Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (204)
Ihan asenteesta kiinni ja miten voimaannutat itses. Pitää olla iso ego että kykenet ohjaamaan itseäsi asetuksistasi.
Mitä suurempi ego, niin sitä ihmisempi olet. Mitä pienempi ego tai egoton, niin sitä lähempänä eläintä olet.
En luota pieniin egoihin pätkääkään. NE ei tiedä mitä ne elämästään haluaa.
Sellainen ei myöskään tiedä mitä sä haluut. Kommunikaatio ei toimi. Hä ää yyy ää ä yy äää äääyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttanut kun olen mielessäni ajatellut: voin ärsyyntyä tai olla ärsyyntymättä, valinta on minun. Siinä tilanteessa helpottanut paljon, koska nega fiilikset vie niin paljon energiaa..
Minun elämäni ei ole suorittamista, vaan elämistä. En koskaan elä niin että nytpäs alan itkemään, tai nytpäs alan nauramaan ja nyt huutamaan!! Minun tunnetilat aina silloin kun tunnen niin, ei ennalta koettavissa eikä kellosta katsomalla. En vaihda niitä tietoisesti. Miksi niin pitäisi tehdä? Koeta sinäkin elää niin ettet ajattele seuraavaa feikkaamista.
KAUNEUS JOKA TULVI POSKILLE
Isäni opetti minua omalla tavallaan. Aina kun hän läiskäisi kovaa ja kaukaa laajakaarisen avokämmeniskun suoraan poskelleni, hänen äänensä seurasi perässä kylmänä muistutuksena: ”Älä tunne mitään. Sulje silmät ja kiellä tunteet. Niin minä teen aina äitisi kanssa.”
Silloin minä suljin silmäni. Kuvittelin mielessäni, kuinka klikkasin elämäni ylätasanteella olevaa asetukset-palkkia. Odotin hetken, katsoin alas aukeavaa valikkoa ja etsin kohdan tunteet. Raksin ne kaikki pois. Raahasin ne kylmästi roskakoriin, sillä olin oppinut, ettei niillä tee tässä maailmassa mitään. Isäni oli poistanut omat tunteensa jo vuosikymmeniä sitten Raatteen tien jäisillä taistelukentillä.
Kun seisoin siinä hänen edessään ja iskun paine poltti ihoa, minä pysyin tikkusuorana – juuri niin kuin sotilaan piti seistä. En tuntenut mitään. En tunne vieläkään, sillä sinä hetkenä se isä kuoli minulle lopullisesti.
Myöhemmin tuotin hänelle sen kaikkein suurimman häpeän. Menin ja pukeuduin mekkoon. Meikkasin kasvoni äitini meikeillä ja katsoin peiliin. Minä olin kaunis mies kuin Marilyn, mutta hieman törkyisempi.
Isä oli yrittänyt hakata minusta sen puhtaan kauneuden pihalle, mutta se ei suostunut kuolemaan. Se nousi pintaan ja tulvi poskilleni punaisena – poskipunana äitini hautajaisissa.
Arkun äärellä isä seisoi vieressäni ja esitti, ettei tuntisi minua. Hän tuijotti tyhjyyteen, mutta tiedän, että hän näki minussa vaimonsa piirteet. Hän näki kaiken sen pehmeyden, jota ei koskaan pystynyt nyrkillä murtamaan.
Olen saanut klassisen kasvatuksen ja kykenen muuttamaan tunnetilojan sormea napauttamalla. En edes itkenyt vanhempieni hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä on oppinut hallitsemaan tunteitaan. Ei työkavereille ja vieraille aleta äyskiin jos kotona on kuppi mennyt nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin rajallisesti. Mutta en oikeastaan tiedä haluanko edes.
Kun aikanaan aloin näkemään selkounia, minulle tuli samalla ihan hirveitä painajaisia. Mietin, voisiko olla niin, ettei unta ole suunniteltu hallittavaksi ja ettei unen palauttavat prosessit toimi oikein, jos sinnekin mennään päsmäröimään. Jotkut mielen ja kehon prosessit ehkä vaativat sitä, että niiden antaa pyöriä rauhassa taustalla eikä niitä mene omin päin näpelöimään.
