Ei hyvää päivää, nyt Katariina Räikkönen on keksinyt, että hänellä on jakautunut persoonallisuus.

Tunnen naisen, jolla ensin oli värisokeus, jota hän kokoajan korosti. Sitten hänellä olikin dissosiaatio ja kai yksi sivuoersoonista oli se värisokea.ei niissä oikein pysy kärryillä. Hän toitotti sitä kokoajan . Hän tietysti on ahdistunut masentunut työkyvytön ja maailman eniten traumatisoitunut. Tätä hän korostaa kaikessa ja kokoajan 

Kyllä se ongelma on siinä,että on huomionhakuinen ja keksii näitä vaivoja ja diagnooseja itse itselleen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti pitkän esittelyn jostain juuri instassa. Ei mitään ticcejä. Ihmettelin, niitä on aina tullut. 

Perehdy tic-oireisiin ennen kuin kommentoit. Kasvatusalan "amnattilaisetkaan" eivät tiedä mitään nepsyistä tai tic-oireista. Oman lapsen opettaja nyrpisteli, että eikö niitä saa mitenkään pois. Tällä asenteella nepsylapset joutuvat koulutiensä käymään. 

Tic-oireita ei tule jatkuvasti ja niitä voi joskus hallita hetken. Mutta Katariinalla on sen verran rajuina, että tuskin pystyy pitkiä aikoja hallitsemaan. Ja sen jälkeen tulevat rajumpaa. 

Suomessa nepsyt ovat aivan pohjasakkaa. Ihmiset pällistelevät ja kiusaavat päiväkodista eläkkeelle asti. Ketään ei kiinnosta. 

Mikä tämän ketjun tarkoitus on? Päästä jälleen kerran kiusaamaan yhtä ihmistä? Suomalaiset niin rakastavat heikompien rääkkäämistä. 

Oon eri, mutta oon kärsinyt lapsesta asti tuceistä ja voin kertoa että ne eivät ala yhtäkkiä 16v tai pahene tai vaihtele sillä lailla, että ei muka pystytä yksin liikkumaan mutta kamera kulkee aina mukana ja kaikki kuvataan someen ja matkustellaan ulkomailla. Tän oireet ei ole ticciä eikä nepsyä nähnytkään, ja nyt on itsekin tunnustanut sen. En nyt silti sano että pelkkä huomionhakuinen feikku, varmasti joku persoonallisuushäiriö on ja kukaanhan ei traumaattista lapsuutta valitse. Jostain se kertoo, että huomiota pitää saada hoitajilta, avustajilta, lääkäreiltä, terapeutilta ja somesta koko ajan. Muiden vika on, että tätä ruokitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti pitkän esittelyn jostain juuri instassa. Ei mitään ticcejä. Ihmettelin, niitä on aina tullut. 

Perehdy tic-oireisiin ennen kuin kommentoit. Kasvatusalan "amnattilaisetkaan" eivät tiedä mitään nepsyistä tai tic-oireista. Oman lapsen opettaja nyrpisteli, että eikö niitä saa mitenkään pois. Tällä asenteella nepsylapset joutuvat koulutiensä käymään. 

Tic-oireita ei tule jatkuvasti ja niitä voi joskus hallita hetken. Mutta Katariinalla on sen verran rajuina, että tuskin pystyy pitkiä aikoja hallitsemaan. Ja sen jälkeen tulevat rajumpaa. 

Suomessa nepsyt ovat aivan pohjasakkaa. Ihmiset pällistelevät ja kiusaavat päiväkodista eläkkeelle asti. Ketään ei kiinnosta. 

Mikä tämän ketjun tarkoitus on? Päästä jälleen kerran kiusaamaan yhtä ihmistä? Suomalaiset niin rakastavat heikompien rääkkäämistä. 

Oon eri, mutta oon kärsinyt lapsesta asti tuceistä ja voin kertoa että ne eivät ala yhtäkkiä 16v tai pahene tai vaihtele sillä lailla, että ei muka pystytä yksin liikkumaan mutta kamera kulkee aina mukana ja kaikki kuvataan someen ja matkustellaan ulkomailla. Tän oireet ei ole ticciä eikä nepsyä nähnytkään, ja nyt on itsekin tunnustanut sen. En nyt silti sano että pelkkä huomionhakuinen feikku, varmasti joku persoonallisuushäiriö on ja kukaanhan ei traumaattista lapsuutta valitse. Jostain se kertoo, että huomiota pitää saada hoitajilta, avustajilta, lääkäreiltä, terapeutilta ja somesta koko ajan. Muiden vika on, että tätä ruokitaan. 

