Lue keskustelun säännöt.
Näin 5-kymppisenä sanon teille nuoret tässä muutaman jutun
04.06.2026 |
Aika kuluu ihan järjetöntä vauhtia. 30 vuotta ei ole mitään. Ihminen muuttuu ajan mukana, mutta moni asia myös pysyy. Kun olin pari-kolmekymppinen, 5-kymppiset tuntui todella kulahtaneilta ja vanhoilta. Nyt olen itsekin sellainen nuorten silmissö, mutta tätä ei mieli helpolla myönnä. Nauttikaa nuoruudesta koska se menee todellakin hetkessä ohi. Tosin iäkkäämpänä on helpompi olla henkisesti kun ei ole samalla tavalla paineita.
Olen puhunut. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa!
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Aika menee nopeasti koska ihmiset jämähtävät paikoilleen ja eivät opettele enää uusia asioita. Koko ajan pitäisi opetella jotain uutta ja myös läsnäolon voima. sen takia tuntuu et aika vain vilahti ohitse.
Silloinhan aika nimenomaan matelee jos on paikalleen jämähtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs parikymppiset ajattelee 5-kymppisistä? Olisi kiva kuulla.
Sitä että heitä on moneen lähtöön. Jotenkin sympaattista nähdä vaikka bändipaita tai joku "nuorekas" vatekappale jonkun yllä. Mutta joskus se vähän huvittaakin. Meillä töissä 5-kymppiset on aika usein esihenkilöitä, osa kivempia ja osa vähemmän kivoja. Setämies-juttuja muuten kuulee aika vähän, että ovat kyllä ajassaan kiinni ainakin meillä. Varmaan heidän lapsuus tekee sen että kestävät aika paljon eivätkä luovuta, vaikka joskus jo kannattaisi.
Miksi bändipaidat olisi nuorten juttu? Nykyiset 5-kymppiset ovat niitä, jotka ovat oikeasti kasvaneet esim Metallican, Guns and rosesin, Nirvanan musiikin kanssa. Hassumpaa, toki sympaattista, on nähdä vaikka Nirvana-paita 15-vuotiaan päällä, ei 50.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaalle siskontyttärelle olen yrittänyt sanoa, että elää elämänsä parhainta aikaa ja nyt kannattaa löytää hetekanheiluttajaa.
Minä en sanoisi kenellekään, että "nyt on elämän parasta aikaa" ihan siitä syystä, että entä jos se ei olekaan? Mä olin parikymppisenä älyttömän epävarma ja liian ahdistunut. Mietin ihan liikaa mitä muut, tuntemattomatkin ihmiset minusta ajattelee. Päädyin huonoihin parisuhteisiin, koska en osannut asettaa rajoja ja uskoin, että en ansaitse parempaa. Eli aikamoiset paineet olisi tullut, jos tuolloin olisin uskonut, että "nyt" on se elämän paras aika.
Nuorena oli vaikea kuvitella itseään jonain päivänä viisikymppiseksi, mutta tässä sitä vaan ollaan. Ja tosiaan nopeasti siihen päädyttiin; ysärikin tuntuu siltä, että oli ihan vastikään. Vaikka kropassa alkaa olla jo kaikenlaista kränää, niin yleisesti ottaen ei huonompi ikä. Talous alkaa olla kunnossa, ura lähellä huippuaan, turhat särmät hioutuneet pois, maailmaa nähty ja pahimmat ruuhkavuodet takana. Ikävää lähinnä se, että omat vanhemmat kasikymppisiä, joten sieltä päästä on jossain vaiheessa tiedossa vähemmän mukavia uutisia. Toisaalta näinhän se ihmiselämä on aina mennyt; sukupolvet nousevat, kasvavat ja häviävät. He tekivät voitavansa turvatakseen minulle hyvän startin elämään. Nyt omat prioriteetit lähinnä varmistaa, että vastaavasti omat lapset pääsevät eteenpäin elämässään sujuvasti.
