Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoreksiaa pidetään mielenhäiriönä ja sairautena, mutta lihavuutta ei?
Kommentit (85)
Lihavuus ei ole sairaus. Se on oire, jonka takana voi olla monenlaista eri sairautta tai elämänhallintaongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti pidettäisi jos ihminen haluaisi järjestelmällisesti lihottaa itseään 200 kiloiseksi pitämällä kirjaa siitä että syö tarpeeksi kaloreita.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on vakava mielenterveysongelma. Lihavaksi itsensä syöminen EI ole laiskuutta, vaan päinvastoin vaatii kovaa työtä. On VAIVALLOISTA ahdata suunsa jatkuvasti täyteen ruokaa ja paisua epämuodostuneeksi möhkäleeksi. Normaali tervepainoinen ihminen ei pystyisi ylläpitämään tuollaista ahmimista ellei sitten asetta pidettäisi ohimolla. Koska ei ole mielenvikainen ja osaa lopettaa tullessaan kylläiseksi.
Keskimäärin suomalaisaikuinen lihoo vuodessa kilon tai pari. Siitä tulee 10 vuodessa 10-20 kiloa jne. Siihen ei tarvita kuin vajaa 50 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa yli oman energiantarpeen. Mandariinissa on 34-40 kilokaloria. Yhdessä keksissä tai suklaakonvehdissa on 50 kilokaloria. Desissä rasvatonta maitoa on 35 kilokaloria. Lusikallisessa ruokaöljyä on jo 170 kilokaloria. Lihoakseen ei todellakaan tarvi ahmia mitään suuria määriä. Ei tarvi tehdä sen eteen mitään kovaa työtäkään. Juo vaikka yhden lasillisen liikaa rasvatonta maitoa päivittäin niin voi olla lihonut vuodessa 20 kiloa.
Tuota varten ei tarvi olla mielessä minkäänlaista vikaa. Siihen riittää vain se, ettei tiedosta asiaa ja korvaa sitä maitolasillista vesilasillisella. Samahan se on lasten kanssa. Ei opeteta lapsia juomaan vettä ja annetaan juoda sillä maidolla se ylipaino, joka vaikeuttaa lapsen liikkumista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin.
Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.
Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.
Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?Ei, koska lihavuus johtuu yleisimmin ihan vain laiskuudesta. Ihminen on siitä jännä olio, että ei se välttämättä korjaa asiaa, joka on ilmeisen rempallaan, vaan lykkää sitä aina jonnekin hamaan tulevaisuuteen, oli kyse sitten siivoamisesta, lomakkeen täyttämisestä tai omasta terveydestä. Ei se kerro välttämättä yhtään mitään mielenterveyden ongelmasta, että on pulska vaan ihan vain velttoudesta.
-eri
Mutta eikös tässä ole viimeiset 15 vuotta juuri todella paljon keskustelussa painotettu sitä että lihavat eivät ole laiskoja, ja nyt ikäänkuin tarjoat ratkaisuksi palata tähän samaan narratiiviin, joka on aktiivisesti pyritty kumoamaan?
Missä on muka kumottu että lihavat olisivat vain laiskoja? Lihavuuteen ei ole mitään yhtä ja kaiken selittävää syytä. Biologisesti sen aiheuttaa se, että keho saa energiaa enemmän kuin kuluttaa. Se mikä saa ihmisen sitten mättämään itseensä liikaa energiaa, on sitten monimutkaisempi selitys, osalla se johtuu pään ongelmista, useimmilla ihan vain siitä ettei välitä liikkua tarpeeksi ja antaa hetken mielihaluille jatkuvasti periksi. Eikä nekään ole aina selityksiä, joskus vika on myös aineenvaihdunnan ongelmissa.
Minä en "palaa" mihinkään selitykseen, vaan sanon ihan vain selkeän ja yleisimmän syyn lihavuuteen: laiskuus.
