Alle 2v lapsen äitinä ihmettelen, että mikä superihminen minun pitäisi olla?

Olet superihminen lapsesi elämässä, se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen naiset hoitivat 5  tai jopa enemmän lapsia ja tekivät kaikki

 kotityöt ilman imureita ja muita ylellisyyksiä.

Eivät hoitaneet lapsia nykymittapuun mukaan, senpä unohdit. 

Juuri joku kirjoitti, että 1960 -luvulla hän käveli yksin lastentarhaan. Ja äiti ajoi ratikalla töihin lapsen ohi. Anoppi on kertonut että lapset (alle kouluikäiset) jätettiin kerrostalon pihalle, jos itse piti käydä kaupassa tai torilla tai kampaajalla. Mietipä sitä, oikeasti jumalauta. Ei onnistu nykyään, lapsi otettaisiin oikeasti huostaan tuollaisesta "hoidosta". Kyllä ennen äidit pääsivät helpommalla, eikä kukaan kieltänyt että lapset jätettiin oman onnensa nojaan jo tosi pieninä. Äiti vain OTTI OMAA AIKAA jättämällä lapset keskenään tai yksin. Nyt ei koululaistakaan saa jättää, pitää huolehtia etänä wilman kautta vaikka ja mitä. Joka tuutista kerrotaan miten pitäisi kasvattaa ja silti menee jonkun mielestä pieleen. 

Lapsia pitää valvoa nykyään ihan herkeämättä kun ovat pieniä, jos ei valvo ja jotain käy, poliisi tutkii. Ei ole sellaista kuin "onnettomuus" vaan oikeasti tutkinta ja jopa oikeuskäynti, jos et valvonut. 

Mikä tuossa on huonosti? Miksi ajattelet että pitäisi olla super ihminen? Miksi ihmeessä äti  ei kykene samaan aikaan töihin mutta isä kykenee? Itse kuljetin lapsa hoitoon ja pois työmatkojeni ohessa 5 vuotta, aina oli normaali arki kotona vastassa, ruoanlaittoa, pyykinpesua, kauppareissuja, siivousta jne. Normaalia isän elämää. Nainen ajattelee että on jotenkin super jos tekee vastaavaa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeastiko joku ihmettelee tiskikoneen hankkimista nykypäivänä? Nyt on vuosi 2026, ei 1986. Seuraava kummastuksen aihe on varmaan pyykinpesukone, peseytyyhän ne vaatteet nyrkkipyykilläkin?

Kyllä, harvinaista, mutta tunnen yhden boomer-ikäisen joka pesee käsin, ja ihmettelee niitä jotka pesevät tiskikoneella kun "se ei tee oikeasti puhdasta". Siis arvostelee ääneen. Ei onneksi ole suoraan mulle sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.

Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa. 

Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei

Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei. 

Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin. 

Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.

 

Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.

Ja mä tienasin ennen lapsia ja kotona olon jälkeen tienaan taas. Myös kotona ollessa eläkesalkkuani kasvatettiin. Voin jäädä eläkkeelle noin 55-vuotiaana. Mutta sehän on sivuseikka. Lapset ja perhe on tärkein. 

Ja sitten sä heräsit ja huomasit, että joudut olla töissä 70-vuotiaaksi ja työeläkkeesi jää mitättömäksi kotona vietettyjen vuosien vuoksi. Eläsesalkkukin romahti mitättömiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla. 

Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin. 

Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut. 

Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.  

Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆

Aivan! Eli kotona opetit, ei liittynyt päiväkotiin mitenkään. 

Tietenkin lapsi opetetaan kotona ja kotona on myös kaikki kasvatusvastuu, vaikka lapsi onkin päivähoidossa. Tämä kai on monelle vanhemmalle utopiaa? Sama

Valitettavasti moni ajattelee edelleen, että jos lapsi on päiväkodissa niin vanhempi irtisanoutuu vanhemmuudesta. Tyypillistä erityisesti tälle palstalle.

