Lihominen on räjähtänyt käsiin viimeisen 40v aikana. Ei ihmisen genetiikka muutu miksikään niin lyhyessä ajassa.

On hyvä olla pikkuisen pläski

Ja lupsakka

Ottakaa kireät piponne pois päistänne ja kirmatkaa kesäyössä kuin vasikat

No ei kait kukaan liho, jos ei saa ruokaa. Ihan yhtä helposti lihovia ihmisiä oli suurten ikäluokkienkin nuoruudessa, mutta sitä ruokaa ei ollut mätettäväksi asti ja työ oli usein fyysistä. Yhteiskunnan tilanne oli se, että se pakotti heidät pysymään normaalipainossa, tai ainakin vähemmän lihavina kuin keskimäärin nykyään.

Ihan yhtä lailla on ollut esim mielenterveysongelmia, mutta niitä ei diagnosoitu ja ihmiset "pakotettiin" käymään töissä siinä tilassakin, missä nykylekuri kirjoittaisi pällisaikkua.

Mitä sä teet työksesi?

Minkä ikäinen olet?

Univaje on myös kovasti kasvanut, ja stressin määrä. Molemmat tutkitusti lihottaa. Herkut ovat isommissa pakkauksissa. Joskus 80-90 luvuilla vielä limonadi oli 0,33 pieni, 1L iso, nyt taitaa olla 0,5 pieni ja joko 1,5 tai 2L iso. Karkkipussi taisi olla kokoa 75-150g ja nykyään kai 300g tai yli. Sipseissä hurja kasvu jne. Mässykulttuuria ylipäänsä oli vähemmän ennen. Eikä porukka vetänyt liki tappavia määriä jotain energiajuomia.

Vierailija kirjoitti:

Univaje on myös kovasti kasvanut, ja stressin määrä. Molemmat tutkitusti lihottaa. Herkut ovat isommissa pakkauksissa. Joskus 80-90 luvuilla vielä limonadi oli 0,33 pieni, 1L iso, nyt taitaa olla 0,5 pieni ja joko 1,5 tai 2L iso. Karkkipussi taisi olla kokoa 75-150g ja nykyään kai 300g tai yli. Sipseissä hurja kasvu jne. Mässykulttuuria ylipäänsä oli vähemmän ennen. Eikä porukka vetänyt liki tappavia määriä jotain energiajuomia.

Tästä univajeesta olen kyllä samaa mieltä, työ vaihtui itselläni 2-vuorotyöksi ja aamuviikoilla painonhallinta on äärimmäisen vaikeaa, paino nousee todella helposti, mutta tasoittuu taas iltaviikolla jolloin saan enemmän unta. Näläntunnekin on univajeessa paljon voimakkaampi.

Mites ne hiilarit? Ja lisäaineet. Niissä se riesa piilee. Ruoka on äärimmilleen prosessoitua ja keinotekoista. Ihmekös se on jos keho ei toimi kuten on tarkoitettu. Eihän se edes tunnista sitä tavaraa, jota syömme. 

Minua surettaa kun vanhemmat lihottavat lapsensa. Päiväkodissa jo näkee todella lihavia lapsia, jotka eivät jaksa leikkiä ja touhuilla samalla tavalla kuin normaalipainoiset :(

Olen ollut koko iköni ylipainoinen. Lapsuuden kodissani 60-70-luvulla ei koskaan syöty sipsejä,hamppareita yms. Limsää sai lauantaina saunan jälkeen pienen pullon. Kouluun käveltiin, pyöräiltiin, hiihdettiin.

Mutta maitotilalla juotiin täysmaitoa ja ruuissa ei rasvaa säästelty. Perunamuusin heitettiin puoli pakettia voita. Leivottiin paljon. Pullaa oli tarjolla aina kahvin kanssa ja kahvia juotiin kolmesti päivässä. 

Jokaisella ajalla on metkunsa.

Mutta varmasti olit se luokkasi ainoa pullea lapsena.

Ja silloinkin ylipainoinen oli todennäköisesti vielä normaalipainon ylärajalla, ei 20-40kg yli kuten nykyään. 

