole tarpeeksi vammainen ja toisaalta olemme ns. "ongelmaton perhe". Eli täällä yleensä lastensuojelu auttaa perheitä, joilla on alkoholi-, huume- ja elämänhallintaongelmaa, köyhyyttä jne. Täällä meidät naurettaisiin sieltä pihalle, kun on kyseessä kaksi yliopistokoulutettua ulkomaalaista, joita pidetään lähinnä rikkaina ja sivistyneinä expatteina.
Ap
Ei täälläkään noin ns. terve lapsi tule saamaan tuon enemmän tukea.
Murrosikä on aina vaikea aika ja erityiselle usein erityisen vaikea.
Mulla myös lievästi autistinen lapsi samassa iässä ja kuulostaa tutulta.
Mä pakotan kerran päivässä ulos noin tunnniksi.
Kouluun pakotan myös ja läksyt pitää tehdä.
Meillä on säännöllinen rytmi sen suhteen koska herätään ja käydään nukkumaan, myös lomilla.
Ruokailuissa saa itse vaikuttaa mitä haluaa syödä.
En pakota matkustamaan edes näin lomalla jos ei halua.
Toinen vanhemmista jää sitten kotiin ja toinen reissaa muiden lasten kanssa. Tätä voi vuorotella.
Koti on näille lapsille turvallinen paikka ja sosiaaliset tilanteet rasittaa.
Miten noin huono perheen dynamiikka ylläpitää turvallista kotia? Rahaa tuntuu olevan, mutta rakkautta ei.
Olen joskus sanonut yhdelle lapsistani näin: rakkaus on rikkaus, jota et voi rahalla ostaa. Lastani oli kiusattu ja kutsuttu köyhäksi. Köyhiä emme ole ja rahalla ei leveillä.
Rakkaudettomatkin voivat panna ja saada lapsia. Se ei vaadi rakkautta. Ihmisoikeuksien mukaan kaikilla on oikeus lisääntyä, myös esimerkiksi sellaisilla jotka nauttivat elämässä työstä ja panemisesta.
Miksi pakotat ulos tunniksi, eikö voi houkutella tai muutoin olla ystävällinen.
Olen toiminut autistien parissa. Heitä ei tarvinnut houkutella syömään, ulos, peseytymään tai muutoinkaan kun struktuuri toimiva. Heille olivat kaikki työntekijät ystävällisiä. He olivat aikoinaan saaneet osakseen rakastavat vanhemmat, jotka osasivat asettaa rajat, olivat lempeän napakoita. Myös tuttavallani on autistinen lapsi, joka on kuuliainen, koska vanhemmat vastaavat hänen tarpeisiin. Ei ole tarvetta hyppiä silmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on vähän autistinen lapsi ja juuri tuo ikä oli todella vaikea, hyvin negatiivista käytöstä oli muutamia vuosia. Tällä hetkellä lapsi on aikuinen ja on ollut jo vuosia pelkästään ihana ihminen minulle ja muillekin. Minusta tuntuu että rauhallisesti ja rakastettuina kasvatetut autistit kyllä siitä sitten vähitellen oppivat olemaan ihmisiksi. Tuo ikä on vaikea kaikille ja jos tämä on esikoisesi, niin et ehkä tajua sitä, että murrosikään monilla kuuluu se, että he irrottautuvat vanhemmistaan erilaisilla karmeilla tavoilla. Ei ole mitenkään harvinaista, että teinit paiskovat ovia ja huutavat että toivoisin että oliti k uollut, tai toivoisin että itse olisin, vihaan sinua, tai käyttävät huumeita tai viiltelevät tai myyvät huumeita tai tekevät jotain muuta ahdistavaa. On ihan tavallista ja normaalia, että murrosikäisen äiti itkee joka päivä ja kokee negatiivisia tunteita lastaan kohtaan. Se ei tarkoita että lapsessa tai äidissä olisi vikaa. Anna lapsesi olla se mikä on ja kohtele häntä rauhallisesti ja kunnioittavasti äläkä pakota häntä toimimaan samalla tavalla kuin tavalliset nuoret tai sellainen käsitys mikä sinulla on kunnon nuorista. Tietenkään ei tarvitse tai kannata antaa mihinkään huostaan. Rakasta itseäsi ja lastasi ja anna ajan kulua, hyvä siitä tulee.
Ei täällä viedä lapsia äänen korottamisesta. Mutta olen itse ihan suomalainen, ja seuraan toki Suomen menoa, ja minuun on iskostettu syvälle, että jo huutaminen on huono juttu, puhumattakaan fyysisestä kurittamisesta.
Ap