Siinä on taas jonkun uniikkia lumihiutaletta kohdeltu niin väärin!😩

Hävettää nämä nykyvanhemmat. Ulistaan ja uhriudutaan ihan kaikesta. 

Kirjoitus oli aika kömpelö, keskeneräinen ajatus, mutta kyllä lapset pitää huomioida asiakaspalvelussakin. Tosin se huomioiminen lähtee kyllä ensin vanhemmasta, koska vanhempi päättää saako lasta toinen aikuinen edes puhutella. On helikopterivanhempia, jotka eivät salli lapseen kohdistuvan mitään kontaktontia toisilta aikuisilta tai sitä kontroloidaan koko ajan puuttumalla myyjän ja lapsen väliseen keskusteluun. Niinpä mielipiteen kirjoittajan vastuulla on kehoittaa, ääneen,  ja sanoa lapselle, että nyt voit kertoa myyjälle mitä haluat ja myyjä tietää siitä, että perheessä lasta opetetaan selviämään itse. Myyjät eivät ole selvännäkijöitä, jotka tunnistaisivat mitä missäkin perheessä lapset saavat tai eivät saa tehdä. 

 

En ole asiakaspalvelija (onneksi), ja olisi kyllä kiva jos tervehdittäisiin lasta samalla suunavauksella ja nyökkäyksellä kun aikuistakin asiakasta - siitä nyt ei kukaan voi närkästyä.

Mutta olen nähnyt kyllä ihmisten närkästyvän siitä, että joku asiakaspalvelija tms. puhuttelee heidän lastaan. Olen itsekin ihan ohikulkijana saanut osani närkästyksestä, kun katselin kaupassa jotain hyllyä, ja joku tuntematon lapsi pyysi antamaan jotain ylähyllyltä. Ojensin sen tavaran (ei ollut mitään särkyvää vaan muistaakseni jotain koristeteippiä?), ja lapsen äiti tuli vihaisena repimään lapsensa pois hyllyltä, samalla minua murhaavasti mulkoillen, ihan kuin olisin ollut jokin vaarallinen namutäti kun vastasin minua puhutelleelle tuntemattomalle lapselle hymyillen.

Veikkaisin, että on kaiken kaikkiaan "turvallisempi" lähestymistapa nykyään, että puhuttelee lapsiasiakasta vasta sitten kun vanhempi tuo lapsen selkeästi mukaan keskusteluun. Ei ne myyjät mitään ajatustenlukijoita ole - ei ne osaa sanoa, kenen lasta ei saa puhutella ja kenen lasta toivotaan puhuteltavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myyjänä kontaktoin kyllä tasan sitä, joka maksaa. Työhöni ei kuulu mikään lasten viihdyttäminen.

Eli jos pariskunta tulee etsimään naiselle vaikkapa korua lahjaksi, niin kontaktoit vain miestä, koska hän sen korun maksaa?

Mistä myyjä tietää korua valitessa, kuka sen maksaa?

Kai sen myyjän pitäisi ottaa asia selville, kun kerran sanoi kontaktoivansa vain maksajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myyjänä kontaktoin kyllä tasan sitä, joka maksaa. Työhöni ei kuulu mikään lasten viihdyttäminen.

Eli jos pariskunta tulee etsimään naiselle vaikkapa korua lahjaksi, niin kontaktoit vain miestä, koska hän sen korun maksaa?

Eri asia kun kaksi aikuista on ostoksilla. Lapsen ostoksista päättää lapsen huoltaja, joten on ihan luonnollista että myyjä asioi huoltajan kanssa eikä minkään niko-vilpertin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En ole asiakaspalvelija (onneksi), ja olisi kyllä kiva jos tervehdittäisiin lasta samalla suunavauksella ja nyökkäyksellä kun aikuistakin asiakasta - siitä nyt ei kukaan voi närkästyä.

Mutta olen nähnyt kyllä ihmisten närkästyvän siitä, että joku asiakaspalvelija tms. puhuttelee heidän lastaan. Olen itsekin ihan ohikulkijana saanut osani närkästyksestä, kun katselin kaupassa jotain hyllyä, ja joku tuntematon lapsi pyysi antamaan jotain ylähyllyltä. Ojensin sen tavaran (ei ollut mitään särkyvää vaan muistaakseni jotain koristeteippiä?), ja lapsen äiti tuli vihaisena repimään lapsensa pois hyllyltä, samalla minua murhaavasti mulkoillen, ihan kuin olisin ollut jokin vaarallinen namutäti kun vastasin minua puhutelleelle tuntemattomalle lapselle hymyillen.

Veikkaisin, että on kaiken kaikkiaan "turvallisempi" lähestymistapa nykyään, että puhuttelee lapsiasiakasta vasta sitten kun vanhempi tuo lapsen selkeästi mukaan keskusteluun. Ei ne myyjät mitään ajatustenlukijoita ole - ei ne osaa sanoa, kenen lasta ei saa puhutella ja kenen lasta toivotaan puhuteltavan.

