Alle 2v lapsen äitinä ihmettelen, että mikä superihminen minun pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Ennen naiset hoitivat 5  tai jopa enemmän lapsia ja tekivät kaikki

 kotityöt ilman imureita ja muita ylellisyyksiä.

No he kasvoivat siihen hoitaen pikkusisaruksiaan jo alakouluikäisenä. Ei tämän päivän ihmiset ole siihen oppineet, tottuneet, onneksi. Ensimmäinen lapsi on aina opettelua kotitöiden ja lapsenhoidon yhdistelyssä. Eikä se entisajan lastenhoidon ja kasvatuksen taso tänä päivänä olisi hyväksyttyä vaan lasua paukkuis joka viikko. 

Menen kaikessa siitä missä aita on matalin, paitsi lapsen kanssa vietetyssä ajassa. Salaisuus on jättää mainitsematta todelliset tapansa sukulaisille tai leikkipuistotutuille. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jäänyt kotiin? Oma valinta.

Tämähän se on. Ennen oltiin lapsen kanssa pidempään kotona ja selvittiin paremmin. Nykyään on hirveä kiire tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan, niin ettei edes sitä kolmea ensimmäistä vuotta suoda lapselle. Lasta varten täällä eletään jos niitä saa, ei itseä varten.

Ai milloin ennen? Eikös äitiyslomatkin olleet todella lyhyet vielä 70-luvun alussa? Äitini oli perhepäivähoitaja 70-luvulta alkaen, koska minulle ei saatu tarhapaikkaa, ja kyllä hänellä oli vauvojakin hoidossa. Kai tässä muistellaan jotain kotirouvakulttuuria, jota ei Suomessa ole koskaan laajasti ollutkaan. Duunariperheitä oli lapsuudessani paljon ja naiset kävivät töissä. Sitä ennen maanviljely oli yleistä, eikä ne emännät kotiäitejä olleet vaan tekivät työtä tilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otat jonkun sukulaisen kommentit itseesi? Mitä väliä, olet hänestä erillinen ihminen.

En tiedä, jotenkin itsetunto on laskenut pohjamutiin vaikka sen pitäisi käytännössä nousta, koska teen aika paljon joka päivä perheen ja oman hyvinvointini eteen. Ahdistus ja paha olo ikään kuin vain kasaantuu. Ja on taustalla muitakin juttuja jotka jääkööt tästä pois, koska pelkään tulevani tunnistetuksi. ap

Elä tee liikaa. Vanhemmuuteen ei saisi ryhtyä jos on asioita kesken. Kuten opiskelut, työt jne.  Ne olisi jätettävä tauolle.

Koskeeko tuo myös miehiä?

Ei tietenkään. Naisen on parisuhteessakin pärjättävä yksin lapsen kanssa. Isää ei näy. 

Terveisin boomerit

Ap olisiko mahdollista että olisit lapsen kanssa kotona kunnes lapsi täyttää kolme? Kotihoidontuki ja lapsilisä tulisivat tilille kuitenkin. Jos sinulla on oma asuntolaina, ota lyhennysvapaata jos mies ei pysty yksin maksamaan kaikkea. Tuo olisi selkeä ajanjakso ja jos miehesi on ns. normaali, hän tajuaa että tämä olisi paras kaikille. 
Jos taas lapsen kanssa olo väsyttää, menet kokopäivätöihin ja molemmat vanhemmat huolehtii lapsen ja kodin ajallisesti puoliksi. Taloudellisesti kulut vaikka 50 prosenttia tuloista taloustilille. Esim. tuo tiskikone on perheen kulu ei äidin kulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Tarvitsee tietenkin, mutta on aivan selvää että sitä on vähemmän ylipäätään. Lasten ollessa pieniä, on aivan turha edes yrittää maksimoida oma aika. Kai sen nyt tajuaa jokainen, joka lapsia edes suunnittelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Tarvitsee tietenkin, mutta on aivan selvää että sitä on vähemmän ylipäätään. Lasten ollessa pieniä, on aivan turha edes yrittää maksimoida oma aika. Kai sen nyt tajuaa jokainen, joka lapsia edes suunnittelee. 

No, eipä sitä ennen lapsiakaan ollut mitään erityistä menoa hirveästi. Ollaan silti saatu hyvin sumplittua molemmille vanhemmille muutaman tunnin viikossa harrastusaikaa ja muutaman kerran vuodessa voi kumpikin lähteä kaveritapaamisiin vaikka viikonlopuksi. Pari kertaa vuodessa päästään ihan kahdestaan jonnekin, kun lapset yökylässä. 

Ihmettelen siis mikä on tämä "oma aika", joka on muka niin vaikeaa järjestää toimivassa parisuhteessa pikkulapsiaikana? Että mistä ei saisi enää haaveilla? Onko ihmisillä muka ollut ennen lapsia ihan älyttömästi kaikkea työn ohessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jäänyt kotiin? Oma valinta.

