Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (169)
Samaa naureskelin ku luin kommentin ! !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn, jos koen, että se on sillä hetkellä oikea ja terve valinta. En tietysti aina, koska joskus tapahtuu niin kamalia asioita elämässä, että vaikka haluaisi, niin se asia on ensin käsiteltävä tunnetasolla loppuun ennen kuin elämä voi jatkua. Yleensä tosin en halua mitenkään piilotella tunteita itseltäni, muilta ehkä joskus. Mieluummin tosiaan työstän sen tunteen ja sen aiheuttaman asian nopeasti tai ajan kanssa itsekseni ja sitten se siirtymä toiseen tunnetilaan tapahtuu automaattisesti. Esimerkiksi kun itkee jonkun surun pois, niin luonnollisesti sen jälkeen seuraa helpotus ja paljon muita positiivisia tunteita, eikä se sama suru ehkä enää iske uudestaan koskaan samalla tavalla. Sitten on tilanteita, joissa on vaikka kiukkuinen kumppanille jostain julkisella paikalla eikä halua nolata toista tai itseään kiukuttelemalla, niin sitten sitä ehkä sanoo kumppanille, että haluaisin puhua tämän jutun sun kanssa läpi kotona, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä tai keskitytään muuhun. Sitten kun siitä asiasta päästään puhumaan, niin onkin helpompi jo tuoda enemmän rakkautta ja lempeyttä siiihen keskusteluun. Sellaisessa tilanteessa se tunnetilan muuttaminen on hyödyllistä. Usein kuitenkin ihmiset valitettavasti lähtee karkuun hankalia tunteita turhan herkästi. Hakemalla lohtua päihteistä, turruttamalla ja unohtamalla omat tunteensa katselemalla telkkaria tai lukemalla yms, jonkun harrastuksen avulla tai mitä kaikkia näitä ihmisillä onkaan. Eivät halua "velloa negatiivisissa asioissa". No, käsittelemällä asiat kun ne tulevat vastaan ei ole vellomista. Surun saa itkeä pois ja käydä terapiassa kunnes asia oikeasti tuntuu helpommalta, jos stressaa raha-asioitaan, niin niiden välttely ei auta tilannetta, vaan se pelko on kohdattava ja uskallettava tuntea se ahdistus samalla kun sitten etsii myös niitä positiviisia tunteita, kuten toivoa, luottamusta itseen ja muiden neuvoihin jne, että saa ne asiat hoidettua kuntoon tai ainakin oppii keinoja elämään nykyisessä todellisuudessaan mahdollisimman hyvin ja tukiverkostoja etsien. Siinäkin tietysti se tunnetilan muuttaminen on sitä optimismin tuomista pelottavaan asiaan, mutta se ei tarkoita, että se negatiivinen tunne pitää sivuuttaa tai kieltää.
Pystyn. Jo pelkkä kylmän huurteisen ajattelu kohottaa tunnetilaa. Sellaisen noutaminen jääkaapista on vielä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn valitsemalla, mitä ajattelen. Mutta miksi muuttaisin? Haluan tuntea, mitä tunnen.
No olet vaikka juhlissa ja ketutuksesi näkyy kilsan päähän ja kenties pilaa muiden fiiliksen?
Olin juuri lakkiaisissa joissa yksi täti oli niin kiukkuinen niin kiukkuinen et mietin, olisiko ollut parempi jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Siis meitä on jo kolme samanlaista tässä ketjussa :o
Olin viime vuonna hetken aikaa työttömänä ja työkkärin työntekijä kysyi multa, mikä on mun ADHD-supervoima. En tykännyt kysymyksestä, kun itse pystyn näkemään vain ne ADHD:n huonot puolet. Mutta ehkä tämä tunteiden hallitseminen on sitten se. Siitä on kyllä hyötyä.
Hyvinkin mahdollista että liittyy adhd:seen. Keskittymiseen vaikuttava tila kuitenkin. Enpä ollut aiemmin tätä ajatellut myöskään. 😊
-Se kolmas.
