Kun kummilahja ei kelpaa vanhemmille.

Voiko tuollaisia ihmisiä olla olemassakaan, kaikkea sitä kuuleekin...



Minkä ikäisiä vauvan vanhemmat ovat?



Enpä tiedä miten tuohon pitäisi reagoida, sen verran ällistyttävää käytöstä. Tuntisin vauvan äitiä kohtaan varmaan valtavaa myötähäpeää jos päästi tuollaisia sammakoita muiden vieraiden läsnäollessa. Noloa.



Mitähän minä tuollaisesa tilanteessa tekisin....varmaan keskustelisin aika vakavasti siitä, mikä kummin tehtävä heidän mielestään on. Lahjojen ostoko? Ei varmasti. Kummin tehtävä on olla lapsen elämässä, olla aikuinen hyvä ystävä ja kasvattaa lapsi kristilliseen uskoon. Minä varmaan täräyttäisin vanhemmille että minäpä en enää ostakaan lapselle lahjoja koska sehän ei periaatteessa ole edes kummin tehtävä.



Tosin lahjojen ostaminen ihmisille on ihanaa joten tylsää olisi jos sitä ei saisi tehdä.

Tästä lähtien antakaa kummilapselle lahjaksi yhteistä aikaa eli ei mitään isompia lahjoja vaan teette yhdessä kaikkia mukavia juttuja. Ei kummin tehtävänä ole olla lahjakoneena!

Tiedät ihan hyvin että äiti käyttäytyi idioottimaisesti, mutta se ei tienkään ole vauvan vika.



Sukulaisia ei voi valita, olette kohteliaasti tekemisissä, ja muistat lasta, mutta ystäviä voi sitten hankkia muualta.

toisaaltaan ymmärrän jos ensimmäinen lapsi niin ovat vielä niin täpinöissään että eivät tajua mitä suustaan päästävät ja äiti ei ainakaan ole av-mamma.

Mitä mä tältä palstalta olen oppinut niin kiitän kyllä jokasesta lahjasta vaikka olisi savinen kukkopilli :) toki hyviin tapoihin se kuuluu automaattisesti.



Jos kommentit jatkuvat vastaavanlaisina ja mitään pyyntöjä ei tule, siis niin että osaisivat sanoa mitä haluavat niin älä anna mitään.



Mun mielestä teidän lahja oli suloinen ja sillä on merkitystä vauvalle sitten kun hän on aikuinen.

meidän lapsemmekin sai yhden aika erikoisen kummilahjan, mutta kauniisti kiittelimme ja kun hiukan aikaa asiaa pohdimme, huomasimme, että on tällä tietysti puolensa...

juuri juttelin mun kolmivuotiaan kummitytön kanssa, kun halusivat veljensä kanssa kokeilla mun sormuksia ja ihastelivat niitä, että tiedätkös, sulla on itselläkin ihan oikea sormus. Täti toi sen sulle lahjaksi, kun olit oikein pieni.



Pitää sitä aarteena ja joskus aina katsotaan rasiasta "vauvasormusta".



Moukkamainen oli käly, mutta älä välitä, eihän se lahja muutenkaan sille ollut.

Seuraavan kerran voit kysyä, onko toiveita. Mutta tosiaan muistaa ainakin itse, että kummi ei ole lahja-automaatti. Ja ne kummit on kuitenkin lasta varten ja joskus aika tärkeitäkin.



Mun vanhin kummipoika on 12vuotta ja ajttelin, ettei se vanhan ämmän kanssa viitsi lähteä mihinkään. Käytiin kuitenkin leffassa ja mäkkärissä ja oli tosi luontevaa, vaikkei usein nähdäkään. Kertoi mulle ihastuksestaan, kun vähän nyhdin ja lupasin, etten kerro äidille :)

Toisaalta äiti taisi olla vain rehellinen. Minustakin nuo vauvasormukset ovat turhaa tavaraa pahimmasta päästä. Ehkä he odottivat esimerkiksi kummilusikkaa, jolle on oikeaakin käyttöä. Tietenkään noin ei saisi silti käyttäytyä.

Me pidämme sitä koristeena, jonka lapsi saa mukaansa kun muuttaa kotoa pois.

kun syövät esimerkiksi muroja, jugurttia, puuroa. Ihan jokapäiväisesti. Ovat hopeaa joten kyllä ne käyttöä kestävät.