Olen miettinyt, onko tunteissa samaa. Että tunteiden kuuluu antaa tuntua. Niillä on oma tehtävänsä, joka vaikeutuu, jos niitä alkaa liikaa päsmäröimään. Elämään kuuluu se, että hyväksyy sen, ettei kaikkea voi tai kuulukaan kontrolloida. Ehkä henkisen kasvun korkeampi taso ei ole se, että oppii hallitsemaan tunteitaan, vaan se että uskaltaa antaa niiden tuntua ja oppii elämään niiden kanssa sopusoinnussa.
Toki ihmiset on erilaisia, ja jos tiukka kontrolli jollekin toimii, niin hyvä niin. Minä luulen, että minun mieleni on rakennettu sillä tavoin, että tunteita ei kannata alkaa liikaa määräilemään tai lopputulos on aiempaa huonompi, mielen ja tunteiden yhteyden rikkoutuminen ja tietynlainen jumitustila.
Ei tunteita tule nostaa kaiken yläpuolelle. Tunteet ovat joskus oikeassa, mutta hyvin usein ne ovat väärässä ja niiden ilmaiseminen tai niiden mukaan toimiminen voi olla vahingollista. Ihan jokaisella aikuisella ja täysivaltaisella ihmisellä on täysi vastuu omasta käytöksestään ilman että sitä voi ulkoistaa kenellekään muulle.
Tunteisiin vaikuttaa hyvin paljon sellaiset asiat kuten unen saanti, hormonitasot ja verensokeri. Tämä on syytä ottaa huomioon kun miettii minkä verran painoarvoa tunteille kannattaa antaa omassa päätöksenteossa.
"Ei tunteita tule nostaa kaiken yläpuolelle. Tunteet ovat joskus oikeassa, mutta hyvin usein ne ovat väärässä ja niiden ilmaiseminen tai niiden mukaan toimiminen voi olla vahingollista. Ihan jokaisella aikuisella ja täysivaltaisella ihmisellä on täysi vastuu omasta käytöksestään ilman että sitä voi ulkoistaa kenellekään muulle.
Tunteisiin vaikuttaa hyvin paljon sellaiset asiat kuten unen saanti, hormonitasot ja verensokeri. Tämä on syytä ottaa huomioon kun miettii minkä verran painoarvoa tunteille kannattaa antaa omassa päätöksenteossa."
Minähän puhuin vain tunteista, en niiden pohjalta toimimisesta joka on taas ihan eri asia. Aloituksessa puhuttiin käsittääkseni nimenomaan tunnetilan muuttamisesta, ei tunteen sietämisestä tai itsehillinnästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän musiikkia tasoittaakseni tunnetiloja. Hyräilen mielessäni Ave Mariaa, jos ympärillä olevien käytös ärsyttää ( en ole uskovainen), jos olen turhautunut itseeni, päässäni soi Piiikku Kaaakkosen pooosti, jos taas kaikki menee pieleen eikä jaksaisi enää, helpottaa, kun laulaa Elastisen Katse eteen ja suupielet ylöspäin jne. Musiikilla on ihmeellinen voima.
Ajan kanssa kyllä hetki menee. En ole psykopaatti joka kykenee kontrolloimaan omat tunteensa 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn nollaamaan tai siis olemaan tuntematta juurikaan mitään.
Ei ole välttämättä hyvä asia, on tai muistuttaa ainakin dissosiaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa kyllä hetki menee. En ole psykopaatti joka kykenee kontrolloimaan omat tunteensa 100%
Tulit tänne vittuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn nollaamaan tai siis olemaan tuntematta juurikaan mitään.
Ei ole välttämättä hyvä asia, on tai muistuttaa ainakin dissosiaatiota.
Toihan kuulostaa mahtavalta. Yksi tommonen tänne ja heti!
En kyl kovin hyvin. Mutta mulla on keinoja turruttaa tunteita, mikä ei välttämättä ole hyväksi itselleni eikä muillekaan. Olen myös tietoisesti yrittänyt harjoitella tunteiden sivuun laittamista tietyissä tilanteissa ja sietämään erilaisia tilanteita, joissa tunneviisarini kääntyy negatiiviseen suuntaan asteikkoa. Kun vielä uskoin Jeesukseen, niin oli paremmat keinot näihin asioihin. Pystyi sanoittamaan itselleen asiat siten, että murheet siirtyivät Jeesuksen kannettaviksi. Enkä ollutkaan yksin, vaan "vierellä" oli joku joka auttaa ja rakastaa. Nykyään en usko ja olen tämänkin avun sitten menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn.Manipuloin omat tunteeni siten,että alan etsimään joko negatiivisia tai positiivisia mielleyhtymiä niin kun ne vahvistuvat niin tunne muuttaa muotoaan .Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn.Manipuloin omat tunteeni siten,että alan etsimään joko negatiivisia tai positiivisia mielleyhtymiä niin kun ne vahvistuvat niin tunne muuttaa muotoaan .Suosittelen.