Se voi olla, että kun ajatusprosessi on nopea, ei ehkä jää niin pitkäksi aikaa siihen tunteeseen: ehtii tulla jo monta asiaa mieleen, joilla käsittelee tunnetilaa. En tiedä. En ole koskaan miettinyt tätä, koska en ole kuullut kenenkään muun puhuvan tästä. Olen ajatellut, että se on "taisaisen" luonteeni ominaisuus. (Kyllä, ADHD ja tasainen luonne voivat asua samassa ihmisessä. Toki mulla on välillä aikamoista tunnevuoristorataa myös, mutta tunteet tosiaan voivat mennä nopeasti ohi, eikä ulospäin välity välttämättä lainkaan mitään siitä, mitä olen juuri kokenut. Kuulostaa ehkä monelle ristiriitaiselta, mutta voi olla, että te kaksi muuta ymmärrätte, mistä puhun.)
Minä olen se ensin adhdn luonne kuvauksen yhteydessä maininnut. Olen usein ajatellut,että tuo tunnetilan muuttaminen johtuu pitkälti ADHD sta. Joku puhui aupervoimasta, mulle ADHD itsessään on supervoimia. En koe sitä rasitteena,vaan se tuo elämään paljon hyvää. Ehkä se on luovuutta, innostusta, uteliaisuutta ja iloa
Mun lapsista yhdellä on ADHD, ja se lapsi on todella hieno peruskoulunsa päättävä nuori. hänellä on ollut lääkitys käytössä, ja se on selvästi auttanut, mutta kyllä hänen parhaat piirteensä ovat juuri ADHD.n myötä tulevia.
Mielestäni ADHD ta pidetään turhaa kirouksena, se voi olla myös siunaus ja mahdollisuus.
Olen usein miettinyt, kuinka "neurotyypillisten" elämä näyttäytyy hieman harmaana.
Täällä 4. ihan samanlainen ja samanikäinen :D
Onko vesijohtovedessä kenties ollut syntymävuotenamme jotain ylimääräistä...
Komppaan täysin kirjoituksianne.
Samaa mieltä, ADHD on rasittavuutensa ohella myös se joka nostaa usein arjen juhlaksi ja avaa tunteiden hienokirjoisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristön vaihtaminen jalkoja liikuttamalla. Kunkin senhetkisen tunnetilan hyväksyntä tai hylkääminen. Päihde muuttaa myös tunnetilaa akuutisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan vielä aiemman viestini sisällön:
Tuotamme itse oman tunnetilamme sillä, mitä ajattelemme maailmasta ympärillämme (tai itsestämme). Ainoat poikkeukset tästä ovat tunnetartunta - esim. nauru tarttuu - ja mantelitumakereaktio.
Ja tismalleen samasta maailman tapahtumasta voi ajatella monin eri tavoin, jotka tuottavat erilaisia tunnetiloja. Monasti lapsena ympäristön aikuisilta opitaan ajattelutapoja, jotka tuottavat negatiivisia tunnetiloja, näitä kutsutaan kognitiivisiksi häiriöiksi. Niistä voi päästä eroon ja kannattaakin: Ihan omilla ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen jopa yleistyneen ahdistushäiriön.
Ja kyse EI ole siitä, että ajattelisi väkisin positiivisia, tämä on yleinen harhakäsitys. Riittää kun karsii pois negatiiviset tuhon ennustelut jne. joille ei ole todellisuuspohjaa ja esimerkiksi yliyleistämisen, joka on hyvä esimerkki kognitiivisesta häiriöstä:
"Kukaan ei pidä minusta!" Jos et ole kysynyt jokaiselta planeetan yli 8 miljardilta asukkaalta pitävätkö ja saanut kielteisen vastauksen, tuo ajatus on epätosi. Mutta alitajunta uskoo sen silti ja siitä seuraa negatiivinen tunnetila.
Hakukoneeseen vaikkapa seuraavat, niin löytyy hyvä lista ja parhailta sivuilta myös apuja karsimiseen:
Kymmenen kognitiivista häiriötäTen cognitive distortions
"Monasti lapsena ympäristön aikuisilta opitaan ajattelutapoja, jotka tuottavat negatiivisia tunnetiloja, näitä kutsutaan kognitiivisiksi häiriöiksi. Niistä voi päästä eroon ja kannattaakin: Ihan omilla ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen jopa yleistyneen ahdistushäiriön."
No just joo. Ihan oma vika, "itselleen aiheuttanut" , jos ahdistaa tai vaikka tulee ptsd. Vaikka olisi pahoinpidelty tai ra iskattu tai ollut sodan keskeellä. Tai tuntee surua, vihaa jne jos joku vaikka kohtelee väärin ja satuttaa, tai kohtaat elämässä suuria vastoikäymisiä ja suruja.
