Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa lapsi kannattaa antaa huostaan?
08.06.2026 |
Olen kahden lapsen äiti. Esikoinen on nyt 13-vuotias poika. Hänellä on lievä autismi, joka on aina oireillut moninkin eri tavoin, mutta nyt murrosiän alettua ja jatkuessa perhe-elämästämme on tullut hyvin raskasta. Mitään ei oikein voi tehdä yhdessä, kun vastaus kaikkeen on ei, ja ei haluaisi tehdä mitään muuta kuin olla tabletilla. Mihinkään muuhun hän ei kotona oikein pysty. Kaikki tekeminen on täysin päämäärätöntä haahuilua ja riehumista. Kommunikaatio on vaikeaa, hän saattaa jumittaa samoja provosoivia lauseita pitkään, eikä oikein pysty normaaliin keskusteluun ja kommunikaatioon. Haukkua ja irviä hän lyllä osaa. Haukkuu meitä vanhempia ja siskonsa jatkuvasti.
Ruokailutilanteetkin ovat vaikeita, kun ei oikein mikään kelpaisi ruoaksi (on aina ollut vaikeuksia syömisen kanssa).
Tuntuu, että olen ihan loppu. Nyt vielä kesäloma pian alkamassa kaiken kukkuraksi. Isovanhemmistakaan ei ole apua, koska välttelevät tämän "hirviölapsen" seuraa kaikin keinoin. Olen ihan tosi uupunut tilanteeseen. Lapsesta ei oikein ikinä saa mitään positiivista irti - arki on yhtä vääntöä ja taistelua ihan pukeutumisesta ja syömisestä isompiin asioihin. Positiiviset hetket ovat hyvin harvinaisia. Ja tietysti tämä vaikuttaa negatiivisesti koko perheeseen, ja yleinen ilmapiiri on aivan kamalan negatiivinen.
Olen joskus jopa harkinnut lapsen antamista huostaan. Millaisissa tilanteissa olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, ja voiko se olla lapselle hyväksi?
Sellainen lisätieto vielä, että asumme ulkomailla, eikä täällä tällainen tilanne kuulu lastensuojelun piiriin, joten sieltäkään on turha pyytää mitään apua.
Kommentit (75)
Jos kerran ette asu Suomessa niin minne sinä lapsen sijoitukseen lähetät. Olisi kiva tietää missä asutte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että voisi olla hyvä asia antaa hänet huostaan. Teillä on voimavarat niin vähissä, että teidän pitäisi saada välillä ladata akkuja. Keksikää jotakin kivaa tekemistä kesälomalla ilman murkkupoikaanne. Hänen on syytä oppia, että hänen käytöksellään on vakavat seuraukset. Olen nähnyt vierestä, että lastensuojelu on pystynyt auttamaan perheitä todella hyvin. Sijoitusperheet ovat tukeneet huostaanotettuja opiskeluissa.
Sijaishuoltoakin on monenlaista. Kyllähän niille raha kelpaa, onko pari tuhatta euroa kuussa jonka sijaislapsesta saa. En usko että ainakaan jokainen puhtaasta sydämen hyvyydestä tuota tekee, eiköhän se ole raha siinä se suurin motivaattori. Huostabisnes kuten sanotaan.
Ei ole bisnes kenellekkään.
Tasan tarkkaan on ja tekijät jotain itse avun tarpeessa olevia hirviöitä.
Onpa epäonnistunut kakara ja huonosti kasvatettu. Tollasilta moniongelmaisilta pitää heti alussa ottaa luulot pois. Muuten ne pilaa koko perheen.
Vaikea neuvoa, kun asutte ulkomailla. Mutta hyvä ystäväni täällä Suomessa kyllästyi myös moniongelmaisen kakaransa käytökseen. Hän soitti sossuun ja sanoi ettei jaksa typerää kakaraansa. Sitten se pikkupaskiainen laitettiin laitokseen aikuistumaan. Kunnon kurilla saivat siitä luuserista oikeasti työssäkäyvän, mukavan miehen. Kiitteli äitiään ratkaisusta.
Ja jos näin väsyneitä äitejä on, niin miettikääpä niitä laitoksia joissa näitä pikku paskakasoja on ulisemassa. Hyväksyn täysin että niiltä teipataan suu ja silmät kiinni ja sidotaan tuoliin ja työnnetään rappusista alas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
Ihan on menossa mukana.
Ap
Liikunta ja urheilu kuuluu lapsen ja nuoren elämään, autisti tai ei. Erityisen tärkeää pojille, jotka ovat aika vammaisia noin muutenkin ihan ilman diagnoosejakin
Apuahan poika tarvitsee mm. terapiaa ja varmaan tarvitsette myös perhetyötä.