Jos lihavuus johtuisi vain laiskuudesta, tutkijat eivät olisi käyttäneet vuosikymmeniä sen geneettisten, hormonaalisten, psykologisten ja ympäristötekijöiden tutkimiseen. Lihavuus on lääketieteelisesti tunnistettu sairaudeksi. Ajatuksesi siitä, että lihavuus johtuisi pelkästään laiskuudesta, ei vastaa tutkimusnäyttöä. Eihän painon pudottamiseen kehitetyt lihavuuslääkkeetkään toimisi niinkin hyvin kuin tuntuvat monille toimivan, jos lihavuuden syynä olisi laiskuus. Ne lääkkeet vaikuttavat yleensä kylläisyyshormoneihin, jotka eivät lihavilla toimi kuten normaalin eli terveen ihmisen toimii. mm. siksi lihavuus on sairaus. Painoon vaikuttavat myös esim. perimä, hormonit, lääkitykset, sairaudet, uni, stressi, mielenterveys, elinympäristö ja toki ruokavalio. Liikunnan puute voi tietty olla yksi tekijä, mutta lihavuuden selittäminen pelkällä laiskuudella on sekä virheellistä että tarpeettoman yksinkertaistavaa, koska siihen liikunnan puutteeseenkin on noin miljoona eri syytä ja ratkaisua.
Tunnistatko lihavuustyyppisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin.
Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.
Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.
Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?Ei, koska lihavuus johtuu yleisimmin ihan vain laiskuudesta. Ihminen on siitä jännä olio, että ei se välttämättä korjaa asiaa, joka on ilmeisen rempallaan, vaan lykkää sitä aina jonnekin hamaan tulevaisuuteen, oli kyse sitten siivoamisesta, lomakkeen täyttämisestä tai omasta terveydestä. Ei se kerro välttämättä yhtään mitään mielenterveyden ongelmasta, että on pulska vaan ihan vain velttoudesta.
-eri
Lihavuus ei todellakaan johdu laiskuudesta, millään lailla. Vaan tietämättömyydestä. Se ei ole laiskuutta jos juo litran rasvaista maitoa, kun pitäisi juoda rasvatonta. Ennemminkin lihavat on usein niitä tomeria jaahkeria kotitalous emäntiä, kkosjan leipomassa ja laittamassa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi joutua laitokseen syömishäiriöstä muttei joudu koskaan laitokseen ylensyömishäiriöstä.
Laitoksessa (sairaalalaitoksessa) niitä lastenkin lihavuusleikkauksia tehdään. Ja kyllä, niitä tehdään jo lapsille Suomessa jos et tiennyt.
Apua, onko lähdettä tolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on vakava mielenterveysongelma. Lihavaksi itsensä syöminen EI ole laiskuutta, vaan päinvastoin vaatii kovaa työtä. On VAIVALLOISTA ahdata suunsa jatkuvasti täyteen ruokaa ja paisua epämuodostuneeksi möhkäleeksi. Normaali tervepainoinen ihminen ei pystyisi ylläpitämään tuollaista ahmimista ellei sitten asetta pidettäisi ohimolla. Koska ei ole mielenvikainen ja osaa lopettaa tullessaan kylläiseksi.
Keskimäärin suomalaisaikuinen lihoo vuodessa kilon tai pari. Siitä tulee 10 vuodessa 10-20 kiloa jne. Siihen ei tarvita kuin vajaa 50 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa yli oman energiantarpeen. Mandariinissa on 34-40 kilokaloria. Yhdessä keksissä tai suklaakonvehdissa on 50 kilokaloria. Desissä rasvatonta maitoa on 35 kilokaloria. Lusikallisessa ruokaöljyä on jo 170 kilokaloria. Lihoakseen ei todellakaan tarvi ahmia mitään suuria määriä. Ei tarvi tehdä sen eteen mitään kovaa työtäkään. Juo vaikka yhden lasillisen liikaa rasvatonta maitoa päivittäin niin voi olla lihonut vuodessa 20 kiloa.
Tuota varten ei tarvi olla mielessä minkäänlaista vikaa. Siihen riittää vain se, ettei tiedosta asiaa ja korvaa sitä maitolasillista vesilasillisella. Samahan se on lasten kanssa. Ei opeteta lapsia juomaan vettä ja annetaan juoda sillä maidolla se ylipaino, joka vaikeuttaa lapsen liikkumista jne.
Olet varmasti oikeassa useissakin tapauksissa. Silti myös omasta elämästä olen huomannut että ihmiset jotka saattaisivat hyötyä tömmöisestä tiedosta, niin suuttuvat siitä sen sijaan, ja julistavat sen jopa suoraksi valheeksi.
