Töihinpaluu tapahtuu vanhempainvapaan jälkeen liian aikaisin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävää, että lapsen ja äidin biologinen side katkaistaan liian nopeasti.

Hei haloo, ei se biologinen side mihinkään katkea, vaikka äiti töihin palaakin.

Moni imettääkin yli vuoden.

ja silti vanhempainvapaat kuuluu jakaa tasan? 

Niin, outoa on.

Kuntien ja hyvinvointialueiden työpaikoissa saa nykyään pitää 15min imetystauon työvuoron aikana. Ja varmaan yksityiselläkin onnistuu esim. toimistotyössä.

Eikä työvuoro kestä koko päivää, vaan jos imetys on äidille tärkeä asia niin imettää sitten kotona.

Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka joutuvat mennä aiemmin töihin kuin haluaisivat :(

Meidän esikoinen täyttää kesällä 2 ja menee syksyllä päiväkotiin. En haluaisi vielä mennä töihin mutta taloudellisesti näin on parempi, jotta lapsen isän ei tarvitse kantaa hirveää stressiä toimeentulostamme. Yritetään nauttia täysillä tästä viimeisestä kesästä yhdessä koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa. Tulevaisuudessa voi olla hankala sovittaa lomia yhteen niin että jäisi kovin paljoa yhteistä aikaa, ja sehän tarkoittaisi myös sitä että lapsi on enemmän päiväkodissa kesällä jos lomaillaan koko sakki yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävää, että lapsen ja äidin biologinen side katkaistaan liian nopeasti.

Hei haloo, ei se biologinen side mihinkään katkea, vaikka äiti töihin palaakin.

Kehityspsykologisesti vuoden vanha on liian nuori päivähoitoon. Ei se fakta "no meillä meni ihan hyvin"-tarinoilla muuksi muutu.  

Kaikilla menee ihan hyvin. Mutta sitten myöhemmin lapsi alkaa oireilemaan. Teini-iässä vihaa vanhempiaan. Mistähän sekin kumpuaa? 

Minä menin alle vuotiaana päivähoitoon ja olen tänä päivänäkin (39 v) hermoheikko, helposti ahdistuva ja sosiaalisia tilanteita stressaava ihminen. Mieheni äiti taas hoiti miestäni ja hänen veljeään 5 vuotta kotona, lopputulos on se, että molemmat pojat ovat nykyään rentoja ja elämässään menestyneitä, pidettyjä ihmisiä.

Tästä ei tietenkään voi vetää aivan suoraa syy-seurausyhteyttä koska muutkin asiat vaikuttavat, mutta ymmärtänette pointin.

Ja sinun äidilläsi todennäköisesti on ehjempi työura ja parempi eläkekertymä kuin anopillasi. 

Tottakai se eläkkeisiin vaikuttaa jos on kotona, mutta onko minun äitini hyvä eläke tärkeämpi kuin oma hyvinvointini useampi vuosikymmen eteenpäin? Arvokysymyksiä varmaankin.

Vierailija kirjoitti:

Mun oma äitini on ollut just sellainen, joka aina ajatteli vaan, että kyllä ne lapset pärjää ja lähti mm. ulkomaille lomalle kun olin 1v ja jätti kotiin. Mulla on todella vaikeat kiintymyssuhdetraumat. Äidistä edelleen huomaa vanhanakin, että sellainen tietty äidillinen hellyys, mikä monissa mummoista on, puuttuu kokonaan. Hänellä on itsellään varmaan välttelevä kiintymyssuhde tai jotain. Mun pointti on se, että vanhempi saattaa omista lähtökohdistaan ajatella, että lapsella menee ihan hyvin, vaikka oikeasti lapsi on todella ahdistunut ja yrittää pärjätä vaikeissa tilanteissa ilman tarvittavaa tukea. 

Et kai arvioi äitiäsi eri kriteereillä kuin isääsi? Kai isäkin lähti joskus reissuun ilman lapsia?

Onlyfansia voi tehdä vaikka lapsen ollessa päikkäreillä niin on talous turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uusittu vanhempainvapaa aikaisti äitien paluuta työelämään... 

Höpönpöpö 

Kelan tilastotko valehtelevat?