Sinä unohdat / kiistät nyt lähes kaikkien ulkopuolisten tekijöiden vääjäämättömän merkityksen ja vaikutuksen. Mutkun "on vastuussa omista tunteitaan" Suksi kuule suolle vääristyneen kokonaiskuvasi kanssa. Ei todellinen kokonainen ihmisyys ole tuollaista.
Negatiiviset tunteet ja tunnetilat ensinnäkin todellakin kuuluu tärkeänä osana elämään ja ihmisen terveeseen normaaliin psykologiaan. Koitat leipoa kaikista ihmisen normaaleistakin (negatiivisista) ja tunteista ja raktioita jotain "kognitiivisia häiriöitä" tai muuten "väärää ajattelua" tms. Ja myös traumasta reagointi on mielestäsi vain oma valinta. Näin ei esim. kiusaajan tarvitsisi ottaa mitään todellista vastuuta vaikkapa aiheuttamastaan mielipahasta ja kiusaamisensa seurauksista, ja voi pestä kätensä: "olet vastuussa omista tunteistasi" "Itse syyttä loukkaannuit, kun olet tuollainen yliherkkä" tms. Ei se nyt vain mene noin.
On tietenkin myös ulkopuolisia syitä, tekoja, tapahtumia ja inhimillisiä normaaleja seurauksia, kuten se että sattuu, suuttuu tai tuntee surua. On täysin epäinhimillistä ja todellisuudesta vieraantunutta kuvitella, ettei myös negatiivisilla tunteilla ole tärkeää tervettä roolia ihmisten elämässä monissa tilanteissa. On täysin loogisista ja inhimillistä, että jos satuttaa, niin se sattuu toista. On syitä ja on seurauksia.
Ja kyllä, olet langennut ajattelussasi myös ihmisen psykologisesta todellisuudesta irtaantuneeseen ja haitalliseen pakkopositiivisuuden suohon, eikä siihen auta yhtään, että jatkuvan positiivisuuden pitäisi sinusta tulla helposti. Mikä paradoksi itsessään. Ei tuollainen ole ihan tervettä ajattelua eikä tervettä psykologiaa. Olet vienyt ajatuksesi tässä asiaa nyt niin pitkälle, että olet irtaantuunut todellisuudesta. On itse asiassa haitallista julistaa noin vääristynyttä tuubaa.
ps. ymmärrän kyllä ylipäätään esim. ajatuksen valtavan voiman ja vaikkapa positiivisen ajattelun vaikutuksen, mutta sinä unohdat nämä kaikki muut asiat.
Useimmille tulee elämässä se oman itsenkin rajallisuus jossain vaiheessa vastaan. Sellainen kaikkivoipuuden tunne siinä sitten usein karisee pois.
Ahdistuminen... se on joskus oikeastikin vain "väärä asenne" eikä esim traumareaktio.
Ahdistus on varsin yleinen tunne nykynuorten puheessa, mutta aina se ei ole sairaus. Esim että on joku vaatimus elämässä jonka täyttäminen tuntuu epämiellyttävältä. Ihan just vaikka että järjestä huoneesi, tai tee joku muu kotityö, vasta sitten pääsee kavereille. Ja AHDISTAA.
Tai että koulussa on kurjaa, tylsää, pitäisi istua paikallaan ja kuunnella ja oppia ja keskustella vain aiheesta - v-u mua ahistaa olla koulussa. Ylipäätään että on jostain paha mieli. Ja nämä vastaavat kouluterveyskyselyihin - Iltalehdestä: "tulosten mukaan perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista tytöistä 34 prosenttia oli kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta keväällä 2025."
Lievät ahdistumiset mukaan myös, niin onhan se tulos hälyttävä.
Miksi edes käytetään sanaa "ahdistuneisuus" kun se nuorisolle on aivan eri merkityksessä kuin vanhemmille sukupolville, jotka näitä tutkimuksia tekevät.
