Onko yleistakin sukupuoleton kasvattaminen? Lainasin kevaan jonkin kaks plus lehden kirjastosta ja olipa mielenkiintoista lukea juttu,

Pojilta kiellettiin pyssyt ja tytöiltä prinsessareleet. Oliko siitä mitään iloa kenellekään, sitä en tiedä.

että kasvatti lapsiaan miten hyvänsä, poikia autot tuntuvat kiinnostavan yleivertaisen paljon (vaikka perheessä ei todellakaan oltaisi ohjattu lapsia mitenkään siihen suuntaan tai vaikka perhe ei edes omistaisi autoa) ja sitten taas tyttölapset hyvin usein tuntevat vetoa just niihin prinsessaleikkeihin ja himoitsevat niitä barbeja jne. vaikka niitäkään ei olisi mitenkään mainostettu. Joten musta moinen sukupuoleton kasvatus tuntuu aika ajanhukalta. Siis jos sellaista oikein miettimällä miettii...

mutta mitä haittaa siitä on, että poika leikkii raskaanaolevaa? Leikkiväthän lapset muutenkin esim. olevansa jotain mielikuvitushahmoja tai olevansa vaikka hiiriä tai kissoja, vaikka ihminen ei voi muuttua kissaksi tai hiireksi. Ihme nipotusta.

se ei tarkoita sitä, että tytöltä kielletään prinsessareleet ja pojalta autorata vaan että tytöltä *ei keilletä* autorataa *eikä* pojalta prinsessareleitä..



saavat itse etsiä sen mikä kiinnostaa, asioita ei sukupuolen takia tarvitse lähtökohtaisesti sulkea pois.

poika saa leikkiä tyttöjen leluilla ja toisinpäin.. Silti poikaa kiinnostaa autot sun muut äijä jutut. Tyttö on leikeissään paljon hoivaavampi, mutta on kyllä kova autojen perään..

Autoja sukulaiset sinnikkäästi ostaa mutta ei vain kiinnosta. Poika onkin kovassa kurssissa päiväkodissa kun tytöt haluavat hänet kotileikkeihinsä isäksi :). Tyttöjen lelut muutenkin kiinnostavat enemmän, varmaankin siksi että leikkii enemmän tyttöjen kanssa ja menee niiden villityksien mukaan. Me ei olla puututtu siihen kertomalla että ei poika voi tyttöjen leluilla leikkiä.

lelujen ja leikkien erottelu sukupuolen mukaan onkin ihan älytöntä.

Eli onko muka yleistä KIELTÄÄ lapselta auto- tai prinsessaleikit? Meillä poika on leikkinyt prinsessaa, nukkeleikkejä jne. ja tyttö saa ihan varmasti pörrätä autoilla ja olla superman, jos niin tahtoo. Enkä ole pitänyt meitä minään edistyksellisinä, sukupuolettomina kasvattajina, vaan ihan tavallisena perheenä, jossa lapsi keksii itselleen kivoja leikkejä. Ja näin on asian laita oikeastaan kaikissa tuntemissani perheissä, eli lasten leikkejä ei vanhemmat määrää tai kiellä (siis poislukien vaaralliset jutut).

mutta olen huomannut että tyttö haluaa " tyttöjen juttuja" . Esim. olimme ostamassa Hobby Hallista tytölle majaa, vaihtoehdot Ritarilinna ja Prinsessalinna, hän valitsi prinsessalinnan. Kengissä värivaihtoehdot oli sininen, musta, punainen ja violetti, tyttö valitsi violetit kengät. Tykkää muutenkin leikkiä enemmän nukeilla kuin autoilla. Molempia löytyy kotoa.



Poikaa meillä ei ole, joten vaikea sanoa miten meillä poika käyttyisi. Mutta vaihtoehdoista tyttö valitsee lähes poikkeuksetta tyttömäiset asiat.

Vierailija:

se ei tarkoita sitä, että tytöltä kielletään prinsessareleet ja pojalta autorata vaan että tytöltä *ei keilletä* autorataa *eikä* pojalta prinsessareleitä..

saavat itse etsiä sen mikä kiinnostaa, asioita ei sukupuolen takia tarvitse lähtökohtaisesti sulkea pois.

