" isoon" sänkyyn totuttaminen...Neuvoja
Kaipaisin vinkkejä miten ootte saanu lapsen nukkumaan isossa sängyssä, siis norm. jatkettavassa lasten sängyssä?
Meillä tyttö on nyt 1v. 8kk. Nukkunut nyt isossa sängyssä kuukauden verran.
Keväällä kun saimme sängyn yritimme jonkin aikaa taktiikalla, että viemme tytön takaisin sänkyyn. Ei toiminut, vaan otti sen leikkinä, ja naureskeli, vaikka emme itse puhuneet mitään.
Sen jälkeen nukkui taas matkasängyssä jonkin aikaa, kunnes kiipesi pois sieltä. Matkasängyssä sen takia, että pinnasänky kävi heti puolen vuoden jälkeen pieneksi, kun neiti koluutti itseään pinnoihin. Kiipeily alkoi olla aika vaarallista... Joten siirrettiin hyvissä ajoin ennen muuttoamme isoon sänkyyn. Taktiikkana, että istutaan vieressä, ei puhuta, laitetaan pää takasin tyynyyn. Ei anneta huomiota. Yritetty ettei neiti saa tehdä sängyssä mitään ylimääräistä. Nyt neiti on suhteellisen rauhallinen sängyssä, mutta silti keksii temppuja: nostaa jalat seinälle, potkii patjaa ym. Sylkee tuttia ja heittelee unihauvaa. Hakee siis huomiota.
Itseltä alkaa olla voimat loppu, kun nukuttamiseen menee parhaimmillaan yli tunti yleensä 45 min + kirjan luku ennen. Muuten iltarituaalit on samat: iltapala, siitä pesulle, makkariin sulkemaan verhot, sänkyyn ja lukeminen.
Nyt kun uusi koti on kahdessa tasossa emme tule enään sohvalle makoilemaa, niin kun vanhassa kodissa. Millä saatte illan rauhottumaan, ettei sängyssä tarvis vetää hirveitä kiemuroita? Olen päättänyt taas siirtää neidin matkasänkyyn, jos pysyy siellä turvallisesti, saa nukkua kuukauden, ja sen jälkeen kokeillaan uudestaa. Matkasänkyyn nukahtaa siis tosi hyvin, kuten myös päiväunille isoon sänkyyn tai rattaisiin. Olisko iso sänky kuitenkin sen verran turvaton ja kolkko, ettei vielä osaa rauhottua siihen?
Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia.
Taisi tulla aika pitkä sepustus. Lisänä vielä, että lokakuussa syntyy kakkonen, joten siihen mennessä pitäis saada nukkumaan menot sujumaan, toivottavasti...
Kommentit (3)
samoilla linjoilla eli ei mitään nukutushommia, vaan määrätietoisesti vaan aina sänkyynpalautus. Voi olla alkuun raskasta, mutta usko tai älä, kun sinnikkäästi jatkatte, niin kerta kerralta se palautusten määrä lyhenee.
Meillä on vajaa 2v lapsi, joka kanssa muutama kuukausi sitten siirtyi isojen sänkyyn. Alussa tehtiin niin, että venytettiin sitä nukkumaanmenoaikaa vähän, että oli todella väsynyt siinä vaiheessa kun oli nukkumaanmenoaika ja se toimi tosi hyvin. Sittemmin on oppinut myös sen poistulon, mutta aika helpolla on päästy. Pari kertaa palautettiin varmaan tunnin ajan lapsi sänkyyn, mutta nyt kestää korkeintaan vartin tuo palautusleikki.
Viemme siis lapsen normaalisti sänkyyn nukkumaan. Ensin luetaan iltasatu ja sitten hyvän yön toivotukset ja valot pois ja ovi kiinni. Sieltä saattaa sitten hiippailla muutaman kerran pois. Nopeiten se loppuu, kun odottaa ihan oven takana, ettei lapsi ennätä saamaan aikaan mitään hauskaa " minä karkaan ja äiti ja isä ottavat kiinni" -leikkiä. Olen myös kertonut lapselle, että voi laulaa tuutulauluja uninallelleen ja se toimii aika hyvin eli hoilottaa aikansa sängyssä kunnes nukahtaa.
Kyllä mäkin tulin siihen tulokseen, ettei tämä metodi meillä toimi. Nyt neiti saa taas rauhottua nukkumaan matkasänkyyn (min. 3 vkoa), ja sitten kokeillaa uutta toimintamallia. Täytyy vaan ajottaa se sellaiseen ajanjaksoon, ettei tarvitse iltaisin miettiä mitään muita tärkeitä hommia, kuin sänkyyn passittaminen.
Ollaan kuitenkin reilu pari viikkoa asuttu uudessa kodissa + aloitettu uudessa hoidossa, niin en halua sitä uutta nukuttamis rumbaa tähän perään. Muutossa on ihan tarpeeksi uutta, vaikka tyttö sen hyvin ottikin.
Jotenkin vaan kaipasin varmistusta ja tukea omalle päätökselleni.
Kiitos vastanneille.
Riitu
Päiväunille mennessä luin tytölle kirjaa ja kirjan loputtua jatkoin tuolissa oman kirjan lukemista, kunnes tyttö nukahti. Sai säätää rauhassa, siihen en puuttunut, mutta sängystä ei saanut nousta.
Iltaisin tytölle luettiin ja lähdettiin huoneesta pois. Oven takana näkymättömissä (kulman takana rappusilla) istuin ja tytön lähtiessä hiippailemaan sängystä, hänet vain käskettiin sänkyyn takaisin. Tai sitten menin yläkertaan katsomaan telkkaria ja kun alhaalta rupesi kuulumaan liikkeitä (tai kiipesi rappusia), tytölle vain huikattiin, et takaisin sänkyyn. Nukutushommiin ei koskaan suostuttu (tai vain silloin tällöin, tilanteen mukaan). Välillä tyttö meni huudon kanssa takaisin sänkyynsä, välillä nätisti. Mutta aina hän sinne jossain vaiheessa nukahti.. :) Pelasi nallensa kanssa ja lauleskeli, mutta nukahti sitten.
Kolmevuotiaana tyttö rupesi näkemään painajaisia (kehityksen mukaista) ja silloin hän sai nukahtaa meidän sänkyyn tarinan jälkeen ja hänet kannettiin siitä omaan sänkyyn (kesti puolisen vuotta).
Minä sanoisin, ettei kannata lähteä istumaan sängyn vieressä tai edes samassa huoneessa. Lapsi kyllä keksii keinot herättää huomiota, mulla ainakin " meni heti hermot" , ja sitähän lapsi hakee... Joten pois huoneesta ja käskette vaan lapsen takas sänkyyn. Tai tehosi siis ainakin meillä. :)