Onko ihmisessä joku vika, jos hän ei halua muuttaa pois kotoa mahdollisimman varhain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi

Eikö Suomessa ole tapana muuttaa suunnilleen heti, kun täyttää 18?

Ap

Se on ollut tapana, koska yhteiskunta on huolehtinut toimeentulosta ja siitä tuli standardi.

Nykyään toimeentulo on epävarmempaa, nuoret eivät biletä ja eivät juuri seurustele vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten eivät kaipaa omaa rauhaa siinä määrin kuin aiemmat sukupolvet.   Vielä jos lapsella on hyvät välit vanhempiinsa, hänellä ei ole mikään kiire pois 

Meillä asuvat 22v tyttö ja 17v poika kotona. Tyttö opiskelee, käy töissä ja etäseurustelee, poika opiskelee. 

 20v tyttö muutti opintojen perässä satoken kilometrien päähän, mutta hänellä tuntuu olevan valtava koti-ikävä. Opiskelijat eivät muodosta enää samanlaisia tiiviitä yhteisöjä kuin ennen.  Hän tulee kesäksi taas kotiin, sai kesätöitäkin kotipaikkakunnalta.

Vika on sinussa, teet liian hyvää ruokaa.

Ap on provo. 

Leveilee sillä, että on parempi äiti kuin oma äitinsä ja provoilee asialla. 

Itseäni junnuna vähän huvitti nuorena "omilleen" muuttaneet. Monesti kun ne takuuvuokrat ja välillä ruuatkin tuli vanhempien pussista.

Itse muutin armeijan jälkeen n. 23v. Kun olin opiskelemassa. Ja tuolloin oli helppo saada kesätöitä ja ihan osa-aikatöitä opiskelun oheenkin. 2000 luvun alkua. 

Maksoin itse kuluni ja vuokrani. Ja töihin siirryttyäni säästin rahoituksen ekaan asuntooni yms. Jonka ostin verrattain myöhään +30v:nä. 

Tottakai vanhemmilta on erinäistä tukea tullut. Mutta ajatus on hassu, että moni sivuuttaa 16v:nä pois muuttaessaan, että eihän siitä mitään tulisi ilman tukevia vanhempia. Ja hyvä niin kun sellaisia on. Itsellänikin on. Sain asua pitkään lapsuudenkotona kaikessa rauhassa ja säästää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tosiaan on joku ihmeellinen pakkomielle että lapsen pitää muuttaa pois viimeistään 18-19 vuotiaana, muualla Euroopassa näin ei ole.  Ei tämä suomalainen malli ole se ainoa oikea tapa olla ja elää. 

Pitää huomioida se, että noi 18-vuotiaat muuttaa kelan eli veronmaksajien rahoilla loisimaan johonkin yksiöön. Onko järkevää? Mun mielestä ei todellakaan.

Olihan se jälkikäteen ajateltuna hassua, että nuorena opiskelijana itsekin kuvittelin olevani "omillani", vaikka miltei kaikki raha tuli Kelasta. Siinä oppii hallitsemaan omaa pientä talouttaan kuitenkin, sekä sen, että töitä tekemällä rahaa saa lisää. En tiedä, miten rahankäyttö olisi pysynyt hallinnassa, jos olisin ollut vastuussa omasta budjetoinnista vasta työelämään siirtymän hetkellä.

Suomalaisten kotitalouksien ylivelkaantuminen ja nuorten aikuisten pikavippien ottaminen ei puolla näkemystäsi oppimisesta. 

Pitäiskö olla nikn, että ei saa muuttaa omilleen yhteiskunnan laskuun alle 25-vuotiaana. 

Jollei ole varaa, asukoon kotonaan. Perusteltu syy yhteiskunnan tuilla omilleen muutolle voisi olla opiskelu, johon ei voi opiskella kotipaikkakunnalla tai että menee naimisiin. 

