Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
No jos ei siitä suhteesta muuta tule niin ero. Osta miehesi osuus asunnosta ja sano hänelle, että lähtee sinne Espooseen. Mutta älä sitten valita yh-arkea täällä.
Eihän tuossa erota tarvitse. Mies muuttaa ensin, on siellä viikot ja jos haluaa nähdä perhettään, matkustaa viikonlopuiksi kotiin. Todennäköisesti hän pystyy tekemään osin etätöitä. Perheen ei kannata muuttaa ennen kuin koeaika on kulunut, sitten asiaa voi pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kannattaa kyllä työ ottaa vastaan ja hankkia joku asunto sieltä Espoosta sitten, mutta heti en koko perhettä muuttaisi sinne ainakaan kunnes miehen koeaika päättynyt. Ja kai sinullakin joku työ on? Työttömäksi ei kannata ryhtyä. Asiantuntijatyössä ja etenkin jos oikeasti on kova työtarjous pitäisi olla neuvotteluvaraa miehelläkin ja voiko tehdä etänä töitä edes osan ajasta, kunhan on perehdytys tehty jne. Keski-Suomesta toki on ärsyttävä matkustaa Espooseen, kun suoraa junayhteyttä ei ole eikä sekään ole perheelle hyvä, että mies ajaa 8h työmatkaa joka päivä. Eli realistisesti nyt mies saisi miettiä tilannetta. Suhdetta ja perhettä ei kannata työpaikan takia rikkoa eli uhkailu jättämisestä tms ei nyt auta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä eroa siinä on, että asuu maaseudulla kerrostalossa tai Espoossa kerrostalossa.
Espoossahan löytyy myös kansainvälisiä kouluja, jonne lapset laittamalla heillä on myöhemmin mahdollisuus kansainväliseen uraan.
Mutta aika paljon riippuu siitä, millainen työ sinulla on ja löydätkö Espoosta vastaavan työn.
Molemmat vaihtoehdot kokeneena voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Toisessa paikassa voi elää, toisessa säilyä hengissä - jos hyvin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä muuttaisin apn tilanteessa. Mikä keskisuomalainen percläpi on noin rakas aplle, Joutsa vai? Parempaa elämää pk-seudulla tarjolla, kunhan ei mihinkään ongelmalähiöön muuta.
Siellä ei enää ole juuri muita kuin ongelmalähiöitä. Tai joitain kalliita ökyalueita, joihin tavan tilaajalla ei ole varaa.
Jos mies on saanut paikan ison pörssiyhtiön toimitusjohtajana miljoonapalkalla, asiaa voi edes hetken harkita. Muussa tapauksessa jää kyllä isollakin palkankorotuksella pahasti miinukselle, jos jatkossa rahaa tienaa vain yksi ja pitää hankkia Espoosta moninkertaisesti kalliimpi asunto nykyisen tilalle. Lisäksi Espoossa tarvitsee todennäköisesti kaikille
perheenjäsenille HSL:n kuukausikortin ja harrastuksetkin ovat kalliimpia kuin maalla. Itse en missään nimessä lähtisi, jos oma elämä sujuu mukavasti muualla.
t. espoolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttomatka 350 km. Teen yrittäjänä kotitoimistossa töitä, joten työni ei ole ongelma. Mutta en haluaisi muuttaa lapsia. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Vaikka myönnän, että en ole edes perehtynyt Espoon tarjontaan... En halua repiä lapsia hyvästä elämästä, en varsinkaan "saattaishan ne tykätäkin". Konditionaalis on liian suuri riski. Ja lapsia on 3 ja kaikilla edessä murrosikä. Espoo tuntuu riskiltä.
ap.
Mies on kyllä tooooosi myrtsi. En minä tuollaista jaksa, jos ei otakaan työtä vastaan...
Vierailija kirjoitti:
No huh. Kinkkinen tilanne. Kovan luokan työtarjouksia ei yleensä osu kohdalle kuin kerran elämässä. Mutta pienehkön keskisuomalaisen kaupungin vaihtuminen Espooseen olisi sekin aika iso muutos.
Mutta itse alkaisin varmaan edes tutustua siihen Espooseen ja tutkia, mitä siellä on tarjolla. Yläasteikää lähestyessä lapsetkin jo varmasti kiinnostuvat uusista asioista, joten alkunihkeyden jälkeen saattaisivat jopa tykätä isommasta paikasta.
Minä muuttaisin vähän matkan päähän Espoosta, kun itse asun täällä missä joka paikkaan on pitkä matka. Nyt on kesä niin lasten koulu alkaisi sitten elokuussa uudessa koulussa, lapsethan ei päätä asuinpaikkaa vaan vanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies muuttakoon työn perässä. Joku näppärä pieni asunto hänelle ja perhe jää omaan asuntoon. Ei kai erillään asuminen ole mikään ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ei siitä suhteesta muuta tule niin ero. Osta miehesi osuus asunnosta ja sano hänelle, että lähtee sinne Espooseen. Mutta älä sitten valita yh-arkea täällä.
Miksi mies ei alkaisi yh:ksi? Miksi ap on sinusta ainoa vaihtoehto, vaikka vanhempia on 2.