Voi herranjestas sentään. Kyllä tic-oireet voi yhtäkkiä pahentua. Jos sinulla ei niin käynyt, niin kiva. Tällä otannallako te täällä kritisoitte? Taitaa osalla ärsyttää se, kun Katariina on kaunis ja iloinen, uskaltaa puhua ongelmistaan. 

Minusta tuo lehtiartikkeli oli oikein tunnistettava näin autistisena ihmisenä. On tottunut olemaan eri rooleja, persoonia, ja se niin sanottu oma minä on joku, joka ei puhu tai ilmeile. On vitsikin, että autistit on hyviä näyttelijöitä, koska he tekevät sitä koko ajan. On erilaisia hahmotyppejä, jotka vain ottavat vallan, koska harvoin on tottunut olemaan itsensä. 
 

Ihmetyttää suuresti, että useat mun tutut, joita oon pitänyt todella fiksuina ihmisinä joilla on kykyä ajatella ja arvioida asioita kriittisesti myös tykkäävä Katariinan jutuista somessa ja hehkuttavat siellä miten upea ja rohkea hän on. Aivan uskomatonta.

Mitenkähän Katariinan perhe yms. suhtautuu häneen? Vai ovatko jo ajat sitten nähneet kaiken läpi ja irtisanoutuneet tästä showsta? 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo lehtiartikkeli oli oikein tunnistettava näin autistisena ihmisenä. On tottunut olemaan eri rooleja, persoonia, ja se niin sanottu oma minä on joku, joka ei puhu tai ilmeile. On vitsikin, että autistit on hyviä näyttelijöitä, koska he tekevät sitä koko ajan. On erilaisia hahmotyppejä, jotka vain ottavat vallan, koska harvoin on tottunut olemaan itsensä. 
 

Kyse ei ole mistään rooleista. Vaan jakautuneesta persoonallisuushäiriöstä joka johtuu erittäin traumaattisesta lapsuuden. Kyseisiä persoonanosia ei pysty mitenkään hallitsemaan

Nepsylasten äidit tietävät mielestään enemmän kuin kaikki ammattilaiset yhteensä. Se nyt on selvä. He ihmettelevät, kun ei maailma vieläkään pyöri heidän pilttinsä ympärillä. Kun pitää yhden voida osallistua, vaikka samalla pilaisi kaikkien muiden osallistumisen. Heidän mielestään se on esteettömyyttä ja hyväksyntää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää suuresti, että useat mun tutut, joita oon pitänyt todella fiksuina ihmisinä joilla on kykyä ajatella ja arvioida asioita kriittisesti myös tykkäävä Katariinan jutuista somessa ja hehkuttavat siellä miten upea ja rohkea hän on. Aivan uskomatonta.

 

Mitenkähän Katariinan perhe yms. suhtautuu häneen? Vai ovatko jo ajat sitten nähneet kaiken läpi ja irtisanoutuneet tästä showsta? 

Ei, jakavat tyttärensä somesisältöä ja ovat vanhemman tavoin hänestä ylpeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo lehtiartikkeli oli oikein tunnistettava näin autistisena ihmisenä. On tottunut olemaan eri rooleja, persoonia, ja se niin sanottu oma minä on joku, joka ei puhu tai ilmeile. On vitsikin, että autistit on hyviä näyttelijöitä, koska he tekevät sitä koko ajan. On erilaisia hahmotyppejä, jotka vain ottavat vallan, koska harvoin on tottunut olemaan itsensä. 
 

Kyllä minä olen näin autistina ihan oma itseni, vaikka usein maskaankin. Teen sen kuitenkin tietoisesti, joskin aika automaattisesti. Ei sillä ole mitään tekemistä dissosiaation kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää suuresti, että useat mun tutut, joita oon pitänyt todella fiksuina ihmisinä joilla on kykyä ajatella ja arvioida asioita kriittisesti myös tykkäävä Katariinan jutuista somessa ja hehkuttavat siellä miten upea ja rohkea hän on. Aivan uskomatonta.

 

Mitenkähän Katariinan perhe yms. suhtautuu häneen? Vai ovatko jo ajat sitten nähneet kaiken läpi ja irtisanoutuneet tästä showsta? 

Ei, jakavat tyttärensä somesisältöä ja ovat vanhemman tavoin hänestä ylpeitä. 

Äiti on vakaope. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti pitkän esittelyn jostain juuri instassa. Ei mitään ticcejä. Ihmettelin, niitä on aina tullut. 

Perehdy tic-oireisiin ennen kuin kommentoit. Kasvatusalan "amnattilaisetkaan" eivät tiedä mitään nepsyistä tai tic-oireista. Oman lapsen opettaja nyrpisteli, että eikö niitä saa mitenkään pois. Tällä asenteella nepsylapset joutuvat koulutiensä käymään. 

