Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa lapsi kannattaa antaa huostaan?
08.06.2026 |
Olen kahden lapsen äiti. Esikoinen on nyt 13-vuotias poika. Hänellä on lievä autismi, joka on aina oireillut moninkin eri tavoin, mutta nyt murrosiän alettua ja jatkuessa perhe-elämästämme on tullut hyvin raskasta. Mitään ei oikein voi tehdä yhdessä, kun vastaus kaikkeen on ei, ja ei haluaisi tehdä mitään muuta kuin olla tabletilla. Mihinkään muuhun hän ei kotona oikein pysty. Kaikki tekeminen on täysin päämäärätöntä haahuilua ja riehumista. Kommunikaatio on vaikeaa, hän saattaa jumittaa samoja provosoivia lauseita pitkään, eikä oikein pysty normaaliin keskusteluun ja kommunikaatioon. Haukkua ja irviä hän lyllä osaa. Haukkuu meitä vanhempia ja siskonsa jatkuvasti.
Ruokailutilanteetkin ovat vaikeita, kun ei oikein mikään kelpaisi ruoaksi (on aina ollut vaikeuksia syömisen kanssa).
Tuntuu, että olen ihan loppu. Nyt vielä kesäloma pian alkamassa kaiken kukkuraksi. Isovanhemmistakaan ei ole apua, koska välttelevät tämän "hirviölapsen" seuraa kaikin keinoin. Olen ihan tosi uupunut tilanteeseen. Lapsesta ei oikein ikinä saa mitään positiivista irti - arki on yhtä vääntöä ja taistelua ihan pukeutumisesta ja syömisestä isompiin asioihin. Positiiviset hetket ovat hyvin harvinaisia. Ja tietysti tämä vaikuttaa negatiivisesti koko perheeseen, ja yleinen ilmapiiri on aivan kamalan negatiivinen.
Olen joskus jopa harkinnut lapsen antamista huostaan. Millaisissa tilanteissa olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, ja voiko se olla lapselle hyväksi?
Sellainen lisätieto vielä, että asumme ulkomailla, eikä täällä tällainen tilanne kuulu lastensuojelun piiriin, joten sieltäkään on turha pyytää mitään apua.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran ette asu Suomessa niin minne sinä lapsen sijoitukseen lähetät. Olisi kiva tietää missä asutte
Ajattelin tuoda Suomeen, jos tuollaiseen ratkaisuun päädytään. Tuskin kuitenkaan. Kävi tunteet vähän kuumana eilen illalla, ja olin ehkä vähän vertaistuen tarpeessa. Ei jaksa noiden isovanhempienkaan lässytystä kuunnella, kun se on aina pelkkää sanahelinää, ja todellisuudessa pitävät etäisyyttä, ettei vahingossakaan joutuisi viettämään lapsen kanssa aikaa. Eli v*tutus oli aika huipussaan eilen monestakin syystä. Mutta totuushan on se, että koen elämäni olevan aika ikävää. Aina silloin harvoin kun pääsen muutamaksi päiväksi pois, niin en edes halua palat takaisin kotiin. Vaikka on saanut pari päivää levättyä, niin se on kaikki yhtä tyhjän kanssa, kun todellisuus iskee nyrkillä päin kasvoja heti kun saavun takaisin kotiin tähän perhehe*vettiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
Ihan on menossa mukana.
Ap
Liikunta ja urheilu kuuluu lapsen ja nuoren elämään, autisti tai ei. Erityisen tärkeää pojille, jotka ovat aika vammaisia noin muutenkin ihan ilman diagnoosejakin
Lapsi liikkuu paljon. Liikuntaa viikossa tulee vähintäänkin kuusi tuntia, mutta useiten 10-15 tuntia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai hän on saanut kuntoutusta ja terapiaa pienestä pitäen? Kysy sieltä ohjeita. Rutiinit?
Hänellä on jonkinlaiset tukitoimet koulussa, myös pedagogista terapiaa. Terveydenhuollon puolelta emme saaneet mitään, koska katsottiin, että ei ole tarpeeksi ongelmallinen tapaus, ei siis ole vakavaa autismia tai muuta. Koulussa on myös autistiluokka, jolle lapsi ei pääse, koska on "liian terve" ja fiksu päästäkseen sinne. Eli vähän on sellainen väliinputoajafiilis tässä. Lastensuojelun kautta ei myöskään saa mitään apua, koska lapsi ei ole tarpeeksi vammainen ja toisaalta olemme ns. "ongelmaton perhe". Eli täällä yleensä lastensuojelu auttaa perheitä, joilla on alkoholi-, huume- ja elämänhallintaongelmaa, köyhyyttä jne. Täällä meidät naurettaisiin sieltä pihalle, kun on kyseessä kaksi yliopistokoulutettua ulkomaalaista, joita pidetään lähinnä rikkaina ja sivistyneinä expatteina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että voisi olla hyvä asia antaa hänet huostaan. Teillä on voimavarat niin vähissä, että teidän pitäisi saada välillä ladata akkuja. Keksikää jotakin kivaa tekemistä kesälomalla ilman murkkupoikaanne. Hänen on syytä oppia, että hänen käytöksellään on vakavat seuraukset. Olen nähnyt vierestä, että lastensuojelu on pystynyt auttamaan perheitä todella hyvin. Sijoitusperheet ovat tukeneet huostaanotettuja opiskeluissa.
