Lue keskustelun säännöt.
Alle 2v lapsen äitinä ihmettelen, että mikä superihminen minun pitäisi olla?
29.05.2026 |
Lapsen isä voi käydä kokopäivätöissä, koska mahdollistan sen hänelle olemalla suurimman osan viikkoa kotona hoitamassa lasta. Minulta sitten joku sukulainen kyselee olenko töissä/olenko käynyt töissä.
En voi tehdä kuin aamuvuoroa, koska muuten on vaikeaa järjestää lastenhoitoa ja perhe-elämää sekä olen aamuvirkku jonka yöunista ei tule mitään jos ne myöhästyvät puolille öin.
Sitten jos lapsi on tarhassa viikolla vaikka 40 tuntia on hän ihan sekaisin loppuviikon ja lapsen kehityskin tuntuu takkuavan, koska elämä on selviytymistä.
Minunkin työni menee huonosti jos viikot ovat liian pitkiä ja raskaita, koska keskittyminen on huonoa. Sitten siitä tulee työssä valitusta, mutta valitusta tulee siitäkin jos haluaisin tehdä vähemmän vuoroja. Lyhyistä viikoista ei sitten tule kummemmin palkkaakaan. Keksin myös vasta aikuisiällä mitä haluan opiskella ja jos yritän opiskella se on tehokasta vain aamulla ennen lapsen heräämistä.
Kun hankin astianpesukoneen (ja maksoin sen itse) kyseli eräs sukulainen, että mikä siinä tiskaamisessa on niin raskasta. Siis pitäisi kaiken muun ohella pyörittää tiskitkin suit sait sukkelaan, tehdä lapselle itse ruoat, käydä töissä, siivota ja jaksaa vielä lapsen kanssa.
En yhtään ihmettele etteivät monet nuoret naiset halua edes seurustella kun pienen lapsen äidinkin odotetaan olevan joku orja. Tähän nyt tulee jotain "mitäs läksit"-tason paskaa, mutta tulkoot, ja poistattakaa toki ihmeessä tämäkin aloitus.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu.
Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap
Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.
Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap
Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu.
Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap
Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.
Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap
Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.
Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap
4 lasta n. 2v ikäeroilla. Heti äitiysloman jälkeen palannut jokaisesta takaisin kokopäiväisesti töihin. Imettänytkin kaikkia 1,5v. Kotityöt hoidan ja mieskin hoitaa oman osansa lapsista, harrastuksista ja kodista. Tiiminä pyöritetään arkea. En valita, ihan itse halusin tälläisen elämän. Nyt jo aika helppoa kun vanhin lapsista 12v ja nuorin 6v.
N34
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Olet masentunut ja ahdistunut, ja sinulle näyttää olevan toissijaisia itsemurhan ajatuksia (häviän jonnekin).
Sitten miehelle ehto; joko osallistuu lapsen hoitoon, kodin pyörittämiseen ja maksaa enemmän isommasta tilipussista OMAN PERHEENSÄ kuluja tai tulee ero. Sen jälkeen myös erotaan, jos mies ei tee sovittuja asioita. Kyseessä on aikuinen perheenisä, ei mikään teini, joka auttelee silloin tällöin äitiään pikkusisaruksen kanssa.
Sossut eivät automaattisesti hyökkää kimppuun, jos eroaa äitinä. Ota kaikki tarjottu apu vastaan.
Sinulla on poikamies kotona, joka käyttää vielä taloudellista väkivaltaa sinua kohtaan, jos hänellä on selkeästi isommat tulot, mutta sinä joudut kustantamaan isoja ostoksia omaksi avuksesi. Normaali mies osallistuu perheen asioihin 100% ja tekee kaikkensa lapsensa ja puolisonsa hyvinvoinnin eteen. Eikä raavi muniaan ja mieti, että mitähän kivaa tekisi, ostaisko pizzaa?
Sossujen apuhan on perhetyötä eli vanhemman kytistystä ja neuvoja. Ei sellaista jaksa eikä siitä saa mitään.
No niin, vaikutan siltä ettei mikään kelpaa, mutta olen tosi väsynyt tilanteeseen joka on joka puolelta umpikuja. ap
Vierailija kirjoitti:
4 lasta n. 2v ikäeroilla. Heti äitiysloman jälkeen palannut jokaisesta takaisin kokopäiväisesti töihin. Imettänytkin kaikkia 1,5v. Kotityöt hoidan ja mieskin hoitaa oman osansa lapsista, harrastuksista ja kodista. Tiiminä pyöritetään arkea. En valita, ihan itse halusin tälläisen elämän. Nyt jo aika helppoa kun vanhin lapsista 12v ja nuorin 6v.