Tic-oireita ei tule jatkuvasti ja niitä voi joskus hallita hetken. Mutta Katariinalla on sen verran rajuina, että tuskin pystyy pitkiä aikoja hallitsemaan. Ja sen jälkeen tulevat rajumpaa. 

Suomessa nepsyt ovat aivan pohjasakkaa. Ihmiset pällistelevät ja kiusaavat päiväkodista eläkkeelle asti. Ketään ei kiinnosta. 

Mikä tämän ketjun tarkoitus on? Päästä jälleen kerran kiusaamaan yhtä ihmistä? Suomalaiset niin rakastavat heikompien rääkkäämistä. 

Oon eri, mutta oon kärsinyt lapsesta asti tuceistä ja voin kertoa että ne eivät ala yhtäkkiä 16v tai pahene tai vaihtele sillä lailla, että ei muka pystytä yksin liikkumaan mutta kamera kulkee aina mukana ja kaikki kuvataan someen ja matkustellaan ulkomailla. Tän oireet ei ole ticciä eikä nepsyä nähnytkään, ja nyt on itsekin tunnustanut sen. En nyt silti sano että pelkkä huomionhakuinen feikku, varmasti joku persoonallisuushäiriö on ja kukaanhan ei traumaattista lapsuutta valitse. Jostain se kertoo, että huomiota pitää saada hoitajilta, avustajilta, lääkäreiltä, terapeutilta ja somesta koko ajan. Muiden vika on, että tätä ruokitaan. 

Voi herranjestas sentään. Kyllä tic-oireet voi yhtäkkiä pahentua. Jos sinulla ei niin käynyt, niin kiva. Tällä otannallako te täällä kritisoitte? Taitaa osalla ärsyttää se, kun Katariina on kaunis ja iloinen, uskaltaa puhua ongelmistaan. 

Voi, mutta äärimmäisen harvinaista. Lue Terveyskirjastosta. Oireet ovat yleensä pahimmillaan noin 11v ja helpottavat useimmilla teini-iässä, eivät ala silloin. Teini-iässä tai myöhemmin alkavat oireet ovat toiminnallisia, ns. TikTok-Tourettea. Ja ärsyttää se, että hän levittää väärää tietoa ja tuhlaa resursseja. Nättinä ja iloisena saa paljon seuraajia ja tiedän nuoria, jotka ovat alkaneet matkia häntä, siis saaneet ti-oireita videoita katsottuaan ja alkaneet tunnistaa itsellä samoja oireita /diagnooseja vaikkei niitä aiemmin ollut. Johtaa pahimmillaan turhiin sairaala- ja tutkimuskierteisiin. 

Nimenomaan hän on itse tämän keksinyt, että hänellä on jakautunut persoonallisuus ja psykologi jonka luona on käynyt vuosia on häntä vain myötäilyt. Olisikohan aika pistää hoitokontakti vaihtoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo lehtiartikkeli oli oikein tunnistettava näin autistisena ihmisenä. On tottunut olemaan eri rooleja, persoonia, ja se niin sanottu oma minä on joku, joka ei puhu tai ilmeile. On vitsikin, että autistit on hyviä näyttelijöitä, koska he tekevät sitä koko ajan. On erilaisia hahmotyppejä, jotka vain ottavat vallan, koska harvoin on tottunut olemaan itsensä. 
 

Kyllä minä olen näin autistina ihan oma itseni, vaikka usein maskaankin. Teen sen kuitenkin tietoisesti, joskin aika automaattisesti. Ei sillä ole mitään tekemistä dissosiaation kanssa. 

Myös ei-autistisilla ihmisillä on erilaisia rooleja. Todella moni meistä "maskaa" vaikkapa töissä tai sosiaalisissa tilanteissa. Itsekin olen koko elämäni kokenut "näytteleväni" tavallaan toista ihmistä kuin oikeasti olen. Tarkoitan tällä siis sitä, että omaa sisintäni en paljasta kuin äärimmäisen harvoin ja harvoille ihmisille. Muut näkevät maailmaa varten luodun maskin kasvoillani. Olen niin hyvin opiskeluissa, töissä ja ylipäätään elämässä pärjännyt ja pärjäävä, kohta keski-ikäinen ihminen. Ajattelen, että eri roolien omaksuminen on mahdollistanut minulle pärjäämisen, koska se kaikkein sisin minäni on todella herkkä ja epävarma. Ideaalia varmaan olisi saada yhdistettyä persoonan eri puolet, mutta yhteiskunta ja etenkin työelämä vaatimuksineen ei anna herkille, pohdiskeleville inrtoverteille aina siihen tilaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä neljän seinän sisälle oman herkkyytensä kanssa, olen tyytyväinen että valitsin tämän toisen tien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo lehtiartikkeli oli oikein tunnistettava näin autistisena ihmisenä. On tottunut olemaan eri rooleja, persoonia, ja se niin sanottu oma minä on joku, joka ei puhu tai ilmeile. On vitsikin, että autistit on hyviä näyttelijöitä, koska he tekevät sitä koko ajan. On erilaisia hahmotyppejä, jotka vain ottavat vallan, koska harvoin on tottunut olemaan itsensä. 
 

