Onko yleistakin sukupuoleton kasvattaminen? Lainasin kevaan jonkin kaks plus lehden kirjastosta ja olipa mielenkiintoista lukea juttu,

päiväkodeissa oli ' tyttöjen leluhully' ja poikeine leluhylly' eirkseen, ja hoitajat kielsivät menemästä ' väärälle hyllylle' . Älytöntä.



Ja pari vuotta sitten tuttavieni motorisesti superlahjakas poika ei pyynnöistään huolimatta saanut mennä satubalettiin, jonne kaikki siskot (vasten tahtoaan) raahattiin. Poika pistettiin sitten pelaamaan jalkapalloa, mihin ei jaksanut innostua. Nuorempaa siskoa, joka olisi halunnut pelata sitä jalkapalloa, ei siihen harrastukseen päästetty...

Vierailija:

Aika kamalaa lapsen kannalta. ihmiset nyt sattuvat yleensä olemaan joko poikia tai tyttöjä. Vähän sama olisi, jos lapsi saisi valita onko hän ihminen vai eläin. Veikkaanpa että lapselle kehittyy hyvin häiriintynyt minäkuva, hän kun ei osaa laittaa itseään mihinkään ryhmään kuuluvaksi. On aivan eri asia ohjata pojat leikkimään nukeilla ja tytöt autoilla, kuin että kieltää lapselta oman sukupuolensa olemassa olon.

Jutussa lähinnä käsiteltiin, ettei vanhemmat laita lastaan johonkin ryhmään, vaan antavat lapsensa määrittää minuutesa itse. Varmaan lapselle hieman vaikeampi tie, sillä siinä joutuu määrittelemään myös minuutensa suhteessa yhteiskunnan vallitseviin arvoihin. Monelle lapselle kaadetaan vallitsevat arvot valmiiksi ja lapset eivät koskaan niitä opi kyseenalaistamaan.

Ja taas joku kyökkipsykologi epäilee lapsen olevan häiriintynyt. Onkos esim. tummaihoisten lapset mielestäsi häiriintyneitä, kun heidän identiteettinsä ulkoisesti ei vastaakkaan yhteiskunnan käsitettä " normaalista" ihonväristä. Entä seksuaalisuuteen muutoin kuin sukupuoliroolien kautta suhtautuvat?

Vierailija:

Jutussa lähinnä käsiteltiin, ettei vanhemmat laita lastaan johonkin ryhmään, vaan antavat lapsensa määrittää minuutesa itse. Varmaan lapselle hieman vaikeampi tie, sillä siinä joutuu määrittelemään myös minuutensa suhteessa yhteiskunnan vallitseviin arvoihin. Monelle lapselle kaadetaan vallitsevat arvot valmiiksi ja lapset eivät koskaan niitä opi kyseenalaistamaan.

Eli lapsi joutuu imemään ne arvot sitten muualta kuin vanhemmiltaan, koska he eivät halua arvottaa mitään, niinkö? Kuulostaa aivan käsittämättömältä. Jos lapsi esim. katsoo TV:tä ja ilman vanhempien ohjausta ryhtyy määrittelemään minuuttaan vaikkapa mainosmaailman arvojen suhteen, mitähän siitäkin mahtaa syntyä? Aivan outoa ajattelua. Sitä vartenhan ne vanhemmat/lapset ovat, jotta kulttuuriperintö arvoineen saa jatkumoa. Ja muutosprosessillekin on nimi: (kulttuuri)evoluutio.

Vierailija:

Jutussa lähinnä käsiteltiin, ettei vanhemmat laita lastaan johonkin ryhmään, vaan antavat lapsensa määrittää minuutesa itse. Varmaan lapselle hieman vaikeampi tie, sillä siinä joutuu määrittelemään myös minuutensa suhteessa yhteiskunnan vallitseviin arvoihin. Monelle lapselle kaadetaan vallitsevat arvot valmiiksi ja lapset eivät koskaan niitä opi kyseenalaistamaan.