Tämä sana on kokenut inflaation ja sitä ei jotkut sote-puolen osaajat suostu ymmärtämään, että ihan kaikki "ahdistus" ei oikeasti ole mt-ongelma ja hermolevon paikka, vaan x-sukupolvi olisi käyttänyt sanaa vituttaa. Milleniaalien muotisana oli masentaa, ja meni monta vuotta ennen kuin joku sanoi ääneen että kaikki paha mieli ei ole kliinistä masennusta. Omasta pienestä työyhteistöstäni kaksi oli masennuksen vuoksi saikulla. Toinen kuvaili tuntemuksensa kuten olisikin ollut oikeasti masentunut ja syvissä syövereissä. Toinen kertoi että istuskeli saikullaan ulkona ja mietti että mitä hittoa varten mä olen saikulla.
Joskus auttaa kun muuttaa omaa näkökulmaansa. Siihen ei tarvita keskusteluapua ja suurta huolestumista valtakunnan medioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten en halua poistaa mitään tunnetilojani. Halutessani pystyn kuitenkin kytkemään kaikki tunteet pois.
Kaveri kuulemma kykenee ravintolassa työskennellessään. Hän on paniikissa, vihainen ja masentunut kaiken aikaa, jos ei dissosioi. Ainoa ongelma tulee kun dissosiaatio iskee, niin hän ei muista mitään eikä ymmärä puhetta, mutta osaa näytellä hyvin paikalla ja läsnä olevaa. Vain muutamia myrkytyksiä tai onnettomuuksia tapahtunut. Hän myös nukkuu tosi huonosti 2-4h yöunilla matalasti palkattuna.
Älypuhelin toimii hänellä muistina. Ottaa tilaukset älypuhelimella muistiin ja ei oikeastaan kuuntele kenenkään puheita ja näyttelee kuuntelevansa ne. Täysin poissaoleva. Dissosioi myös minun kanssa ja perheensä kanssa. Minä tunnistan sen ilmeen kun kaveri lähtee pois eikä tule takaisin. Voidaan käydä silti montakin keskustelua, mutta hän ei niitä kuuntele. Kuulemma dissosiaatioryhmässä hän on keskustellut lukuisten sairaanhoitajien kanssa, jotka kärsii samasta ongelmasta. Asioita pitää kirjoittaa ylös paperille, koska lyhyt muisti ei toimi yhtään ja mikään muisti jos on poissa kehosta ja tekee töitä ta on tekevinään töitä. Monesti aina matkat paikasta toiseen on dissosiaatiota tai jos työnjohtaja tulee juttelemaan niin menee pois päältä. Tällöin on hyvä pistää äänitys päälle älypuhelimeen että voi hetkn päästä kuunnella ohjeet.
Minä itse en kykene muuttamaan tunnetiloja mitenkään. Jos joku on ilkeä, niin koko viikko voi mennä sitä vatvoessa. Älykello näyttää muuten aina stressiä erilaisten tunnetilojen kohdalla, vaikka yritän olla optimistinen. Silti stressi on katossa. Vain viikot ja kuukaudet auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse laitoin jossain vaiheessa aina tämän vituttaessa pyörimään. En pysty katsomaan koskaan vakavalla naamalla.
Taisin olla paikalla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Miten pystyy tuntemaan positiivisia tunteita, jos negatiiviset tukahduttaa?
Vai elääkö sitten vaan robottina suorittaen? Mitäs pointtia siinä on?
Vai eikö ole vasn koskaan kokenut mitään todella raastavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan vielä aiemman viestini sisällön:
Tuotamme itse oman tunnetilamme sillä, mitä ajattelemme maailmasta ympärillämme (tai itsestämme). Ainoat poikkeukset tästä ovat tunnetartunta - esim. nauru tarttuu - ja mantelitumakereaktio.
Ja tismalleen samasta maailman tapahtumasta voi ajatella monin eri tavoin, jotka tuottavat erilaisia tunnetiloja. Monasti lapsena ympäristön aikuisilta opitaan ajattelutapoja, jotka tuottavat negatiivisia tunnetiloja, näitä kutsutaan kognitiivisiksi häiriöiksi. Niistä voi päästä eroon ja kannattaakin: Ihan omilla ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen jopa yleistyneen ahdistushäiriön.
Ja kyse EI ole siitä, että ajattelisi väkisin positiivisia, tämä on yleinen harhakäsitys. Riittää kun karsii pois negatiiviset tuhon ennustelut jne. joille ei ole todellisuuspohjaa ja esimerkiksi yliyleistämisen, joka on hyvä esimerkki kognitiivisesta häiriöstä:
"Kukaan ei pidä minusta!" Jos et ole kysynyt jokaiselta planeetan yli 8 miljardilta asukkaalta pitävätkö ja saanut kielteisen vastauksen, tuo ajatus on epätosi. Mutta alitajunta uskoo sen silti ja siitä seuraa negatiivinen tunnetila.
