Lapseni häpeää vanhaa isäänsä - mitä tehdä?

Oma puolisoni oli melko lähellä 50v, kun kaksi lastamme syntyivät. Ei kyllä kukaan päiväkodissa tuommoisia puhunut. Eiväthän lapset tuommoista tajua. Toki mieheni on hyväkuntoinen ollut aina. Nyt nämä hienot ja fiksut lapset jo aikuisia. Puoliso yhä työelämässä ja edelleen terve ja hyväkuntoinen. Iloinen, että valitsin puolisokseni viisaan, hyvägeenisen ja varakkaan miehen. 

Alapeukkuja satelee, vaikka on ihan tolkkuja vastauksia. 😘

Vierailija kirjoitti:

"Lapseni ikätovereiden isät ovat jotain 20-40 -vuotiaita".

Älä suolla paskaa, tuskin on kakskymppisiä isiä.

Miksei olisi ? Osa vanhemmista on nuoria, ei kaikki ole edes täysikäisiä. 

Aloittajalle puhu siellä päiväkodilla, että lapsesi ei tykkää kun hänen isäänsä kutsutaan vaariksi. Toki jos jonkun isä on 40 vuotias, niin tuskin on isänisä 55 

Olen syntynyt 1955. Äitini oli toista kertaa naimisissa sodassa kuolleen puolison vuoksi. Sisarpuoleni äitini edellisestä avioliitosta laitettiin koulukoteihin. Minä ja neljä "uutta" sisarustani synnyttiin, kun äiti oli 38-45 -vuotias ja isäni 43-50-vuotias.

Ja voin sanoa, että jouduimme häpeämään mummo- ja pappa-ikäisiä vanhempiamme niin paljon, ettette te nuoret voi ymmärtääkään. Se kiusaamisen ja haukkumisen määrä oli loputon.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle botoksia, hyvä kasvovoide ja hiusväri, jot a näyttää nuoremmalta. Vaadi myös että kuntoilee niin ei ole lässähtänyt.

Miehet rupsahtaa nuorina. Onneksi meistä naisista tulee puumia. Ei pelkoa kaljuuntumisesta, impotenssista ja rumentumisesta kuten miehillä.

  N57

Miksi et sano asiasta isälle? Törkeää. Minä olen vanha äiti ja sain kuulla olevani mummo. Juteltiin asia lapsen kanssa ja sanoin, että kohta unohtavat mummo- ongelman. Tulee uudet ongelmat. Ja niin on käynyt. Tuo salailu ällöttää. Minä ainakin halusin tietää. Eipä sille iälle mitään voi. Ollaan siis rohkeasti sitä, mitä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1955. Äitini oli toista kertaa naimisissa sodassa kuolleen puolison vuoksi. Sisarpuoleni äitini edellisestä avioliitosta laitettiin koulukoteihin. Minä ja neljä "uutta" sisarustani synnyttiin, kun äiti oli 38-45 -vuotias ja isäni 43-50-vuotias.

 

Ja voin sanoa, että jouduimme häpeämään mummo- ja pappa-ikäisiä vanhempiamme niin paljon, ettette te nuoret voi ymmärtääkään. Se kiusaamisen ja haukkumisen määrä oli loputon.

Mä synnyin 1977, eikä kukaan koskaan kiusannut mua vanhoista vanhemmistani. Monista muista asioista kyllä. Toivon, ettei kukaan käyttäisi entisajan kiusaamiskäyttäytymistä ainakaan argumenttina asioiden tekemiseksi tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapseni ikätovereiden isät ovat jotain 20-40 -vuotiaita".

Älä suolla paskaa, tuskin on kakskymppisiä isiä.

Riippuu missä asuu. Esim. Pohjanmaalla parikymppiset isät on ihan normaalia, kun taas Helsingissä iso osa pikkulasten isistä on 30-40v. 

Jos lapsi on päiväkodissa ja isä on 20, niin isä on tullut isäksi viimeistään 19-vuotiaana. Tai aiemmin.

Mitä hävettävää siinä on, että isä on yli 50v. Mistä lapsi on oppinut häpeämään isänsä ikää. Kun synnyin, isäni oli n. 50 v. En koskaan hävennyt häntä, vaan hän oli mielestäni komea ihana isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1955. Äitini oli toista kertaa naimisissa sodassa kuolleen puolison vuoksi. Sisarpuoleni äitini edellisestä avioliitosta laitettiin koulukoteihin. Minä ja neljä "uutta" sisarustani synnyttiin, kun äiti oli 38-45 -vuotias ja isäni 43-50-vuotias.

