Apua! Punastun Todella herkästi ja TODELLA punaiseksi :( ikää jo 26
Muuten olen sosiaalinen ja ihan " rohkeakin" , Tää vaan lannistaa mua niin paljon, että kohta itsetuntoa ei ole olemassakaan :(
Onko muita kohtalotovereita? Mistä olette saaneet apua!???
Kommentit (34)
aina mää unohan laittaa, vaik väliäkö sillä
Töissäkin helposti lehahdan punaiseksi. Mielestäni olen ihan normaalisti sosiaalinen ihminen.
nimenomaan PUNASTUMISEN vähenemiseen? Tämä reno?? vai mikäs se oli, myös?
Olen todella väsynyt ja pettynyt tähän oireeseen :(
Ei minullakaan mitään sydänvikaa ole :) . Mutta kun punastuu tai jännittää niin kyllähän siinä syke nousee hetkellisesti. Minä olen siitä apua saanut, haen vielä oikeaa annostusta. Ei se kokonaan le punastelua vienyt mutta helpottanut paljon.
Kun syke laskee niin sitä on paljon " lunkimpi" olo, eikä punastu niin helposti.
Otan 40 - 120 mg päivässä enkä punastele enää.
ehkä sitä punastelua voi kuitenkin vähän ennakoida vai mitä? Eli tuntee itseään sen verran että vähän tietää millaisissa tilanteissa sitä punastelua tulee; töissä palaverissa, sukujuhlissa, treffeillä...
Minä joudun työn puolesta aika paljon puhumaan, ja otan kyllä joka aamu.
Olen myös sosiaalinen ja avoin. Punastun kuitenkin ihan punajuureksi etenkin yllättävissä tilanteissa:( Kasvoni alkavat hyvin helposti punoittaa myös urheillessa, auringossa... Etukäteen jo jännittää tulevat yliopisto-opinnot, paljonko joutuu olemaan esillä. Olen huomannut jännittäväni jo etukäteen punastumista. Voin esim. kaupan kassalla punastua hillittömästi melkein ilman syytä. Riittää kun ajattelen että minua katsotaan. Todella omituista, että samanaikaisesti olen rohkea ja avoin ihminen!
Hiukan helpotusta olen saanut Propralista. Otan 40mg tabletin noin tuntia ennen pelättyjä tilaisuuksia. Mieluiten menisin leikkaukseen, missä poistettaisiin jokin hermo, sen verran kamalaa ja rajoittavaa tämä on.
Minulla on 40mg tabletteja joskus puolittelen niitäkin (tai otan jopa neljäsosan). Onko sinulla normaalit verenpaineet, entä minkä painoinen olet? Ajattelin vaan että eikö tuo 120mg laske aika reippaasti sykettä, eikö siitä tule huimausta tms? Kun joskus tuntuu että itsellä se 40mg on siinä rajalla että tuleeko huono olo.
Lääke tosiaan laskee sykettä ja tekee rennomman olon, kun syke ei nouse niin helposti yllättävissäkään tilanteissa.
ja 20 mg siinä puolen päivän maissa niin kestän työpäivän niillä..
tai jos on päivällä ottanut sitä ja illalla lähdössä viihteelle niin onko ok?
Mutta sen jälkeen kun yksi vanhempi herrasmies kerran baari-illan aikana totesi, että siinäpä yksi kunnon vanhanaikainen leidi, kun osaa punastua vielä, että ei ole niin kuin nämä nykyajan härskit pimut, niin lakkasin suremasta sitä ominaisuuttani :-) Eli käännä vika voitoksesi:-)
olen minäin kuullut kuinka " söpöä" on punastella mutta ei se kuule auta pätkän vertaa siinä tilanteessa..
Syynä oli kissa, joka käveli näppisten päällä, enkä ehtinyt edes korjata kirjoitusvirhettä, kun kissa jo lähetti viestin. Tällaisesta tuli hetkellinen bannaus. Siis käytin Propralia odotusaikanakin, satunnaisesti, ja nykyään käytän sitä todellakin 40 - 120 mg päivässä. Otan yhden kokonaisen tabletin aamulla ja tarvittaessa pari vielä myöhemmin päivällä. Minulla on rytmihäiriöitä, jonka takia joudun käyttämään Propralia. Ei se minulla liikaa laske sydämen sykettä, suunnilleen 56:een, eikä huimaa. Saan ottaa Propralia enintään 160 mg päivässä ja joskus olen niinkin paljon joutunut ottamaan. Itse asiassa ihan vahingossa huomasin sen, että lääke auttaa myös punastumiseen ja muihin jännitysoireisiin. Siihen sitä ei minulle siis alun perin määrätty. Ja minä olen jo 47-vuotias eikä yhtään huvita punastelu eikä se ole minusta mitään söpöä.
verenpaineen (korkea?), pulssin vai painon mukaan? Vai voiko niistä rytmäreistä jotenkin " määritellä" paljonko tarvii..?
Olen normaalipainoinen, BMI 21, eli ei ainakaan painon mukaan. Lisälyöntejä minulla on tuhansia päivässä, jos en ota Propralia. Verenpaineen se pitää kurissa myös. Minulle vain lääkäri sanoi, että Propralin maksimiannostus on 160 mg päivässä. - t. 28
paljonko lääke maksaa? Samoja ongelmia ja häiritsee normaalia elämää.
Hei mut 46 (olitkohan tuo nro.. no kuitenkin)
Just sitä mä meinaankin et jos se on todella ongelma tuo punastelu niin sillon varsinkaan ei kannata alkaa lääkitsemään ittiä.
Pitäs mennä vähä syvemmälle ja alkaa " tutkiin" ittiä. Alottaa vaikka siitä että miettii et miks se punastuminen on nii kauheeta? Et mitä pelkää siinä? Onko niin tärkee olla täydellinen ihmisten silmissä eikä voi sitten sallia itselle mitää " mokia" .
Siis jos ongelma on niin paha et se häiritsee jo elämää niin sillon mun mielestä oikeesti kannattis alottaa kehittää itsetuntoa, miettiin keinoja miten päästä ongelman kanssa tasapainoon.
Hakeutua vaikka jonnekin itsetunto kurssille tai vastaavaan.
Ihan tosi, kannattaako mennä sieltä mistä aita on matalin? Alkaa vaa kuormittaa kroppaa lääkkeillä, ilman että selvittää itselle miks se on niin kauheeta kun punastuu.. mitä eniten pelkää jne.
No joo, jokainen tekee niin ku tekee mut itse näin punastujana olen tätä asiaa " joutunut" miettimään ja pohtimaan. Ja miettinyt vaihtoehtoja että miten toimin jne.
Tais tulla kirjotettuu murteella ja varmasti virheilläkin.;) Mutta kiirus, suonette anteeksi.:)