Näin 5-kymppisenä sanon teille nuoret tässä muutaman jutun

Olen kohta 60  v ja se on hyvä juttu! Enää en yritä puristaa itseäni perinteiseen naiselliseen muottiin, koska siihen en ikinä ole sopinut. Olen tuntenut itseni aina ilkopuoliseksi eikä minulla ole läheisiä ystäviä. Omat perheenjäsenet ja työkaverit sekä sukulaiset riittävät. En siis todellakaan kaipaa nuoruuteen ja epävarmuuden ja epäsopivuuden tunteeseen. Nyt en jaksa enää välittää, olen sellainen kuin olen. 

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Höpöhöpö aika ei mene nopeasti. Ihmiset vain yleensä tuhlaavat elämänsä. Yhdessä vuodessa ehtii jo tehdä TODELLA paljon, jos vain niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Suosittelisin sinullekin terapiaa tuohon pakkomielteiseen Venäjä-fobiaan. Onko Putin nytkin sänkysi alla? 

Ja mitähän tuo "nauttikaa nuoruduestanne" mahtaa tarkoittaa? 

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Ai, että Venäjä on palstalle kirjoittavien masentuneiden elämämkoululaisten takana? Jotain rajaa vainoharhoihin. 

Aika menee nopeasti koska ihmiset jämähtävät paikoilleen ja eivät opettele enää uusia asioita. Koko ajan pitäisi opetella jotain uutta ja myös läsnäolon voima. sen takia tuntuu et aika vain vilahti ohitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Suosittelisin sinullekin terapiaa tuohon pakkomielteiseen Venäjä-fobiaan. Onko Putin nytkin sänkysi alla? 

Kokemuksesta varmasti osaatko suositella hyvin. Minkä terapiasuuntauksen psykoterapeutti sinulla on?

Mitä sanoisit 7-kymppiselle?

Joitakin nuoria voi ahdistaa tuo ikuinen mantra "nauti nuoruudestasi" kun monilla ei ole edes rahaa, ihmisuhteita, ammattia, töitä, ainakaan nykypäivänä. Joten mitähän tuolla edes mahdetaan tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Ai, että Venäjä on palstalle kirjoittavien masentuneiden elämämkoululaisten takana? Jotain rajaa vainoharhoihin. 

Menkää masentuneet lääkäriin, terapiaan tai sitten sinne Venäjälle. Masennus tarttuu helposti masentuneen läheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa. 

Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti. 

Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.

20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti. 

Onnea, kun olet noin tyytyväinen itseesi. Ihan oikeasti. Ja kyllä saitkin pieneen tekstiin mahdutettua paljon ja monipuolisesti omaa erinomaisuuttasi. Rahatilanteesta koulutukseen, hoikkuus ja kuntosali. Ai että. Ei sinunlaisiasi tietenkään kiinnosta muiden mielipide, eikä pidäkään, mutta tulee mullekin tuosta sellainen olo, että onneksi en ole itse kehittynyt noin itseriittoiseen suuntaan. Kuulostat aivan kammottavalta tyypiltä.

Täh? Kamalan kitkerän-katkera vastaus.  Jokainen kertoo omasta kokemusmaailmastaan käsin, tietysti. Pitäisikö minun sinun takiasi valehdella, että olen väsynyt ja lihava vuokra-asuja, että sinä olisit tyytyväinen?

Minusta sinun kommenttisi oli tosi kiva ja rohkaiseva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Suosittelisin sinullekin terapiaa tuohon pakkomielteiseen Venäjä-fobiaan. Onko Putin nytkin sänkysi alla? 

Kokemuksesta varmasti osaatko suositella hyvin. Minkä terapiasuuntauksen psykoterapeutti sinulla on?

Ei ole kokemusta. Etsi vaikka netistä tietoa. Lykkyä tykö! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa. 

Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti. 

Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.

20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti. 

