Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näillä eväillä Suomea nousuun saa, jos pätevää työvoimaa ei saa töihin kun rouwa kieltää.

Miestä ei ole kielletty, ap ei vain ole siirtymässä Espooseen. Ap jopa on valmis hoitamaan lapset yksin, mutta mies vinkuu, ettei häntä tueta :D

Mies vinkuu aiheesta, eihän häntä tueta. Miten kävi lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisissä tukemisesta? Yhtä köyttä vetäminen ja kompromissit on olennainen osa perhe-elämää.

Tukeminen on sitä,  että kannustaa puolisoa toteuttamaan unelmiaan eikä asetu vastahankaan. Sitä ap on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten. 

Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton. 

Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. 

En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA. 

Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen. 

ap. 

Keski-Suomea ei tarvinnut arvata kun se oli aloituksessa. Laskelmat tietokoneella, hevosurheilu ja moraaliseettistä pohdintaa tekevä mies kertoo kreisipersönin comebackista. 

Oho

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt suin päin muuttako koko perhe.  Voi olla ettei työpaikka ookkaan hyvä.  Tai muuten ette siellä päin viihdy.

Pikku asunto miehelle työnsä läheltä. Viikonlopun matkakustannukset voi vähentää verotuksessa. 

Aika rankkaa opetella uutta haastavaa työtä ja reissata viikonloput

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näillä eväillä Suomea nousuun saa, jos pätevää työvoimaa ei saa töihin kun rouwa kieltää.

Miestä ei ole kielletty, ap ei vain ole siirtymässä Espooseen. Ap jopa on valmis hoitamaan lapset yksin, mutta mies vinkuu, ettei häntä tueta :D

Mies vinkuu aiheesta, eihän häntä tueta. Miten kävi lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisissä tukemisesta? Yhtä köyttä vetäminen ja kompromissit on olennainen osa perhe-elämää.

Tukeminen on sitä,  että kannustaa puolisoa toteuttamaan unelmiaan eikä asetu vastahankaan. Sitä ap on tehnyt.

Kaikkea muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään voi saavuttaa ilman vaivannäköä. Pakkaahan kimpsusi ja lähde menee sinne Espooseen. Tottakai sinä olet miehesi tukena ja tartutte hyvään työtarjoukseen.

Eihän se noin mene, jos ap ja lapset ovat tyytyväisiä tilanteeseen nyt. Mies ilmeisesti on omin päin hakenut töitä ja saanut ja nyt vaatii koko perhettä mullistamaan elämän. 

 

Ap ei mitenkään kiellä miestä toteuttamasta työpaikan vaihtoa eli voi sanoa, että on todella sopeutuvainen ja ymmärtäväinen puoliso. Hänen ei kuitenkaan ole pakko muuttaa. Muutto ja verkostojen luominen sekä vanhoihin ystäviin yhteydenpito on työlästä ja kaikki voi mennä pieleen. 

Kyllä se laitetaan nyt menemään. Kamat kasaan ja hopi, hopi. Hyviä työpaikkoja löytyy vain harvoin jos silloinkaan.

Lol. Hyvälle tekijälle löytyy hyviä paikkoja tuon tuosta.

Ei välttämättä kovin pitkään jos tarjoukset torjuu. Sana kiertää.

Miksi mies torjuisi hyvän työtarjouksen, jos se täyttää kaikki hänen toiveensa?

Koska vaimo ei suostu. Niin kuin nytkin.

On suostunut. Vaimo ei ole kieltänyt miestä ottamasta työtä vastaan. Miehellä ei ole uudessa työpaikassa läsnäolopakkoa, hän ei ole bussikuski.  Etätyöt onnistuu varmasti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näillä eväillä Suomea nousuun saa, jos pätevää työvoimaa ei saa töihin kun rouwa kieltää.

Miestä ei ole kielletty, ap ei vain ole siirtymässä Espooseen. Ap jopa on valmis hoitamaan lapset yksin, mutta mies vinkuu, ettei häntä tueta :D

Mies vinkuu aiheesta, eihän häntä tueta. Miten kävi lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisissä tukemisesta? Yhtä köyttä vetäminen ja kompromissit on olennainen osa perhe-elämää.

Tukeminen on sitä,  että kannustaa puolisoa toteuttamaan unelmiaan eikä asetu vastahankaan. Sitä ap on tehnyt.

Kaikkea muuta

Tarkoitatko siis, että mies tarvitsee vaimon laittamaan hänelle ruokaa, pyykkäämään ja siivoamaan? Luulisi noiden onnistuvan keneltä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa ollaan edelleen niin rajoittuneita, rohkeus, heittäytyminen ja uuden kokemisen tavoittelu puuttuu.