Mun luokkatasolla meitä oli 126 oppilasta ja lukiossa (vv76-79) näistä 2 "ylipainoista". Kumpikaan ei varmaankaan ollut edes 60 kiloisia mutta toki tuhteja meihin 50 kiloisiin rimpuloihin nähden

Ruokavalio on muuttunut täysin. Ostoskorit täyttyvät aivanjostain muusta kuin esim. 70 luvulla. Ei sinne lapettu pizzaa pastaa karkkia limsaa olutta keksiä pullaa mielinmäärin. 
Ei ollut liikaa rahaa ja ei kyllä tarjontaakaan. 
 

Missäs näin on väitetty, mitä otsikossa lukee? Onko linkkiä uutiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on niin halpaa, epäterveellinen ruoka varsinkin, että on helppo lihoa. 70-luvulla meillä ei osteltu kaupasta makeaa, vaan sitä saadakseen piti leipoa itse.

Genetiikka tosiaan ei ole muuttunut miksikään. Vuosimiljoonien aikana genetiikka on kehittynyt sellaiseksi, että runsaasti energiaa sisältävä ruoka maistuu hyvältä ja ylimääräinen ruoasta saatu energia varastoituu rasvana. Myös lepäily jaenergian säästäminen tuntuvat hyvältä. Nämä kaikki ovat tarkoituksenmukaisia sopeutumia oloihin, joissa ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Päälle vielä se, että ihminen on lajina luontaisen utelias ja virikkeitä kaipaava. Netti tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia tämän tarpeen tyydyttämiseen, ja niinpä minäkin mieluummin lösähdän sohvalle netin pariin kuin lähden kävelylle tai (mikä vielä ikävämpää) rehkimään kuntosalille. 

Kyllä 1970-luvulla sai kaupasta karkkia, sipsiä, limua ja valmiita leivonnaisia rahalla. Siihen aikaan Suomessa ostettiin enemmän sokeria kuin nyt 2020-luvulla. Oli tavallista vähävaraisissakin perheissä ostaa tarjouksesta mansikkahilloa iso purkki, josta lapset laittoivat sitä koulun jälkeen välipalaksi tekemiensä ranskanleivän tai pullasiivujen päälle. Niiden painikkeeksi juotiin sokeroitua maitokaakaota ja katsottiin Mustaa oria ja Onnen päiviä telkkarista. 

Siihen aikaan kukaan ei ihmetellyt, vaikka lapsi söi aamulla sokerihuurrettuja muroja aamupalakseen tuoremehun kera. Nykyihmiset eivät tajua tuossa sokerittomuusfantasiassaan, jonka luulevat ratkaisevan kaiken että annoskoot ja ruokailutavat ovat muuttuneet 1970-luvusta. Siihen aikaan ruokalautasen läpimitta oli 17 senttiä. Nykyään se on 24-26 senttiä ihan tavallisessa työmaaruokalassakin. Siihen mahtuu noin 40% enemmän tavaraa. 

Viestisi loppu on asiaa, mutta alkupää on harhaanjohtava. 70-luvulla oli jo jonkun verran herkkuja myytävänä, mutta ne olivat monen perheem ulottumatttomissa.

Liian kallista.

Tupakkaan sen sijaan aina riittää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään yllätys. Ihmisten elämä yleisesti ottaen on nykyään paljon passiivisempaa kuin ennen  Kaupungeissa ei enää esimerkiksi tarvitse lähteä itse kauppaan vaan senkin voi hoitaa kuriiripalvelun (lue: Woltin) avulla. Sitten jos pitää vaivautua vaikkapa kilometrin päähän niin matkan voi hoitaa ulko-oven läheisyydestä löytyvällä sähköpotkulaudalla.

Maalla liikutaan vähemmän kuin kaupukitaajamissa.

Myös ihmiset ovat lihavampia. Tilastofakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on niin halpaa, epäterveellinen ruoka varsinkin, että on helppo lihoa. 70-luvulla meillä ei osteltu kaupasta makeaa, vaan sitä saadakseen piti leipoa itse.

Genetiikka tosiaan ei ole muuttunut miksikään. Vuosimiljoonien aikana genetiikka on kehittynyt sellaiseksi, että runsaasti energiaa sisältävä ruoka maistuu hyvältä ja ylimääräinen ruoasta saatu energia varastoituu rasvana. Myös lepäily jaenergian säästäminen tuntuvat hyvältä. Nämä kaikki ovat tarkoituksenmukaisia sopeutumia oloihin, joissa ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Päälle vielä se, että ihminen on lajina luontaisen utelias ja virikkeitä kaipaava. Netti tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia tämän tarpeen tyydyttämiseen, ja niinpä minäkin mieluummin lösähdän sohvalle netin pariin kuin lähden kävelylle tai (mikä vielä ikävämpää) rehkimään kuntosalille. 

