Perintö, onko tiedossa paljonko saat aikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat 88 ja 86 vuotiaita, joten perintö on ajankohtainen 10 - 15 vuoden sisällä. Sijoitusvarallisuutta heillä on vähän reilu miljoona. Kaksi sijoitusasuntoa Helsingin kohtuullisen hyvillä asuntoalueilla, toinen on lähes uusi ja toisessa juuri täysi putki- ja julkisivuremontti tehty, omakotitalo puutarhatontilla Helsingissä, jossa itse asuvat ja mökki järven rannalla päijät-hämeessä. Arvioisin siis omaisuuden arvoksi noin 2 miljoona, joka jaetaan veljeni kanssa puoliksi.

Vanhempasi voisivat elää varsin mukavasti loput max 20-V. Eikä jättää mitään jättiperintöä tai ainakin pienentää se puoleen omilla teoillaan.

Varmaan ikäihmiset jo elävät mukavasti nytkin. Ei tarvitse enää työtä tehdä elääkseen eikä ole huolia millä laskunsa maksaa.

Mun vanhemmilla on noin 300 000 Euron arvoinen asunto, sijoituksia noin 500 000 ja varmaan käteistä tileillä. Tuosta puolet tulisi, elleivät ole osaa ohjanneet suoraan lapsenlapsille. Elävät aika nuukasti, vapaaehtoisesti toki. Eläkkeet on hyvät eli noin 2500 nettona/vanhempi. Ovat antaneet ennakkoperintöä ehkä jo 150 000 per nenä. Lisäksi kesämökki on siirretty jo meidän lasten nimiin. 

Tavallisia työssäkäyviä olivat, mutta aina tarkkoja rahasta ja viisaita rahan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat 88 ja 86 vuotiaita, joten perintö on ajankohtainen 10 - 15 vuoden sisällä. Sijoitusvarallisuutta heillä on vähän reilu miljoona. Kaksi sijoitusasuntoa Helsingin kohtuullisen hyvillä asuntoalueilla, toinen on lähes uusi ja toisessa juuri täysi putki- ja julkisivuremontti tehty, omakotitalo puutarhatontilla Helsingissä, jossa itse asuvat ja mökki järven rannalla päijät-hämeessä. Arvioisin siis omaisuuden arvoksi noin 2 miljoona, joka jaetaan veljeni kanssa puoliksi.

Vanhempasi voisivat elää varsin mukavasti loput max 20-V. Eikä jättää mitään jättiperintöä tai ainakin pienentää se puoleen omilla teoillaan.

Ihan miten vain haluavat tehdä, se ei ole minun asiani. Ovat edelleen hyvässä kunnossa ja ajelevat viikottain mökilleen. Ulkoilevat ja hoitavat puutarhaa, mitään merkkejä muistisairaudestakaan ei ole. Olen melko varma, että ainakin toinen heistä saavuttaa 100 vuoden iän.

Itse tulen varsin hyvin toimeen ja omaakin varallisuutta on melko mukavasti, joten tuo perintö on täysin ylimääräistä. Oikeastaan toivon, että ovat testamentanneet suurimman osan itselleen tärkeään toimintaan.

Hitto, kun tasan eivät käy onnen lahjat. Itse kitkutan toimeentulon rajamailla, vanhempani ovat huonossa kunnossa ja asuvat kirkonkylällä vuokrakaksiossa. Yritän parhaani mukaan työn ohessa hoitaa heitä ja kauhulla odotan sitä hetkeä, kun aika heistä jättää, kun varat eivät riitä edes hautajaiskuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat 88 ja 86 vuotiaita, joten perintö on ajankohtainen 10 - 15 vuoden sisällä. Sijoitusvarallisuutta heillä on vähän reilu miljoona. Kaksi sijoitusasuntoa Helsingin kohtuullisen hyvillä asuntoalueilla, toinen on lähes uusi ja toisessa juuri täysi putki- ja julkisivuremontti tehty, omakotitalo puutarhatontilla Helsingissä, jossa itse asuvat ja mökki järven rannalla päijät-hämeessä. Arvioisin siis omaisuuden arvoksi noin 2 miljoona, joka jaetaan veljeni kanssa puoliksi.

Vanhempasi voisivat elää varsin mukavasti loput max 20-V. Eikä jättää mitään jättiperintöä tai ainakin pienentää se puoleen omilla teoillaan.