Tämä on totta. Hyvä kirjoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vitsi mikä idiootti.

Pitäisikö myyjän kysyä lapselta, että mitkä kengät haluat, kun vanhempi on se joka maksaa ja jolla on budjetti.

Lasta tervehditään ja huomioidaan kassalla, jos hän on maksaja. Ja ihan on tervetullutta, että lapsi opettelee maksamista ja rahankäyttöä kassalla.

Lapsen ei tulisi olla itse vastuussa hoidostaan lääkärissä, se on vanhemman asia hoitaa nuo asiat.

Kun menet kenkiä ostamaan vaimon kanssa, niin ei varmaan haittaa kun myyjä kysyy vaimolta että minkälaiset kengät miehelle saisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myyjänä kontaktoin kyllä tasan sitä, joka maksaa. Työhöni ei kuulu mikään lasten viihdyttäminen.

Eli jos pariskunta tulee etsimään naiselle vaikkapa korua lahjaksi, niin kontaktoit vain miestä, koska hän sen korun maksaa?

Et sinä tiedä kahden aikuisen tullessa sisälle kauppaan, kumpi heistä maksaa vai maksaako kumpikin omansa. Kun sisälle tulee äiti ja joku ekaluokkalainen nappula, maksaja ja ostoksen päättäjä on aika lailla selviö.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus oli aika kömpelö, keskeneräinen ajatus, mutta kyllä lapset pitää huomioida asiakaspalvelussakin. Tosin se huomioiminen lähtee kyllä ensin vanhemmasta, koska vanhempi päättää saako lasta toinen aikuinen edes puhutella. On helikopterivanhempia, jotka eivät salli lapseen kohdistuvan mitään kontaktontia toisilta aikuisilta tai sitä kontroloidaan koko ajan puuttumalla myyjän ja lapsen väliseen keskusteluun. Niinpä mielipiteen kirjoittajan vastuulla on kehoittaa, ääneen,  ja sanoa lapselle, että nyt voit kertoa myyjälle mitä haluat ja myyjä tietää siitä, että perheessä lasta opetetaan selviämään itse. Myyjät eivät ole selvännäkijöitä, jotka tunnistaisivat mitä missäkin perheessä lapset saavat tai eivät saa tehdä. 

 

Samaa mieltä. Samalla ei tule asetettua turhia paineita sille lapselle, koska kaikki lapset eivät ole samanikäisinä halukkaita tai valmiita juttelemaan tuntemattomille mutta heidän on pakko olla siellä kenkäkaupassa mukana, että saadaan sopivan kokoiset kengät. Vanhempana osaan sanoa lapselleni, että kerrohan VilleMaija mitä me tultiin ostamaan, mikäli VilleMaija haluaa itse kertoa ja osallistua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ostoksista päättää aikuinen. En tiedä, millainen tilanne heillä on,  onko esim. kiistaa siitä, mitä ostetaan, haluaako lapsi jonkun kalliin merkkitavaran, vanhempi taas ei jne. Huomioimalla lasta ja esittelemällä tuotteita hänelle (tietämättä tilannetta) en halua tulla vanhemman ja lapsen väliin. 

Kuinka vaikeaa on huomioida kumpaakin? Kysyä vaikka yhteisesti / siltä äidiltä budjettia ja sitä, mihin tarkoitukseen tuotetta tarvitaan, ja esitellä sitten lapselle JA äidille yhdessä niitä tuotteita. Eihän tää oo mikään joko-tai -juttu, että jos huomioi lasta, niin sitten sivuuttaa äidin. 

Myyjät tietää kokemuksen perusteella, että lapsien kanssa asioiminen saattaa olla hankalaa. Näkeehän sen jo mäkkärin kassallakin kun piltti alkaa arpomaan että ottaako sitä vai kenties kuitenkin tätä ja otetaanko sittenkin joku muu happy meal lelu jne. 

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa. 

Täällä ei jakseta kasvattaa, ei normaalit ihmiset jaksa täysin rajattomia ja joka paikassa kiljuvia, riehuvia ja riekkuvia ipanoita jotka ei kunnioita ketään. 

Kyllä lasta tervehtii samalla ilolla/vaivalla kuin aikuistakin.

Jos on merkitystä sillä, että tuleeko asiakas mielellään uudelleenkin, kannattaa asiakaspalvelijan näyttää sellaista kivaa naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myyjänä kontaktoin kyllä tasan sitä, joka maksaa. Työhöni ei kuulu mikään lasten viihdyttäminen.

Eli jos pariskunta tulee etsimään naiselle vaikkapa korua lahjaksi, niin kontaktoit vain miestä, koska hän sen korun maksaa?

Suomalaiset taas änkyröimässä. Tässä näkee mikä takapajula tämä on. Ei mitään tapoja.

Ihan normaali asia olis ottaa se lapsi huomioon, joka niitä kenkiä käyttää. Vain suomalainen voi olla niin laiska ja au t i stinen, että se on ongelma.