Totta. Olen myös tavannut kotiäidin, jonka mielestä koulu on 100% vastuussa hänen lapsestaan. Ei suostunut menemään lasta vastaan, kun hän jäi koulubussista, vaikka pysäkki melkein näkyi ikkunasta. 

Hän piti tienylitystä niin vaarallisena, että kuskin olisi kuulunut taluttaa hänen kuopuksensa, eka-tokaluokkalaunen tien yli. Kaikkea se leipä elättää. Ehkä olisi pitänyt tehdä lasu mielipuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla. 

Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin. 

Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut. 

Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.  

Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆

Aivan! Eli kotona opetit, ei liittynyt päiväkotiin mitenkään. 

Tietenkin lapsi opetetaan kotona ja kotona on myös kaikki kasvatusvastuu, vaikka lapsi onkin päivähoidossa. Tämä kai on monelle vanhemmalle utopiaa? Sama

No mitä sä sitten sepustat muten lapsesi päiväkodin vuoksi oppi nopeammin asiat? 

Kyllä se lapsi saa sieltä vahvistavaa esimerkkiä vaikka oppi tulisikin kotoa. Ihminen on sosiaalinen eläin, muiden matkiminen erityisesti lapsille luontaista t. Vaka-ope

Ja kotona kasvatettuko ei saa mallia mistään? Siis ruohan on ihan shaibaa mitä tossa väitetään. 

Oletkin ihan täydellinen vauvapalstalainen. Turhahan sinun olisi palstaa edes lukea, kun tiedät kaiken parhaiten. 😆

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa äitiyteen. Älä kuuntele sukulaisia. Varsinkin vanhemmilla sukulaisilla on aika kullannut muistot omasta pärjäämisestä. Jos lapsi tuntuu kuormittuvan päiväkodista ( en ihmettele) niin sinäkin kuormitut. Teet tietysti omat ratkaisut, mutta minä hoidin rahanpuutteesta ja arvostuksenpuutteesta huolimatta lapset kotona kolmivuotiaaksi ja sitten lyhennetyllä työajalla. 

Älä kuuntele on varmasti paras neuvo.

On aivan sama mitä teet, niin joku valittaa kuitenkin. Äitiys kiinnostaa jokaista, ja jokaisen mielestä voisit tehdä jotain paremmin. Tämän he mielellään kertovat äideille.

Neuvojille voi vastata vaikka, että "sinä voit hoitaa lapsesi omalla tavallasi." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö sun mies osallistu mihinkään? Meillä menee esim. näin:

-Ollaan molemmat työssä, jossa liukuma käytössä. Näin ollen toinen menee aamulla aiemmin töihin ja toinen myöhemmin ja iltapäivällä sama. Tällä tavoin lapsen hoitoaika on vain 9-15 päiväkodissa. 

- mies hoitaa meillä kauppatilauksen ja ruokien suunnittelun. Tekee kaikki ruuat ja hoitaa riskit. 

- minä hoidan perheen pyykit ja pidän huolen, että lapsella on oikeankokoiset ja oikeanlaiset vaatteet joka kauteen

- yleisestä siisteydestä vastaa molemmat. Minä ehkä vähän enemmän siivoilen, koska jää hyvin aikaa kun eli tarvi ruuista huolehtia. Vessoista ollaan sovittu, että minä siivoan toisen vessan ja mies toisen. 

 

Tällä tavoin molemmille jää aikaa myös omille jutuille eikä asiat kasaudu vain toiselle. Miehen täytyy yhtälailla olla osallinen perhe-elämään eikä vain autella silloin tällöin. 

Meillä aika sama systeemi. Eipä tulisi mieleenkään jakaa arkea ihmisen kanssa, joka ei pysty omista lapsistaan ottamaan koppia. En minä äitinä ole todellakaan missään päävastuussa lapsista ja kodista. Ja haluan myös olla työelämässä ja tienata.