Myhäiletkö samalla mutisten puoliääneen jotain ja hierotko kämmeniä tai kämmenselkää jotenkin tiettyyn tahtiin?
Yleensä pystyn kun olen viileä analysoija, en ole ikinä eläissäni rakastunut, vaikka olen ollut naimisissa ja pari kertaa kihloissa.
Yleensä vaan mietin mikä olisi järkevintä tässä kohtaa ja tilanteessa.
Ei mulla suuremmin tunteita ole koskaan.
Vierailija kirjoitti:
KAUNEUS JOKA TULVI POSKILLE
Isäni opetti minua omalla tavallaan. Aina kun hän läiskäisi kovaa ja kaukaa laajakaarisen avokämmeniskun suoraan poskelleni, hänen äänensä seurasi perässä kylmänä muistutuksena: ”Älä tunne mitään. Sulje silmät ja kiellä tunteet. Niin minä teen aina äitisi kanssa.”
Silloin minä suljin silmäni. Kuvittelin mielessäni, kuinka klikkasin elämäni ylätasanteella olevaa asetukset-palkkia. Odotin hetken, katsoin alas aukeavaa valikkoa ja etsin kohdan tunteet. Raksin ne kaikki pois. Raahasin ne kylmästi roskakoriin, sillä olin oppinut, ettei niillä tee tässä maailmassa mitään. Isäni oli poistanut omat tunteensa jo vuosikymmeniä sitten Raatteen tien jäisillä taistelukentillä.
Kun seisoin siinä hänen edessään ja iskun paine poltti ihoa, minä pysyin tikkusuorana – juuri niin kuin sotilaan piti seistä. En tuntenut mitään. En tunne vieläkään, sillä sinä hetkenä se isä kuoli minulle lopullisesti.
Myöhemmin tuotin hänelle sen kaikkein suurimman häpeän. Menin ja pukeuduin mekkoon. Meikkasin kasvoni äitini meikeillä ja katsoin peiliin. Minä olin kaunis mies kuin Marilyn, mutta hieman törkyisempi.
Isä oli yrittänyt hakata minusta sen puhtaan kauneuden pihalle, mutta se ei suostunut kuolemaan. Se nousi pintaan ja tulvi poskilleni punaisena – poskipunana äitini hautajaisissa.
Arkun äärellä isä seisoi vieressäni ja esitti, ettei tuntisi minua. Hän tuijotti tyhjyyteen, mutta tiedän, että hän näki minussa vaimonsa piirteet. Hän näki kaiken sen pehmeyden, jota ei koskaan pystynyt nyrkillä murtamaan.
Sotien jälkeen oli vielä vaikea älytä että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Onneksi nykyään tiedetään enemmän.
Osaan olla vit tuunnuksissa koko ajan. Kokeilen millaista on olla persu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan asenteesta kiinni ja miten voimaannutat itses. Pitää olla iso ego että kykenet ohjaamaan itseäsi asetuksistasi.
Mitä suurempi ego, niin sitä ihmisempi olet. Mitä pienempi ego tai egoton, niin sitä lähempänä eläintä olet.
En luota pieniin egoihin pätkääkään. NE ei tiedä mitä ne elämästään haluaa.
Sellainen ei myöskään tiedä mitä sä haluut. Kommunikaatio ei toimi. Hä ää yyy ää ä yy äää äääyy.
Sekoitat egon itseen, minuuteen
Ego on aina narsistinen eikä higher good
Ei tunteita tule nostaa kaiken yläpuolelle. Tunteet ovat joskus oikeassa, mutta hyvin usein ne ovat väärässä ja niiden ilmaiseminen tai niiden mukaan toimiminen voi olla vahingollista. Ihan jokaisella aikuisella ja täysivaltaisella ihmisellä on täysi vastuu omasta käytöksestään ilman että sitä voi ulkoistaa kenellekään muulle.
Tunteisiin vaikuttaa hyvin paljon sellaiset asiat kuten unen saanti, hormonitasot ja verensokeri. Tämä on syytä ottaa huomioon kun miettii minkä verran painoarvoa tunteille kannattaa antaa omassa päätöksenteossa.