Itselläni on ”lievästi”. autistinen tytär, joten tiedän tämän. Olemme saaneet monenlaista apua. Huostaan emme tietenkään olisi antaneet eikä kukaan ole ehdottanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaiheessa ois hyvä miettiä tulevia asumismuotoja. Koska lapsi ei varmasti pärjää yksin edes täysi-ikäisenä. Teini-iässä asuntolaan muuttaminen on oikein hyvä ratkaisu. Lapsi saa itsenäistyä ja vanhemmat saavat vihdoinkin myös omaa aikaa elämässä, lisäksi jos perheessä on muita lapsia heillekin jää enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Koita selvittää ensin onko mahdollista saada lapselle ssri tai muu hormoneita tasaava lääkitys. Tuo on aika äärimmäinen ratkaisu eikä todennäköisesti paranna lapsen elämänlaatua, teitä toki helpottaa.
Miesten aikuistuminen on iso ongelma joka paikassa ja jos lasta ei voi ohjata urheilun tai muun vastaavan pariin niin aika sietämättömäksi voi käydä ihan kaikille, erityisesti sille lapselle. Suomen lasussa lapsi kuitenkin todennäköisesti lääkittäisiin joten ihan sama.
Lääkitys ehdottomasti kokeiluun. Vaikka autismiin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, moni tarvitsee mielialalääkkeet, koska se tasaa käytöstä ja on ehdottomasti myös lapsen parhaaksi, omaan käytökseen kun hänellä on hyvin rajallisesti keinoja vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt jos asuinmaassasi ei ole lastensuojelua?
On täällä toki lastensuojelu, mutta sieltä ei oikein saa tällaiseen tilanteeseen apua. Eli muuttaisimme siinä tapauksessa Suomeen.
Teidän kannattaa etsiä siellä missä olette tietoa vammaisten palveluista. Ja hakea niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt jos asuinmaassasi ei ole lastensuojelua?
On täällä toki lastensuojelu, mutta sieltä ei oikein saa tällaiseen tilanteeseen apua. Eli muuttaisimme siinä tapauksessa Suomeen.
Epäilen että lastensuojelun taso ei täälläkään kovin hyvä ole, asiakkaita on niin paljon että sijoituspaikkkoihin ei juuri voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apuahan poika tarvitsee mm. terapiaa ja varmaan tarvitsette myös perhetyötä.
Itselläni on ”lievästi”. autistinen tytär, joten tiedän tämän. Olemme saaneet monenlaista apua. Huostaan emme tietenkään olisi antaneet eikä kukaan ole ehdottanutkaan.
Kiukkuperseteinille jonka kehossa jyllää testo ja joka on opetettu koko elämänsä olemaan hankala autisti ei mikään tuolissa käkkiminen auta. Miten todellisuudesta vieraantuneita olette? Luuletteko, että ihminen on joku kasvi? Testosteroni on raakaa voimaa, se vaatii energianpurkukohteita eikä mitään tädin kanssa tuolissa tatittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai hän on saanut kuntoutusta ja terapiaa pienestä pitäen? Kysy sieltä ohjeita. Rutiinit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apuahan poika tarvitsee mm. terapiaa ja varmaan tarvitsette myös perhetyötä.
Itselläni on ”lievästi”. autistinen tytär, joten tiedän tämän. Olemme saaneet monenlaista apua. Huostaan emme tietenkään olisi antaneet eikä kukaan ole ehdottanutkaan.Kiukkuperseteinille jonka kehossa jyllää testo ja joka on opetettu koko elämänsä olemaan hankala autisti ei mikään tuolissa käkkiminen auta. Miten todellisuudesta vieraantuneita olette? Luuletteko, että ihminen on joku kasvi? Testosteroni on raakaa voimaa, se vaatii energianpurkukohteita eikä mitään tädin kanssa tuolissa tatittamista.
Mikä tuolissa istuminen? Sinulla ei taida olla ymmärrystä, mitä on terapia. Autistien ja nepsyjen terapiaa on opetella noudattamaan ohjeita, etsitään siihen toimiva keino, esim. kuvaohjeet, aikajana jne. Ei se lasten ja nuorten terapia mitään istualtaan jutustelua ole. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Minkälainen aikuinen tuosta tulee, ja miten pärjää enämässänsä, jos emme vaadi mitään? Opinnot menevät jo nyt päin helvettiä, ja todistuksessa oli taas useampi aine hylätty.