Mun kollega (nainen) tuli töihin kun hänen vauvansa oli vasta 5kk. Käytännössä imetysten, rikkonaisten öiden ja neuvolakäyntien takia täysiaikaisesta työssäkäynnistä ei kuitenkaan tule mitään. Olen itsekin kahden lapsen äiti mutta olen tosi katkera siitä miten vähän tämä vauvan äiti tekee. Koen että heillä ei vaan jotenkin homma toimi ja kotonaoleva isä ei pärjää vauvan kanssa. Tuntuu etten oikein voi sanoakaan mitään, koska en halua olla epäempaattinen tuoretta äitiä kohtaan. Mutta meidän projektissa asiat etenee nyt heikosti ja vauvan äiti saa täyttä palkkaa tosi pienellä panoksella. En olisi uskonut että voin suhtautua näin nihkeästi toiseen äitiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävää, että lapsen ja äidin biologinen side katkaistaan liian nopeasti.

Hei haloo, ei se biologinen side mihinkään katkea, vaikka äiti töihin palaakin.

Kehityspsykologisesti vuoden vanha on liian nuori päivähoitoon. Ei se fakta "no meillä meni ihan hyvin"-tarinoilla muuksi muutu.  

Kaikilla menee ihan hyvin. Mutta sitten myöhemmin lapsi alkaa oireilemaan. Teini-iässä vihaa vanhempiaan. Mistähän sekin kumpuaa? 

Minä menin alle vuotiaana päivähoitoon ja olen tänä päivänäkin (39 v) hermoheikko, helposti ahdistuva ja sosiaalisia tilanteita stressaava ihminen. Mieheni äiti taas hoiti miestäni ja hänen veljeään 5 vuotta kotona, lopputulos on se, että molemmat pojat ovat nykyään rentoja ja elämässään menestyneitä, pidettyjä ihmisiä.

Tästä ei tietenkään voi vetää aivan suoraa syy-seurausyhteyttä koska muutkin asiat vaikuttavat, mutta ymmärtänette pointin.

Minä menin hoitoon 3-vuotiaana. Stressaannun herkästi ja mulla oli lapsena ihan järkyttävä eroahdistus. Mieheni laitettiin hoitoon 1-vuotiaana ja on rauhallinen ja vakaa tyyppi. Eli eipä tuosta hoitoiästä voi vetää mitään johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ikävää, että lapsen ja äidin biologinen side katkaistaan liian nopeasti.

Hei haloo, ei se biologinen side mihinkään katkea, vaikka äiti töihin palaakin.

Kehityspsykologisesti vuoden vanha on liian nuori päivähoitoon. Ei se fakta "no meillä meni ihan hyvin"-tarinoilla muuksi muutu.  

Kaikilla menee ihan hyvin. Mutta sitten myöhemmin lapsi alkaa oireilemaan. Teini-iässä vihaa vanhempiaan. Mistähän sekin kumpuaa? 

Minä menin alle vuotiaana päivähoitoon ja olen tänä päivänäkin (39 v) hermoheikko, helposti ahdistuva ja sosiaalisia tilanteita stressaava ihminen. Mieheni äiti taas hoiti miestäni ja hänen veljeään 5 vuotta kotona, lopputulos on se, että molemmat pojat ovat nykyään rentoja ja elämässään menestyneitä, pidettyjä ihmisiä.

Tästä ei tietenkään voi vetää aivan suoraa syy-seurausyhteyttä koska muutkin asiat vaikuttavat, mutta ymmärtänette pointin.

Ja sinun äidilläsi todennäköisesti on ehjempi työura ja parempi eläkekertymä kuin anopillasi. 

Tottakai se eläkkeisiin vaikuttaa jos on kotona, mutta onko minun äitini hyvä eläke tärkeämpi kuin oma hyvinvointini useampi vuosikymmen eteenpäin? Arvokysymyksiä varmaankin.

Eläkekertymä vaikuttaa äitisi elämänlaatuun vuosikymmenien ajan. En minä ainakaan haluaisi, että oma äitini kituuttaisi köyhyysrajalla ikävuodet 65-85.