Hakukoneeseen vaikkapa seuraavat, niin löytyy hyvä lista ja parhailta sivuilta myös apuja karsimiseen:
Kymmenen kognitiivista häiriötäTen cognitive distortions
"Monasti lapsena ympäristön aikuisilta opitaan ajattelutapoja, jotka tuottavat negatiivisia tunnetiloja, näitä kutsutaan kognitiivisiksi häiriöiksi. Niistä voi päästä eroon ja kannattaakin: Ihan omilla ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen jopa yleistyneen ahdistushäiriön."
No just joo. Ihan oma vika, "itselleen aiheuttanut" , jos ahdistaa tai vaikka tulee ptsd. Vaikka olisi pahoinpidelty tai ra iskattu tai ollut sodan keskeellä. Tai tuntee surua, vihaa jne jos joku vaikka kohtelee väärin ja satuttaa, tai kohtaat elämässä suuria vastoikäymisiä ja suruja.
Sinä unohdat / kiistät nyt lähes kaikkien ulkopuolisten tekijöiden vääjäämättömän merkityksen ja vaikutuksen. Mutkun "on vastuussa omista tunteitaan" Suksi kuule suolle vääristyneen kokonaiskuvasi kanssa. Ei todellinen kokonainen ihmisyys ole tuollaista.
Negatiiviset tunteet ja tunnetilat ensinnäkin todellakin kuuluu tärkeänä osana elämään ja ihmisen terveeseen normaaliin psykologiaan. Koitat leipoa kaikista ihmisen normaaleistakin (negatiivisista) ja tunteista ja raktioita jotain "kognitiivisia häiriöitä" tai muuten "väärää ajattelua" tms. Ja myös traumasta reagointi on mielestäsi vain oma valinta. Näin ei esim. kiusaajan tarvitsisi ottaa mitään todellista vastuuta vaikkapa aiheuttamastaan mielipahasta ja kiusaamisensa seurauksista, ja voi pestä kätensä: "olet vastuussa omista tunteistasi" "Itse syyttä loukkaannuit, kun olet tuollainen yliherkkä" tms. Ei se nyt vain mene noin.
On tietenkin myös ulkopuolisia syitä, tekoja, tapahtumia ja inhimillisiä normaaleja seurauksia, kuten se että sattuu, suuttuu tai tuntee surua. On täysin epäinhimillistä ja todellisuudesta vieraantunutta kuvitella, ettei myös negatiivisilla tunteilla ole tärkeää tervettä roolia ihmisten elämässä monissa tilanteissa. On täysin loogisista ja inhimillistä, että jos satuttaa, niin se sattuu toista. On syitä ja on seurauksia.
Ja kyllä, olet langennut ajattelussasi myös ihmisen psykologisesta todellisuudesta irtaantuneeseen ja haitalliseen pakkopositiivisuuden suohon, eikä siihen auta yhtään, että jatkuvan positiivisuuden pitäisi sinusta tulla helposti. Mikä paradoksi itsessään. Ei tuollainen ole ihan tervettä ajattelua eikä tervettä psykologiaa. Olet vienyt ajatuksesi tässä asiaa nyt niin pitkälle, että olet irtaantuunut todellisuudesta. On itse asiassa haitallista julistaa noin vääristynyttä tuubaa.
ps. ymmärrän kyllä ylipäätään esim. ajatuksen valtavan voiman ja vaikkapa positiivisen ajattelun vaikutuksen, mutta sinä unohdat nämä kaikki muut asiat.
Useimmille tulee elämässä se oman itsenkin rajallisuus jossain vaiheessa vastaan. Sellainen kaikkivoipuuden tunne siinä sitten usein karisee pois.
Ahdistuminen... se on joskus oikeastikin vain "väärä asenne" eikä esim traumareaktio.
Ahdistus on varsin yleinen tunne nykynuorten puheessa, mutta aina se ei ole sairaus. Esim että on joku vaatimus elämässä jonka täyttäminen tuntuu epämiellyttävältä. Ihan just vaikka että järjestä huoneesi, tai tee joku muu kotityö, vasta sitten pääsee kavereille. Ja AHDISTAA.