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nuoren niukka talous opettaisi rahankäyttöön, kun mitkään tilastot ei sitä puolla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempiin on normaalit hyvät välit, niin tavallisesti semmoinen 19-20 vuoden ikä voi olla sopiva eli kun on valmistunut ylioppilaaksi ja käynyt miehenä armeijan. Siinä vaiheessa voi tulla ajankohtaiseksi muuttaa opiskelija-asuntoon etenkin jos se opiskelupaikka on kauempana toisessa kaupungissa. Jos asuu vielä 25-vuotiaana vanhempien nurkissa, niin silloin se aikuistuminen on jäänyt kesken eikä ole vielä opittu arkielämän taitoja kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua, raha-asioiden hoitoa kuten vuokrasopimuksen tekemistä ja laskujen maksamista.

 

15-vuotiaat ovat vielä kakaroita, 19-vuotias on sentään täysi-ikäinen ja normaalit vanhemmat haluavat auttaa omia lapsiaan elämässä. Sillä on merkitystä  myös myöhemmässä elämässä kun vanhojen vanhempien ja aikuisten lasten välinen huoltosuhde muuttuu.

Riippuu paljon lapsesta. Minulla ei ollut ongelmaa pärjätä kodin töissä 17v mutta tunne-elämäni ei ollut kypsä, ja on siinä sekin että kun äiti ei ollut hengessä vaan molemmat jatkoivat omaa elämäänsä uusien panojen ja perheiden kera niin lapsi tulee hylättyä myös hengessä.

Kotoa pois muuttaminen tuossa 18-20 tienoilla on ihan ok mutta vanhemman tulisi pysyä läsnä tiiviimmin puhelimitse ja tukea rahallisesti. Liian iso shokki vaan heittää menemään ja sanoa että pärjäile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempiin on normaalit hyvät välit, niin tavallisesti semmoinen 19-20 vuoden ikä voi olla sopiva eli kun on valmistunut ylioppilaaksi ja käynyt miehenä armeijan. Siinä vaiheessa voi tulla ajankohtaiseksi muuttaa opiskelija-asuntoon etenkin jos se opiskelupaikka on kauempana toisessa kaupungissa. Jos asuu vielä 25-vuotiaana vanhempien nurkissa, niin silloin se aikuistuminen on jäänyt kesken eikä ole vielä opittu arkielämän taitoja kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua, raha-asioiden hoitoa kuten vuokrasopimuksen tekemistä ja laskujen maksamista.

 

15-vuotiaat ovat vielä kakaroita, 19-vuotias on sentään täysi-ikäinen ja normaalit vanhemmat haluavat auttaa omia lapsiaan elämässä. Sillä on merkitystä  myös myöhemmässä elämässä kun vanhojen vanhempien ja aikuisten lasten välinen huoltosuhde muuttuu.

"Jos asuu vielä 25-vuotiaana vanhempien nurkissa, niin silloin se aikuistuminen on jäänyt kesken eikä ole vielä opittu arkielämän taitoja kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua, raha-asioiden hoitoa kuten vuokrasopimuksen tekemistä ja laskujen maksamista."

Eihän se sitä tarkoita! Mitä ihmettä nyt sekoilet? 

Poikien kyseessä ollessa yleensä tarkoittaa. Sanon tämän miehenä.

Sen olen huomannut, että itsenäistyminen on vaikeinta ilkeille ja ikäville tyypeille. Jos on negatiivinen suhtautuminen itseen, muihin ja maailmaan, muutos on tosi vaikeaa. Jos suhtautuu asioihin positiivisesti, on helppo mennä kohti uutta, sillä luottaa että maailma suhtautuu itseen hyvin ja itse pitää maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö olla nikn, että ei saa muuttaa omilleen yhteiskunnan laskuun alle 25-vuotiaana. 

Jollei ole varaa, asukoon kotonaan. Perusteltu syy yhteiskunnan tuilla omilleen muutolle voisi olla opiskelu, johon ei voi opiskella kotipaikkakunnalla tai että menee naimisiin. 