En siis itse anna ravintosuosituksia kenellekkään, mutta tiedän työpaikaltani sekä miehiä että naisia, jotka ovat arviolta n.30kg ylipainoisia ja suhtautuvat kaikkiin suosituksiin huuhaana, joka ei pidä paikkaansa ainakaan heidän kohdallaan.
Hankala se on silloin muuttaa tämmöisen henkilön tilannetta, kun hänelle ei annettu tieto kelpaa, ja hän pitää itseään ilmeisesti jonain poikkeuksena, jota ei normaali biologia ja fysiikka koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuus ei itsessään ole syömishäiriö tai edes sairaus, mutta moni syömishäiriö ja sairaus voi aiheuttaa lihavuutta oireena, ei siis ainoastaan mt-ongelmat. Toki moni muukin syy, kuten geenit, hormonit tai ruoansulatuskanavan poikkeamat.
Anoreksia taas on ennen kaikkea mielenterveyshäiriöstä johtuva syömishäiriö, mikään muu sairaus tai tila ei voi aiheuttaa anoreksiaa. Esim. itsestään riippumattomista syistä nälkäkuoleman partaalla oleva ihminen ei ole diagnostisesti anorektikko.
Anoreksiassa oireilu on vahvasti ns. korvien välissä tapahtuvaa, erilaisia pakkoajatuksia ja vääristynyttä peilikuvaa. Vastaavasti lihavat ihmiset ovat useimmiten hyvinkin tietoisia tilastaan ja miltä todellisuudessa näyttävät, lihavuus kun harvemmin johtuu sellaisesta mt-häiriöstä joka aiheuttaa voimakkaita harhoja, vääristäem sitä miten ihminen näkee itsensä peilistä. Anoreksian vastakohtaa, siis tilaa jossa ihminen luulisi olevansa liian laiha ja siksi lihottaisi itseään pakonomaisesti, ei lääketieteessä tunneta lainkaan, koska sitä ei yksinkertaisesti tapahdu.
T: (parantuva) anorektikko
Vierailija kirjoitti:
Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin.
Miksi lihavuusgeenit on huonot. Jos eläisi yhteiskunnassa, jossa on pula ruuasta, tuommoiset geenit on ihanteelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on vakava mielenterveysongelma. Lihavaksi itsensä syöminen EI ole laiskuutta, vaan päinvastoin vaatii kovaa työtä. On VAIVALLOISTA ahdata suunsa jatkuvasti täyteen ruokaa ja paisua epämuodostuneeksi möhkäleeksi. Normaali tervepainoinen ihminen ei pystyisi ylläpitämään tuollaista ahmimista ellei sitten asetta pidettäisi ohimolla. Koska ei ole mielenvikainen ja osaa lopettaa tullessaan kylläiseksi.
Keskimäärin suomalaisaikuinen lihoo vuodessa kilon tai pari. Siitä tulee 10 vuodessa 10-20 kiloa jne. Siihen ei tarvita kuin vajaa 50 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa yli oman energiantarpeen. Mandariinissa on 34-40 kilokaloria. Yhdessä keksissä tai suklaakonvehdissa on 50 kilokaloria. Desissä rasvatonta maitoa on 35 kilokaloria. Lusikallisessa ruokaöljyä on jo 170 kilokaloria. Lihoakseen ei todellakaan tarvi ahmia mitään suuria määriä. Ei tarvi tehdä sen eteen mitään kovaa työtäkään. Juo vaikka yhden lasillisen liikaa rasvatonta maitoa päivittäin niin voi olla lihonut vuodessa 20 kiloa.
Tuota varten ei tarvi olla mielessä minkäänlaista vikaa. Siihen riittää vain se, ettei tiedosta asiaa ja korvaa sitä maitolasillista vesilasillisella. Samahan se on lasten kanssa. Ei opeteta lapsia juomaan vettä ja annetaan juoda sillä maidolla se ylipaino, joka vaikeuttaa lapsen liikkumista jne.
Onko meillä siis oikeasti pulaa tiedosta? Minun lapseni ovat 90-luvulla syntyneitä. Vaikka maidon lobbaaminen eli silloin kulta-aikaansa, niin kyllä se mielestäni kaikilla oli tiedossa, että siinä on paljon kaloreita. Puhumattakaan kaikista sokeroiduista juomista.
