Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (664)
Vierailija kirjoitti:
Rakastan Espoota
Samoin minä. Olen asunut siellä opiskeluaikoina ja perustanut perheen. Yksi lapsistamme muutti sinne aikuisena, joten Espoosuhde on aktiivinen. Asumme edelleen pääkaupunkiseudulla, enkä ymmärrä miksi muualla Suomessa pidetään kauhukuvana tänne muuttoa. Meille unelmaelämä löytyi täältä etelästä.
Omalla lähtökotiseudullani pikkukaupungissa ei nykyisin ole juuri työmahdollisuuksia - vaikka niitä unelma-asuntoja löytyisikin jopa edullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Tällä sinun mentaliteetilläsi ei kirjaimellisesti mitään kehitystä olisi tapahtunut yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Asuvat kerrostalossa, joten ehkä vastaava asumismuoto kelpaisi edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Asuvat kerrostalossa, joten ehkä vastaava asumismuoto kelpaisi edelleen.
Iso perheasunto uudehkossa kerrostalossa, jolla on hyvä sijainti, maksaa enemmän mitä mitä perus omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Tällä sinun mentaliteetilläsi ei kirjaimellisesti mitään kehitystä olisi tapahtunut yhtään missään.
Kehitystä tapahtuu, kun haluaa muutosta nykytilaan. Voihan ap haluta muuttaa ulkomaille töihin, joten jättääkö mies oman unelmatyön ja muuttaa mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. "
Huh huh mikä nössö mieheksi. Ilmankos et haluakaan muuttaa 😅
Jep jep. Kun äiti erottaa lapset isästään, on se lasten parhaaksi ja mies on nössö.
Ap miettii vain omaa napaansa.Kouluikäiset lapset kyllä sopeutuvat siihen, että isä on viikottain muutaman yön pois kotoa.
Sopeutuvat tietenkin, niin sopeutuvat muuttoonkin. Perheessä ei noin lähtökohtaisesti puhuta etäsuhteesta. Aplla ei ole mitään mikä estäisi muuton, hän vain itsekkäästi päättää kiukutella ja piiloutuu lasten etu-väitteen taakse. Apn miehelle lapset ja ap sitten asuttaa viuttä huonettaan, kun niitä perhettään enemmmän rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Tällä sinun mentaliteetilläsi ei kirjaimellisesti mitään kehitystä olisi tapahtunut yhtään missään.
Kehitystä tapahtuu, kun haluaa muutosta nykytilaan. Voihan ap haluta muuttaa ulkomaille töihin, joten jättääkö mies oman unelmatyön ja muuttaa mukana?
Tisennäköisesti joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Tällä sinun mentaliteetilläsi ei kirjaimellisesti mitään kehitystä olisi tapahtunut yhtään missään.
Kehitystä tapahtuu, kun haluaa muutosta nykytilaan. Voihan ap haluta muuttaa ulkomaille töihin, joten jättääkö mies oman unelmatyön ja muuttaa mukana?
Tisennäköisesti joo.
Taatusti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Asutaan 30 km päässä Helsingistä, eikä kaukana ole Espookaan.
Töissä on käyty sekä Espoossa että Helsingissä (nyt eläkkeellä). Asuinympäristö on viehättävä omakotialue luonnon keskellä, silti hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Koen täällä toisenlaista rauhaa kuin sekä omalla että puolisoni sisäsuomalaisissa asuinpaikoissa, joissa kylän asiat olivat yhteisiä ja kuka vain saattoi putkahtaa ilmoittamatta vierailemaan. Lapsena se oli ok, mutta aikuistuessa alkoi näyttäytyä liiallisena uteliaisuutena ja kyttäämisenä, että kenenkäs kanssa se teidän tyttö kulkee. Juorut ("kuulumiset") kulkivat talosta taloon.
Lasten on ollut hyvä kasvaa täällä. Koulut ja opiskelupaikat ovat lähellä ja perhe aikuistuessaan onkin asettunut lähiseudulle - työpaikkojen perässä ei ole tarvinnut kauas lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua läpi mutta jos työtarjous on nykyisestä työpaikasta niin voi olla laatua ota tai jätä. Jättäminen tarkoittaa tuossa tapauksessa että joku muu ottaa ja seuraavassa YT:ssä voi käydä kylmät, sitäkö siis halutaan?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua läpi mutta jos työtarjous on nykyisestä työpaikasta niin voi olla laatua ota tai jätä. Jättäminen tarkoittaa tuossa tapauksessa että joku muu ottaa ja seuraavassa YT:ssä voi käydä kylmät, sitäkö siis halutaan?