Kyllä 1970-luvulla sai kaupasta karkkia, sipsiä, limua ja valmiita leivonnaisia rahalla. Siihen aikaan Suomessa ostettiin enemmän sokeria kuin nyt 2020-luvulla. Oli tavallista vähävaraisissakin perheissä ostaa tarjouksesta mansikkahilloa iso purkki, josta lapset laittoivat sitä koulun jälkeen välipalaksi tekemiensä ranskanleivän tai pullasiivujen päälle. Niiden painikkeeksi juotiin sokeroitua maitokaakaota ja katsottiin Mustaa oria ja Onnen päiviä telkkarista. 

Siihen aikaan kukaan ei ihmetellyt, vaikka lapsi söi aamulla sokerihuurrettuja muroja aamupalakseen tuoremehun kera. Nykyihmiset eivät tajua tuossa sokerittomuusfantasiassaan, jonka luulevat ratkaisevan kaiken että annoskoot ja ruokailutavat ovat muuttuneet 1970-luvusta. Siihen aikaan ruokalautasen läpimitta oli 17 senttiä. Nykyään se on 24-26 senttiä ihan tavallisessa työmaaruokalassakin. Siihen mahtuu noin 40% enemmän tavaraa. 

70-luvulla ei ollut sokerihuurrettuja muroja eikä appelsiinimehuja. Mistähän rinnakkaistodellisuudesta hourailet?

Missä sinä oikein elät?

Kyllä oli mehuja ja sokerihuurrettuja muroja melkein joka päivä. Olin 70-luvulla 7-17 -vuotias helsinkiläislapsi. 

Ehkä jossain maalaispitäjän kyläkaupassa ei ollut.

Vai mihin perustat väitteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on niin halpaa, epäterveellinen ruoka varsinkin, että on helppo lihoa. 70-luvulla meillä ei osteltu kaupasta makeaa, vaan sitä saadakseen piti leipoa itse.

Genetiikka tosiaan ei ole muuttunut miksikään. Vuosimiljoonien aikana genetiikka on kehittynyt sellaiseksi, että runsaasti energiaa sisältävä ruoka maistuu hyvältä ja ylimääräinen ruoasta saatu energia varastoituu rasvana. Myös lepäily jaenergian säästäminen tuntuvat hyvältä. Nämä kaikki ovat tarkoituksenmukaisia sopeutumia oloihin, joissa ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Päälle vielä se, että ihminen on lajina luontaisen utelias ja virikkeitä kaipaava. Netti tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia tämän tarpeen tyydyttämiseen, ja niinpä minäkin mieluummin lösähdän sohvalle netin pariin kuin lähden kävelylle tai (mikä vielä ikävämpää) rehkimään kuntosalille. 

Kyllä 1970-luvulla sai kaupasta karkkia, sipsiä, limua ja valmiita leivonnaisia rahalla. Siihen aikaan Suomessa ostettiin enemmän sokeria kuin nyt 2020-luvulla. Oli tavallista vähävaraisissakin perheissä ostaa tarjouksesta mansikkahilloa iso purkki, josta lapset laittoivat sitä koulun jälkeen välipalaksi tekemiensä ranskanleivän tai pullasiivujen päälle. Niiden painikkeeksi juotiin sokeroitua maitokaakaota ja katsottiin Mustaa oria ja Onnen päiviä telkkarista. 

Siihen aikaan kukaan ei ihmetellyt, vaikka lapsi söi aamulla sokerihuurrettuja muroja aamupalakseen tuoremehun kera. Nykyihmiset eivät tajua tuossa sokerittomuusfantasiassaan, jonka luulevat ratkaisevan kaiken että annoskoot ja ruokailutavat ovat muuttuneet 1970-luvusta. Siihen aikaan ruokalautasen läpimitta oli 17 senttiä. Nykyään se on 24-26 senttiä ihan tavallisessa työmaaruokalassakin. Siihen mahtuu noin 40% enemmän tavaraa. 