Jos sinusta tuntuu että sinut laitettiin päiväkotiin liian aikaisin, niin "vika" tuskin on äidissäsi. Eiköhän se ollut isä joka lähti takaisin työelämään häntä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kollega (nainen) tuli töihin kun hänen vauvansa oli vasta 5kk. Käytännössä imetysten, rikkonaisten öiden ja neuvolakäyntien takia täysiaikaisesta työssäkäynnistä ei kuitenkaan tule mitään. Olen itsekin kahden lapsen äiti mutta olen tosi katkera siitä miten vähän tämä vauvan äiti tekee. Koen että heillä ei vaan jotenkin homma toimi ja kotonaoleva isä ei pärjää vauvan kanssa. Tuntuu etten oikein voi sanoakaan mitään, koska en halua olla epäempaattinen tuoretta äitiä kohtaan. Mutta meidän projektissa asiat etenee nyt heikosti ja vauvan äiti saa täyttä palkkaa tosi pienellä panoksella. En olisi uskonut että voin suhtautua näin nihkeästi toiseen äitiin...

Jos vauvan isä "ei pärjää" niin kyseessä on weaponized incompetence. Mies esittää tahallaan ettei osaa hoitaa vauvaa, jotta pääsisi takaisin töihin tienaamaan ja saisi vaimonsa takaisin kotiin siivoamaan ja kokkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kollega (nainen) tuli töihin kun hänen vauvansa oli vasta 5kk. Käytännössä imetysten, rikkonaisten öiden ja neuvolakäyntien takia täysiaikaisesta työssäkäynnistä ei kuitenkaan tule mitään. Olen itsekin kahden lapsen äiti mutta olen tosi katkera siitä miten vähän tämä vauvan äiti tekee. Koen että heillä ei vaan jotenkin homma toimi ja kotonaoleva isä ei pärjää vauvan kanssa. Tuntuu etten oikein voi sanoakaan mitään, koska en halua olla epäempaattinen tuoretta äitiä kohtaan. Mutta meidän projektissa asiat etenee nyt heikosti ja vauvan äiti saa täyttä palkkaa tosi pienellä panoksella. En olisi uskonut että voin suhtautua näin nihkeästi toiseen äitiin...

Miksei työkaverisi mies käy siellä neuvolassa vauvansa kanssa? Meillä hoidettiin homma niin, että se kuka oli kotona hoiti suurimman osan yövalvomisesta arkipäivisin ja kävi neuvolat yms. Kun menin itse takaisin töihin niin sain keskittyä työn tekemiseen ja lapsen isä hoiti kodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin vanhempainvapaa kestää sen 10kk, kun toinen luovuttaa ne päivät.

ei kaikki niitä suostu luovuttamaan

Millainen mies lähettää vaimonsa töihin että voi itse jäädä hoitamaan vauvaa kotiin? 

Tervetuloa 2026 vuoteen sieltä 1950-luvulta

Vierailija kirjoitti:

1. Raha
2. Lapsi
Suomalaisen naisen arvot

Suomalaisen isän arvoja nuo ovat. Katso itse perhevapaatilastoja, isät eivät jää kotiin hoitamaan lapsia yhtä pitkäksi aikaa kuin äidit. Raha on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kollega (nainen) tuli töihin kun hänen vauvansa oli vasta 5kk. Käytännössä imetysten, rikkonaisten öiden ja neuvolakäyntien takia täysiaikaisesta työssäkäynnistä ei kuitenkaan tule mitään. Olen itsekin kahden lapsen äiti mutta olen tosi katkera siitä miten vähän tämä vauvan äiti tekee. Koen että heillä ei vaan jotenkin homma toimi ja kotonaoleva isä ei pärjää vauvan kanssa. Tuntuu etten oikein voi sanoakaan mitään, koska en halua olla epäempaattinen tuoretta äitiä kohtaan. Mutta meidän projektissa asiat etenee nyt heikosti ja vauvan äiti saa täyttä palkkaa tosi pienellä panoksella. En olisi uskonut että voin suhtautua näin nihkeästi toiseen äitiin...

 

Miksei työkaverisi mies käy siellä neuvolassa vauvansa kanssa? Meillä hoidettiin homma niin, että se kuka oli kotona hoiti suurimman osan yövalvomisesta arkipäivisin ja kävi neuvolat yms. Kun menin itse takaisin töihin niin sain keskittyä työn tekemiseen ja lapsen isä hoiti kodin.

Vaikuttaa nyt vähän siltä, että lapsen isä ihan tarkoituksella sabotoi vaimonsa työssäkäymistä. Ei vie neuvolaan eikä varmaan edes tee mitään kotitöitä tai käy kaupassa. 