Ihan miten vain haluavat tehdä, se ei ole minun asiani. Ovat edelleen hyvässä kunnossa ja ajelevat viikottain mökilleen. Ulkoilevat ja hoitavat puutarhaa, mitään merkkejä muistisairaudestakaan ei ole. Olen melko varma, että ainakin toinen heistä saavuttaa 100 vuoden iän.

Itse tulen varsin hyvin toimeen ja omaakin varallisuutta on melko mukavasti, joten tuo perintö on täysin ylimääräistä. Oikeastaan toivon, että ovat testamentanneet suurimman osan itselleen tärkeään toimintaan.

Hitto, kun tasan eivät käy onnen lahjat. Itse kitkutan toimeentulon rajamailla, vanhempani ovat huonossa kunnossa ja asuvat kirkonkylällä vuokrakaksiossa. Yritän parhaani mukaan työn ohessa hoitaa heitä ja kauhulla odotan sitä hetkeä, kun aika heistä jättää, kun varat eivät riitä edes hautajaiskuluihin.

Tutkimukset ovat sen osoittaneet, että vähäosaisuus periytyy sukupolvelta toiselle, joten tyydy vain kohtaloosi.

Ei tule mitään. Ei niin kertakaikkiaan mitään perintöä. 

Toivottavasti vanhempani käyttäisivät rahansa niin, ettei asunnon lisäksi jäisi paljon muuta.  Mä en tarvitse rahaa mihinkään. Luultavasti tulen kuitenkin saamaan ainakin 200 000. Meinasin siirtää sen suoraan lapsilleni, jos näin käy. Heillä on paljon enemmän tarvetta rahalle kuin minulla. 

Ansaitse omat rahasi.

Moni on nuolaissut ennen kuin on tipahtanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on kaksi asuntoa (vähintään 300 000/kpl), kesämökki, talletuksia vähintään 300 000 plus muuta omaisuutta kuten auto tietysti. Saan sitten puolet tuosta, kyllähän se on ihan kivasti. Mutta ei tuollasesta edes ajatuksena vaan pystyy iloitsemaan, mielummin pitäisi vanhempansa elämässään ikuisesti. Mutta totta kai se raha sitten omaa vanhuutta helpottaa.

Aiotko siis vanheta nopeastikin. 

Ja ovat ne puhtaasti raha-asiatkin pidemmällä tähtäyksellä aina epävarmoja, varsinkin (maailman)poliittisestikin ja väestöllisesti epävarmoina ja muuttuvina aikoina. 

Todennäköisesti hehtaareja hakkuukypsää metsää. En ole sen kummemmin tutkiskellut paljon siitä saisi. Sisarukset asuu lähempänä, joten heidän riesoikseen tulee todennäköisemmin homeinen talo ja alkeellinen kesämökki keskellä ei-mitään.

Voisi alkaa vähitellen velkomaan sitä perintöäään niin ennakkoperintö napsahtaa tilille alta aikayksikön. 

Omat vanhempani eivät ole koskaan osanneet järkevää rahankäyttöä tai vaivautuneet edes pitämään perhettä kasassa. Panostivat aina vain veljeeni, jolle järjestettiin hyvä koulutus, sitä kautta hyväpalkkainen työ ja myös avioliitto. Minä tyttärenä olen ollut aina se, jonka on pitänyt pärjätä yksin. Jos heiltä jotain perin, niin varmaan velat ja velikin taas odottaa, että minä hoidan kaiken hänen puolestaan, mihin en suostu.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen etten mitään, äitini on isän kuolinpesän pistänyt jo haisemaan vaikkei pitäisi olla edes osakas, mutta niin vain kuulin perunkirjoituksessa että äitini oli päättänyt hallita kuolinpesää. 

Kuka tahansa osakas voi vaatia kuolinpesän jakoa ainakin heti kun kuolinpesä on syntynyt velkojen maksun ja perunkirjoituksen jälkeen. 

Faijalta saanen noin 400 k. Ei ole tosin itsellä pakottavaa tarvetta, joten luovun siitä lasteni hyväksi. Saavatpahan sitten asunnot itsenäisen elämän alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen etten mitään, äitini on isän kuolinpesän pistänyt jo haisemaan vaikkei pitäisi olla edes osakas, mutta niin vain kuulin perunkirjoituksessa että äitini oli päättänyt hallita kuolinpesää. 