Viestisi loppu on asiaa, mutta alkupää on harhaanjohtava. 70-luvulla oli jo jonkun verran herkkuja myytävänä, mutta ne olivat monen perheem ulottumatttomissa.

Liian kallista.

Tupakkaan sen sijaan aina riittää rahaa.

Kyllä noita ostettiin vähävaraisemmissakin perheissä. Annoskoko oli vain eri kuin nykyään. Minäkin söin cream crackereita mansikkahillon kanssa yleensä koulun jälkeen ja join kotona tehtyä sokeroitua mehua kyytipojaksi. 

1970-luvulla peruskoulussa oli usein välipalana Valion pienessä purkissa olevaa appelsiinituoremehua ja lihapiirakka. 

Ihme että tämä ketju saa näin kauan olla pystyssä koska tästäkään asiasta ei sais puhua muuten "kehopositiiviset" hyökkää kimppuun:D 

Helppo ratkaisu: arkiliikunta. Fillari ja kävely. Kauppakassien kantaminen ja kiikuttaminen kotiin samoilla menetelmillä.

Oikeasti ihmiset vain syövät liikaa, syövät koko ajan ja päälle vielä jälkiruoat ja makeat välipalat. Viikonloppuna hampurilaisia, perunalastuja ja alkoholia.

Siinä syy. Pitää syödä vähemmän. Vähemmälläkin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on niin halpaa, epäterveellinen ruoka varsinkin, että on helppo lihoa. 70-luvulla meillä ei osteltu kaupasta makeaa, vaan sitä saadakseen piti leipoa itse.

Genetiikka tosiaan ei ole muuttunut miksikään. Vuosimiljoonien aikana genetiikka on kehittynyt sellaiseksi, että runsaasti energiaa sisältävä ruoka maistuu hyvältä ja ylimääräinen ruoasta saatu energia varastoituu rasvana. Myös lepäily jaenergian säästäminen tuntuvat hyvältä. Nämä kaikki ovat tarkoituksenmukaisia sopeutumia oloihin, joissa ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Päälle vielä se, että ihminen on lajina luontaisen utelias ja virikkeitä kaipaava. Netti tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia tämän tarpeen tyydyttämiseen, ja niinpä minäkin mieluummin lösähdän sohvalle netin pariin kuin lähden kävelylle tai (mikä vielä ikävämpää) rehkimään kuntosalille. 

Kyllä 1970-luvulla sai kaupasta karkkia, sipsiä, limua ja valmiita leivonnaisia rahalla. Siihen aikaan Suomessa ostettiin enemmän sokeria kuin nyt 2020-luvulla. Oli tavallista vähävaraisissakin perheissä ostaa tarjouksesta mansikkahilloa iso purkki, josta lapset laittoivat sitä koulun jälkeen välipalaksi tekemiensä ranskanleivän tai pullasiivujen päälle. Niiden painikkeeksi juotiin sokeroitua maitokaakaota ja katsottiin Mustaa oria ja Onnen päiviä telkkarista. 

Siihen aikaan kukaan ei ihmetellyt, vaikka lapsi söi aamulla sokerihuurrettuja muroja aamupalakseen tuoremehun kera. Nykyihmiset eivät tajua tuossa sokerittomuusfantasiassaan, jonka luulevat ratkaisevan kaiken että annoskoot ja ruokailutavat ovat muuttuneet 1970-luvusta. Siihen aikaan ruokalautasen läpimitta oli 17 senttiä. Nykyään se on 24-26 senttiä ihan tavallisessa työmaaruokalassakin. Siihen mahtuu noin 40% enemmän tavaraa. 

Viestisi loppu on asiaa, mutta alkupää on harhaanjohtava. 70-luvulla oli jo jonkun verran herkkuja myytävänä, mutta ne olivat monen perheem ulottumatttomissa.

Liian kallista.

Tupakkaan sen sijaan aina riittää rahaa.

Kyllä noita ostettiin vähävaraisemmissakin perheissä. Annoskoko oli vain eri kuin nykyään. Minäkin söin cream crackereita mansikkahillon kanssa yleensä koulun jälkeen ja join kotona tehtyä sokeroitua mehua kyytipojaksi. 

Meillä ei ollut koskaan kaupasta ostettua hilloa. 

Herkuilla nyt tarkoitin ihan jotain muuta kuin voileipäkeksejä.