Mikä on kamalin kommentti, jonka vanhempasi on sinulle sanonut?

I was surfing net and fortunately came across this site and found very interesting stuff here. Its really fun to read. I enjoyed a lot. Thanks for sharing this wonderful information. https://meawfy.com/

Se oli jotain että olen tyhmä ja heitä kadutta kun synnyin. Kun voitin 2.6 miljoonaa lotossa niin olivat käsi ojossa että heille kuuluu puolet. Sanoin että haistakaa vi--u en halua nähdä teitä koskaan. En olekkaan nähnyt isää sitten 20 vuoteen, äiti kuoli jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini mukaan syntymäni pilasi hänen elämänsä.

Tämä on tyypillinen epäkypsäksi jääneen ihmisen ulostulo. 
Ei ole kasvanut vanhemman rooliinsa, eikä muutenkaan.  Tuollaiset ihmiset laittavat yleensä koko lähipiirinsä kärsimään tavalla tai toisella. 

Ja tämän lauseen on kuullut suunnilleen jokainen boomerin lapsi. Kertoo tuosta sukupolvesta kaiken. 

Niinpä.. Moni boomeri tuntuu olevan katkera siitä, että joutui olemaan äiti ja raataa sekä työelämässä että kotona. Vaikka ei siihen aikaan (60-luvulta 80-luvun alkuun) lapsista ollut sellaista vaivaa kuin nykyisin. Silloin lapset olivat hiljaa nurkissaan ja söivät jos oli ruokaa. Ei lapsia juurikaan "hoidettu" vaippaiän jälkeen.

Nykyiset nuoret naiset eivät halua lapsia. Viisas päätös. Ovat ymmärtäneet mikä riski se naiselle on. 

Oma äitini hoki myös tuota:"olette pilanneet elämäni!" "olisin halunnut olla virkanainen". Ts. luoda uraa ja viettää vapaata kulttuuria ja viihdettä täynnä olevaa kaupunkilaiselämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte onnellisia että teillä on vanhemmat

Minä olin vähällä joutua lastenkotiin noin vuoden ikäisenä. Harmittaa vieläkin, että niin ei käynyt. Olisi ollut luultavasti helpompaa ja onnellisempaa. 

Sama. Joskus tulee mietittyä, miten erilaista elämäni olisi ollut. 

Tai jos vanhempani olisivat olleet vastuullisia ja synnyttyäni todenneet, ettei heillä ole voimavaroja minuun, ja antaneet minut adoptioon.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän heitä ymmärrän. Varmasti joo oli heillä omat isot haasteensa, mutta silloin olisi pitänyt hakea apua itselleen ja vanhemmuuteen, eikä tehdä lapsensa ainutkertaisesta lapsuudesta yhtä selviytymistä.

Äiti oli kännissä, niin kuin yleensäkkin. Kysyin miksi pitää aina olla kännissä. Kuulemma siksi kun on niin hirveät lapset. Olin ala-asteikäinen.

Äitini sanoi minulle kerran olisipa nuorena valinnut toisen miehen. Hän siis kielsi olemassaoloni. Se vihlaisi syvästi.

Äiti lähtiessään kauppaan sanoi, että jos hän ei tule kotiin, hän on kävellyt jokeen, koska olen niin paha lapsi.

Jäin yksin paniikissa kotiin, sisko oli koulussa, iskä yövuoron jälkeen nukkumassa ja aina oli käsketty ettei iskä saa herättää.

Äidin tavanomaisemmat läskittelyt, ulkonäkö- ja luonnevinoilut, kirjeiden ja päiväkirjojen lukemiset ja parin viikon mykkäkoulut oli sitä tavallisempaa työkalupakkia. Siskolta hän yritti vampata tämän poikaystävät.

Vierailija kirjoitti:

Faija sano kerran kännipäiten, että jos meinaan miehen saada niin tällä ulkonäöllä täytyy opetella olemaan helkkarinmoinen kokki.

Olisit sanonut, että keneltä olen ulkonäön perinyt. Se vastaus löytyy faija sun peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun veljeni yritti itsemurhaa niin Isäni sanoi että älä sää vaan yritä, mitähän sukulaiset siitä sanoisivat. Sattuu vieläkin.

Kai tuollaisessa perheessä moni yrittäisi im.

Sinä + veljesi olette ilkeän perheen uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutsi ja faija syötti meidät lapset ylipainoisiksi ja sitten antoivat meille ylipainoon liittyviä lempinimiä tyyliin Ihra-Inkeri.

Näistä on tullut mulle ja veljelle vähän jo sellainen sisäpiirivitsi.

Sori kun vähän nauroin tälle, vaikka tiedän kuinka kamalaa tuo on. Omat vanhemmat kutsuivat myös vähättelevillä lempinimillä.

Miksi tämmöistä pitää tulla kertomaan, että nauroin jonkin pahalle kokemukselle.

Ihmettelen sun käytöstä.

Ilkeää.

Pidä omana tietonasi, jos yleensä tuommoinen naurattaa ketään ja yhtään.

Ei naurata.

Äiti sanoi mulle aika pian isäni kuoltua, ettei koskaan oikeasti halunnut ikinä mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Kertoi katuvansa myös ammattiaan ja sitä, että muutti juuri sille tietylle paikkakunnalle, johon työllistyi, tapasi isän ja kasvatti meidät lapset. Paikkakunta oli kuulemma niin ahdistava ja koki että kaikki ovat siellä häntä vastaan (äitini on itse ihan kamala juoruilija ja utelee toisten asiat). Perään täräytti, että on kateellinen mulle ja siskolleni koska ollaan saatu elää oman näköistä elämää = olemme molemmat lapsettomia ja korkeakoulutettuja, asutaan pk-seudulla.

Vaikka huomasin jo pienenä, että äiti on jotenkin uupunut, tuo vuodatus tuli järkytyksenä. Like Karen, sulla oli jo mahdollisuus 80-luvulla käyttää järkeä ja ehkäisyä. Ja syyni kaikille melkein koko ikäni vaivanndeiden mielenterveysongelmilleni selvisi samalla.