Mistä johtuu, jos nainen alkaa holhota miestään ja ns. äiteilemään?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mies on laiska eikä tee mitään oma-aloitteisesti. Vaimo joutuu kantamaan kaiken vastuun. Kun mies asettuu lapsen rooliin passiivisuudellaan, nainen ei myöskään enää halua seksiä sen miehen kanssa, koska eihän kukaan halua lastaan. Sitten lopulta se nainen ottaa eron kokonaan.

Mistä syystä nainen alkaa kanntamaan vastuuta miehestä?

Meillä taitaa olla ihanneavioliitto, kun en koskaan, ikinä neuvo miestä missään asiassa.  En ikinä katso, mitä se pukee päälleen.  Oma on aina asiansa.  En kontrolloi mitään.  Aina on saanut ja saa tehdä niin kuin tekee.  Saa mennä minne menee.  

En edes osaisi komennella.  Olen muutenkin enemmän hiljainen ihminen, mies taas on kova puhumaan.  Selittää minulle asioita, mistä en ymmärrä yhtään mitään, mutta sujuvasti kuuntelen.

Olen oppinut jo televisionkin katsomisen, miten se tapahtuu.  Jos mies ei ole paikalla, voin katsoa mitä huvittaa, mutta heti kun kuulen sen tulevan, käännän kanavaa johonkin ihan tavalliseen. asiaohjelmaan tai luontojuttuun tms.  Tai suljen sen kokonaan.  

Koska sen mielestä kaikki mistä minä tykkäisin, on hömppää.  "Eikö sieltä mitään muuta tule???  Tommostako sitä pitää tuijottaa???"  joo en katso.  Olen jo aikaa sitten suopunut.  En viitsi alkaa sanoa vastaan, häviän sen kumminkin.  Hömppäähän ne tietysti onkin, myönnän.  Naiset vaan yleensä tykkää sellaisesta, mutta annan olla.

Muuten meillä kyllä menee hyvin.  Kun en puutu mihinkään.  Periaatteessa me ollaan ihan onnellisia, saan minäkin mennä ja tulla miten tahdon ja laitella kotia ihan oman mieleni mukaan.  

Mies on raitis ja reipas, ahkera ja osaava, mutta joskus tuntuu, ettei se huomaa minua ollenkaan.  Mutta mitäpä sillä on väliä.  Meillä ei ole lapsia, mutta koiria ja kissoja kyllä, olemme eläinrakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla ihanneavioliitto, kun en koskaan, ikinä neuvo miestä missään asiassa.  En ikinä katso, mitä se pukee päälleen.  Oma on aina asiansa.  En kontrolloi mitään.  Aina on saanut ja saa tehdä niin kuin tekee.  Saa mennä minne menee.  

En edes osaisi komennella.  Olen muutenkin enemmän hiljainen ihminen, mies taas on kova puhumaan.  Selittää minulle asioita, mistä en ymmärrä yhtään mitään, mutta sujuvasti kuuntelen.

Olen oppinut jo televisionkin katsomisen, miten se tapahtuu.  Jos mies ei ole paikalla, voin katsoa mitä huvittaa, mutta heti kun kuulen sen tulevan, käännän kanavaa johonkin ihan tavalliseen. asiaohjelmaan tai luontojuttuun tms.  Tai suljen sen kokonaan.  

Koska sen mielestä kaikki mistä minä tykkäisin, on hömppää.  "Eikö sieltä mitään muuta tule???  Tommostako sitä pitää tuijottaa???"  joo en katso.  Olen jo aikaa sitten suopunut.  En viitsi alkaa sanoa vastaan, häviän sen kumminkin.  Hömppäähän ne tietysti onkin, myönnän.  Naiset vaan yleensä tykkää sellaisesta, mutta annan olla.

 

Muuten meillä kyllä menee hyvin.  Kun en puutu mihinkään.  Periaatteessa me ollaan ihan onnellisia, saan minäkin mennä ja tulla miten tahdon ja laitella kotia ihan oman mieleni mukaan.  

Mies on raitis ja reipas, ahkera ja osaava, mutta joskus tuntuu, ettei se huomaa minua ollenkaan.  Mutta mitäpä sillä on väliä.  Meillä ei ole lapsia, mutta koiria ja kissoja kyllä, olemme eläinrakkaita.

Kuulostaapa todella ihanneavioliitolta 😂😂