Vähän voisi olla peiliinvilkaisemisen paikka jos paino nousee koko perheellä vuodesta toiseen, mutta ei ole aavistustakaan mikä on syynä.
Ahmimishäiriö EI ole anoreksian vastakohta. Ahmimisella "lääkitään" usein ahdistusta, mutta potilas on hallitsemattomasta pakko-oireesta huolimatta koko ajan tietoinen ettei niin pitäisi tehdä ja että he lihovat/ovat lihavia (mikä taas saattaa johtaa bulimiaan). Anorektikko taas ei tiedosta kuinka heikossa kunnossa oikeasti on vaan luulee olevansa lihava loppuun asti, eikä koe itsensä nälkiinnyttämisessä olevan mitään väärää tai tarvetta muuttaa ruokailu tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin.
Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.
Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.
Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?
Mulla ei paino noussut pikkuhiljaa, vaan ryöspähdyksinä jokaisen lapsen imetysaikana. Hormonit huusivat, että syö lisää, muuten kuolet nälkään. Tunne oli niin voimakas, ettei sitä auttanut vastustaa, ei se vain toiminut. Nyt, kun yritän laihduttaa, samat hormonit huutavat ihan samalla tavalla. Vika ei siis ole missään valinnassa, vaan kehoni halusi lihoa ja nyt vastustaa sitä.
Tuon takia laihdutuslääkkeet toimivat, ne nimittäin vaikuttavat noihin nälkähormoneihin. Kun saa nälän pois päältä, pystyy lopettamaan syömisen silloin, kun haluaa. Keho ei huuda paniikissa, kun maha on täynnä, vaan syöminen on silloin kiinni omasta valinnasta.
Itse en ole käyttänyt laihdutuslääkkeitä, koska olen vain lievästi ylipainoinen ja ketoosiruokavaliolla pystyn saamaan painoa vähän alemmas.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole jännä juttu ja osoittaa vaan, että ihmiset ei tajua mielen häiriöistä mitään.
Itsellä ollut bulimiaa, ortoreksiaa ja anoreksiaa. Ikinä en ole ollut ylipainoinen, mutta olen ahminut. Ylipainoinen ja normaalipainoinenkin voi omata anorektista ajattelua, se on mielenhäiriö, jostain se alkaa. Kukaan anorektikko ei ole syntymästään asti ole ollut anorektikko, se on alkanut jossain vaiheessa.
Itsellä mielen ongelmat on lähinnä syömättämyyttä. Kukaan ei ulkoisesti tuomitse mua koska olen hoikka. Mutta tuomitsee sen, kuka syö keinona peittää ja paeta jotain ongelmaa.
Vertaan itse tätä aina alkoholismiin. Sillä paetaan ja yritetään sietää jotain.
Itse tasapainottelen koko ajan sen kanssa etten heittäydy täysin syömättömäksi, toinen tasapainottelee koko ajan sen kanssa ettei syö liikaa. Se/tämä on joku rankaisu/selviämiskeino. Kumpikaan ei ole toistaan parempi/pahempi vaikka hoikkuus sallitaan ja lihavuutta paheksutaan.
En koe olevani parempi hoikkuuteni takia, mulla on sama ongelma, vain eri muodossa.
Toisaalta on niitä, jotka on hoikkia tai ylipainoisia ihan ilman ongelmiakin.
En itse ikinä kauhistelee tai tuomitse edes sairaalloisen ylipainoisia. Heillä on ongelmia kuten mullakin.
Ja jos oikeasti joku on huolissaan muiden painosta, niin pitäisi tajuta sen verran että siellä voi olla takana tosi pahoja ongelmia. Oon itse tullut pahasti pahoinpidellyksi, hyväksikäytetyksi ja traumatisoiduksi ja joskus tuntuu, että haluaisin lihoa satakiloiseksi ettei ihmiset edes katso tai koske muhun.
Jos oot oikeasti huolissaan niin sä kysyt mikä on vialla, miksi toinen oireilee.
Tuosta alkoholismista tuli mieleen, että mun on helpompi olla vesipaastolla kuin lopettaa syöminen ns. kesken, kun nälkähormonit huutavat, että vielä pitää syödä lisää. Siksi ylipaino on tietyllä tavalla hankalampi hoidettava kuin alkoholismi, koska kokonaan ilman ei voi olla kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole jännä juttu ja osoittaa vaan, että ihmiset ei tajua mielen häiriöistä mitään.