Itse aikanaan lapsena muutin kaupunkia ja koulua joka vuosi perheeni mukana. Ei haitannut, päinvastoin oli mukavaa saada aloittaa aina alusta.

Omat lapsemme irroitimme myös ns. juuriltaan ja muutimme kokonaan toiseen maahan, ilman ongelmia. He olivat AP:n lasten ikäisiä. Ilmeisesti olimme onnistuneet kasvattamaan heistä sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, osasivat ystävystyä heti monien kanssa vaikka kielikin oli uusi. 

Juu ihan varmaan muutit joka vuosi. Älä puhu paskaa.

OT mutta jos esim. Iskä on Puolustusvoimilla töissä niin toimipiste saattaa ihan hyvin vaihtua tuota tahtia.

Turhaan pelkäätte lasten puolesta. Me muutettiin pienestä kylästä keskisuuren kaupunkiin, kun lapset olivat 3-11 vuotiaita. Kun lapset olivat 11-19 vuotiaita muutimme miljoonakaupunkiin ulkomaille. Nyt enää vain yksi lapsista mukana ja kolme vanhinta Suomessa. Lasten mielestä ihan parasta, että olemme ”heittäytyneet” ja uskaltaneet. Teidän pitäisi kuitenkin vain mennä etelä-Suomeen… Ehdottomasti perhepalaverin paikka. Isä saa kertoa oman puolen, sinä omat pelkosi, mutta tärkeä tehdä lapsille selväksi, että elämä jatkuisi harrastuksineen, mutta eri ympäristössä. Meidän lapsista tuli rohkeita ja menestyjiä ja pitkälle sen takia, että perheenä uskallettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näillä eväillä Suomea nousuun saa, jos pätevää työvoimaa ei saa töihin kun rouwa kieltää.

Miestä ei ole kielletty, ap ei vain ole siirtymässä Espooseen. Ap jopa on valmis hoitamaan lapset yksin, mutta mies vinkuu, ettei häntä tueta :D

Mies vinkuu aiheesta, eihän häntä tueta. Miten kävi lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisissä tukemisesta? Yhtä köyttä vetäminen ja kompromissit on olennainen osa perhe-elämää.

Tukeminen on sitä,  että kannustaa puolisoa toteuttamaan unelmiaan eikä asetu vastahankaan. Sitä ap on tehnyt.

Eihän ap ole asettunut vastahankaan. Mies saa ottaa paikan vastaan ja asua viikot Espoossa.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan pelkäätte lasten puolesta. Me muutettiin pienestä kylästä keskisuuren kaupunkiin, kun lapset olivat 3-11 vuotiaita. Kun lapset olivat 11-19 vuotiaita muutimme miljoonakaupunkiin ulkomaille. Nyt enää vain yksi lapsista mukana ja kolme vanhinta Suomessa. Lasten mielestä ihan parasta, että olemme ”heittäytyneet” ja uskaltaneet. Teidän pitäisi kuitenkin vain mennä etelä-Suomeen… Ehdottomasti perhepalaverin paikka. Isä saa kertoa oman puolen, sinä omat pelkosi, mutta tärkeä tehdä lapsille selväksi, että elämä jatkuisi harrastuksineen, mutta eri ympäristössä. Meidän lapsista tuli rohkeita ja menestyjiä ja pitkälle sen takia, että perheenä uskallettiin. 

Lopeta jo. Sinä olet kirjoittanut jo useamman sadun täällä. Muutto on lapselle aina kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi. 

Kyllä siinäkin voi vanhempi masentua ja katkeroitua, jos joutuu jättämään tutun ympäristönsä ja kaikki ystävänsä puolison työn takia. Nimi m. kokemusta on. Onneksi palasimme takaisin myöhemmin.

Just joo. Muuttaa tärkeimpiensä vuoksi ja voivottelee ystäviään muutaman tunnin päässä? Juu, kyllä kaikesta ongelman toki saa, mutta kannattaako? 

Kokeile itse ja tule sitten sanomaan. Minä olen sitä jo kokeillut ja todennut, ettei ole herkkua. Puolisolla tietenkin on kivaa, kun on mielekäs työ ja työkavereista seuraa, mutta entäs puoliso, joka vain kökkii kotona ja yrittää löytää elämäänsä uusia ihmisiä uudessa ympäristössä.

Olen muuten useamman kerran muuttanut vieraaseen paikkaan ja joka kerralla uudet tuttavuudet ovat löytyneet opiskellessa tai töissä. Vapaa-ajalla on hyvin vaikea löytää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt suin päin muuttako koko perhe.  Voi olla ettei työpaikka ookkaan hyvä.  Tai muuten ette siellä päin viihdy.

