Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuisi saapua avopuolisosi kanssa yhteiseen kotiin, maalla sijaitsevaan rintamamiestaloon?
08.09.2026 |
Avovaimo on opiskellut koko päivän ja itse olen ollut töissä.
Kommentit (40)
Olisi kummallista, jos olisi niin iso talo. Nyt meillä on maalla paljon pienempi torppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdollista. En muuttaisi maalle, enkä rintamamiestaloon.
Mietitsin et tääkin homeröttelö pitäs jollain taikatempulla saaha myytyä.
En ole ollut rintamalla joten ei ole rintamamiestaloakaan.
Avo? Miksi avo? Olettaisin että olisin naimisissa jos yhteinen kotikin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtavalta pettymykseltä, kun uusi okt olisi vaihtunut johonkin vanhaan romuun
Purskahtaisin itkuun. Olen asunut kartanossa kohta 9 vuotta enkä halua muuttaa pienempään taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudolta, koska minulla ei olisi avopuolisoa, ei varsinkaan vaimoa, enkä muuttaisi yhteen kuin avioliitossa. Silloinkaan rintamamiestalo ei olisi ihan ykkösvaihtoehto koska haaveilen hirsitalosta. Muuten kotiin tuleminenhan on ihan normaalia, enkä tiedä miksi sen pitäisi tuntua erityisesti joltain.
Ihmettelisin, että miten pohjalle ihminen voi elämässään joutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Purskahtaisin itkuun. Olen asunut kartanossa kohta 9 vuotta enkä halua muuttaa pienempään taloon.
Kuinka sanoa olevansa naimisissa DI miehen kanssa, sanomatta että on naimisissa DI miehen kanssa 💋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ihmisillä niitä on. Eri asia, onko siitä hyvillään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiitos.
Sanoi kettu pihlajamarjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viimeksi vaihdettiin asuntoa, käytiin katsomassa pariakin rintamamiestaloa. Ei jäänyt järin positiivista kuvaa niistä. Joten tuskin sitä riemusta kiljahtelisi.
Se Wiskarin biisi tulisi mieleen.
Aivan hirveältä. En koskaan olisi halunnut edes muuttaa sille työleirille, jota omakotitaloksi kutsutaan.
Rintamamiestalot on joku Perus Paavo rakentanut aikanaan sodanjälkeen halvoista materiaaleista. Niiden elinkaaren ei ikinä ollut tarkoitettu olevan ylisukupolvinen, vaan hätäapu kansan asuttamiseksi ja työvoiman vakiinnuttamiseksi sotien jälkeisenä aikana.
Ne olisi kaikki pitänyt puskea kumoon ja kymmeniä vuosia sitten ja rakentaa tilalle ajanmukaiset rakennukset.
En olisi siis kovin innoissani.
No jos on rakas ihminen vierellä niin kaipa sitä kestää tuollaisetkin olosuhteet, mutta toki kivempaa olisi saapua hänen kanssaan kattohuoneistoon Manhattanilla tai merenrantahuvilaan Italian rannikolla.
Olen saapunut jo monesti. Puolison kanssa ja ilman. Yhdessä ja yksin. Mitä sitten? En näe mitään ongelmaa.