Ja varmaan nukkuu yöt eri huoneessa, vedoten siihen että turha hänenkin on herätä kun ei pysty imettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin vanhempainvapaa kestää sen 10kk, kun toinen luovuttaa ne päivät.

ei kaikki niitä suostu luovuttamaan

Millainen mies lähettää vaimonsa töihin että voi itse jäädä hoitamaan vauvaa kotiin? 

Isoäitini meni takaisin töihin isäni ollessa 3kk vanha. Isoisäni oli sitä mieltä, että muuten rahat riitä. Isää hoiti joku lastenhoitaja. Tämä siis vuonna -57. Eli eipä ennenkään kaikki äidit olleet kotona.

Jostain syystä moni äiti tuntuu vaativan itseltään enemmän kuin isät. Pitäisi laittaa ura jäihin ja olla pitkään kotona ilman palkkaa, jotta lapsen olisi hyvä olla. Isät eivät tuollaisia mieti, he pitävät niin vähän vapaita kuin mahdollista ja palaavat sitten kokoaikaisesti töihin.

Siksi miesten asema työelämässä ja yhteiskunnassa on niin paljon parempi. Naiset ovat ihan itse vahingoittaneet mahdollisuksiaan tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma äitini on ollut just sellainen, joka aina ajatteli vaan, että kyllä ne lapset pärjää ja lähti mm. ulkomaille lomalle kun olin 1v ja jätti kotiin. Mulla on todella vaikeat kiintymyssuhdetraumat. Äidistä edelleen huomaa vanhanakin, että sellainen tietty äidillinen hellyys, mikä monissa mummoista on, puuttuu kokonaan. Hänellä on itsellään varmaan välttelevä kiintymyssuhde tai jotain. Mun pointti on se, että vanhempi saattaa omista lähtökohdistaan ajatella, että lapsella menee ihan hyvin, vaikka oikeasti lapsi on todella ahdistunut ja yrittää pärjätä vaikeissa tilanteissa ilman tarvittavaa tukea. 

Et kai arvioi äitiäsi eri kriteereillä kuin isääsi? Kai isäkin lähti joskus reissuun ilman lapsia?

Kyllä arvioin eri kriteereillä. Jos mennään biologian mukaan, niin äiti on lapselle tärkein ensimmäiset vuodet. Nykyään tietysti yritetään elää ajatellen, ettei biologialla ole mitään vaikutusta meihin. Varmaan 50 vuoden päästä tällekin tyhmyydelle nauretaan.

surullista.. 

...ja jos ajatellaan toisin päin niin ne työssäkäyvätkö sitten elättävät kotona lastaan hoitavat? Ja ne työssäkäyvät voivat myös olla äitejä ja isejä, jotka joutuisivat maksamaan enemmän veroja ja käymään enemmän töissä elättääkseen oman perheensä. Rikkaat äidit ja isät voisivat sijoittaa vanhempainrahat ja köyhät taas viettää vuosikaudet lasten kanssa - keskituloiset maksaisivat nämä lystit.

Meillä ei vaan ole Suomessa riittävästi massia jaettavaksi ja individualismi kukkii. Mitähän eläkeläiset tuumaisivat jos eläkevastineeksi kuuluisi lastenlasten hoitaminen? Isäni hetki sitten kieltäytyi tulemasta katsomaan lapsiani 2h ajaksi työvuoroni takia, teki mieli vinoilla että eipä mitään, onneksi työpaikan kuuskymppinen nainen on rautaa ja suostui ylitöihin minun lasteni takia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saattaa viihtyä ihan hyvin päiväkodissa ja sinäkin saatat sopeutua yllättävän hyvin. Minä olin 6kk vanhempainvapaalla ja mies otti sen jälkeen ohjat. Lapsi meni vuoden ikäisenä päiväkotiin. Päiväkodin aloitus sujui oikein hyvin kun tehtiin se hitaasti ja pehmeästi. Lapsi on nyt 3-vuotias ja viihtyy hoidossa hyvin edelleen. Ikinä ei tiedä miten asiat voivat mennäkin hyvin!

Joo voi ehkä viihtyä, tai sitten ei. Ryhmissä on nykyään n. 30 pientä ja muutama hassu hoitaja jotka nekin vaihtuu jatkuvalla syötöllä. 

T. Vanhempainvapaalla oleva varhaiskasvatuksen opettaja.