M52
Nuoret älkää tuhlatko aikaane välivuosilla tai muulla roskalla. Opiskelemaan pitää lähteä heti kun pääsee ja sen jälkeen töihin. Se todellinen elämä on noissa. Aika kuluu niin äkkiä ja sen myötä parhaat vuodet tehdä jotain itsestään. Muista ettet ole enää nuori siinä vaiheessa kun täytät 25v. Silloin takanasi on jo nuorempia tulossa ohi. Nuori ja vanhempikin joutuu yleensä elämässään myöntämään useamman kerran ettei sen hetkinen osaaminen riitä. On oltava nöyryyttä oppia uutta tai ei kehity,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs parikymppiset ajattelee 5-kymppisistä? Olisi kiva kuulla.
Sitä että heitä on moneen lähtöön. Jotenkin sympaattista nähdä vaikka bändipaita tai joku "nuorekas" vatekappale jonkun yllä. Mutta joskus se vähän huvittaakin. Meillä töissä 5-kymppiset on aika usein esihenkilöitä, osa kivempia ja osa vähemmän kivoja. Setämies-juttuja muuten kuulee aika vähän, että ovat kyllä ajassaan kiinni ainakin meillä. Varmaan heidän lapsuus tekee sen että kestävät aika paljon eivätkä luovuta, vaikka joskus jo kannattaisi.
Miksi bändipaidat olisi nuorten juttu? Nykyiset 5-kymppiset ovat niitä, jotka ovat oikeasti kasvaneet esim Metallican, Guns and rosesin, Nirvanan musiikin kanssa. Hassumpaa, toki sympaattista, on nähdä vaikka Nirvana-paita 15-vuotiaan päällä, ei 50.
Tämä. Bändipaidat ovat nimenomaan meidän keski-ikäisten juttu, jotka kasvoivat niiden kanssa. Nykynuorison juttu on ennemmin jokin tik tok- tai tubettajahuppari.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret älkää tuhlatko aikaane välivuosilla tai muulla roskalla. Opiskelemaan pitää lähteä heti kun pääsee ja sen jälkeen töihin. Se todellinen elämä on noissa. Aika kuluu niin äkkiä ja sen myötä parhaat vuodet tehdä jotain itsestään. Muista ettet ole enää nuori siinä vaiheessa kun täytät 25v. Silloin takanasi on jo nuorempia tulossa ohi. Nuori ja vanhempikin joutuu yleensä elämässään myöntämään useamman kerran ettei sen hetkinen osaaminen riitä. On oltava nöyryyttä oppia uutta tai ei kehity,
Toimeentulo on tärkeä asia mutta aika surullinen elämänasenne jos tärkeintä kaikessa on työ. Kukaan ei kai ole kuolivuoteellaan surrut "oi miksi en tehnyt enemmän töitä" vaan jos jotain on katunut on katumuksen aiheet olleet ihan muuta, ihmissuhteet, perhe, unelmien toteuttaminen tai edes tavoittelu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.
Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.
Minulla on takana ihan kauhea työkokemus josta en ole vieläkään ihan täysin toipunut vaikka irtisanouduin jo reilu kolme vuotta sitten. En kertonut elämästäni juurikaan mitään mutta kauheaan kohteluun, mustamaalamiseen, valehteluun ja kiusaamiseen jouduin. Yhdeltä työkaverilta sain kuulla että noita ärsytti kun olin kaikille ystävällinen, en osallistunut läyhäämiseen enkä juoruiluun ja mihinkään draamailuun ja että "onnellisuus näkyy ja se pitää tuhota", tämä työkaveri ei siis kuulunut tuohon kiusaajaporukkaan. Niin se tuntuu olevan, jotkut eivät kestä muiden onnellisuutta ja iloa tai edes tyytyväisyyttä, länkyttäjät, selkäänpuukottajat ja kaikesta valittajat ovat niiden mielestä aitoja ihmisiä. Joku oma haava niillä on jonka akutta sitten reagoivat kun kohtaavat tasapainoa, hyvää mieltä ja kohteliaisuutta.