Kyse ei ole mistään rooleista. Vaan jakautuneesta persoonallisuushäiriöstä joka johtuu erittäin traumaattisesta lapsuuden. Kyseisiä persoonanosia ei pysty mitenkään hallitsemaan

Nyt on pakko puuttua, sillä tuo ei täysin pidä paikkansa. Kun alat toipua identiteettihäiriöstä, niin pystyt jakamaan tietoa eri persoonien välillä. 

Sille joka ihmetteli tiettyjä asioita ja sitä, että jollaine persoonalla on oireita ja toisella ei. Tämä on ihan tieteellisesti todistettu, että eri identiteeteillä voi olla erilaisia sairauksia, siis sellaisiakin, jotka pystyy labrakokein todentamaan.  Joku persoona voi sairastaa esim. Kilpparin vajista, toinen taas voi olla lapsi ja sairastaa lasten reumaa ja jne. Eli tuon kaltainen tila, mistä tämä nainen puhuu on ihan mahdollinen. 

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on tavallisempi kuin osaamme ajatellakaan. Reilusti alidiagnosoitu vaiva. 

T: itse tästä kärsivä

Vierailija kirjoitti:

Piti pitkän esittelyn jostain juuri instassa. Ei mitään ticcejä. Ihmettelin, niitä on aina tullut. 

Jos istuu yksin kotona omassa rauhassa, niin se helpottaa tic-oireita tosi paljon. Stressi ja aistien kuormittuminen taas pahentavat tilannetta, eli tic näkyy voimakkaimmin juuri julkisilla paikoilla kun on paljon ihmisiä, meteliä, ehkä jotain taustamusiikkia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti pitkän esittelyn jostain juuri instassa. Ei mitään ticcejä. Ihmettelin, niitä on aina tullut. 

Jos istuu yksin kotona omassa rauhassa, niin se helpottaa tic-oireita tosi paljon. Stressi ja aistien kuormittuminen taas pahentavat tilannetta, eli tic näkyy voimakkaimmin juuri julkisilla paikoilla kun on paljon ihmisiä, meteliä, ehkä jotain taustamusiikkia jne.

Hänen pitäisi siis vähentää stressiä ja aistien kuormittumista? Some, yms tauolle? 

Paljastunee huijaukseksi suurin osa hänen oireistaan. 

Luulin kanssa populäärikulttuurin tuotokseksi, sillä jakautunutta persoonallisuutta ja dissosiaatiota esiintyi joskus elokuvissa. Olen kuitenkin katsonut lukuista, varmaa jopa satoja haastatteluja netistä tälläisiltä ihmisiltä. Ne tarumat ovat aivat kauheita, ja mieli suojautuu näiltä tekemällä amnesiamuurin niin, ettei pääpersoona muista tapahtumaa, mutta siluperoona muistaa. Jos ihminen ei kykene dissosiaatioon, mieli voi murtua ja siten joutua loppuelämäkseen hoidon piiriin.

Olen jo pitkään sanonut, että tämän ihmisen "Tourette" on feikkiä. Niin kliseistä ja päälle liimatun oloista, että sen näkee kilometrin päähän. Sairastan itse tätä sairautta ja tiedän monia muita oikeita Tourette-potilaita, tiedän mistä puhun. Joku persoonallisuushäiriötasoinen tarve huomiolle tätä ihmistä todellisuudessa vaivaa. Tai sitten sen sijasta ja lisäksi ahneus.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo pitkään sanonut, että tämän ihmisen "Tourette" on feikkiä. Niin kliseistä ja päälle liimatun oloista, että sen näkee kilometrin päähän. Sairastan itse tätä sairautta ja tiedän monia muita oikeita Tourette-potilaita, tiedän mistä puhun. Joku persoonallisuushäiriötasoinen tarve huomiolle tätä ihmistä todellisuudessa vaivaa. Tai sitten sen sijasta ja lisäksi ahneus.

Tämä on tosiaan ollut jo pitkään selvää kaikille, jotka tic-oireita tai vaikkapa spasmeja tuntevat. Aivoperäinen lihasspasmi ei tule niin, että ihminen ehtii hallitusti pudottautua polvilleen, ja nousta polviseisonnan kautta hallitusti ylös... Tämä on täyttä teatteria, ja selvää jokaiselle joka ymmärtää ihmisen motoriikan toimintaa.