N34
Haluatko mitalin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4 lasta n. 2v ikäeroilla. Heti äitiysloman jälkeen palannut jokaisesta takaisin kokopäiväisesti töihin. Imettänytkin kaikkia 1,5v. Kotityöt hoidan ja mieskin hoitaa oman osansa lapsista, harrastuksista ja kodista. Tiiminä pyöritetään arkea. En valita, ihan itse halusin tälläisen elämän. Nyt jo aika helppoa kun vanhin lapsista 12v ja nuorin 6v.
N34
Niin? Mikä on pointtisi? Oletko esimerkki tasosta johon kaikkien on vähintään pystyttävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset jäänyt kotiin? Oma valinta.
Tämähän se on. Ennen oltiin lapsen kanssa pidempään kotona ja selvittiin paremmin. Nykyään on hirveä kiire tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan, niin ettei edes sitä kolmea ensimmäistä vuotta suoda lapselle. Lasta varten täällä eletään jos niitä saa, ei itseä varten.
Jos lasken paljonko jää käteen kotona ollessa niin jotain alle 300 e/kk mikäli olen työttömyyskorvauksella. Ansiosidonnaisella jää noin tonni. Kotihoidontuella ei jää mitään. Tyhjälläkö pitää elää? Hinnat ovat nousseet valtavasti. Miksi tämä kaatuu äidin niskaan? Pelkällä yhden palkalla ei tule nykyään enää toimeen. ap
Kaatuu äidin niskaan? Isähän käy töissä. Mitä tämä uhriutuminen on? Eikä 300/kk ole lain mukaan mahdollista edes. Taidat olla provo.
Ei se mikään provo ole. Ei laki kotiäitejä suojele. Minä kun olin kotona lasten kanssa, niin miehen palkasta jäi säännöllisesti 200 euroa laskujen jälkeen käteen. Kyllä sitä penniä venytettiin. Silti olin kotona lasten kanssa 11 vuotta, enkä kadu yhtään sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Olet masentunut ja ahdistunut, ja sinulle näyttää olevan toissijaisia itsemurhan ajatuksia (häviän jonnekin).
Sitten miehelle ehto; joko osallistuu lapsen hoitoon, kodin pyörittämiseen ja maksaa enemmän isommasta tilipussista OMAN PERHEENSÄ kuluja tai tulee ero. Sen jälkeen myös erotaan, jos mies ei tee sovittuja asioita. Kyseessä on aikuinen perheenisä, ei mikään teini, joka auttelee silloin tällöin äitiään pikkusisaruksen kanssa.
Sossut eivät automaattisesti hyökkää kimppuun, jos eroaa äitinä. Ota kaikki tarjottu apu vastaan.
Sinulla on poikamies kotona, joka käyttää vielä taloudellista väkivaltaa sinua kohtaan, jos hänellä on selkeästi isommat tulot, mutta sinä joudut kustantamaan isoja ostoksia omaksi avuksesi. Normaali mies osallistuu perheen asioihin 100% ja tekee kaikkensa lapsensa ja puolisonsa hyvinvoinnin eteen. Eikä raavi muniaan ja mieti, että mitähän kivaa tekisi, ostaisko pizzaa?
Sossujen apuhan on perhetyötä eli vanhemman kytistystä ja neuvoja. Ei sellaista jaksa eikä siitä saa mitään.
No niin, vaikutan siltä ettei mikään kelpaa, mutta olen tosi väsynyt tilanteeseen joka on joka puolelta umpikuja. ap
Mitä sinä ap tällä keskustelulla haet? Tunnut tyrmäävän jokaisen ehdotuksen ja olet jo valmiiksi päättänyt et vihkoon menee. Vauvapalstalla ei pitäisi diagnooseja tehdä, mutta vaikutat vakavasti masentuneelta.
Mikään ratkaisu ei tyydytä, tunne umpikujassa olemisesta, ei tukiverkkoja, ei mielihyvää... Oletko masentunut, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä muut ajattelivat minusta pikkulapsiaikana, enkä tiedä vieläkään. Enkä olisi välittänyt silloin, enkä edelleenkään välitä. Kävin kokopäivätöissä ja lapsi kokopäiväisesti päivähoidossa. Välillä oltiin vähän väsyneitä, mutta kaipa kaikki ovat tuossa vaiheessa. Ei sitä silloin kauhistellut. Jotenkin ruoka tuli pöytään ja pyykit pestyä. Ihan täysipäisiä ollaan tänä päivänä.
Oma valinta. Kaikki tieto on netissä saatavilla, ja näin on ollut viimeiset 30 vuotta. Nämä asiat eivät voi tulla yllätyksenä. Ehkä näin oli 100v sitten kun ei ollut kouluja yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Olet masentunut ja ahdistunut, ja sinulle näyttää olevan toissijaisia itsemurhan ajatuksia (häviän jonnekin).