Suomi on ihmisoikeusyhteiskunta, mihin kuuluu sosiaaliturva ja mm. se, että nuorenkin pitää päästä kasvamaan turvassa ja rauhassa sellaisissa oloissa, missä ei ole esimerkiksi kilpailuasemassa vanhempansa kanssa.

Luonnonläheisimmissä heimoissa teinipojat saatetaan ajaa ulos jo teini-iän kynnyksellä, sillä pallihirmukäytös ei sovi enää perheeseen. Tulee yhteenottoja alfauroksen kanssa ja toisaalta tytöt ja naiset ovat riskissä hyväksikäyttöön. Vanhempien tehtäviin kuuluu opettaa nuorelle itsenäistymistaitoja, mikä ei onnistu jos poikalapsia paapotaan ja kohdellaan kuin kruunuprinssejä, eivätkä he joudu osallistumaan esim. kotitöihin.

Itselleni tuli ainakin halu nousta omille siivilleen. Tosin kodin tuki oli jotenkin tärkeä alussa että sinne pystyi aina mennä käymään ns. tuosta vaan jos halusi. Mutta kyllä itsenäistyminen oli tosi tärkeää.

Jos kotoa käsin pystyy käymään töissä tai opiskelemaan, sinne kotiin "mahtuu" sekä fyysisesti että henkisesti, ja osallistuu huushollin pyörittämiseen omalla panoksellaan, niin miksi pitäisi muuttaa. Omasta puolestani on ihan kivaa että nuorimmainen asuu kotona vielä vähän yli kakskymppisenä.

Ei ole vikaa. Ehkä teillä on hyvät välit ja nuori kokee kotona asumisen mukavana ja edullisena. Tai sitten olet tyranni, eikä uskalla muuttaa pois. Mistäs me tiedetään? Mutta ei ole automaattisesti mitään vikaa. Todella outo kysymys.

Minä asun vieläkin kotona. Tällä hetkellä yksin isossa 50 luvun talossa. Isä on kuollut ja muut perheenjäsenet muuttivat pois yksi kerrallaan. Hyvää elämää, kun ei ole asuntolainaa ollenkaan. Hyvin riittää kokoaikaisen ja vakituisen työn palkka yhdelle ihmiselle. M40

On vikaa, jos ei halua omaan asuntoon 18-20 vuotiaana. Jos tuon iän jälkeen vielä asuu vanhempiensa kanssa, niin on auttamatta ihan tynnyrissä kasvanut ja peräkamarin poika/tyttö.

No jaa, mä olen aina ajatellut, että oma lapseni lähti aikaisin omilleen, kun muutti kesken lukion 18-vuotiaana. Tosin lähti kyllä urheilun perässä toiselle paikkakunnalle, ja olisi tämän liikun saattanut tehdä jo 16-vuotiaana lukion ykköselle (silloin kuitenkin jäi vielä kotiin).

Päinvastoin , kodissa on jokin vialla jos sieltä päästävä pois heti 18v tai jopa aiemmin. Opiskelun ym.takia eri asia. Ei ihme, että nuorilla on maksuhäiriöitä kuten joku aiemmin kirjoitti muutetaan yleensä tukien varassa omaan asuntoon . Harvalla nuorella on niin hyvä palkka, että se riittää elämiseen. 

Heh, eiköhän se syy sun poismuuttoon ollut ihan muualla😅😅

Itse muutin lukion jälkeen pois heti kun mahdollisuus oli, koska vanhemmat kontrolloi ja tenttasi vielä kun olin täysi-ikäinen. Ei saanut olla omaa elämää, ei ollut tilaa hengittää. Nykyään on hyvät välit, mutta vieläkin huomaan välillä, että pyrkivät kontrolloimaan ihan mitättömissä asioissa. Varsinkin jos auttavat jostain niin jotenkin korvauksena haluavat päättää jostakin. En tiedä mistä tuo tarve heillä tulee.