Välillä iltavuorossa melkein naurattaa, kun jotkut työkaverit ihmettelevät että mihin sä sun lapset jätit, kun päiväkoti on kiinni. No öö, heillä on myös isä :D

Toi on sitä vaihetta, kun kaikesta ottaa itseensä. Menee ohi. Ap kuvailee opiskelua ja muuta, eli selkeästi työ on myös hänelle tärkeää. Sitten kun siitä, hänelle tärkeästä asiasta, joku kysyy jotain, niin voi kamalaa mitä se arvostelee!? Tai kun töissä joku kehtaakin kysyä jotain lapseen liittyvää, niin ollaan ihan, että öööö öööö öööö. Pikkulapsivaiheessa, varsinkin jos perheessä on vauva, on muiden syytä pitää vaan suunsa kiinni. Ihan kaikesta. Täällä vähän voi, anonyymisti. Ja hei, olen itse ollut ihan samanlainen, että ei siinä mitään. Kuten sanottua, menee ohi sitten aikanaan. 😀 

Ei kukaan kysy töissä lapsestani vaan v i t t u i l e e jos teen väsyneenä virheitä. Mikä on taas varmaan oma virheeni, paskaa elämänhallintaa yms. ap

Ei kiinnosta työkavereiden lapset! Yhyy mulla on vaikeeta kun oli pakko päästa sikiämään hiushapelipoijan kanssa yhyyy yyy. Mitäs läksit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.

Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa. 

Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei

Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei. 

Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin. 

Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.

 

Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.

Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.

Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa. 

 

Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.

Niin, eli heidän perintönsä valuu sun hoitokustannuksiin. 

 

Minusta tässä on tehty erittäin viisaasti.

 

Juurihan tuossa sanottiin että lapsille jää aineeton perintö. Minä ainakin ottaisin mieluummin sen kuin rahaa, jolla joudun joka tapauksessa maksamaan vanhemman hoidon vaikka se tulisikin perintönä. Pahimmillaan johtaa vain sisarusten  riitoihin ja välirikkoihin

Se aineeton perintö jäisi vaikka olisi kotona ollutkin töiden sijaan. Mikä pointti tossa siis oli? 

Millä tavalla? Eihän tuolla kirjoittajalla silloin olisi varaa maksaa itse hoitokulujaan, eli jäisi lapsen hoidettavaksi-> lapselle enemmän hommaa, enemmän stressiä jo kaiken muun elämän ohelle.

Eläkkeestä ne maksetaan. Se että hän aikoo malsaa ne sijoituksillaan, ei vähennä lapsilta stressiä tai huolta tai tuo mitään lisää. 
 

Olen eri,  mutta rohkenen väitt että ei taida eläkkeet riittää, jos haluaa yksityisiin paremman tason paikkoihin.

 

Ainakin oma äitini maksaa useamman tonnin kuussa yksityisen hoivakodin maksuja. Ja nimenomaan säästöistään, jotka tulivat esimerkiksi asunnon myynnistä.

Juu u, yksityisestähän tossa puhuttiin, mutta miten se lasten eduksi on yhtään sen enempää? 

No kyllä minä ainakin stressaan vähemmän kuin tiedän että äitini on hoidossa, jossa saa rahoilleen vastinetta (ja hän on ihan täysjärkinen, kykenisi kyllä kertomaan jos asiat olisivat huonosti), kun taas tilanteessa jossa olisi tulossa iso perintö, mutta oman sukulaisen hyvinvointi huolettaisi

Yksityisissä hoivalaitoksissa on ihan samat ongelmat kuin muissakin. Olet varmaan lukenut lehtiä? 

Mutta pointti nyt on se, että sillä tahan keräämisellä ei lapsilleen hyvää tuota, itselleen ehkä joo. 

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla. 

Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin. 

Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut. 

Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.  

Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆

Aivan! Eli kotona opetit, ei liittynyt päiväkotiin mitenkään. 

Tietenkin lapsi opetetaan kotona ja kotona on myös kaikki kasvatusvastuu, vaikka lapsi onkin päivähoidossa. Tämä kai on monelle vanhemmalle utopiaa? Sama

No mitä sä sitten sepustat muten lapsesi päiväkodin vuoksi oppi nopeammin asiat? 