Meidän tyttö on samalla lailla " poikatyttö" kuin minä aikoinani, tuntuisi ihan tyhmältä tyrkyttää nukkeja ja leikkiä kotia kun enemmän kiinnostaa paloautot ja mopot. Pojasta vielä vaikea sanoa mitä tulee, nukkeja ei ole monta tarjolla kun ei vanhempi niillä leiki ja kukaan tuskin sellaista pojallekaan lahjaksi ostaa. ;)

Paitsi muistan kyllä kun miehen veli perheineen oli vuosia sitten kylässä. Poika oli ehkä 4-5-vuotias. Meillä oli nukkekoti ja poika alkoi leikkiä sillä. Pojan isä tuli, näki ja " mikäs tyttö se täällä leikkii, viitsitkin..." .

Saa tehdä niitä asioita, joista itse pitää ja joihin tuntee vetoa. Niin tytöt kuin pojat saavat leikkiä nukeilla, autoilla, prinsessa vaatteilla yms. Minun pienellä pojallani on aina välillä pinnit päässä, koska hän haluaa. Lisäksi hän käyttää joskus minun kaulukoruani (helmiä). Lähinnä aikuiset tuntuvat hämmentyneiltä, kuinka kohdella tätä " epäsukupuolista" lasta. Niin syvälle on ihmeelliset käsitykset sukupuolieroista juurtuneet, ettei poikkeamiin osata suhtautua. Tyttäreni on vielä vauva, mutta kyllä minua kummastuttaa, kuinka häneen suhtaudutaan kuin pieneen prinsessaan ja kehutaan nätiksi, mutta samoista fyysisistä taidoista poikaani kehuttiin hieman vanhempana (tyttäreni siis on oppinut kaiken hieman nopeammin) todella kehittyneeksi, lahjakkaaksi, vahvaksi, määrätietoiseksi. Kummallista, että jo vauvana tyttö on " vain" kaunis. Mutta tyttöni onkin todella kaunis :)



Itse olen myös saanut " sukupuolettoman" kasvatuksen. Asiat eivät ole sukupuolisidonnaisia (paitsi lisääntymiseen liittyvät ja sitähän ihmisen elämästä on todella pieni osa). Monesti törmään minun mielestäni kummallisiin väittämiin mistä tytöt/pojat tykkäävät tms. Meillä ainakin leikittiin veljen kanssa yhdessä hienoa naista/prinsessaa ja batmania. Molemmat menivät kumpaankin rooliin ihan täysillä mukaan. Tietenkin sitten kaveriporukoissa nämä sukupuolisetmallit näkyivät, sillä ihan hrveän helppo ei tytön ole päästä mukaan poikalaumaan tai toisinpäin. Nyt aikuisina on molempien lähimmät ystävät about puoleksi miehiä ja naisia.

Tulee vähän sellainen olo, että kyse on jostain ihme feministihömpästä ja taustalla on nimenomaan se, että kun iät ja ajat tyttöjä ja naisia on sorrettu, ei nyt saa olla varsinkaan poika...parempi, kun korostetaan vaan kaikkea pehmeyttä ja kauneutta ja luovuutta...



Kai molemmat sukupuolet ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita ja saa olla ylpeä siitä, mitä itse on? Pojat on ihania poikuudessaan ja tytöt suloisia tyttöydessään? Ei kai kukaan enää nykyaikana kuvittele, että tyttöjen ja poikien perusluonne-erot olisivat kasvatuksesta kiinni?! Kyllähän sukupuolihormonit alkavat vaikuttaa kehon ja aivojen kehitykseen jo heti sikiökaudella eikä siihen millään kasvatuksella voi vaikuttaa! Tilastollisesti tietyt ominaisuudet ovat tyypillisiä poikalapsilla (mm. fyysinen aktiivisuus, hitaampi kielellinen kehitys, tietynlainen aggressiivisuus esim. peleissä, ronskius piirtämisessä ja muussa hienomotoriikassa, tietynlainen laumaleikkiminen vs. tyttöjen parisupsutus jne.) ja tietynlaiset ominaisuudet taas tyttölapsille (mm. nopeampi kielellinen kehitys, tietynlainen hoivaamistarve, kehittyneempi hienomotoriikka, sosiaalisten suhteiden ja kuvioiden hallinta ja havainnointi). Nämähän toki pätevät vain suuriin aineistoihin ja aina löytyy myös kielellisesti taitavia tai arempia tai tarkasti rajojen sisällä värittäviä poikia ja ns. poikamaisia, fyysisesti raisuja tai hitaasti kielellisesti kehittyviä tyttöjä ja sekin on aivan ok, ei ole tarkoituskaan mitenkään luokitella tai arvottaa sukupuolia eri arvoisiksi. Mutta se, että esim. poikalapselle sanotaan (ainakin epäsuorasti annetaan ymmärtää), että poikuudessa on jotain huonoa ja epähyväksyttyä, on minusta kyllä aivan väärin lasta kohtaan.

ja molemmat päristelevät autoilla ja halivat nukkeja ja pehmoleluja. Kyllä meillä vaatteissa on aika selkeä tyttö/poika -erottelu, mutta leikkinsä valitkoon itse.

