Mikä minun miehelläni on hätänä? Ja mitä voin tehdä?

Lääkärikammo saattaa juontaa juurensa ihan vain siitä, että ei halua kosketuksia tai pelkää avuttomuutta ja toisen varaan jättäytymistä (varsinkin hammaslääkärissä olohan on juuri siksi kenelle tahansa vähän vaikeaa.)

Tilanne vaan paheni pahenemistaan. Lopulta ei enää edes huomioinnut lapsiaan. Lopulta tein niin, että järjestin lääkärin (oli kyllä tuttava) meille miestä katosmaan.

Tällä hetkellä mies on ns. pakkohoidossa ja lääkityksessä. Tätä hoitojaksoa ennen mies halusi avioeron. Sinuna toimisin ja kiikuttaisin miehen vaikka väkisin lääkäriin!!!

Oisko työssä sattunut jotain? Onko rahahuolia? Vaikeaahan tuo on, jos toinen ei suostu mistään keskustelemaan :/

Sano miehellesi, että jossei lähde sinun kanssasi, soitat hänen työnantajalleen ja kerrot hänelle asiasta. Itse asiassa se voisi olla ihan fiksu juttu tehdä muutenkin, kysyt, ovatko työpaikalla huomanneet miehessäsi jotain outoa...

Sairaudenpelko vois selittää, ettei uskaltaudu lääkäriin. Mulla todettiin masennus ja pelkäsin kaiken maailman sairauksia ja kärsin fyysisistä oireista. Paniikkia se oli ja sain lääkityksen. Mutta miehesi kuintenkin hoitaa työnsä, eikö niin? Olisko sitten vakavaa sressiä tai uupumisoireita??

Olen jotakuinkin kokenut samaa, mutta olisi hyvä jos saisit miehesi avautumaan. Osaako hän rentoutua lainkaan, jos vaikka järjestäisit rauhallisen illan miehes kanssa ja yrittäisit varovasti kysellä, mistä oikein on kyse?

Tekee töitä kyllä paljon, mutta saa siitä paljon kiitostakin ja on tosiaan oikein hyvässä tilanteessa juuri nyt. Velkaa meillä on maltillisesti, omaisuutta jonkin verran ja minullakin on ihan ok tulot, joten raha-asioista ei pitäisi olla kiinni.



Ap

Työssä tosiaan tietääkseni menee hyvin. Yksi kaverini on samassa työpaikassa ja ainakin hänen mukaansa mies oli onnistunut oikein erityisen hyvin yhdessä projektissa äskettäin. Mies itsekin vain sanoo, että työssä menee ok, mutta on kiirettä.

Sairaudenpelko voisi muuten olla, mutta se on jotenkin hyvin epätyypillistä hänelle. Eikä sillä tavalla ole nytkään kiinnostunut terveydestään, vaan ennemminkin rääkkää itseään. Ja kun tosiaan se hammaslääkäri taitaa olla vielä kovempi pala kuin tavallinen lääkäri.

Pettämiseen en oikein usko. Siis sinänsä kyllä voisi pettää ja on kerran niin tehnytkin suhteemme alkuaikoina, mutta ei silloin kyllä ollut yhtään tällainen, vaan tuli suoraan kertomaan asiasta. Ja vaikka tekee pidempää työpäivää, niin tekee sen pidennyksen lähinnä kotona, joten työpaikkaromanssia tuskin ainakaan on. Muutenkin tuntuu, että tässä olisi kyse nyt jostain muusta ja pelottaa, että vakavammasta.

Ap

Vierailija:

Sairaudenpelko vois selittää, ettei uskaltaudu lääkäriin. Mulla todettiin masennus ja pelkäsin kaiken maailman sairauksia ja kärsin fyysisistä oireista. Paniikkia se oli ja sain lääkityksen. Mutta miehesi kuintenkin hoitaa työnsä, eikö niin? Olisko sitten vakavaa sressiä tai uupumisoireita??

Olen jotakuinkin kokenut samaa, mutta olisi hyvä jos saisit miehesi avautumaan. Osaako hän rentoutua lainkaan, jos vaikka järjestäisit rauhallisen illan miehes kanssa ja yrittäisit varovasti kysellä, mistä oikein on kyse?

Tai masennus? Molemmat ovat käsittääkseni hyvin tavallisia tunnollisilla ja suorituskeskeisillä ihmisillä. Kuulostaa siltä, että mies olisi saatava lääkärille, mikä tietysti voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

On kuitenkin ennen merkannut ihan meidän yhteiseen seinäkalenteriin lääkäriaikoja ja sellaisia ja vieläkin ne perutut hammaslääkäriajat ja minusta siinä ei ole ollut hänelle lääkäriaikaa vähään aikaan. Ja tämä on kuitenkin aika tuore tilanne, on kestänyt nyt muutaman viikon.



Vanhempiensa kanssa ei kyllä ole sillä tavalla läheinen kuin minä omieni, mutta ikinä ennen ei ole kieltäytynyt näistä pakollisista vierailuista, vaikka muuten ei nyt niin innoissamme olla siellä käyty. Aina jotenkin hankala tunnelma.



Ap

Meillä se oli työuupumus (väitöskirjavaihe jne..) ja sen pohjalta vakava masennus. Vähäinenkin sosiaalinen kanssakäyminen loppui kokonaan, ahdistus lisääntyi, selittämön ärtyminen, nukkumisongelmat ym. Vaati tseltään ihan liikaa eikä tajunnut sitä itse. Kävi lopulta hyvin lähellä itsemurhaakin tosin silloin oli jo lääkitys.