Kuka tahansa osakas voi vaatia kuolinpesän jakoa ainakin heti kun kuolinpesä on syntynyt velkojen maksun ja perunkirjoituksen jälkeen. 

Se kuolinpesä koostuu osakkaista ja on sen vuoksi olemassa heti siitä hetkestä kun perittävä on kuollut, ettei siinä mitää välivaihetta ole perunkirjoitukseen tai velkojen maksuun, kuolinpesä ei ole oikeushenkilö vaan pelkästään ne osakkaat yhdessä, mutta verotuksellisesti käsitellään erillisenä tietyissä tilanteissa.  

Vierailija kirjoitti:

Joudun kieltäytymään jos jotain edes tulee. Jotain tuulenpieksemiä mökkejä jumalan selän takana yli 500 km päässä asuinpaikastani ja joutuisin joka tapauksessa  jakamaan toisen osan kahden tuntemattoman velipuolen kanssa, toisen melkein 50-henkisen serkkukatraan kanssa (jälkimmäisessä siis jo kyseessä perikunta ja siitä 10-osa). Ei ole mitään järkeä lykätä käsiään kumpaankaan, hirveät perintövelat saisi ja vain kompromisseja asioista joihin ei ole osaa eikä arpaa ollut ennenkään.

Pystyyköhän täysi-ikäinen lapseni kieltäytymään myös?

Tietenkin normaali täysi-ikäinen voi kieltäytyä mutta jos hänen osuutensa menee ala-ikäiselle niin on se hieman hankala juttu.

Yksi vaihtoehto on yrittää tarjota sitten osuuttaan jollekin muulle kuolinpesän osakkaalle. 

Puolet on jo saatu. 

Toisesta puolesta on jonkinlainen käsitys. Esim. perikunnan talosta ja mökistä

minulle kuuluu tietyn suuruinen osa. 

Mahdollisista rahamääristä siihen päälle en osaa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

V i t t u kun saisikin perintöä..ei s-tana tipu millään ilveellä mistään,muut kyllä vetää perintöjä vähän sieltä sun täältä ja lottovoittoja,saavat mukavasti hilloa tilille ja pääsevät elämään "lännen malliin"..kyllä kyrsii.. 

Sä vain kuvittelet hieman liikaa. Hannu Hanhet ovat aika harvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Faijalta saanen noin 400 k. Ei ole tosin itsellä pakottavaa tarvetta, joten luovun siitä lasteni hyväksi. Saavatpahan sitten asunnot itsenäisen elämän alkuun.

Minäkin siirrän lapsille sen, mitä vielä on tulossa. Pääsevät edes joskus eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun kieltäytymään jos jotain edes tulee. Jotain tuulenpieksemiä mökkejä jumalan selän takana yli 500 km päässä asuinpaikastani ja joutuisin joka tapauksessa  jakamaan toisen osan kahden tuntemattoman velipuolen kanssa, toisen melkein 50-henkisen serkkukatraan kanssa (jälkimmäisessä siis jo kyseessä perikunta ja siitä 10-osa). Ei ole mitään järkeä lykätä käsiään kumpaankaan, hirveät perintövelat saisi ja vain kompromisseja asioista joihin ei ole osaa eikä arpaa ollut ennenkään.

Pystyyköhän täysi-ikäinen lapseni kieltäytymään myös?

Hirveät perintöverot? Täytyy olla todella arvokkaita kohteita, jos noin monta osakasta ja kovat perintöverot. 

Esim. metsää. Ei noita mitään saa myytyäkään kenellekään. En tule ikinä käymään noissa paikoissa, kaikki muut osakkaat ovat käytännössä tuntemattomia.

Kyllähän nyt metsän saa yleensä myytyä. Tai sitten se on niin pieni pläntti että mahtaneeko siitä mennä mitään perintöveroakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät ole koskaan osanneet järkevää rahankäyttöä tai vaivautuneet edes pitämään perhettä kasassa. Panostivat aina vain veljeeni, jolle järjestettiin hyvä koulutus, sitä kautta hyväpalkkainen työ ja myös avioliitto. Minä tyttärenä olen ollut aina se, jonka on pitänyt pärjätä yksin. Jos heiltä jotain perin, niin varmaan velat ja velikin taas odottaa, että minä hoidan kaiken hänen puolestaan, mihin en suostu.

Velka ei periydy.