Tai että koulussa on kurjaa, tylsää, pitäisi istua paikallaan ja kuunnella ja oppia ja keskustella vain aiheesta - v-u mua ahistaa olla koulussa. Ylipäätään että on jostain paha mieli. Ja nämä vastaavat kouluterveyskyselyihin - Iltalehdestä: "tulosten mukaan perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista tytöistä 34 prosenttia oli kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta keväällä 2025."
Lievät ahdistumiset mukaan myös, niin onhan se tulos hälyttävä.
Miksi edes käytetään sanaa "ahdistuneisuus" kun se nuorisolle on aivan eri merkityksessä kuin vanhemmille sukupolville, jotka näitä tutkimuksia tekevät.
Tämä sana on kokenut inflaation ja sitä ei jotkut sote-puolen osaajat suostu ymmärtämään, että ihan kaikki "ahdistus" ei oikeasti ole mt-ongelma ja hermolevon paikka, vaan x-sukupolvi olisi käyttänyt sanaa vituttaa. Milleniaalien muotisana oli masentaa, ja meni monta vuotta ennen kuin joku sanoi ääneen että kaikki paha mieli ei ole kliinistä masennusta. Omasta pienestä työyhteistöstäni kaksi oli masennuksen vuoksi saikulla. Toinen kuvaili tuntemuksensa kuten olisikin ollut oikeasti masentunut ja syvissä syövereissä. Toinen kertoi että istuskeli saikullaan ulkona ja mietti että mitä hittoa varten mä olen saikulla.
Joskus auttaa kun muuttaa omaa näkökulmaansa. Siihen ei tarvita keskusteluapua ja suurta huolestumista valtakunnan medioissa.
Boomerisukupolvet = tukahduta tunteesi, ole kiltti ja tottelevainen.
X-sukupolvi = Älä näytä heikkoutta, piilota ahdistuksesi. Esitä pärjäävää.
Ehkä nämä nykysukupolvet velloo vähän liiaksikin tunteissa, mutta ajattelisin, että siinä on hyviäkin puolia.
t. Itse X- sukupolvea.
Nuorempana pystyin olemaan normaali vaikka mitä kauheuksia tapahtui. Nykyään vanhempana jotenkin pakko saada jotenkin ulos ns paha mieli. Parempi varmaan kuitenkin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn tavallisesta surulliseksi ja itkuiseksi vain muistelemalla edesmennyttä läheistäni tai katsomalla hänestä otettuja valokuvia.
Vertailkaapa:
1) Seiso kymmenen minuuttia ryhdikkäänä kuin supersankari tai maailman paras tyyppi.
2) Seiso kymmenen minuuttia kyyryssä, ryhdittömästi, kuin vaivainen tai maailmanloppua pelkäävä.
Kumpi ASENTO pelkästään tuottaa enemmän hyviä ajatuksia ja kumpi asento huonoja ajatuksia?
Pystyn neutralisoimaan ketutuksen, muttei siitä hilpiää tunnetilaa tule, vaikka kuinka miettis.
Vierailija kirjoitti:
Vertailkaapa:
1) Seiso kymmenen minuuttia ryhdikkäänä kuin supersankari tai maailman paras tyyppi.
2) Seiso kymmenen minuuttia kyyryssä, ryhdittömästi, kuin vaivainen tai maailmanloppua pelkäävä.
Kumpi ASENTO pelkästään tuottaa enemmän hyviä ajatuksia ja kumpi asento huonoja ajatuksia?
Haluan seisoa leveässä haara-asennossa toinen jalka korokkeella kuin Pate Mustajärvi ja päästää tiukoista housuista paukun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertailkaapa:
1) Seiso kymmenen minuuttia ryhdikkäänä kuin supersankari tai maailman paras tyyppi.
2) Seiso kymmenen minuuttia kyyryssä, ryhdittömästi, kuin vaivainen tai maailmanloppua pelkäävä.
Kumpi ASENTO pelkästään tuottaa enemmän hyviä ajatuksia ja kumpi asento huonoja ajatuksia?
Haluan seisoa leveässä haara-asennossa toinen jalka korokkeella kuin Pate Mustajärvi ja päästää tiukoista housuista paukun!
Paha ilma ulos, ja elämä hymyilee.
Kauhua ilmassa ? ?