 

Ja voin sanoa, että jouduimme häpeämään mummo- ja pappa-ikäisiä vanhempiamme niin paljon, ettette te nuoret voi ymmärtääkään. Se kiusaamisen ja haukkumisen määrä oli loputon.

Mä synnyin 1977, eikä kukaan koskaan kiusannut mua vanhoista vanhemmistani. Monista muista asioista kyllä. Toivon, ettei kukaan käyttäisi entisajan kiusaamiskäyttäytymistä ainakaan argumenttina asioiden tekemiseksi tietyllä tavalla.

Eli kiellätkö tässä, että kukaan muu ei saisi kertoa kokemuksistaan samaan asiaan liittyen, koska sinä olet syntynyt vuonna 1977? Onko tämä joku vuosi, jonka vuoksi kukaan ei saa kertoa mitään omia elämänsä kokemuksia?

Mikä tässä huutaa provoa? Itselläni on vanhahko äiti ja muistan lapsena vähän nolostelleeni asiasta, kun monen muun äidit olivat noin 10 vuotta äitiäni nuorempia. Olin kateellinen kaverille kenellä oli nuori ja tyttömäinen äiti. Ei se tee omasta äidistä vähemmän rakasta, mutta varmasti moni lapsi ajattelee noin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1955. Äitini oli toista kertaa naimisissa sodassa kuolleen puolison vuoksi. Sisarpuoleni äitini edellisestä avioliitosta laitettiin koulukoteihin. Minä ja neljä "uutta" sisarustani synnyttiin, kun äiti oli 38-45 -vuotias ja isäni 43-50-vuotias.

 

Ja voin sanoa, että jouduimme häpeämään mummo- ja pappa-ikäisiä vanhempiamme niin paljon, ettette te nuoret voi ymmärtääkään. Se kiusaamisen ja haukkumisen määrä oli loputon.

Onpa outoa. Minä en koskaan hävennyt isääni, eikä kukaan minua kiusannut. On ollut teillä outo lapsellinen ympäristö, vaikka niin kai se monesti on, monet ihmiset ovat äärettömän typeriä. Terkuin vanhan isän nyt jo keski-ikäinen tytär

Vanhan isän kanssa enään mitään hassun hauskaa kohellusta ja lähde enään niinkään mihinkään pelleilyyn mukaan.

Opettaisin lapsen sanomaan, että se on mun isä eikä vaari/pappa/isoisä tms. Lapset ja ihmiset muutenkin ovat erehtyväisiä ja oppivat jossain vaiheessa ainakin olemaan sanomasta oletuksiaan ääneen. Nykyään ihmisten erilaiset ihmissuhdekuviot ovat niin moninaisia, että jollei mulle ole erikseen kerrottu, mikä ihmisen suhde toiseen ihmiseen on, pidän suuni kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1955. Äitini oli toista kertaa naimisissa sodassa kuolleen puolison vuoksi. Sisarpuoleni äitini edellisestä avioliitosta laitettiin koulukoteihin. Minä ja neljä "uutta" sisarustani synnyttiin, kun äiti oli 38-45 -vuotias ja isäni 43-50-vuotias.

 

Ja voin sanoa, että jouduimme häpeämään mummo- ja pappa-ikäisiä vanhempiamme niin paljon, ettette te nuoret voi ymmärtääkään. Se kiusaamisen ja haukkumisen määrä oli loputon.

Mä synnyin 1977, eikä kukaan koskaan kiusannut mua vanhoista vanhemmistani. Monista muista asioista kyllä. Toivon, ettei kukaan käyttäisi entisajan kiusaamiskäyttäytymistä ainakaan argumenttina asioiden tekemiseksi tietyllä tavalla.

Eli kiellätkö tässä, että kukaan muu ei saisi kertoa kokemuksistaan samaan asiaan liittyen, koska sinä olet syntynyt vuonna 1977? Onko tämä joku vuosi, jonka vuoksi kukaan ei saa kertoa mitään omia elämänsä kokemuksia?

Yritän sanoa, että lapsia voidaan kiusata ihan mistä tahansa asiasta, jos heitä halutaan kiusata. Pitää puuttua kiusaamiseen, ei yrittää poistaa kaikkia mahdollisia kiusaamisen aiheita.