Ei sinun olisi tarvinnut lukea kuin aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä ei ole mitä mies haluaa, tai mitä nainen haluaa, vaan lasten hyvä ja turvallinen kasvu.
Lasten hyvän ja turvallisen kasvun ensimmäinen edellytys on vanhempien hyvä ja turvallinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Asutaan 30 km päässä Helsingistä, eikä kaukana ole Espookaan.
Töissä on käyty sekä Espoossa että Helsingissä (nyt eläkkeellä). Asuinympäristö on viehättävä omakotialue luonnon keskellä, silti hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Koen täällä toisenlaista rauhaa kuin sekä omalla että puolisoni sisäsuomalaisissa asuinpaikoissa, joissa kylän asiat olivat yhteisiä ja kuka vain saattoi putkahtaa ilmoittamatta vierailemaan. Lapsena se oli ok, mutta aikuistuessa alkoi näyttäytyä liiallisena uteliaisuutena ja kyttäämisenä, että kenenkäs kanssa se teidän tyttö kulkee. Juorut ("kuulumiset") kulkivat talosta taloon.
Lasten on ollut hyvä kasvaa täällä. Koulut ja opiskelupaikat ovat lähellä ja perhe aikuistuessaan onkin asettunut lähiseudulle - työpaikkojen perässä ei ole tarvinnut kauas lähteä.
Aika taisi olla lapsuudessasi aivan toinen kuin nyt eläkkeellä, yli 50 vuotta välissä. Ei missään enää kuljeta talosta taloon juoruilemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Asutaan 30 km päässä Helsingistä, eikä kaukana ole Espookaan.
Töissä on käyty sekä Espoossa että Helsingissä (nyt eläkkeellä). Asuinympäristö on viehättävä omakotialue luonnon keskellä, silti hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Koen täällä toisenlaista rauhaa kuin sekä omalla että puolisoni sisäsuomalaisissa asuinpaikoissa, joissa kylän asiat olivat yhteisiä ja kuka vain saattoi putkahtaa ilmoittamatta vierailemaan. Lapsena se oli ok, mutta aikuistuessa alkoi näyttäytyä liiallisena uteliaisuutena ja kyttäämisenä, että kenenkäs kanssa se teidän tyttö kulkee. Juorut ("kuulumiset") kulkivat talosta taloon.
Lasten on ollut hyvä kasvaa täällä. Koulut ja opiskelupaikat ovat lähellä ja perhe aikuistuessaan onkin asettunut lähiseudulle - työpaikkojen perässä ei ole tarvinnut kauas lähteä.
Aika taisi olla lapsuudessasi aivan toinen kuin nyt eläkkeellä, yli 50 vuotta välissä. Ei missään enää kuljeta talosta taloon juoruilemassa.
Eikä varsinkaan kaupungissa, jossa ap perheineen asuu. Eihän kaikki edes tiedä kerrostalonaapureitaan nimeltä, hyvä jos ulkonäöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Asutaan 30 km päässä Helsingistä, eikä kaukana ole Espookaan.
Töissä on käyty sekä Espoossa että Helsingissä (nyt eläkkeellä). Asuinympäristö on viehättävä omakotialue luonnon keskellä, silti hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Koen täällä toisenlaista rauhaa kuin sekä omalla että puolisoni sisäsuomalaisissa asuinpaikoissa, joissa kylän asiat olivat yhteisiä ja kuka vain saattoi putkahtaa ilmoittamatta vierailemaan. Lapsena se oli ok, mutta aikuistuessa alkoi näyttäytyä liiallisena uteliaisuutena ja kyttäämisenä, että kenenkäs kanssa se teidän tyttö kulkee. Juorut ("kuulumiset") kulkivat talosta taloon.
Lasten on ollut hyvä kasvaa täällä. Koulut ja opiskelupaikat ovat lähellä ja perhe aikuistuessaan onkin asettunut lähiseudulle - työpaikkojen perässä ei ole tarvinnut kauas lähteä.
Aika taisi olla lapsuudessasi aivan toinen kuin nyt eläkkeellä, yli 50 vuotta välissä. Ei missään enää kuljeta talosta taloon juoruilemassa.
