Perintö, onko tiedossa paljonko saat aikanaan?

Ette tiedä? Vai paljonko suomailainen yleensä keskimäärin saa? Nko tiedossa ettei tule mitään vai onko tulossa kesämökit,sukutilat, metsäst ja osakkeet?

Tuskin saan enää mitään jos ei tule jotain ylläriperintöä jostain.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin saan enää mitään jos ei tule jotain ylläriperintöä jostain.

Paljonko sait?

Sata tonnia ei ole paljon, jos haluaa ostaa itselleen palveluja ja hoivaa sitten, kun niitä tarvitsee. En itsekään lähtisi jakamaan ennakkoperintöjä noin pienestä omaisuudesta.

Minulla toinen vanhempi (yli 90-vuotias) vielä elää, mutta hänen omaisuudestaan suurin osa on kiinni muuttotappiopaikkakunnalla olevassa 1970-luvun asunnossa. En todellakaan odota saavani perinnöstä olennaista taloudellista hyötyä.

Ei mutta toivon että ehtivät käyttää kaiken omaan elämäänsä eli perintö olisi 0e. 

Vanhemmillani on kaksi asuntoa (vähintään 300 000/kpl), kesämökki, talletuksia vähintään 300 000 plus muuta omaisuutta kuten auto tietysti. Saan sitten puolet tuosta, kyllähän se on ihan kivasti. Mutta ei tuollasesta edes ajatuksena vaan pystyy iloitsemaan, mielummin pitäisi vanhempansa elämässään ikuisesti. Mutta totta kai se raha sitten omaa vanhuutta helpottaa.

Meillä sisaruksilla on myynnissä lapsuuden aikainen kotitalo.  Vanhemmat siis jo kuolleet.  Tuo talo on ainoa perintö.  Meitä on 4. Mä olen sanonut veljelleni että saa pitää mun osuuden jos se joskus menee kaupaksi.  

Veli on hoitanut sitä taloa ja nyt hoitaa myyntiä. Siitä talosta ei saa juuri mitään.  Hp. taitaa olla nyt 7000e. 

Entinen työkaveri suunnitteli mitä kaikkea tekee sitten perintörahoilla kun saa ne käsiinsä.  Hänen vanhemmat oli elossa ja hyväkuntoisia tuolloin.  

Oli aika roisia kuunneltavaa.  Kyllähän siitä sai vaikutelman että tämä odottaa kieli pitkällä vanhempiensa kuolemaa. 

Vaihdoin työpaikkaa  joten en tiedä miten siinä on käynyt. Hän oli siis ainoa lapsi.  

5000-15000€ tulossa, voi olla ettei ollenkaan. Ei noita kannata hengitystä pidätellen odottaa. Teen jonkun ulkomaanreissun sitten kun perintöpäivä koittaa. Saa nähdä pääseekö Tallinnaa pitemmälle.

Ei latin killinkiä ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri suunnitteli mitä kaikkea tekee sitten perintörahoilla kun saa ne käsiinsä.  Hänen vanhemmat oli elossa ja hyväkuntoisia tuolloin.  

Oli aika roisia kuunneltavaa.  Kyllähän siitä sai vaikutelman että tämä odottaa kieli pitkällä vanhempiensa kuolemaa. 

Vaihdoin työpaikkaa  joten en tiedä miten siinä on käynyt. Hän oli siis ainoa lapsi.  

Minulla oli ko tyyppinen ystävä; puheli pitkään vanhempiensa omistuksista ja omaisuuksista, mitä aikoo myydä ja mitä pitää. Sai syövän ja kuoli kymmenisen vuotta sitten. Äitinsä elää yhä.

Sain aikanaan miljoonaperinnön.

Isäni kuoltua.

Perintöverot olivat melkoiset mutta sain ne maksettua.

Yllätys ja pettymys voi olla suuri jos vanhemmat ovatkin testamentanneet omaisuuteensa muualle.

Epäilen etten mitään, äitini on isän kuolinpesän pistänyt jo haisemaan vaikkei pitäisi olla edes osakas, mutta niin vain kuulin perunkirjoituksessa että äitini oli päättänyt hallita kuolinpesää. 

Kyllä, ellei taustalla ole jotain erikoisia omaisuusjärjestelyjä, joita en tiedä.

Hyppäytän perinnön sukupolven yli lapsilleni.

Tuskin paljoa, kenties jotain tunnearvokasta irtaimistoa. 

Ollaan puhuttu avoimesti asioista molempien vanhempien kanssa. Meidän (kaukana asuvien) lasten yhteinen ääneenlausuttu toive on, että vanhemmat eläessään realisoivat omaisuuttaan ja käyttävät rahat vanhuudenpäivien laadukkaaseen elämään. Perintöä ei tarvitse jättämällä jättää vaan mieluummin ostavat matalalla kynnyksellä palveluita ja vielä kun hyvää kuntoa on, niin matkustelevat ja panostavat mukavuuksiin. Sitä ollaan toivottu, että jos mahdollista niin eivät jättäisi jälkeen mitään, mikä on vaikea myytävä sitten kun aika koittaa. Myös sittenkun kunto alkaa heikkenemään niin toivottiin että kertoisivat hyvissä ajoin jos on jotain toiveita viimeisille hetkille/hautaukseen tai haluavat vaikka jotain perinnöstä osoittaa jollekulle tietylle. Riitoja tuskin on luvassa. 

Joo. On tiedossa. Rahaa ei jää yhtään, kun vanhusten hoivapalvelua maksavat maltaita. Huonokuntoinen mökki muuttotappiopaikkakunnalta. En odota perintöä innolla.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen etten mitään, äitini on isän kuolinpesän pistänyt jo haisemaan vaikkei pitäisi olla edes osakas, mutta niin vain kuulin perunkirjoituksessa että äitini oli päättänyt hallita kuolinpesää. 

Jos äitisi ja isäsi olivat naimisissa, niin äitisi on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus on tehty.

Mutta perintö on jaettava, jos sinä vaadit sitä.

Olen saanut perinnöt jo (vähän yli puoli miljoonaa), en saa enää enempää. Ellei mieheni kuole ennen minua, mutta se on epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri suunnitteli mitä kaikkea tekee sitten perintörahoilla kun saa ne käsiinsä.  Hänen vanhemmat oli elossa ja hyväkuntoisia tuolloin.  

Oli aika roisia kuunneltavaa.  Kyllähän siitä sai vaikutelman että tämä odottaa kieli pitkällä vanhempiensa kuolemaa. 

Vaihdoin työpaikkaa  joten en tiedä miten siinä on käynyt. Hän oli siis ainoa lapsi.  

Minulla oli ko tyyppinen ystävä; puheli pitkään vanhempiensa omistuksista ja omaisuuksista, mitä aikoo myydä ja mitä pitää. Sai syövän ja kuoli kymmenisen vuotta sitten. Äitinsä elää yhä.

Eipä nuo asiat liity toisiinsa, siis perinnöstä haaveilu ja syövän saaminen. Taidat ajatella, että "siitäs sai" eli et ollut mikään oikea ystävä hänelle.