Miksi anoreksiaa pidetään mielenhäiriönä ja sairautena, mutta lihavuutta ei?

Koska hullut johtavat mielisairaalaa. Tässä tapauksessa nuo hullut ovat läskejä. 

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Lihavuuskin voi olla syömishäiriö ja kaikki hoikat eivät ole anorektikkoja, joilla on syömishäiriö

Vierailija kirjoitti:

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.

Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.

Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?

Vierailija kirjoitti:

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Jep ja siinä vastaus ap:n kysymykseen. Mutta alanuolista päätellen ei taida vastaus miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.

Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.

Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?

Ei, koska lihavuus johtuu yleisimmin ihan vain laiskuudesta. Ihminen on siitä jännä olio, että ei se välttämättä korjaa asiaa, joka on ilmeisen rempallaan, vaan lykkää sitä aina jonnekin hamaan tulevaisuuteen, oli kyse sitten siivoamisesta, lomakkeen täyttämisestä tai omasta terveydestä. Ei se kerro välttämättä yhtään mitään mielenterveyden ongelmasta, että on pulska vaan ihan vain velttoudesta.

-eri

Paino on täysin valintakysymys. Mielestäni tästä ei ole tarvetta joka päivä käydä tätä samaa keskustelua. Jonkunmielestä terveellisen kehon sijasta sairaan valitseminen  on mielenterveyden häriö, toisen mielestä ei.

Vähän verrattavissa siihen että onko huono taloudenhoito mielenterveyden häiriö? Ihmiset tekevät jatkuvasti täysin oman etunsa vastaisia ratkaisuja rahan käytössä, ja kärsivät seurauksista, jotka kyllä ovat tarkasti ennustettavissa. Tätä kai ei vielä ole laitettu sairauden alle.

Tarvittavaa tietoa kummastakin on tarjolla nopeasti ja ilmaiseksi, mutta jostain syystä se ei kiinnosta tai sitä ei uskota.

Koska poliitikot eivät uskalla puuttua lihavuusongelmaan, koska jo niin moni äänestäjä on lihava löllykkä.

NAINEN EI KOSKAAN VOI OLLA LIHAVA, VAAN KYSE ON KEHOPOSITIIVISUUDESTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.

Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.

Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?

Ei, koska lihavuus johtuu yleisimmin ihan vain laiskuudesta. Ihminen on siitä jännä olio, että ei se välttämättä korjaa asiaa, joka on ilmeisen rempallaan, vaan lykkää sitä aina jonnekin hamaan tulevaisuuteen, oli kyse sitten siivoamisesta, lomakkeen täyttämisestä tai omasta terveydestä. Ei se kerro välttämättä yhtään mitään mielenterveyden ongelmasta, että on pulska vaan ihan vain velttoudesta.

-eri

Mutta eikös tässä ole viimeiset 15 vuotta juuri todella paljon keskustelussa painotettu sitä että lihavat eivät ole laiskoja, ja nyt ikäänkuin tarjoat ratkaisuksi palata tähän samaan narratiiviin, joka on aktiivisesti pyritty kumoamaan?

Koska 20 kiloa alipainoinen on todennäköisesti jo kuollut, siinä missä 20 kiloa ylipainoinen elää kasikymppiseksi.

Lapsi voi joutua laitokseen syömishäiriöstä muttei joudu koskaan laitokseen ylensyömishäiriöstä.

Koska Suomessa alle 73 kiloa painava nainen luokitellaan syömishäiriöiseksi läskien viranomaistanttojen toimesta.

Ei ole jännä juttu ja osoittaa vaan, että ihmiset ei tajua mielen häiriöistä mitään.

Itsellä ollut bulimiaa, ortoreksiaa ja anoreksiaa. Ikinä en ole ollut ylipainoinen, mutta olen ahminut. Ylipainoinen ja normaalipainoinenkin voi omata anorektista ajattelua, se on mielenhäiriö, jostain se alkaa. Kukaan anorektikko ei ole syntymästään asti ole ollut anorektikko, se on alkanut jossain vaiheessa.

Itsellä mielen ongelmat on lähinnä syömättämyyttä. Kukaan ei ulkoisesti tuomitse mua koska olen hoikka. Mutta tuomitsee sen, kuka syö keinona peittää ja paeta jotain ongelmaa.

Vertaan itse tätä aina alkoholismiin. Sillä paetaan ja yritetään sietää jotain.

Itse tasapainottelen koko ajan sen kanssa etten heittäydy täysin syömättömäksi, toinen tasapainottelee koko ajan sen kanssa ettei syö liikaa. Se/tämä on joku rankaisu/selviämiskeino. Kumpikaan ei ole toistaan parempi/pahempi vaikka hoikkuus sallitaan ja lihavuutta paheksutaan.

En koe olevani parempi hoikkuuteni takia, mulla on sama ongelma, vain eri muodossa.

Toisaalta on niitä, jotka on hoikkia tai ylipainoisia ihan ilman ongelmiakin.

En itse ikinä kauhistelee tai tuomitse edes sairaalloisen ylipainoisia. Heillä on ongelmia kuten mullakin.