Eikä ap viestinsä mukaan asu missään pienessä maalaiskylässä.
Ja itse asiaan, pk-seudulla asuminen on niin kallista ja matkat kilometreihin nähden hitaita, että muuttaisin heti pois, juuri johonkin kaukaisempaan pikkukaupunkiin, jos työtilanne suinkin sallisi, sekä itselle että puolisolle. Toisin päin, aika hitosti parempi työ ja isompi palkka saisi olla, että kannattaisi muuttaa jostakin maakunnasta Espooseen.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme lasten ollessa pieniä pois Helsingistä, sillä lasten vapaa ja turvallinen liikkuminen olivat tärkeitä. Nyt olen palannut Espooseen lasten muutettua kotoaan. Turvatonta ja levotonta porukkaa on kaikilla asemilla ja kauppakeskuksissa. Toista oli maaseudulla pikkupaikkakunnalla antaa nuorison levittää siipiään ja itsenäistyä. Miettisin kahdesti lasten kasvatusta pk-seudulla
Levoton ja rauhaton olin nuoruudessani 70-luvulla, kun kävelin idyllisen pikkukaupungin keskustasta lähiöön illalla ja minua usein seurasi sama äijä autollaan. Pelkäsin todella tuolla hiljaisella tieosuudella, jossa ei juuri muita liikkunut. Eikä ollut mikään aamuyö vaan 20.30 illalla (kävin iltalukiota).
Koulujen rauhattomuudesta tiedän, että omassa yläastevaiheessa 60-luvun lopulla omalla luokalla oli useita pilvenpolttelijoita ja seksuaalinen ahdistelu kuului asiaan. Tuolloinhan varakkaammat vanhemmat "kouluttivat" jälkikasvuaan niin pitkään, että jonkin päättötodistuksen saivat. Kun olin keskikoulun viidennellä luokalla, vanhin luokkatoveri oli 20 v. Ja seuraavat olivat 16-19-vuotiaita. Oli aika rauhatonta, koska oppilaat eivät opettajille työrauhaa suoneet. Lapsuushaave opettajan ammatista kaatui näihin kahteen viimeiseen yläastetta vastaavaan luokkaan, kun näin miten haastavaa hommaa se oli opettajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies vois vuokrata sieltä jonkun airb&b:n kuukaudeksi kerrallaan. Ajelee sitten vkonloppuisin kotia.
Jos sitten tuntuu muutaman kuukauden päästä siltä että ette halua olla erossa mutta mies tienaa paljon, muutatte perässä. Tai sitten tulee ero jos ei suhde kestä erossaolemista muutamaa päivää kerrallaan.
En nyt yhtäkkiä lähtis muuttamaan itsekään lasten takia, mutta vaikka ensi kesänä sitten voisi miettiä sitä muuttoa jos palkka on niin hyvä että sieltä Espoosta saisi hyvältä paikalta talon.
Palkka ei varmasti ole niin iso että saisi Espoosta hyvältä paikalta talon. Alle 600 000 ei nimittäin siihen riitä ja se taas on semmoinen summa ettei sitä työtä tekemällä yksi ihminen tienaa.
Nimenomaan. Kiinnostaisi, mikä on tämä muka kovan luokan työtarjous. Epäilen, että ei lähellekään riittävän kova, että miehen nettotuloilla saisi läheskään entisen tasoista asumista ja olosuhteita. Lisäksi elämä lähtee alusta, kaveripiirit ja tuttavat. Toki noin päin se onnistuu helpommin, koska pk-seudulla on kaikki muutkin "junantuomia" ja avoimempia/sosiaalisempia. Ei silti ihan pikkujuttu.
Itse en ikinä lähtisi repimään perhettä valmiista kuvioista rauhallisesta ympäristöstä pk-seudulle. Tehtiin itse toisin päin muutama vuosi sitten. Elämisen laatu on ihan erilaista "maalla". Vastaavat olosuhteet pk-seudulla, niin pitäisi bruttona tienata noin 10-kertaisesti, että olisi varaa. Ja silti ei olisi ihan sama. P**kaisempi ja rauhattomampi ympäristö, sekä ne myös vi**umaisemmat kanssaihmiset, sekä nykypäivän rikollisuus. Niistä ei pääsisi eroon millään, tai rajoittavat elämää ainakin. Ja jos ei ole muumioituva kotihiiri, iso osa elämästä menee hukkaan ihan paikasta toiseen liikkuessa. Se on ihan järkyttävän hidasta pk-seudulla, kun tietää paremmin.