Pikku asunto miehelle työnsä läheltä. Viikonlopun matkakustannukset voi vähentää verotuksessa. 

Aika rankkaa opetella uutta haastavaa työtä ja reissata viikonloput

Sitten on kiva, kun perhe muuttaa mukana ja ukko potkitaan koeajalla pihalle. Kannatti muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näillä eväillä Suomea nousuun saa, jos pätevää työvoimaa ei saa töihin kun rouwa kieltää.

Miestä ei ole kielletty, ap ei vain ole siirtymässä Espooseen. Ap jopa on valmis hoitamaan lapset yksin, mutta mies vinkuu, ettei häntä tueta :D

Mies vinkuu aiheesta, eihän häntä tueta. Miten kävi lupaukselle myötä- ja vastoinkäymisissä tukemisesta? Yhtä köyttä vetäminen ja kompromissit on olennainen osa perhe-elämää.

Tukeminen on sitä,  että kannustaa puolisoa toteuttamaan unelmiaan eikä asetu vastahankaan. Sitä ap on tehnyt.

Eihän ap ole asettunut vastahankaan. Mies saa ottaa paikan vastaan ja asua viikot Espoossa.

Älä viitsi jankuttaa. Vaimo on vastahankaan ja tekee kaikkensa, että voisi jatkaa lohkoissa elelyään siellä jossain kuvitellen, ettei mikään muutu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa ollaan edelleen niin rajoittuneita, rohkeus, heittäytyminen ja uuden kokemisen tavoittelu puuttuu.

Itse aikanaan lapsena muutin kaupunkia ja koulua joka vuosi perheeni mukana. Ei haitannut, päinvastoin oli mukavaa saada aloittaa aina alusta.

Omat lapsemme irroitimme myös ns. juuriltaan ja muutimme kokonaan toiseen maahan, ilman ongelmia. He olivat AP:n lasten ikäisiä. Ilmeisesti olimme onnistuneet kasvattamaan heistä sosiaalisia ja iloisia ihmisiä, osasivat ystävystyä heti monien kanssa vaikka kielikin oli uusi. 

Juu ihan varmaan muutit joka vuosi. Älä puhu paskaa.

OT mutta jos esim. Iskä on Puolustusvoimilla töissä niin toimipiste saattaa ihan hyvin vaihtua tuota tahtia.

Silloinkaan perheen ei ole mikään pakko muuttaa mukana. Minun serkkuni asuu lapsineen vakituisessa kodissa, mies menee aina sinne minne on tarvis.

Miksi elämän pitäisikään muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi. 

Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.

On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.

Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse?  Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂 

On vähän eri asia muuttaa lukion tai amiksen jälkeen siksi, että itse haluaa kuin esiteini-iässä siksi, että on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan pelkäätte lasten puolesta. Me muutettiin pienestä kylästä keskisuuren kaupunkiin, kun lapset olivat 3-11 vuotiaita. Kun lapset olivat 11-19 vuotiaita muutimme miljoonakaupunkiin ulkomaille. Nyt enää vain yksi lapsista mukana ja kolme vanhinta Suomessa. Lasten mielestä ihan parasta, että olemme ”heittäytyneet” ja uskaltaneet. Teidän pitäisi kuitenkin vain mennä etelä-Suomeen… Ehdottomasti perhepalaverin paikka. Isä saa kertoa oman puolen, sinä omat pelkosi, mutta tärkeä tehdä lapsille selväksi, että elämä jatkuisi harrastuksineen, mutta eri ympäristössä. Meidän lapsista tuli rohkeita ja menestyjiä ja pitkälle sen takia, että perheenä uskallettiin. 

Espoo onkin ulkomaan miljoonakaupungin veroinen seikkailu koko perheelle. Lapsetkin oppivat puhumaan espoota. 

Ei nyt mitenkään pidä muuttaa kolmen muun ihmisen elämää vain koska yksi haluaa olla itsekäs ja jahdata jotain unelmatyötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt suin päin muuttako koko perhe.  Voi olla ettei työpaikka ookkaan hyvä.  Tai muuten ette siellä päin viihdy.

Pikku asunto miehelle työnsä läheltä. Viikonlopun matkakustannukset voi vähentää verotuksessa. 

Aika rankkaa opetella uutta haastavaa työtä ja reissata viikonloput

Mieshän on yksi harvoista Suomessa, joka hallitsee alan. Ei hänen tarvitse opetella mitään.

Mies saa olla työpäivien illat rauhassa yksin kun ei oo perhettä kinuamassa jotain. Joten järkevämpi hänen muuttaa ainakin aluksi yksin.