Ja taas joku kyökkipsykologi epäilee lapsen olevan häiriintynyt. Onkos esim. tummaihoisten lapset mielestäsi häiriintyneitä, kun heidän identiteettinsä ulkoisesti ei vastaakkaan yhteiskunnan käsitettä " normaalista" ihonväristä. Entä seksuaalisuuteen muutoin kuin sukupuoliroolien kautta suhtautuvat?

" Tyttö" ja " poika" eivät ole arvoja, samoin kuin eivät " nainen" ja " mieskään" . Mitä ihmeen tarvetta on kyseenalaistaa se, että on tyttö tai poika? Jomman kumman vehkeet jokaisella yleensä on, sille vaan ei mahda mitään. Arvoja voi kyseenalaistaa kuten myös oman seksuaalisuuden, mutta tietyt asiat vain ovat olemassa, vaikka niitä kuinka kyseenalaistetaan. Voiko tämä lapsi sitten isompana menn' ä vaikkapa naisten puolelle uimahallissa, koska hän tuntee olevansa mieluummin nainen kuin mies? Sori vaan, ei käy. Eikä tällä ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole samoja asioita.

Vierailija:

Jutussa lähinnä käsiteltiin, ettei vanhemmat laita lastaan johonkin ryhmään, vaan antavat lapsensa määrittää minuutesa itse.

Mitä helvetin ryhmiä miehet ja naiset muka ovat?? Se on luonnonlaki, että jommaksi kummaksi synnytään. Kyllä minuus on aivan eri asia kuin sukupuoli. Minun mielestäni.

Mitä helvetin ryhmiä miehet ja naiset muka ovat?? Se on luonnonlaki, että jommaksi kummaksi synnytään. Kyllä minuus on aivan eri asia kuin sukupuoli. Minun mielestäni.

[/quote]

kuin mikä on yleistajuinen ymmärrys aiheesta ' naiset' ja miehet' !



On myös rehellistä tuoda tämä asia lapsensa tietoon.



t. sukupuolen tutkija

valaise ihmeessä asiaa vähän enemmän maallikolle? Löytyykö tutkimuksiasi netistä?

- joka vuosi syntyy lapsia joista ei pystytä sanomaan kumpaa sukupuolta he ovat. Heitä voidaan yrittää leikata jompaan kumpaan sukupuoleen, mutta usein leikkaus epäonnistuu tavalla tai toisella. He ovat siis ulkoisten sukupuolielintensä ja rauhastensa puolesta jotain muuta kuin tyttöjä tai poikia.



- Kromosomiston tasolla on olemassa useita muitakin yhdistelmiä kuin ne tavalliset XY ja XX



- Myös hormonaalisesti vaihtelu on niin suurta että ihmiskunta jakaantuu useampaan kuin kahteen ryhmään.



Siksi ei ole olemassa sellaista luotettavaa testiä, jolla maailman kaikki ihmiset voitaisiin jakaa ' miehiin' ja naisiin' .



Loppujen lopuksi ajatus kahdesta sukupuolesta on vain uskomus.

Katso nyt hyvä ihminen ympärillesi ja mieti asiaa vähän itsekin. Aloita vaikka jostain yksinkertaisesta, kuten vaatteista yms. Luulisi ymmärtävän, että miehissä ja naisissa on ryhminä jotain muutakin eroa kuin se.

(en o 29, selvennykseksi)

Vierailija:

Loppujen lopuksi ajatus kahdesta sukupuolesta on vain uskomus.