Tuollainen painaa mieltä pitkään. Omallakin työpaikallani oli henkilö joka joutui vainon kohteeksi. En vieläkään ymmärrä syitä. Hän oli tasapainoinen, panosti asiakkaisiin sydämellään, oli huoliteltu. Osallisena oli myös johtoportaan väkeä. Tuli mieleen koulukiusaajat, jotka olivat teinivuosinani eräiden oppilaiden kimpussa kuin susilauma. Tavallisten, mukavien oppilaiden. Ikä ei välttämättä tuo viisautta jos joukkohysteria saa vallan. Olen itse päässyt äskettäin eläkkeelle, olen siitä hyvin onnellinen. Olin henkisesti uupunut työelämän vaatimusten vuoksi, vasta nyt muutamia kuukausia toivuttuani tunnen hiljalleen palautuvani sellaiseksi ihmiseksi kuin pohjimmiltani olen. Olin jo nuorena sellainen, että nautin rauhallisesta ajattelusta, taiteista, kulttuurista. Nyt voin taas keskittyä sellaiseen elämään, on totta että ihminen ei perusolemukseltaan muutu. Sama itsepäinen ja optimistinen tyyppi olen vuosikymmenestä toiseen!
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin itseäni 15 vuotta nuoremman miehen 46 - vuotiaana... Huomaan kyllä sukupolvien välisen kuilun monissa asioissa.on kuin oman lapsensa kanssa keskustelisi. Mutta rakkaus on sokea eikä sille minkään voi.
Minä olen viisikymppinen ja nautin keskusteluista oman lapseni kanssa. Ihan samalla tavalla nautin nuorena keskusteluista mummoni kanssa. He ovat parhaat keskustelukumppanit, joita olen elämäni aikana tavannut.
On minulla hyviä ystäviäkin, mutta edes heidän kanssaan en ole saanut kokea yhtä syvällisiä keskusteluita.
Ei se ole iästä kiinni kenen kanssa keskustelut toimivat parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret älkää tuhlatko aikaane välivuosilla tai muulla roskalla. Opiskelemaan pitää lähteä heti kun pääsee ja sen jälkeen töihin. Se todellinen elämä on noissa. Aika kuluu niin äkkiä ja sen myötä parhaat vuodet tehdä jotain itsestään. Muista ettet ole enää nuori siinä vaiheessa kun täytät 25v. Silloin takanasi on jo nuorempia tulossa ohi. Nuori ja vanhempikin joutuu yleensä elämässään myöntämään useamman kerran ettei sen hetkinen osaaminen riitä. On oltava nöyryyttä oppia uutta tai ei kehity,
Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai ilkeältä, pahoittelen en tarkoita sitä niin mutten tiedä miten osaisin sanoa sievemminkään: et vaikuta kovin kehittyneeltä itse jos asetat työn kaiken yläpuolelle ja mikään muu ei ole mitään (todellinen elämä), kyllä todellinen elämä on paljon muutakin, mielenkiinnon kohteet, ystävät, perhe, harrastukset, laiskottelukin on tarpeellista ja välivuosille on paikkansa. Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä mutta nyt juuri kenen tahansa on vaikea saada töitä ja monia irtisanotaan, vähemmän kipeää se tekee silloin jos identiteetti, ihmisarvo ja elämänsisältö ei ole sidottu työhön.
En kyllä ihan ymmärrä näitä aloituksia. miten siis itse olisit elänyt nuoruuteesi toisin, jos se kerta meni niin nopeasti vai mikä oli aloituksen pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ihan ymmärrä näitä aloituksia. miten siis itse olisit elänyt nuoruuteesi toisin, jos se kerta meni niin nopeasti vai mikä oli aloituksen pointti?
Lopeta.
Olet vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ihan ymmärrä näitä aloituksia. miten siis itse olisit elänyt nuoruuteesi toisin, jos se kerta meni niin nopeasti vai mikä oli aloituksen pointti?
Lopeta.
Olet vastenmielinen.
häh??? Antakaa nyht niitä vinkkejä, miten "elää täysillä" ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla aika kuluu hitaasti edelleen. Tänäänkin heräsin aamuviideltä ja kello onnyt vasta puoli kymmenen illalla.
Kyllä se vain menee vaikka olisi kuinka "vierivä kivi". Alakoululaiselle vuosi on ikuisuus, keski-ikäiselle muutama kuukausi.