Onko ihmisessä joku vika, jos hän ei halua muuttaa pois kotoa mahdollisimman varhain?

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli sietämätön ja ryyppäsi ja muutin pois heti 18vuotiaana, kun pääsin. Varmaan kivassa perheessä viihtyisi pidempäänkin.

Tämä.

Kotoa muutetaan varhain pois lähinnä, jos siellä ei ole hyvä olla. Toki toinen syy on opiskelemaan lähteminen.

Meidän 30-vuotias poika asuu yhä kotona, opiskelee. Vähän kyllä jo huolestuttaa, eikö häntä lainkaan kiinnosta rakentaa omannäköistä elämäänsä. Itse lähdin 18-vuotiaana toiselle puolelle Suomea ja ulkomaillekin. Aika on nyt niin erilainen, se selittää jotain, mutta en tiedä silti.

Itse muutin 19 vuotiaana omilleni, olin juuri valmistunut ja satuin myös saamaan työpaikan naapuri kaupungista. Omat lapseni täyttää syksyllä 17, ja olen heille sanonut, että ei ole mikään kiire pois muuton kanssa. Ovatkin suunnitelleet menevänsä lukion jälkeen armeijaan ja sitten miettivät tulevaisuuden tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tosiaan on joku ihmeellinen pakkomielle että lapsen pitää muuttaa pois viimeistään 18-19 vuotiaana, muualla Euroopassa näin ei ole.  Ei tämä suomalainen malli ole se ainoa oikea tapa olla ja elää. 

Pitää huomioida se, että noi 18-vuotiaat muuttaa kelan eli veronmaksajien rahoilla loisimaan johonkin yksiöön. Onko järkevää? Mun mielestä ei todellakaan.

Olihan se jälkikäteen ajateltuna hassua, että nuorena opiskelijana itsekin kuvittelin olevani "omillani", vaikka miltei kaikki raha tuli Kelasta. Siinä oppii hallitsemaan omaa pientä talouttaan kuitenkin, sekä sen, että töitä tekemällä rahaa saa lisää. En tiedä, miten rahankäyttö olisi pysynyt hallinnassa, jos olisin ollut vastuussa omasta budjetoinnista vasta työelämään siirtymän hetkellä.

Suomalaisten kotitalouksien ylivelkaantuminen ja nuorten aikuisten pikavippien ottaminen ei puolla näkemystäsi oppimisesta. 

Moni ei nykyään osaa myöskään peruskoulun jälkeen oikeasti lukea, mutta en sen takia poistaisi oppivelvollisuutta.

Mä muutin kotoa pois 21-vuotiaana. Olisin kyllä halunnut jo aiemmin muuttaa, sillä halusin pois kotikunnastani. Säästelin kuitenkin rahaa ja luin pääsykokeisiin. Äidin mielestä ei olisi vielä tarvinnut muuttaa, että hänen mielestään (alku)opinnot olisi hyvin voinut tehdä vielä kotoa. Veljeni taisi muuttaa pois melkein 24-vuotiaana. Serkkuni muutti juuri yhteen tyttöystävänsä kanssa (ja siis samalla pois lapsuudenkodistaan) ja hän taitaa olla 23-24-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi

Eikö Suomessa ole tapana muuttaa suunnilleen heti, kun täyttää 18?

Ap

Ei, ihminen muuttaa pois kotoa kun täyttää 18, silloin kun hän haluaa muuttaa pois. Niin monta eri muuttujaa mitä ottaa huomioon, suurimpana ottaisin huomioon sen, että tämän hetken maailmanmeno tarkoittaa mahdollisuuksien kohdalla sitä, että 30v on uusi 20v. Koko euroopassa keski-ikä taitaa pyöriä jossain 26-27v paikkeilla, jenkeissä ollaan lähempänä 30v nykyään.

ihanaa elämää tilastojen keskellä, mitä muita elämänohjeita otat teköälyltä ? yksityisyyttä mää kaipasin kans jo 16v ja olin valmis maksaan siitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli sietämätön ja ryyppäsi ja muutin pois heti 18vuotiaana, kun pääsin. Varmaan kivassa perheessä viihtyisi pidempäänkin.

Tämä.

 

Kotoa muutetaan varhain pois lähinnä, jos siellä ei ole hyvä olla. Toki toinen syy on opiskelemaan lähteminen.

mitäs minun elämäni, haluaisin määkin jatkaa siitä mihin jäin ku tää projekti otettiin alle. oppiin elämistä, itsenäistyyn, maksaan laskuja ja miettiin vakuutuksia. sitä se elämä on

kuunteletteko te oikeesti lastenne panemista omassa kodissa melkeen 30asti ?

Vierailija kirjoitti:

kuunteletteko te oikeesti lastenne panemista omassa kodissa melkeen 30asti ?

Ei tässä asunnossa kukaan pane, joten ei tarvitse kuunnella.

Ap

Vanhemmat lellii ja paapoo selvästi ihan liikaa jos nuorta ei ala ahdistamaan tietyssä vaiheessa kotona oleminen. Pyykit pestään ja ruoka tulee suoraan huoneeseen kuin missäkin hotellissa kenties?

Lapseni täyttää tänä vuonna 20 v. ja muutti juuri omilleen. Kaveripiiristä korkeintaan puolet tuntuu asuvan tällä hetkellä omillaan, suurin osa opiskelujen takia. Tämä siis pk-seudulla. 