Siihen on perusteensa, kuten hyvin ymmärrät, eikä biologinen perusasetelma kahdesta sukupuolesta muutu miksikään, vaikka poikkeamia on. Sikäli on hieman liioiteltua puhua " vain" uskomuksesta. Rajanvetoa on aina ja kaikessa, mutta silti ei ole välttämättä perusteltua sanoa kaikkea vain uskomukseksi.

enpä tuota haitallisena pitäisi. itse en viitsi vaivautua, vaikka pyrinkin jonkinmoiseen sukupuolineutrauliuteen kasvatuksessa.



uskon kyllä että vanhemmilla on voimakas vaikutus siihen, millä lailla lapsi kokee sukupuolet ja oman paikkansa siinä jaossa. tämä vaikutus tuskin tulee pelkän mietityn kasvatuksen kautta, vaan esim. vanhemman puolihuolimattomista kommenteista, ilmeistä, sanavalinnoista jne.



itse muistan ihailleeni lapsena kovasti puista junarataa. en usko että koskaan edes puhuin vanhempieni kanssa toiveestani saada sellainen, enkä usko että olisivat KIELTÄNEET sellaisen multa jos olisin pyytänyt. mutta eipä tullut mieleen pyytää, koska jotenkin tiesin että se on poikien juttu, ja sikäli poissuljettu asia. en tiedä mistä olin tämän tiedon omaksunut.



nyt oman lapseni (2v.) kasvaessa olen kuunnellut miten sukulaiset puhuvat lapseni kuullen vaikka tytöistä ja pojista, ja joskus olen oikein hämmentynyt näistä puheista. esim. nuori sukulaisnainen toruu omaa poikaansa että " sähän itket niinkuin tytöt!" , sitten huomaa meidän lapsen läsnäolon ja korjaa nauraen että " niin paitsi sinä, ei x ole itkupilli" . joo ei ole ei, mutta huomaa varmaan että tädin mielestä pojat on reippaita ja tytöt ruikuttajia.



tai äitini kommentoi lapsen naurua (joka on ns. rehevä) tyyliin " kauhee tuota sun naurua, ton sä olet kyllä oppinut joltain pojalta!" . eli pojat nauraa riehakkaasti, tytöt vissiin hihittää käsi suun edessä.



tai kun lapsi pelleilee jalkapallon kanssa ja tekee tyylikkäitä akrobaattitemppuja, sukulaiset ihastelee että " oi, susta tulee kyllä isona balleriina!" . niin, tai jalkapalloilija (johon se pallon läsnäolo siinä mun mielestä enempi viittaisi, jos noin niinkuin joku mielikuva pitäisi muodostaa).



tai bussissa, ollaan rattailla liikkeellä ja viereisissä rattaissa minun lapseni ikäinen poika. muksut huomaavat samaan aikaan traktorin ja innostuvat hulluna toisen lapsen äiti huomaa ilmeisesti oivan kasvatussauman ja kumartuu sanomaan lapselleen että " katsoppas, tyttökin voi olla kiinnostunut traktoreista" . ja näin minun lapselleni ohimennen opetetaan että siinä on jotain erikseen mainitsemisen arvoista että hänKIN tykkää traktoreista. sen lisäksi että pojat tietysti luonnostaan tykkäävät.



esimerkkejä toki riittää, eivätkä tällaiset tilanteet ole minusta kovin vakavia tai haitallisia. ei ainakaan siinä määrin että viitsisin kenellekään mitään sanoa tms. näistäkään tyypeistä tuskin kukaan kysyttäessä kieltäisi tytöltä lupaa leikkiä junalla tai pojalta hoivata nukkea. aika selkeästi kuitenkin näkyy tietty asenne, ja minusta sellainen saattaa herkästi vaistoavalle tytölle tai pojalle olla omia valinnanmahdollisuuksia kaventava tekijä.

Fyysiikan kaikki ymmärtävät kehittyvän, vaikka ei puhuttaisi sukupuolista. Kyllä se identiteetti kehittyy myös ilman tyttö ja poika käsitteitä. Identiteettiä voi muodostaa erittäin monesta näkökulmasta. Ei ryhmäytymisen tarvitse mennä sukupuolen mukaan. Toki on hyvä, että lapsi tuntee hteiskuntansa mies-naien-käsitteet, ettei ole ihan pihalla, mutta oppiihan ne myöhemminkin. Eivät ole kovin kummoisia asioita, kun kaikki ne ovat tavallaan ymmärtäneet.

Pahoittelen muitakin kirjoitusvirheitä, on vauva sylissä.

vaihtoehtoluomohörhöjä.