Sijaishuoltoakin on monenlaista. Kyllähän niille raha kelpaa, onko pari tuhatta euroa kuussa jonka sijaislapsesta saa. En usko että ainakaan jokainen puhtaasta sydämen hyvyydestä tuota tekee, eiköhän se ole raha siinä se suurin motivaattori. Huostabisnes kuten sanotaan.
Ei ole bisnes kenellekkään.
Tasan tarkkaan on ja tekijät jotain itse avun tarpeessa olevia hirviöitä.
Tasan tarkkaan ei ole.
Kyllä varmasti huonojakin sijaisperheitä on, ja väärin motiivein.
Suositaan ehkä varakkaita, joita keskimäärin kiinnostaa enemmän raha kun rakkaus?? Niin ei varmaan lapset saa sitä apua mitä tarvitsisi.
Mutta varmaan suurempi osa on hyviä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankalta kuulostaa. Tytärtänne käy myös sääliksi. Jos ette pääse julkisen avun piiriin niin voisiko niinkin radikaali ratkaisu toimia, että hankkisitte toisen asunnon ja lapset eri asuntoihin ja toinen vanhempi aina joka toisen viikon yhden lapsen kanssa ja sitten vaihto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy. Älä tuputa väkisin mitään. Se on normaali murrosiän vaihe. Anna elää rauhassa. Keskustele muiden kanssa asioistasi, älä pojan. Älä pakota asioihin tai vaadi liikaa aktiivisuutta. Tee itse oma elämäsi erikseen.
Minkälainen aikuinen tuosta tulee, ja miten pärjää enämässänsä, jos emme vaadi mitään? Opinnot menevät jo nyt päin helvettiä, ja todistuksessa oli taas useampi aine hylätty.
Jos hän saisi päättää, niin hän olisi ympäri vuorokauden tabletilla, ja ravinnokseen söisi pullaa ja joisi kaakaota. Toitotamme ja toistamme päivästä toiseen aamusta iltaan näitä ihan perusasioita, ja tuntuu siltä, että mikään ei mene kalloon, ja mitään ei opi. Roskat jää, tiskit jää. Pesullekaan ei menisi millään. Pää räjähtää.
Ap
Ikävä tilanne, jos on noin kusipäinen lapsi. Tuskin se sinua lohduttaa, että on "paremmissa" perheissä noita. Ihan vanhemmista ja kasvatuksesta riippumatta.
Tuollaisia ne teinit ovat. Kannattaisi tajuta, että teini katkoo napanuoraansa tuolla tavalla käyttäytymällä. Kyllä hän taas aikuistuttuaan alkaa syödä makaronilaatikkoa, soosia ja pottuja. Kyse on väliaikaisesta vaiheesta. Kaikki teinit ovat jollain laitteella nykyään.
No ei kaikki teinit todellakaan ole tuollaisia hirviöitä,silloin ennen vanhaan kun vanhemmat oli auktoriteetteja eikä lastensa kavereita ja myötäilijöitä niin ei todellakaan tullut kysymykseenkään uhmata vanhempia, haukkua vanhempia, ruokaa ja kaikkea mahdollista
Vaikea olla auktoriteetti tuollaiselle lapselle, joka tarvitsisi ihan oikeaa kuria, jotta ymmärtäisi, että kuka on pomo. Nykyäänhän ei suurinpiirtein ääntänsä saisi lapselle korottaa. "Lapselle täytyy napakasti sanoa..." Voi v*ttu, sanon minä. Joka tuollaista jaksaa jaaritella, ei taatusti ole kokenut tällaista uhmakasta ja täysin jääräpäistä lasta. En tiedä mikä keino tässä tepsisi. No, nyt ainakin tabletti on pannassa lapsen eilisen p*skashow'n ansiosta.
Ap
Ei voi muuta kuin sanoa: nauti nyt kun kerta asiat jo tarpeeksi pielessä 😍😍😍🥰🥰🥰😘😘😘😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
Ihan on menossa mukana.
Ap
Liikunta ja urheilu kuuluu lapsen ja nuoren elämään, autisti tai ei. Erityisen tärkeää pojille, jotka ovat aika vammaisia noin muutenkin ihan ilman diagnoosejakin
Lapsi liikkuu paljon. Liikuntaa viikossa tulee vähintäänkin kuusi tuntia, mutta useiten 10-15 tuntia.
Ap
Ainakin oot kova selittelemään ja antamaan vastauksia neuvoihin joita sulle esitetään, tuskinpa mikään sitten auttaa, kärsi nyt vaan.
Vaikea olla auktoriteetti tuollaiselle lapselle, joka tarvitsisi ihan oikeaa kuria, jotta ymmärtäisi, että kuka on pomo. Nykyäänhän ei suurinpiirtein ääntänsä saisi lapselle korottaa. "Lapselle täytyy napakasti sanoa..." Voi v*ttu, sanon minä. Joka tuollaista jaksaa jaaritella, ei taatusti ole kokenut tällaista uhmakasta ja täysin jääräpäistä lasta. En tiedä mikä keino tässä tepsisi. No, nyt ainakin tabletti on pannassa lapsen eilisen p*skashow'n ansiosta.
Ap