Tai no, miljoonan palkka vuodessa, niin voitais säästeliäästi eläen tehdä muutaman vuoden larppauskokemus pk-seudusta takaisin ja heti pois, kun massit riittää takaisin maalle ilman työntekoa lopuksi ikää. Muuten ei ikinä.
Asutaan 30 km päässä Helsingistä, eikä kaukana ole Espookaan.
Töissä on käyty sekä Espoossa että Helsingissä (nyt eläkkeellä). Asuinympäristö on viehättävä omakotialue luonnon keskellä, silti hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
Koen täällä toisenlaista rauhaa kuin sekä omalla että puolisoni sisäsuomalaisissa asuinpaikoissa, joissa kylän asiat olivat yhteisiä ja kuka vain saattoi putkahtaa ilmoittamatta vierailemaan. Lapsena se oli ok, mutta aikuistuessa alkoi näyttäytyä liiallisena uteliaisuutena ja kyttäämisenä, että kenenkäs kanssa se teidän tyttö kulkee. Juorut ("kuulumiset") kulkivat talosta taloon.
Lasten on ollut hyvä kasvaa täällä. Koulut ja opiskelupaikat ovat lähellä ja perhe aikuistuessaan onkin asettunut lähiseudulle - työpaikkojen perässä ei ole tarvinnut kauas lähteä.
Aika taisi olla lapsuudessasi aivan toinen kuin nyt eläkkeellä, yli 50 vuotta välissä. Ei missään enää kuljeta talosta taloon juoruilemassa.
Havaintojeni mukaan ainakin puolisoni kotipuolessa vietetään edelleen aktiivista seuraelämää, erityisesti suvun kesken, kun heitä on siellä runsaasti. Kyllä tapaamisissa aika tarkkaan selvitellään muiden kuulumiset, tekemiset sekä omat päätelmät niistä. Joko suoraan tai epäsuorasti. Esimerkiksi omista terveysasioistani en siellä ikinä avaudu, koska kuulen ja näen, miten kiinnostavia puheenaiheita ne ovat ja valitettavasti muuttuvat matkalla. Joskus vähän avauduin ja hämmästyksekseni parikymmentä vuotta myöhemmin törmäsin diagnoosiin, jota minulla ei todellakaan ollut eikä ole, mutta henkilö, jolle olin silloin puhunut vaivoistani, oli ihan itse sen keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan oikeassa. Teidän elämänlaatu nousisi. Lapset kyllä tottuvat. Jotkut muuttavat lasten kanssa ulkomaillekin.
Miten elämänlaatu nousisi, kun heillä on jo nyt kaikki hyvin?
Tällä sinun mentaliteetilläsi ei kirjaimellisesti mitään kehitystä olisi tapahtunut yhtään missään.
Kehitystä tapahtuu, kun haluaa muutosta nykytilaan. Voihan ap haluta muuttaa ulkomaille töihin, joten jättääkö mies oman unelmatyön ja muuttaa mukana?
Tisennäköisesti joo.
Taatusti ei.
Mistähän päätellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä ei ole mitä mies haluaa, tai mitä nainen haluaa, vaan lasten hyvä ja turvallinen kasvu.
Lasten hyvän ja turvallisen kasvun ensimmäinen edellytys on vanhempien hyvä ja turvallinen suhde.
Juuri näin. Jos jotain sattuu, sattuu se siellä perähikiälläkin.
Muutama esimerkki: Puolitoistavuotiaan tytön katoaminen lastenvaunuista Laukaan Vihtavuoressa käynnisti suuren poliisioperaation.
Kahdeksanvuotias tyttö siepataan Tavastilassa. Tieto saavuttaa Kymenlaakson poliisiaseman varhain tiistaina iltapäivällä: äiti ei ole saanut tytärtään koulusta kotiin ja on siksi hätääntynyt. Lähellä asuvat ovat nähneet, kuinka tuntematon mies on ottanut voimakkain ottein naapurin tytöstä kiinni ja vienyt hänet harmaaseen pakettiautoon.
Että sellasta
Ap:n mies ei ole täysin kelvoton.Tekee duunia ja on saanut merkittävän mahdollisuuden edistyä urallaan.
Kaikesta sitä näköjän voikin puolisoa syyllistää.