Onnea, kun olet noin tyytyväinen itseesi. Ihan oikeasti. Ja kyllä saitkin pieneen tekstiin mahdutettua paljon ja monipuolisesti omaa erinomaisuuttasi. Rahatilanteesta koulutukseen, hoikkuus ja kuntosali. Ai että. Ei sinunlaisiasi tietenkään kiinnosta muiden mielipide, eikä pidäkään, mutta tulee mullekin tuosta sellainen olo, että onneksi en ole itse kehittynyt noin itseriittoiseen suuntaan. Kuulostat aivan kammottavalta tyypiltä.

Täh? Kamalan kitkerän-katkera vastaus.  Jokainen kertoo omasta kokemusmaailmastaan käsin, tietysti. Pitäisikö minun sinun takiasi valehdella, että olen väsynyt ja lihava vuokra-asuja, että sinä olisit tyytyväinen?

Minusta sinun kommenttisi oli tosi kiva ja rohkaiseva.

Kiitos 😊. Sellaiseksi se oli tarkoitettukin. En ymmärrä, minkälainen ihminen saa senkin käännettyä negatiiviseksi.

Elämästä pitäisi kyetä nauttimaan minkä tahansa ikäisenä. Koen, että ihminen joka vain haikailee nuoruuttaan ei ole pelannut korttejaan kovin hyvin, ja esimerkiksi laittaa liikaa painoarvoa fyysisyydelle tai vaikka bilettämiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Juuri näin. Mitä kehumista siinä on, jos kertoo, miten asiat tällä hetkellä ovat? En ymmärrä, miksi ainoastaan passiivis-aggressiiviset ihmiset saisivat tänne kirjoittaa. Paitsi, jos se on Venäjän intressi.

Suosittelisin sinullekin terapiaa tuohon pakkomielteiseen Venäjä-fobiaan. Onko Putin nytkin sänkysi alla? 

Kokemuksesta varmasti osaatko suositella hyvin. Minkä terapiasuuntauksen psykoterapeutti sinulla on?

Ei ole kokemusta. Etsi vaikka netistä tietoa. Lykkyä tykö! 

Positiiviseen elämänasenteeseen ei taida löytyä terapiamuotoa tai lääkettä, jolla sen saisi käännettyä negatiiviseksi?

Up

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti huomannut tällä palstalla vihan onnellisia ihmisiä kohtaan. Itsekin olen saanut samanlaista kuraa niskaan kuin tässä ketjussa tuo elämäänsä tyytyväinen, kun olen kertonut siitä miten hyvin minulla menee. Aiheista kielletyin ilmeisesti.

 

Minustakin tuntuu siltä, että elämä on vasta alkamassa, vaikka olen kohta 50. Takana on valtava määrä vaikeuksia, joista selvisin sittenkin. Sain vasta esikoiseni, löysin ihanan puolison, pääsin hyväpalkkaiseen ja helppoon työhön, jaksan liikkua ja harrastaa, ei ole pahempia terveyshuolia, vanhempia ja sukulaisiakin ehdin autella. En tunne oloani tai ajan kulumista yhtään erilaiseksi kuin kolmekymppisenä. Moni ikätoveri on kylläkin vanhentunut hurjasti, vaikka ovat eläneet ns. helpompaa elämää.

Minulla on takana ihan kauhea työkokemus josta en ole vieläkään ihan täysin toipunut vaikka irtisanouduin jo reilu kolme vuotta sitten. En kertonut elämästäni juurikaan mitään mutta kauheaan kohteluun, mustamaalamiseen, valehteluun ja kiusaamiseen jouduin. Yhdeltä työkaverilta sain kuulla että noita ärsytti kun olin kaikille ystävällinen, en osallistunut läyhäämiseen enkä juoruiluun ja mihinkään draamailuun ja että "onnellisuus näkyy ja se pitää tuhota", tämä työkaveri ei siis kuulunut tuohon kiusaajaporukkaan. Niin se tuntuu olevan, jotkut eivät kestä muiden onnellisuutta ja iloa tai edes tyytyväisyyttä, länkyttäjät, selkäänpuukottajat ja kaikesta valittajat ovat niiden mielestä aitoja ihmisiä. Joku oma haava niillä on jonka akutta sitten reagoivat kun kohtaavat tasapainoa, hyvää mieltä ja kohteliaisuutta.