Itsellä ollut bulimiaa, ortoreksiaa ja anoreksiaa. Ikinä en ole ollut ylipainoinen, mutta olen ahminut. Ylipainoinen ja normaalipainoinenkin voi omata anorektista ajattelua, se on mielenhäiriö, jostain se alkaa. Kukaan anorektikko ei ole syntymästään asti ole ollut anorektikko, se on alkanut jossain vaiheessa.
Itsellä mielen ongelmat on lähinnä syömättämyyttä. Kukaan ei ulkoisesti tuomitse mua koska olen hoikka. Mutta tuomitsee sen, kuka syö keinona peittää ja paeta jotain ongelmaa.
Vertaan itse tätä aina alkoholismiin. Sillä paetaan ja yritetään sietää jotain.
Itse tasapainottelen koko ajan sen kanssa etten heittäydy täysin syömättömäksi, toinen tasapainottelee koko ajan sen kanssa ettei syö liikaa. Se/tämä on joku rankaisu/selviämiskeino. Kumpikaan ei ole toistaan parempi/pahempi vaikka hoikkuus sallitaan ja lihavuutta paheksutaan.
En koe olevani parempi hoikkuuteni takia, mulla on sama ongelma, vain eri muodossa.
Toisaalta on niitä, jotka on hoikkia tai ylipainoisia ihan ilman ongelmiakin.
En itse ikinä kauhistelee tai tuomitse edes sairaalloisen ylipainoisia. Heillä on ongelmia kuten mullakin.
Ja jos oikeasti joku on huolissaan muiden painosta, niin pitäisi tajuta sen verran että siellä voi olla takana tosi pahoja ongelmia. Oon itse tullut pahasti pahoinpidellyksi, hyväksikäytetyksi ja traumatisoiduksi ja joskus tuntuu, että haluaisin lihoa satakiloiseksi ettei ihmiset edes katso tai koske muhun.
Jos oot oikeasti huolissaan niin sä kysyt mikä on vialla, miksi toinen oireilee.
Tuosta alkoholismista tuli mieleen, että mun on helpompi olla vesipaastolla kuin lopettaa syöminen ns. kesken, kun nälkähormonit huutavat, että vielä pitää syödä lisää. Siksi ylipaino on tietyllä tavalla hankalampi hoidettava kuin alkoholismi, koska kokonaan ilman ei voi olla kovin pitkään.
Itse olen alkoholisti ja olen tätä samaa juurikin pohtinut. Minun ei tarvi juoda alkoholia pysyäkseni hengissä, joten olen ollut juomatta pisaraakaan n. 7 vuotta.
Mahdottomaksi tämän tekisi se jos minun olisi pakko juoda joka päivä vähän alkoholia, ja pystyä lopettamaan se vaikka 3 annoksen jälkeen. Myönnän että tämä ei tulisi onnistumaan ja kaikki sympatiani ihmisille, joille ruoka laukaisee ahmimishimon. En osaa edes kuvitella kuinka vaikeaksi se elämän tekee.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus ei itsessään ole syömishäiriö tai edes sairaus, mutta moni syömishäiriö ja sairaus voi aiheuttaa lihavuutta oireena, ei siis ainoastaan mt-ongelmat. Toki moni muukin syy, kuten geenit, hormonit tai ruoansulatuskanavan poikkeamat.
Anoreksia taas on ennen kaikkea mielenterveyshäiriöstä johtuva syömishäiriö, mikään muu sairaus tai tila ei voi aiheuttaa anoreksiaa. Esim. itsestään riippumattomista syistä nälkäkuoleman partaalla oleva ihminen ei ole diagnostisesti anorektikko.
Anoreksiassa oireilu on vahvasti ns. korvien välissä tapahtuvaa, erilaisia pakkoajatuksia ja vääristynyttä peilikuvaa. Vastaavasti lihavat ihmiset ovat useimmiten hyvinkin tietoisia tilastaan ja miltä todellisuudessa näyttävät, lihavuus kun harvemmin johtuu sellaisesta mt-häiriöstä joka aiheuttaa voimakkaita harhoja, vääristäem sitä miten ihminen näkee itsensä peilistä. Anoreksian vastakohtaa, siis tilaa jossa ihminen luulisi olevansa liian laiha ja siksi lihottaisi itseään pakonomaisesti, ei lääketieteessä tunneta lainkaan, koska sitä ei yksinkertaisesti tapahdu.