Tämähän se on. Ennen oltiin lapsen kanssa pidempään kotona ja selvittiin paremmin. Nykyään on hirveä kiire tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan, niin ettei edes sitä kolmea ensimmäistä vuotta suoda lapselle. Lasta varten täällä eletään jos niitä saa, ei itseä varten.

Ai milloin ennen? Eikös äitiyslomatkin olleet todella lyhyet vielä 70-luvun alussa? Äitini oli perhepäivähoitaja 70-luvulta alkaen, koska minulle ei saatu tarhapaikkaa, ja kyllä hänellä oli vauvojakin hoidossa. Kai tässä muistellaan jotain kotirouvakulttuuria, jota ei Suomessa ole koskaan laajasti ollutkaan. Duunariperheitä oli lapsuudessani paljon ja naiset kävivät töissä. Sitä ennen maanviljely oli yleistä, eikä ne emännät kotiäitejä olleet vaan tekivät työtä tilalla.

Tätä aina höpötetään, vaikka todellisuus on, että itsekin olen mennyt alle vuoden ikäisenä hoitoon, kun olen syntynyt 80-luvulla. Ja tasan yhden tutun äiti oli kotiäitinä. Kaikki muut menneet pieninä hoitoon. Elleivät sitten sisaruksen syntymän takia ole olleet kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jäänyt kotiin? Oma valinta.

Tämähän se on. Ennen oltiin lapsen kanssa pidempään kotona ja selvittiin paremmin. Nykyään on hirveä kiire tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan, niin ettei edes sitä kolmea ensimmäistä vuotta suoda lapselle. Lasta varten täällä eletään jos niitä saa, ei itseä varten.

Ai milloin ennen? Eikös äitiyslomatkin olleet todella lyhyet vielä 70-luvun alussa? Äitini oli perhepäivähoitaja 70-luvulta alkaen, koska minulle ei saatu tarhapaikkaa, ja kyllä hänellä oli vauvojakin hoidossa. Kai tässä muistellaan jotain kotirouvakulttuuria, jota ei Suomessa ole koskaan laajasti ollutkaan. Duunariperheitä oli lapsuudessani paljon ja naiset kävivät töissä. Sitä ennen maanviljely oli yleistä, eikä ne emännät kotiäitejä olleet vaan tekivät työtä tilalla.

Tätä aina höpötetään, vaikka todellisuus on, että itsekin olen mennyt alle vuoden ikäisenä hoitoon, kun olen syntynyt 80-luvulla. Ja tasan yhden tutun äiti oli kotiäitinä. Kaikki muut menneet pieninä hoitoon. Elleivät sitten sisaruksen syntymän takia ole olleet kotona.

Tämä. Moni myös varmasti muistaa sen kuinka mummo oli apuna arjessa! Nykyään ei kauheasti tällaista enää ole. Itse muistan lähes asuneeni mummolla, kun pikkuveli syntyi. Silloin ei voinut viedä päiväkotiin isompaa sisarusta, mutta kyllä vaan aika moni käytti isovanhempia apuna. Ei tarvinnut selvitä yksin kaikesta. Ihan oikeasti nykyään on aika yksinäistä lasten kanssa oleminen. Lisäksi kovia vaatimuksia joka puolelta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

Et sinä sitä päätä miten perheet toimii :D kyllä minä ja mieheni ainakin tarvitaan esimerkiksi kuntosalia tai jumppaa arkeen, joten todellakin siihen löytyy aikaa. Tunti illasta ei ole paljon. 

Mies käy kokopäivätöissä kun hoidat lapsen ja kodin ja käyt vielä töissä. Eikö olisi ollut reilua ja osoitus rakkaudesta että se miehesi olisi hankkinut sen tiskikoneen sinulle kokopäivätyöstään saaduilla rahoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

No, jos molemmilla vanhemmilla on se sama tarve esimerkiksi liikuntaharrastukseen, niin miksi sitä ei voisi jakaa tasan? Äiti ma ja ke, isä ti ja to vaikka tunti-puolitoista illasta, niin ei se lapsi siitä kärsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

Amen! Lähtökohtaisesti kummallakaan vanhemmalla ei ole omaa aikaa, vaan perheaikaa. Sen jälkeen katsotaan missä kohtaa ja kuinka paljon aikaa on ja sille ajalle suunnitellaan harrastukset jne. Sitten ne irtiotot, kerran pari vuodessa, jos mahdollista, jaetaan mahdollisimman tasan. Aina, roistan aina, laapsi ja perhe ensin. Jos oma aika on tärkein, lapsia ei tehdä. 

Mitä se mies on tuumannu tästä sinuun kohdistuvasta kritiikistä? Onko puolellasi ja tukena? Vai pysyykö vaiti ja antaa sinun ostaa itsellesi arkeasi helpottavia kodinkoneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

No, jos molemmilla vanhemmilla on se sama tarve esimerkiksi liikuntaharrastukseen, niin miksi sitä ei voisi jakaa tasan? Äiti ma ja ke, isä ti ja to vaikka tunti-puolitoista illasta, niin ei se lapsi siitä kärsi. 