Minun enon vaimo lähti 600 kilometrin päähän, hyvin eno pärjäsi lapsen kanssa joka ei ollut edes vuotta vielä, ja ei todellakaan hänen juoppo äitinsä eli minun mummo auttanut. Pojasta tuli tippainssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on saanut paikan ison pörssiyhtiön toimitusjohtajana miljoonapalkalla, asiaa voi edes hetken harkita. Muussa tapauksessa jää kyllä isollakin palkankorotuksella pahasti miinukselle, jos jatkossa rahaa tienaa vain yksi ja pitää hankkia Espoosta moninkertaisesti kalliimpi asunto nykyisen tilalle. Lisäksi Espoossa tarvitsee todennäköisesti kaikille
perheenjäsenille HSL:n kuukausikortin ja harrastuksetkin ovat kalliimpia kuin maalla. Itse en missään nimessä lähtisi, jos oma elämä sujuu mukavasti muualla.
t. espoolainen
Johtajilla on varaa pitää kahta asuntoa, minkä vuoksi johtajien perheet eivät aina muuta mukana. Lisäksi monen johtajan työ on sen verran liikkuvaa ja sisältää paljon työmatkoja, jolloin muu perhe joutuu joka tapauksessa olemaan paljon erossa. Silloin on yksinkertaisempaa, että perhe jää asumaan sinne, missä ovat asuneet pidempään, missä on ystävät ja ehkä sukulaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan Espoota
Olisiko edes Espoossa pakko asua, on niitä lähikuntia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä ei ole mitä mies haluaa, tai mitä nainen haluaa, vaan lasten hyvä ja turvallinen kasvu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttomatka 350 km. Teen yrittäjänä kotitoimistossa töitä, joten työni ei ole ongelma. Mutta en haluaisi muuttaa lapsia. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Vaikka myönnän, että en ole edes perehtynyt Espoon tarjontaan... En halua repiä lapsia hyvästä elämästä, en varsinkaan "saattaishan ne tykätäkin". Konditionaalis on liian suuri riski. Ja lapsia on 3 ja kaikilla edessä murrosikä. Espoo tuntuu riskiltä.
ap.
Mies on kyllä tooooosi myrtsi. En minä tuollaista jaksa, jos ei otakaan työtä vastaan...
Mies ottaa työn vastaan ja hankkii edullisen vuokraasunon Espoosta ("edullinen" on suhteellinen termi Espoossa) kakkosasunnon kulut voi vähentää verotuksessa. Sitten mies asuu täällä viikot vähintään parin vuoden ajan kun pohditte lopullista päätöstä ja hän siinä sivussa voi etsiä perheelle sopivaa asuntoa. Jos tuo tarjottu työpaikka on kerran niin paljon parempi niin taloudellisesti tuo ei pitäisi olla mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Kinkkinen tilanne. Kovan luokan työtarjouksia ei yleensä osu kohdalle kuin kerran elämässä. Mutta pienehkön keskisuomalaisen kaupungin vaihtuminen Espooseen olisi sekin aika iso muutos.
Mutta itse alkaisin varmaan edes tutustua siihen Espooseen ja tutkia, mitä siellä on tarjolla. Yläasteikää lähestyessä lapsetkin jo varmasti kiinnostuvat uusista asioista, joten alkunihkeyden jälkeen saattaisivat jopa tykätä isommasta paikasta.
Minä muuttaisin vähän matkan päähän Espoosta, kun itse asun täällä missä joka paikkaan on pitkä matka. Nyt on kesä niin lasten koulu alkaisi sitten elokuussa uudessa koulussa, lapsethan ei päätä asuinpaikkaa vaan vanhemmat
Juuri tätä minäkin ajattelin. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua asua Espoossa, kun olen siellä itse lapsuuteni asunut ja muuttanut nyt aikuisena pois. Mutta jos työpaikka on Espoossa, niin aivan hyvin voi itse asua vaikka Vihdissä, Lohjalla, Kirkkonummella, Siuntiossa, Nurmijärvellä tai Karkkilassa - eikä niistä ole paha työmatka kuten Keski-Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme lasten ollessa pieniä pois Helsingistä, sillä lasten vapaa ja turvallinen liikkuminen olivat tärkeitä. Nyt olen palannut Espooseen lasten muutettua kotoaan. Turvatonta ja levotonta porukkaa on kaikilla asemilla ja kauppakeskuksissa. Toista oli maaseudulla pikkupaikkakunnalla antaa nuorison levittää siipiään ja itsenäistyä. Miettisin kahdesti lasten kasvatusta pk-seudulla
Hahhah! T. Toisen polven stadilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Ok, sitten pitääkin miettiä miten tämän tein. Lainaa otin joskus reipas 600000€ +15 vuotta sitten. Olen toki maksanut asuntolainaa vähintään 3000€/kk ja nyt asunnon osalta velaton. Ja toki 2010 luvulla ei juurikaan korkokuluja ollut.
Siinä mielessä samaa mieltä, että millään 5000€ ”insinööripalkalla” ei kannata, ainakaan taloudellisessa mielessä.
Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten.
Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton.
Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen.
En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA.
Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Muuttomatka 350 km. Teen yrittäjänä kotitoimistossa töitä, joten työni ei ole ongelma. Mutta en haluaisi muuttaa lapsia. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Vaikka myönnän, että en ole edes perehtynyt Espoon tarjontaan... En halua repiä lapsia hyvästä elämästä, en varsinkaan "saattaishan ne tykätäkin". Konditionaalis on liian suuri riski. Ja lapsia on 3 ja kaikilla edessä murrosikä. Espoo tuntuu riskiltä.
ap.
Mies on kyllä tooooosi myrtsi. En minä tuollaista jaksa, jos ei otakaan työtä vastaan...
Eli asutte Jämsässä?
Juuri näin. Täällä miehet aina valittavat, miten vaimo päällepäsmäröi eikä anna miehen olla vanhempi omalla tavallaan, niin nyt miehellä on täydellinen tilaisuus toteuttaa itseään. Saa siivotakin juuri niin kuin itse haluaa ja hoitaa lasten asiat napin painalluksella.