Sitten miehelle ehto; joko osallistuu lapsen hoitoon, kodin pyörittämiseen ja maksaa enemmän isommasta tilipussista OMAN PERHEENSÄ kuluja tai tulee ero. Sen jälkeen myös erotaan, jos mies ei tee sovittuja asioita. Kyseessä on aikuinen perheenisä, ei mikään teini, joka auttelee silloin tällöin äitiään pikkusisaruksen kanssa.
Sossut eivät automaattisesti hyökkää kimppuun, jos eroaa äitinä. Ota kaikki tarjottu apu vastaan.
Sinulla on poikamies kotona, joka käyttää vielä taloudellista väkivaltaa sinua kohtaan, jos hänellä on selkeästi isommat tulot, mutta sinä joudut kustantamaan isoja ostoksia omaksi avuksesi. Normaali mies osallistuu perheen asioihin 100% ja tekee kaikkensa lapsensa ja puolisonsa hyvinvoinnin eteen. Eikä raavi muniaan ja mieti, että mitähän kivaa tekisi, ostaisko pizzaa?
Sossujen apuhan on perhetyötä eli vanhemman kytistystä ja neuvoja. Ei sellaista jaksa eikä siitä saa mitään.
No niin, vaikutan siltä ettei mikään kelpaa, mutta olen tosi väsynyt tilanteeseen joka on joka puolelta umpikuja. ap
No neuvoja arkeen sä nimenomaan tarvitset. Omasta mielestäsi jonkun pitäisi tulla vaan ja ottaa lapsi silloin kun haluat, että sut jätetään rauhaan, mutta ilman mitään ehtoja toki? Saat harrastaa, kun lapsi nukkuu tai jos mies hoitaa häntä viikonloppuna. Kutsut sitä neuvotteluksi, missä koet jääväsi tappiolle. Ei tuo ole mikään perhe ja parisuhde. Luuletko, että ero tuo helpotuksen? Tuo, jos kyse on jostain oikeasti parisuhteeseen liittyvästä, mutta sä haluat vaan päästä eroon lapsesta. Erossa joo voi olla vaikka mitä sotkua, mutta voi olla myös, että mies toteaa, että olkaa keskenänne ja etsii uuden nuoren naisen, perustaa uuden perheen jne. Siinä sitten olet 100% vastuussa lapsesta etkä neuvottele kenenkään kanssa mistään hoitovuoroista. Pointti on se, että lapsi nyt on siinä ja pysyy, ellet halua häntä pois antaa. Lapsi on oikea tunteva ihminen jolle sä olet äitinä kaikki kaikessa. Lopeta "omasta rauhasta" haaveilu ja elä sun elämää yhdessä hänen kanssaan. Opeta koska ollaan yhdessä ja koska annetaan omaa tilaa. 2v on kohta jo siinä iässä, että pieniä hetkiä hengähtää voi vaatia, että hän leikkii omia leikkejä yms, mutta ei kannata ottaa siitä tuollaista elämäntehtävää, että koko olemassaolo perustuu siihen, että koska saat olla ilman häntä ja koska sun työt ja harrastukset jne. Suuttua jokaisesta ulkopuolisesta kommentista. Kuvitella, että on jotain "superia" hoitaa ja olla oman lapsen kanssa. Se on väärin. Et varmaan itsekään haluaisi olla omalle äidillesi, tai miehellesi, lapsellesi, ystävällesi, yks kotityö mikä pitää suorittaa? Ei sun kuulu mitään hotellia lapselle järjestää, tehdä ruokaa ja siivota, teette yhdessä. Ihan normaalia elämää.
Lääkäriin. Olet masentunut ja ahdistunut, ja sinulle näyttää olevan toissijaisia itsemurhan ajatuksia (häviän jonnekin).
Sitten miehelle ehto; joko osallistuu lapsen hoitoon, kodin pyörittämiseen ja maksaa enemmän isommasta tilipussista OMAN PERHEENSÄ kuluja tai tulee ero. Sen jälkeen myös erotaan, jos mies ei tee sovittuja asioita. Kyseessä on aikuinen perheenisä, ei mikään teini, joka auttelee silloin tällöin äitiään pikkusisaruksen kanssa.
Sossut eivät automaattisesti hyökkää kimppuun, jos eroaa äitinä. Ota kaikki tarjottu apu vastaan.
Sinulla on poikamies kotona, joka käyttää vielä taloudellista väkivaltaa sinua kohtaan, jos hänellä on selkeästi isommat tulot, mutta sinä joudut kustantamaan isoja ostoksia omaksi avuksesi. Normaali mies osallistuu perheen asioihin 100% ja tekee kaikkensa lapsensa ja puolisonsa hyvinvoinnin eteen. Eikä raavi muniaan ja mieti, että mitähän kivaa tekisi, ostaisko pizzaa?