Tottakai voi, mutta eihän silloin tarvitse valittaa, jos oikeasti aikaa on noin paljon jaettavaksi. Harvoin on, milloin sen lapsen ja perheen aika on, jos joka ilta pitää päästä jommankumman pois? 

Vierailija kirjoitti:

Siulla on tosi monta rautaa tulessa! Olet pienen lapsen äiti, käyt töissä ja opiskelet. Lisäksi sosiaaliset piirisi vaikuttavat mielipiteiltään vanhakantaisklta. 

 

Onko sinulla tukiverkkoa, jolta pyytää apua vaikka viikonloppuihin, jos ne tuntuvat takkuavan? 

Minkälainen lapanen  se mies on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällimmäisenä tässä on se ettei elämässäni ole oikein muuta kuin lapsi. Jos siis mietin mikä edes tekee elämästä sen arvoista, että jaksan elää. Joku voi sanoa, että uhriudun, mutta ihan sama kun siltä tämä vain tuntuu. 

 

Ehkä seuraavan kerran kun kumppani yrittää vaikka halata voin sanoa, että eikö tuollainen lääppiminen kuulu teinielokuviin. Kun kerran muille normaalit jutut ovat tässä suhteessa olleet ihan utopiaa niin miksi sitten edes halata? ap

 

Kuka tahansa pimahtaa, jos elämä pyörii vain perheen ympärillä. Tarvitset joka viikkoista omaa aikaa. Joku harrastus tai muu asia minkä parissa viihdyt 1-2h. Jo se auttaa jaksamaan. Huonosta parisuhteesta pitää päästä myös eroon.

Harrastan omia juttuja aamulla kun herään ja välillä viikonloppuisin jos saan "neuvoteltua" itselleni omaa aikaa. Jonka taas "maksan" takaisin hoitamalla lasta käytännössä toisena hetkenä eli olen jumissa tässä tilanteessa. ap

 

Se on ihan normaalia, että pikkulapsiperheessä vanhemmat vuorottelevat vapaa-ajan suhteen. Jos mä haluan omaa aikaa niin vastavuoroisesti järjestän sitä puolisolle vastapalveluksena ettei hän pimahda. Ainakin meillä toi menee normaalina toisen huolenpitona kun ei haluta, että molemmat vanhemmat väsyvät.

Jään tuossa matikassa joka viikko selvästi häviölle. Hänellä on aina enemmän vapaa-aikaa. Enkä jaksa edes vääntää siitä enää. Yritän vain selviytyä muutaman vuoden. En tosin tiedä onnistuuko se. ap

Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsen? Ei nyt mitenkään pahalla, mutta mua hämmästyttää aina kun ihminen valittaa vapaa-ajan puutteesta lapsiperheessä. Tottakai se vähenee kun ei ole vain itsestään vastuussa. Sitten eeotaan, jotta saadaan lapsivapaat viikot. Ihan älytöntä. 

Hmm... Näin kahden lapsen äitinä olen kyllä sitä mieltä, että todellakin vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa! MUTTA se pitää olla tasapuolista. Ei niin, että toinen juoksee menoissa kuin joku sinkku ja toinen hoitaa kodin ja lapset. Ymmärrän kyllä vallan hyvin eron suhteessa, jossa ei ole tasapuolisuutta.

Jo lähtökohtaisesti mennään pieleen, jos lapsiperheessä lähdetään jakamaan vapaa-aikaa. Pienen lapsen kanssa ollaan perheenä ja silloin tällöin saa omaa aikaa, aina se joka haluaa ja jolla on tarve. Siitä mitään tule, jos niitä lasketaan muka tasan. 

Ei siinä ole mitään järkeä, että lapsi tehdään ja sitten kaikki mahdollinen aika on häneltä pois kun itsekkäästi tarvitsee omaa aikaa. 

No, jos molemmilla vanhemmilla on se sama tarve esimerkiksi liikuntaharrastukseen, niin miksi sitä ei voisi jakaa tasan? Äiti ma ja ke, isä ti ja to vaikka tunti-puolitoista illasta, niin ei se lapsi siitä kärsi. 

Tottakai voi, mutta eihän silloin tarvitse valittaa, jos oikeasti aikaa on noin paljon jaettavaksi. Harvoin on, milloin sen lapsen ja perheen aika on, jos joka ilta pitää päästä jommankumman pois? 

Ei me valitetakaan. Meillä nimenomaan toimii kaikki hyvin ja kumpikaan ei valita mistään uupumisesta tms. Kyllä meillä on sitä "perheaikaa" joka ilta myös, vaikka toinen onkin tunnin illasta pois :D haloo nyt... Siis jos toinen on vaikka harrastamassa 17-18, niin eikö enää 18 jälkeen voi tehdä perheenä mitään? Tai jos toinen menee vaikka 21-22, niin lapsi on jo nukkumassa.