Enpä olisi nuorena uskonut että elän lähes koko elämäni yksin

Mikä on omasta mielestäsi syynä tähän tilanteeseen?

Oletko koskaan ollut parisuhteessa?

Minkä ikänen oot? 

No, se ei riitä että itse pidät itseäsi hyvänä puolisona. Jonkun toisen pitäisi olla samaa mieltä.

Minä pohjimmiltani tiesin jo pienestä pitäen, etten ollut rakastettavaksi kelpaava. Enkä ole ollutkaan. Ei siihenkään näköjään kuole.

Onhan se myös ihan oma valintasi.

Kukaan muu ei ole vastuussa sinun elämästäsi kuin sinä itse.

Minä en ikinä missään iässä ole haaveillut lapsista tai puolisosta, mutta yllättäen rakastuin. Mutta luonnollisesti hän ei huolinut minua, joten taisin aavistaa oikein jo aikaisessa vaiheessa.

Ymmärrän sinua, itsellä on vähän sama tilanne. 

En olisi nuorena uskonut montaakaan asiaa nykyisestä elämästäni. Mutta onneksi sillä ei ole mitään merkitystä, mitä olen nuorena uskonut ja mitä en. 

Veikkaan, että lähestymisiä/aloitteita tehtynä pyöreät 0. "miksei kukaan tule ruokakaupassa iskemään?" 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikänen oot? 

Yli puolenvälin jo reilusti.

Minäkin olen elänyt koko elämäni yksin siitä lähtien, kun muutin solusta yksiöön 20-vuotiaana. Hiljaista on ollut miesrintamalla

Tämän ikäisenä on aika hankalaa enää löytää kunnollista puolisoa kun kaikki ovat jo varattuja.

Mä jotenkin tiesin jo lapsena että tulen elämään yksin. Ja niin kävikin. Onneksi olen saa kaksi lasta kuitenkin elämässäni, asuvat omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pohjimmiltani tiesin jo pienestä pitäen, etten ollut rakastettavaksi kelpaava. Enkä ole ollutkaan. Ei siihenkään näköjään kuole.

Ei kannata langeta itseään toteuttavaan ennusteeseen

No mutta. Sinähän olet sitten hyvässä asemassa. Yksin olemista turhaan karsastetaan, vaikka ihminen on sinkkuna onnellisin. Ainakin nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ikäisenä on aika hankalaa enää löytää kunnollista puolisoa kun kaikki ovat jo varattuja.

Miksi pitäisi löytää ketään? Löydä itsesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei ole vastuussa sinun elämästäsi kuin sinä itse.

Juu, ei se prinssi tule ovikelloa soittamaan, täytyy lähteä ulos ja jutella ihmisten kanssa. Itse olen vähän hölöttäjä ja joskus alan jutella ihan vieraan ihmisen kanssa (en missään pariutumistarkoituksessa) ja selvästi  ilahtuvat. Ajatteleen, että ehkä tuonkin vanhuksen ainoa puhekontakti koko päivänä saatan olla minä.

Mulla on ollut suhteita, mutta en ikinä saanut hyvää suhdetta. Joskus surullinen olo ettei saanut koskaan kokea aitoa rakkautta. Tai ne onnelliset hetket olleet vain pieniä häivähdyksiä, ennen kyyneleitä.