T: (parantuva) anorektikko
Lisään vielä että ihmisillä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä millaista hulluutta anoreksia aiheuttaa, jos eivät ole sitä itse kokeneet. Minäkin ihan tavallisesti sivistyneenä ja järkevänä ihmisenä, aivojen polttoaineen puutteen siivittämänä, uskoin 100% anoreksiassa etten voi syödä porkkanaa koska siinä on sokeria. Tai että voin elää pelkällä vedellä (minkä takia meinasin kuolla). Siis aivan kaistapäisiä ajatuksia ja olematonta itsesuojeluvaistoa, mutta ei sitä siinä tilassa enää ymmärrä. Lähinnä vertaisin anoreksiaa jonkinlaiseen psykoosiin, koska se ottaa niin voimakkaasti valtaansa että lopulta elämässä ei ole enää muuta kuin laihtuminen, ja asioita tuntuu vain tapahtuvan ilman mitään kontrollia, ja sinä itsekin olet itsellesi täysin vieras.
Ja sekin että vaikka selviäisit hengissä ja onnistuisit palaamaan normaalipainoon ja korjaamaan ruokasuhdettasi, niin anoreksia ei oikeastaan koskaan parane, vaan se voi uusiutua samalla tavalla kuin alkoholismi, ja kuulet yhä sen äänen kuiskivan korvaasi niitä hulluja ajatuksia ja kommentoivan kehoasi, syömisiäsi ja liikkumisiasi. Se ei koskaan mene pois, voit vain oppia ignooraamaan sen.
Mikään muu syömishäiriö ortoreksian lisäksi ei aiheuta samanlaista harhaisuutta, vaikka voivatkin olla oirekuvaltaan vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin.
Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.
Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.
Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?Itselläni oli sokeriaddiktio. Normaali ruoka maistui tylsältä. En tiedä, miksi oli addiktio, miksi en osannut rajoittaa herkkuja, ehkä vain olen perso makealle. Ei tullut huonoa oloa syömisestä. Ehkä oli tottunut myös elämään isommassa kehossa, koska pienestä pitäen ollut ylipainoinen, ei "tiennyt paremmasta". Muistan vain, että oli ummetusta, siinä se. Mutta en silloin liittänyt sitä lihavuuteen.
Taustalla varmaan tunnesyömistäkin. Herkut ainoa ilo? Ei harrastuksia. Ja toki muita tekijöitä.
Lopulta pelko, että tätä menoa kuolen kohta sydäriin, sai laihduttamaan. Sekin, että vaaka näytti silloin 101 kiloa.
Nykyään en helposti romahda vanhoihin tapoihin, koska keho osoittaa mieltä; tulee fyysisesti paska olo ja vaikea hengittää, jos syö liikaa sokeria esimerkiksi.
Yhä muutama kilo ylipainoa. Paino ei ole hetkeen liikkunut suuntaan tai toiseen.
Mäkin jään koukkuun sokeriin. Jos syön sitä, syön ihan liikaa. En pysty hillitsemään sitä, jos aloitan. ADHD-lääke hillitsee tuota, joten ilmeisesti kyse on dopamiiniryöpystä, jonka saan sokerin syömisestä. Esivaihdevuodet tekevät lisäksi sen, että dopamiinitasot ovat tasaisen alhaalla, joten ei olekaan ihme, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta.
Myös ferritiini on alhaalla ja silläkin voi olla oma vaikutuksensa. Syön rautalisää ja yritän saada ferritiinitasoja ylös. Nyt se keikkuu rautalisästä huolimatta jossain 30:n kieppeillä eli aika alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Paino on täysin valintakysymys. Mielestäni tästä ei ole tarvetta joka päivä käydä tätä samaa keskustelua. Jonkunmielestä terveellisen kehon sijasta sairaan valitseminen on mielenterveyden häriö, toisen mielestä ei.
Vähän verrattavissa siihen että onko huono taloudenhoito mielenterveyden häiriö? Ihmiset tekevät jatkuvasti täysin oman etunsa vastaisia ratkaisuja rahan käytössä, ja kärsivät seurauksista, jotka kyllä ovat tarkasti ennustettavissa. Tätä kai ei vielä ole laitettu sairauden alle.