Yritä saada lääkäriin.

Voisit ehkä pyytää miehesi vanhemmat teille kylään, mihen äiti varmaan tuntee poikaansa ja osaisi ehkä arvella mistä moinen vois johtua. Siksi ehkä miehesi ei halunnut mennä kotiinsa käymään.



Tilanne vaikuttaa siltä, että se ratkeaa jotenkin pidemmän päälle - ei niin mieluisalla tavalla. Miehelläsi on psyyke kovilla ja kohta se laukeaa jotenkin. Olisko uupumus tms. jos noin pitää kaiken sisällään eikä osaa puhua yhtään. Onko tyypillistä miehellesi ettei puhu mistään kauheasti kanssasi? Olisko miehesi suorittamassa itseänsä loppuun työnarkomaniallaan? Tai sitten on jokin psyykkinen sairaus, ainakin psyykestä em. oireilu mielestäni johtuu. Yritä, mutta todennnäköisesti et voi muuta kuin odottaa mitä tuleman pitää.

Ja se siis puhkesi yhtäkkiä. Oli hermostunut, ärtynyt, levoton, näki painajaisia jne. Vaikka hän on hyvin sosiaalinen kaveri, niin jostain syystä yhden kerran eräässä uudessa tilanteessa sai " kohtauksen" , eli päässä pyöri, sydän tykytti, hikoili, oksensi ja tuntui että kuolee.



Hän meni lääkäriin kun huomasi että näitä kohtauksia alkoi tulla kaupan kassallakin. Hän itse odotti jotain sairautta, mutta lääkäri diagnosoi paniikkihäiriön.

Muistan kun tuli ihan nolona kotiin, ja sanoi jotain tyyliin " et sitten naura sille mikä mulla on" . Eli oli kai miehelle jotenkin noloa tuollainen diagnoosi?

(jos miestäsikin " hävettää" mahd. diagnoosi, tai on huomannut samantyyppisiä oireita sosiaalisissa tilanteissa, siksi välttelee niitä tilanteita, esim. sukujuhlia?)



Kun mieheni sai lääkkeet niin oireet loppui siihen (lääkkeitä ei edes tarvinut käyttää, riitti kun hän tiesi että ne ovat varalla).



Niin ja olennaista oli siis se, että lääkäri selitti, että paniikkihäiriön voi laukaista mikä tahansa elämän muutos, uusi tapahtuma jne. (esim uusi lapsi, avioero, UUSI TYÖPAIKKA...) Minun miehellä se oli yksinkertaisesti suuri muutos saada minusta kumppani ja muuttaa yhteen, muutakaan ns. muutosta elämässä hän ei keksinyt.



Että tämmöistä tuli minun mieleen! :)

vanhemmillaan. On myös pitänyt isohkoja presentaatioita ihan viime aikoina ja tämän oikuttelun alkamisen jälkeen olemme olleet yksissä muodollisimmissa juhlissa ja yksissä aika tupaten täysissä bileissä ja näiden suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa. Mutta eihän se tietysti tarkoita, etteikö jostain paniikkihäiriöstä voisi olla kyse. Se lääkäriin saaminen vain taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty :(



Äitiään en taida uskaltaa kutsua kylään, sillä mies kokisi minun liittoutumiseni anopin kanssa pahimman luokan pettämiseksi. Ei ikinä ole halunnut kertoa vanhemmilleen kovin henkilökohtaisia asioitaan, vaan usein ennen vierailuja on prepannut minuakin, mistä ei saa kertoa. Enkä tiedä osaisiko anoppi edes auttaa, eivät tosiaan ole välttämättä niin läheisiä.



Ap

Masennus ei yleensä ala ihan yhtäkkiä, paniikkihäiriö taas kyllä voi alkaa, mutta luulisi sen sitten oireilevan noissa mainitsemissasi yhteyksissäkin.

Neuroottisuus ei kuulosta hyvälle.

Miehelläni on paniikkihäiriö ja ihan tutulta kuulostaa tuo sinun kertoma. Miehelläni tulee kausia ettei ole mitään oireita, mutta välillä niitä on enemmän. Nykyään jo tiedän heti mikä vaivaa, mutta hätä oli melkoinen ennen kuin tiesin asiasta.



Tällä hetkellä on lääkitys käytössä taas, mutta on kausia jollei niitä tarvitse. Myös perui hammaslääkäriaikoja kun vaiva oli pahimmillaan. Koita saada miehesi puhumaan, se jo helpottaa kun saa sen sanottua.

Vierailija:

Voisit ehkä pyytää miehesi vanhemmat teille kylään, mihen äiti varmaan tuntee poikaansa ja osaisi ehkä arvella mistä moinen vois johtua. Siksi ehkä miehesi ei halunnut mennä kotiinsa käymään.

Miten se äiti poikasa tuntis?? jos eivät ole etes läheisiä ja suunnilleen vain juhlapyhinä pistäydytään..

JA kaikki arvailu on turhasta. Ainoastaan ap:n mies voi sanoa mikä vaivaa!!

Ei kai tuossa auta kuin sitkeästi yrittää saada toinen avautumaan.

Jos miehesi vanhempi on vakavasti sairas? Ja jostain syysä sulle ei vielä kerrota. Pelkää kohdata vanhempiaan.