Lapsella ei varsinaisesti olisi ollut vielä kiire, eikä minullakaan, mutta kun sattui niin mahdollisuus kohdalle, että piti se napata. Onneksi muutti lähelle, niin käy vielä kotona usein, myös yökylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat lellii ja paapoo selvästi ihan liikaa jos nuorta ei ala ahdistamaan tietyssä vaiheessa kotona oleminen. Pyykit pestään ja ruoka tulee suoraan huoneeseen kuin missäkin hotellissa kenties?

Vaikka asuisi kotona, niin kyllähän sielläkin saattavat lapset joutu itse laittamaan ruokaa ja pyykkäämään. Tilanteita on erilaisia.

Itse muutin tasapainoisten ja ihanien vanhempieni luota 23-vuotiaana opiskelemaan. Eräs tuttavaperheen poika eli  lapsuudenkodissaan n. 30-vuotiaaksi, fiksu ja korkeastikouluttautunut poika joka ei tuntenut tarvetta lähteä aiemmin.   Meni sittemmin naimisiin naisen kanssa jota oli tapaillut pitempään. Suomessa on pienet asunnot verrattuna moniin muihin maihin, sekin voi vaikuttaa haluun muuttaa omilleen varhain.  Joissakin maissa sukupolvet asuvat yhdessä, talot rakennetaan yksikerroksisiksi kunnes toinen kerros valmistuu lapsen avioituessa ja perheen kasvaessa. Vanhempi pari elää omassa kerroksessaan, apu lähellä puolin ja toisin. 

Ennemminkin huolestuttavaa jos haluaa muuttaa kotoa pois mahdolllisimman pian. Kertoo että kotona ei ole hyvä olla. 

Täällä ruotsissa on vuokra-asunnot harvassa. Lapset joutuvat pakosti elämää kauemmin vanhempiensa kanssa.

Uus ruotsalaisilla taas pääsee muuttamaan omilleen kun avoituu. Jostain löytyy rahat käsirahaan omistusasuntoon.

Olen myös ymmärtänyt että nämä nuoret saavat säästä tienistinsä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat lellii ja paapoo selvästi ihan liikaa jos nuorta ei ala ahdistamaan tietyssä vaiheessa kotona oleminen. Pyykit pestään ja ruoka tulee suoraan huoneeseen kuin missäkin hotellissa kenties?

Vaikka asuisi kotona, niin kyllähän sielläkin saattavat lapset joutu itse laittamaan ruokaa ja pyykkäämään. Tilanteita on erilaisia.

No saattavat tosiaan. Väittäisin kuitenkin että 95 prosentissa tapauksista missä aikuinen lapsi edelleen luuhaa vanhempien nurkissa ei tarvitse niitä kotitaloustöitäkään kauheasti tehdä.

Poikalapset vain harvoin kotona asuessaan joutuvat osallistumaan kodin hoidon askareisiin ja äiti hoitaa. Sitten ihmetellään miten miehet on niin avuttomia.

Muutin pois vanhempien luota 22 vuotiaana, kun olin saanut tutkinnon käteen ja lähdin töihin toiselle paikkakunnalle. Elämänlaatu vanhemmilla asuessa oli huomattavasti parempi kuin yhdelläkään kaverillani, jotka asui omillaan. Valmistuin alle tavoiteajan, joten tienasin opintolainalla useamman tonnin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempiin on normaalit hyvät välit, niin tavallisesti semmoinen 19-20 vuoden ikä voi olla sopiva eli kun on valmistunut ylioppilaaksi ja käynyt miehenä armeijan. Siinä vaiheessa voi tulla ajankohtaiseksi muuttaa opiskelija-asuntoon etenkin jos se opiskelupaikka on kauempana toisessa kaupungissa. Jos asuu vielä 25-vuotiaana vanhempien nurkissa, niin silloin se aikuistuminen on jäänyt kesken eikä ole vielä opittu arkielämän taitoja kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua, raha-asioiden hoitoa kuten vuokrasopimuksen tekemistä ja laskujen maksamista.

 

15-vuotiaat ovat vielä kakaroita, 19-vuotias on sentään täysi-ikäinen ja normaalit vanhemmat haluavat auttaa omia lapsiaan elämässä. Sillä on merkitystä  myös myöhemmässä elämässä kun vanhojen vanhempien ja aikuisten lasten välinen huoltosuhde muuttuu.

Eivät kaikki pojat käy armeijaa. Oma poikani kävi lukion jälkeen siviilipalvelusta VUODEN ja muutti sen jälkeen omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Poikalapset vain harvoin kotona asuessaan joutuvat osallistumaan kodin hoidon askareisiin ja äiti hoitaa. Sitten ihmetellään miten miehet on niin avuttomia.

Tämä on totta. Mutsi palvelee, herättää aamulla kouluun, tekee aamiaisen lautaselle valmiiksi, pesee pyykit, laittaa ruoat ja korkeintaan käskee poikaa siivoamaan oman huoneen.

Kaverini 17-vuotias lukiolaispoika myös viedään kouluun ja haetaan sieltä, viedään harrastuksiin ja haetaan sieltä, kesäiltoina uimarannaltakin. Mitään kotitöitä ei vaadita, koska koulunkäynti on niin raskasta.