Tarvittavaa tietoa kummastakin on tarjolla nopeasti ja ilmaiseksi, mutta jostain syystä se ei kiinnosta tai sitä ei uskota.
Niin... masentuneet ylös ulos ja lenkille, sehän on valinta. Vai onko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on vakava mielenterveysongelma. Lihavaksi itsensä syöminen EI ole laiskuutta, vaan päinvastoin vaatii kovaa työtä. On VAIVALLOISTA ahdata suunsa jatkuvasti täyteen ruokaa ja paisua epämuodostuneeksi möhkäleeksi. Normaali tervepainoinen ihminen ei pystyisi ylläpitämään tuollaista ahmimista ellei sitten asetta pidettäisi ohimolla. Koska ei ole mielenvikainen ja osaa lopettaa tullessaan kylläiseksi.
Keskimäärin suomalaisaikuinen lihoo vuodessa kilon tai pari. Siitä tulee 10 vuodessa 10-20 kiloa jne. Siihen ei tarvita kuin vajaa 50 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa yli oman energiantarpeen. Mandariinissa on 34-40 kilokaloria. Yhdessä keksissä tai suklaakonvehdissa on 50 kilokaloria. Desissä rasvatonta maitoa on 35 kilokaloria. Lusikallisessa ruokaöljyä on jo 170 kilokaloria. Lihoakseen ei todellakaan tarvi ahmia mitään suuria määriä. Ei tarvi tehdä sen eteen mitään kovaa työtäkään. Juo vaikka yhden lasillisen liikaa rasvatonta maitoa päivittäin niin voi olla lihonut vuodessa 20 kiloa.
Tuota varten ei tarvi olla mielessä minkäänlaista vikaa. Siihen riittää vain se, ettei tiedosta asiaa ja korvaa sitä maitolasillista vesilasillisella. Samahan se on lasten kanssa. Ei opeteta lapsia juomaan vettä ja annetaan juoda sillä maidolla se ylipaino, joka vaikeuttaa lapsen liikkumista jne.Onko meillä siis oikeasti pulaa tiedosta? Minun lapseni ovat 90-luvulla syntyneitä. Vaikka maidon lobbaaminen eli silloin kulta-aikaansa, niin kyllä se mielestäni kaikilla oli tiedossa, että siinä on paljon kaloreita. Puhumattakaan kaikista sokeroiduista juomista.
Vähän voisi olla peiliinvilkaisemisen paikka jos paino nousee koko perheellä vuodesta toiseen, mutta ei ole aavistustakaan mikä on syynä.
Tällä foorumilla on paljon ihmisiä, jotka kivenkovaan väittävät ettei tavalliset ruoka-aineet voi lihottaa. Ihminen ei heidän mukaansa liho jos saa ylimääräisen energiansa juustovoileivästä ja maitolasillisesta mutta lihoo jos saa saman energiamäärän suklaasta.
Kyllä minusta ylensyönnistä johtuva lihavuus on aika vakava tunne-elämän sairaus. Eihän terve ihminen tahallaan syö itseään sairaaksi.
Sama juttu, mutta käänteisesti on anoreksia. Eihän mieleltään terve ihminen tahallaan kuihduta itseään sairaaksi.
Molemmat vakavia psyyken sairauksia, joihin pitäisi saada apua ennen kuin on myöhäistä.
Olen eri kirjoittaja, mutta tätä väittäämäsi ”Sanon ihan vain selkeän ja yleisimmän syyn lihavuuteen: laiskuus.” Vastaan on kyllä aika agressiivisesti pyritty argumentoimaan täysin foorumista riippumatta, myös täällä Vauvapalstalla vuosia ja vuosia.
Itseasiassa tämmöistä väitettä pidetään nykyään valtaosassa julkisia paikkoja vihapuheena, ja sinut poistettaisiin keskustelusta. Joten laiskuus ei todellakaan ole joku selkeä ja yleinen syy, jonka kaikki allekirjoittavat ylipainon syyksi, vaan juurikin lihavuudelle on pyritty löytämään joku muu selittävä tekijä. Yleensä ratkaisuksi on tarjottu jotain kroonisia sairauksia, vaikka kaikki tietävät että ne eivät kata kuin marginaalin ylipainoisista.