Jos hän saisi päättää, niin hän olisi ympäri vuorokauden tabletilla, ja ravinnokseen söisi pullaa ja joisi kaakaota. Toitotamme ja toistamme päivästä toiseen aamusta iltaan näitä ihan perusasioita, ja tuntuu siltä, että mikään ei mene kalloon, ja mitään ei opi. Roskat jää, tiskit jää. Pesullekaan ei menisi millään. Pää räjähtää.
Ap
Ikävä tilanne, jos on noin kusipäinen lapsi. Tuskin se sinua lohduttaa, että on "paremmissa" perheissä noita. Ihan vanhemmista ja kasvatuksesta riippumatta.
Tuollaisia ne teinit ovat. Kannattaisi tajuta, että teini katkoo napanuoraansa tuolla tavalla käyttäytymällä. Kyllä hän taas aikuistuttuaan alkaa syödä makaronilaatikkoa, soosia ja pottuja. Kyse on väliaikaisesta vaiheesta. Kaikki teinit ovat jollain laitteella nykyään.
No ei kaikki teinit todellakaan ole tuollaisia hirviöitä,silloin ennen vanhaan kun vanhemmat oli auktoriteetteja eikä lastensa kavereita ja myötäilijöitä niin ei todellakaan tullut kysymykseenkään uhmata vanhempia, haukkua vanhempia, ruokaa ja kaikkea mahdollista
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Mistä tykkää ulkoillessa. Osta kiikarit ja lintuja bongaamaan. Vaikea neuvoa. Kysy ammattilaisilta. Autismisäätiöstä.
Pakolla vhh ruokavalio ja liikuntaa. Tiputatte vaikka 5km päähän kodista ja laitatte kävelemään takaisin. Ruudut pois ja esim. Shakkilauta tai muita älyä kehittäviä lautapelejä.
Vierailija kirjoitti:
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Lapsella ei juuri ole kavereita. Provosoi ja ärsyttää niin, ettei kukaan enää halua viettää aikaa yhdessä. Vähän paremmin menee nuorempien lasten kanssa.
Lapsi käy kyllä liikuntaharrastuksessa kahdesti viikossa meidän pakottamana. Laji on kyllä hänelle sopiva ja mieluinen, mutta ei silti ikinä haluaisi mennä. Mutta toistaiseksi olemme saaneet pakotettua harrastukseen. Lapsi liikkuu paljon. Käyvät isänsä kanssa viikonloppuisin useiden tuntien kestävillä lenkeillä ja koko päivän kestävillä "vaelluksilla". Siellä rauhoittuu vähän, mutta toki jumittaa ja jankkaa ja provosoi verbaalisesti myös siellä. Sitten kun miehelläni menee siihen hermot, eikä jaksa kuunnella sitä sanatulvaa, niin laittaa korvakuulokkeet päähän ja kuuntelee jotain videota jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No lapsi ei ainakaan varastele. Haistattelee, on ehkä yksinäinen ja jumiutuu tabletillle. Saisiko jostain säätiöstä apuja jos kyselisit. Joku tyyppi viemään nuorta vaikka ulkoilemaan tai pelailemaan jotain.
Ei se lapsi siellä laitoksessa muuksi muutu. Varmasti sellaisia haasteita on, että muuksi ei muutu. Toisaalta jos saisi edes yhden kaverin saattaisi auttaa. Eikö leiki yhdenkään ikätoverin kanssa? Oletko kutsunut koskaan teille vaikka koulukaveria? Onko tavallisella luokalla, miten tuet koulussa? Onko serkkuja joiden kanssa leikkis tai ulkoilis edes takapihalla? Kiekkoa heittelemään tms.?
Ja niin, ollaan kutsuttu meille, mutta eihän se hyvin mennyt. Ei osaa yhtään tehdä kompromisseja tai joustaa, kaikkien pitäisi vain tehdä sitä mitä hän haluaa jne. Eikä ole serkkujakaan, kun asutaan täällä ulkomailla.
Ap
Koita selvittää ensin onko mahdollista saada lapselle ssri tai muu hormoneita tasaava lääkitys. Tuo on aika äärimmäinen ratkaisu eikä todennäköisesti paranna lapsen elämänlaatua, teitä toki helpottaa.
Miesten aikuistuminen on iso ongelma joka paikassa ja jos lasta ei voi ohjata urheilun tai muun vastaavan pariin niin aika sietämättömäksi voi käydä ihan kaikille, erityisesti sille lapselle. Suomen lasussa lapsi kuitenkin todennäköisesti lääkittäisiin joten ihan sama.