Ja jos oikeasti joku on huolissaan muiden painosta, niin pitäisi tajuta sen verran että siellä voi olla takana tosi pahoja ongelmia. Oon itse tullut pahasti pahoinpidellyksi, hyväksikäytetyksi ja traumatisoiduksi ja joskus tuntuu, että haluaisin lihoa satakiloiseksi ettei ihmiset edes katso tai koske muhun.

Jos oot oikeasti huolissaan niin sä kysyt mikä on vialla, miksi toinen oireilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksialle "vastakohtainen" mielenhäiriö on ahmimishäiriö, ja se usein johtaa lihavuuteen. Lihavuuteen johtaa kuitenkin myös huonot geenit, huonot lapsena opetut ruokailu- ja liikuntatavat, raskaudet ja se että vuodesta toiseen vaan syö vahingossa ihan pikkuisen enemmän kuin kuluttaa. Nuo eivät vaadi mitään vikaa korvien väliin. 

Tarkoituksenani ei ole aloittaa minkaanlaista riitaa kanssasi, mutta eikö normaali ihminen kuitenkin huomaa lihovansa jatkuvasti, ja elämänlaatunsa kärsivän tästä.

Itse olen suhteellisen samanpainoinen ollut aina, mutta on omakin painoni huonon ruuan vuoksi, joskus ollut kohonneena useita kilojakin, ja aina silloin olen korjannut asian.

Mietin kun sanoit että ”ei vaadi mitään vikaa korvien väliin”, niin eikö tuo jonkunlaisesta masennuksesta voisi kertoa, tai oudosta suhtautumisesta että ei välitetä enää kehosta ja terveydestä?

Joskus hain apua bulimiaan. En edes ollut ylipainoinen, olin vaan niin loppu kun olin kärsinyt siitä jo yli puolet elämästäni ja piti jo luovuttaa, en mä saanut itse sitä kuriin enkä mä halunnut että se pilaa mun loppuelämän.

Kyllä, en tiennyt yhtään mitä olin ja mitä mä sillä oireilin. Onneksi oli naispuolinen vanhempi psykiatri, hän kysyi näenkö mä itseäni ollenkaan ihmisenä, kysyi mitä mä koetan sillä paeta ja kontrolloida. Ei se ollut keho, se oli jotain mielensisäistä ja jollain tapaa sitä halusi itse pahoinpidellä ja laiminlyödä itseään kun kaikki muutkin oli tehnyt niin.

Nää onelmat on oikeasti todella syvällä, eikä sitä mikään ravinto-ohjaus tai käskyt ja syyllistäminen auta. Pitää mennä mielessä tosi pitkälle ja selvittää mikä se henkinen syy on siellä.

Ja se on yleistä, että esim seksuaalisen hyväksikäytön uhrit tekee itselleen sen suojakuoren ettei kukaan enää satuta. Oon mäkin ajatellut, että en ehkä olis tullut hakatuksi tai ra is katuksi jos olis massaa.

Ongelmat on siellä syvällä mielessä, ei vaan se että tykkää syödä.

Jokainen haluaisi olla pärjäävä ja hyväkuntoinen, se ongelma on mielessä asioissa mitä ei ole saanut selville. Kukaan ei halua olla niin obeesi, että tarviaa muilta apua. Ihminen ylipäätään ei halua olla siinä kunnossa, että tarvitsee muilta apua.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuuskin voi olla syömishäiriö ja kaikki hoikat eivät ole anorektikkoja, joilla on syömishäiriö

Lihavuus on AINA syömishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Koska 20 kiloa alipainoinen on todennäköisesti jo kuollut, siinä missä 20 kiloa ylipainoinen elää kasikymppiseksi.

Lihavuuteen kuolee epäsuorasti valtavasti enemmän ihmisiä kuin alipainoisuuteen. Siltikö mielestäsi normaalia? 

Viisaasti sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Paino on täysin valintakysymys. Mielestäni tästä ei ole tarvetta joka päivä käydä tätä samaa keskustelua. Jonkunmielestä terveellisen kehon sijasta sairaan valitseminen  on mielenterveyden häriö, toisen mielestä ei.

Vähän verrattavissa siihen että onko huono taloudenhoito mielenterveyden häiriö? Ihmiset tekevät jatkuvasti täysin oman etunsa vastaisia ratkaisuja rahan käytössä, ja kärsivät seurauksista, jotka kyllä ovat tarkasti ennustettavissa. Tätä kai ei vielä ole laitettu sairauden alle.

Tarvittavaa tietoa kummastakin on tarjolla nopeasti ja ilmaiseksi, mutta jostain syystä se ei kiinnosta tai sitä ei uskota.

Ei se edelleenkään ole pelkästään mt-ongelmista johtuvaa, vaan useimmiten ihan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi joutua laitokseen syömishäiriöstä muttei joudu koskaan laitokseen ylensyömishäiriöstä.

Laitoksessa (sairaalalaitoksessa) niitä lastenkin lihavuusleikkauksia tehdään. Ja kyllä, niitä tehdään jo lapsille Suomessa jos et tiennyt.