Meillä kaksi poikaa, mutta heille on annettu pienestä pitäen autot (ostettu kaupasta itse) ja nuket (mun vanhat). Jostain " kumman" syystä eivät ole koskaan koskeneet nukkeihin ha nytkin ajavat autoilla ja ampuvat itse legoista kyhäämillään pyssyillä.



Että kyllä se miehisyys ja kiinnostus " poikien" leluihin kulkee meillä ainakin ihan geeneissä. Vaikka kaikki nukeista lähtien on tuotu nenän eteen, eli ei kiinnosta rimpsut ja barbit.



Ei kai se pojaksi kasvattaminen ole mikään nagatiivinen juttu?! Lapseni ovat poikia ja tietävät sen, minä olen tyttö ja lapseni tietävät sen. So simple. Miksi sitä pitäisi jotenkin häivyttää ja salata. Pikemminkin pelkäisin lasteni aseman puolesta, jos he kouluun mennessään kehuisivat muille pojille kuinka tykkäävät barbeista (en halua, että joutuvat kiusatuiksi ja syrjityiksi). Karhun palveluksen tekevät ne vanhemmat...

samoin kuin tyttö, joka pelaa lätkää. Vanhemmatkin komppaavat sen kiusaamisen (hiljaa mielissään), koska lapsihan on " poikkeava" ja kai siitä nyt saa huomauttaa. Meillä ainakin poika tykkää leikkiä nukella, mutta ihan yhtä lailla myös leikkii autoilla. Eikä ole lainkaan poikkeava. :)

oltava jotenkin säännönmukaista.



Minusta sukupuoli on yksi monista ihmisyyttä määrittävistä tekijöistä. Minä voisin vaikka määritellä itseni näin: olen valkoihoinen, kova pohtimaan asioita, minulla on iso nenä, suutahdan helposti, olen nainen, pidän eläimistä...loputtomiin. Tilanteesta sitten riippuu, nikä ominaisuus kulloinkin painaa vaakakupissa paljon tai vähän.



Tämä ehkä oli minun versioni sukupuolineutraaliudesta. Ilmiö ei katoa sillä, että se kielletään. Varsinkin kun on kyse niinkin ilmiselvästä asiasta kuin se, minkälaisia vehkeitä käyttää lisääntymistarkoituksessa, mutta sen ei tarvitse määrittää koko olemassaoloa.

yleensäkin se ajatus että juuri sukupuoli olisi niin painava ja ratkaiseva ihmisiä erottava tekijä kuin nykyään ajatellaan, ei ole aina pitänyt paikkaansa.



Monina aikoina esimerkiksi luokka-asemaa tai etnistä taustaa on pidetty tärkeämpänä tekijänä, ja itse asiassa ei ole ajateltu että jonkun piian ja hovineidon välillä on tärkeä yhteinen nimittäjä, koska molemmat ovat ' naisia' .

on aina ollut mies- ja naiskulttuuria ihan millä aikakaudella tahansa. Se, että jossain luokkayhteiskunnassa on muitakin ulottuvuuksia kuin miehet/naiset ei poista mitenkään miehiä ja naisia ryhminä. Se on jokseenkin perustavaa laatua oleva jaottelu ihan riippumatta siitä, että ryhmät itsessään ovat hyvin heterogeenisia ja rajat eivät ole aina selviä. Miettikää nyt vaikka naisten ja miesten roolia yhteiskunnassa eri aikakausina tai vaatetusta tai roolia perheessä tai ihan mitä tahansa aspektia. Tuskin mikään muu jaottelu on yhtä selkeä ajasta, paikasta ja kulttuurista riippumatta.



Eikä tämä ollut missään tapauksessa puheenvuoro epätasa-arvon puolesta tai kasvatuksesta eri rooleihin.

Vierailija:

Siis miksi ihmeessä pojan annetaan kulkea nukke puseron alla ja leikkiä raskaana olevaa, koska sehän on mahdotonta ei mitään sukupuolirooleihin jakamista jos sanoo että pojat eivät saa vauvoja...