Kyllä se lapsi saa sieltä vahvistavaa esimerkkiä vaikka oppi tulisikin kotoa. Ihminen on sosiaalinen eläin, muiden matkiminen erityisesti lapsille luontaista t. Vaka-ope

Ja kotona kasvatettuko ei saa mallia mistään? Siis ruohan on ihan shaibaa mitä tossa väitetään. 

Oletkin ihan täydellinen vauvapalstalainen. Turhahan sinun olisi palstaa edes lukea, kun tiedät kaiken parhaiten. 😆

Mitä sä selität? Korkki kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen naiset hoitivat 5  tai jopa enemmän lapsia ja tekivät kaikki

 kotityöt ilman imureita ja muita ylellisyyksiä.

Ripulia pukkaa boomereilta.

ulosantosi on kuin s-- ompulla.

Palkkaa lapsenvahti lauantaisin

Sopisiko teidän perheelle AU pair?

Palkkaa siivooja

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

Sä olet masentunut etkä väsynyt? Kuulostaa siltä, että kannattaa se lapsi laittaa hoitoon täydet päivät ja palaat töihin kokoaikaisena. Kotityöt vain siltä osin kuin pakko on. 

Ratkaisu minusta olisi, että lähde suhteesta, jos tollainen fiilis etkä ole onnellinen. Yksin lapsen kanssa on parempi olo itsellä ja menee paremmin, jos ei ole riippaa vedettävänä perässään ja itsellä on hyvä fiilis. Näin ainakin minulle kävi.

Oman tilanteen surkuttelu ei auta mitään. Etkä myöskään ota hyviä neuvoja vastaan, kun kaikki menee ajatuksissasi päin mäntyä jo etukäteen. Kukaan muu ei voi päättää elämästäsi, kun sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu minusta olisi, että lähde suhteesta, jos tollainen fiilis etkä ole onnellinen. Yksin lapsen kanssa on parempi olo itsellä ja menee paremmin, jos ei ole riippaa vedettävänä perässään ja itsellä on hyvä fiilis. Näin ainakin minulle kävi.

 

Oman tilanteen surkuttelu ei auta mitään. Etkä myöskään ota hyviä neuvoja vastaan, kun kaikki menee ajatuksissasi päin mäntyä jo etukäteen. Kukaan muu ei voi päättää elämästäsi, kun sinä itse.

Ihan aiheellisesti pelkään lasun puuttuvan kuvioihin erotilanteessa ja että lapsi manipuloidaan pois minulta. Näin on käynyt monille. En minä sitäkään päästäni keksi. En vain enää näe ulospääsyä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu minusta olisi, että lähde suhteesta, jos tollainen fiilis etkä ole onnellinen. Yksin lapsen kanssa on parempi olo itsellä ja menee paremmin, jos ei ole riippaa vedettävänä perässään ja itsellä on hyvä fiilis. Näin ainakin minulle kävi.

 

Oman tilanteen surkuttelu ei auta mitään. Etkä myöskään ota hyviä neuvoja vastaan, kun kaikki menee ajatuksissasi päin mäntyä jo etukäteen. Kukaan muu ei voi päättää elämästäsi, kun sinä itse.

Ihan aiheellisesti pelkään lasun puuttuvan kuvioihin erotilanteessa ja että lapsi manipuloidaan pois minulta. Näin on käynyt monille. En minä sitäkään päästäni keksi. En vain enää näe ulospääsyä. ap

Eli miehesi on epäreilua ja manipuloivaa sorttia? Ei lasta kyllä ihan helpolla voida ottaa pois ellei sulla ole lähimenneisyydessä asioita, jotka voivat kertoa siitä, että et ole sopiva vanhemmaksi. Esimerkiksi päihdetausta ja väkivaltarikokset voivat olla tällaisia asioita. Nekään ei välttämättä.