Kyseisessä jutussa ei ole kyse siitä, millaisia leikkejä lapsi saa leikkiä. Perheen lasta ei koskaan puhutella pojaksi, hän tuskin edes tietää olevansa poika. Eikä hän taida tietää että on olemassa tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä. Ihmisistä puhutaan lapsina ja aikuisina. Vanhemmat eivät halua ohjata lastaan mihinkään sukupuolimuottiin, vaan heidän mielestään lapsi saa itse päättää sukupuoli-identiteettinsä.



Aika kamalaa lapsen kannalta. ihmiset nyt sattuvat yleensä olemaan joko poikia tai tyttöjä. Vähän sama olisi, jos lapsi saisi valita onko hän ihminen vai eläin. Veikkaanpa että lapselle kehittyy hyvin häiriintynyt minäkuva, hän kun ei osaa laittaa itseään mihinkään ryhmään kuuluvaksi. On aivan eri asia ohjata pojat leikkimään nukeilla ja tytöt autoilla, kuin että kieltää lapselta oman sukupuolensa olemassa olon.

Vierailija:

Kyseisessä jutussa ei ole kyse siitä, millaisia leikkejä lapsi saa leikkiä. Perheen lasta ei koskaan puhutella pojaksi, hän tuskin edes tietää olevansa poika. Eikä hän taida tietää että on olemassa tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä.

Kuulostaa erittäin pelottavalta... Onko vanhemmatkin aikanaan kasvatettu näin vai mistä moinen älynväläys onkaan saatu? Vai onko tämä joku sateenkaarilapsi?

Itsekin sanoit, että suurissa tilastoissa asiat menevät näin ja vaihtelua löytyy. Miksi ei oteta jokaista ihmistä ihmisenä? Mikä kiinnostaa ketäkin? Pitääkö olla ryhmät tyttö tai poika, kun ne eivät oikeassa maailmassa kuitenkaan ole pitävät? Ketä hyödyttää asioiden luokittelu feminiinisiin ja maskuliinisiin ominaisuuksiin?

Vierailija:

kun iät ja ajat tyttöjä ja naisia on sorrettu, ei nyt saa olla varsinkaan poika...

Olen kyllä nähnyt paljon aivan päinvastaista, eli sitä, miten äidit ihailevat poikiaan ja näitä " pikkumiehiään" ja arvostavat heitä enemmän kuin tyttöjä. Pojille myös sallitaan enemmän vapautta ja tyttöjä laitetaan enemmän roolin mukaiseen muottiin. Perinteisesti poikalapsia on haluttu enemmän, ja uskon tämän perinteen olevan taustavaikuttajana edelleen, vaikka länsimaisessa yhteiskunnassa asia ei olekaan enää nykyään tällä tavoin selkeä.

Tämä tietysti näin keskimäärin ja suurimmaksi osaksi tiedostamattomasti.

vaan lapsella oli sekä isä että äiti. Kaikki lapsen vaatteet ja lelut olivat sellaisia, jotka sopivat sekä tytöille että pojille. Vanhempien mukaan lapsi oli kylässä muutaman kerran kuullut kun häntä puhuteltiin pojaksi, mutta muuten ei koskaan. Kun vauva syntyi, vanhemmat eivät ilmoittaneet pojan syntymästä vaan siitä, että heille syntyi lapsi.



Todella vaarallista. Vanhemmat saavat kyllä tuhoa aikaan lapsen normaalissa kehityksessä tälla tavalla. Toivottavasti ei peruuttamatonta tuhoa.

Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä että poika saa pukea päälleen vaikka pinkkiä jos tahtoo, ihmetytti se kuinka jutun vanhemmat eivät halunneet " määritellä" sukupuolta lapselleen kertomalla kuinka tämä on poika- eikö olisi fiksumpaa kertoa että sinä olet poika ja naapurin Marja tyttö, mutta teidän kummankaan ei tarvitse olla tietynlaisia vain sukupuolenne takia..?