Kiroileva 2-vuotias
Kaverini 2-vuotias kiroilee. Kaverini ei tykkää asiasta, mutta ei silti juurikaan puutu kiroiluun. Itseäni asia hämee tosi paljon. Kuulostaa tosi pahalta, kun ton ikäinen käyttää puheessaan kirosanoja. Joka kerta, kun hänet tapaamme, kuulen kiroilua. Miten asiaan voisi puuttua? Jos jollain olisi jotain hyviä konsteja kiroilun lopettamiseksi, voisin kertoa niistä kaverilleni.
Nyt mietin, viitsinkö viedä omaa 2-vuotiastani edes heille hoitoon, kun tuo kiroilu tuntuu olevan herkässä. Ja nuo 2-vuotiaathan toistelevat kaikkea papukaijan lailla...
Lapsi oppii ihan varmasti kaikki rumat sanat jossain vaiheessa, mutta ei niitä mun mielestä vielä tässä vaiheessa tarvitsisi osata.
Kommentit (2)
Itse lähtisin ensin selvittämään mistä lapsi on oppinut kirosanat. Meillä oli keväällä ja kesästä poika kova kiroilemaan. Syyn löysin viikon tutkailun jälkeen talkooväestä, jonka seurassa poika viihtyi kotipihassamme. Eräällä tauolla otin asian sitten puheeksi miesten kanssa ja sanoin etten halua kuulla enää yhtäkään kirosanaa tällä tontilla. Toki siitä seurasi naureskelua, mutta isojakin miehiä on välillä pidettävä kurissa. Niinpä tokaisin, että saavat hakea itse kaljansa tästä lähtien kaupasta, jos vielä kuulen yhdenkin kirosanan.
Pari viikkoa heillä meni asian sisäistämiseen (sinä aikana en kaljaa hakenut kellarissa olevasta varastosta enkä kaupasta), mutta nyt ei kukaan porukasta enään kiroile lasten kuulla. Ja mikä parasta poikakin on unohtanut kirosanat =)
Toinen tapa on yrittää opettaa kirosanan tilalle jokin muu sana esim. voihan nenä, pupujussikat sentään, lentävät kärpäset vieköön, haista kukkanen, painu nukkumaan, jne. Poikani oppi myös tällä tavalla ohjaamaan " voimasanojen" käytön siistiksi. Suosiossa hänellä on tällä hetkellä hokema " Voihan Eeeemeli!" esim. kun lyö varpaansa pöydän kulmaan tai mehu kaatuu pitkin pöytää.
Kolmanneksi tiedän perheen, jossa lasten isä on opettanut lapsille kirosanoja jo vauvasta lähtien ns. kirosanatuutulaulun muodossa. Lauluun tungetaan kaikki kirosanat ja niitä lauletaan lapselle kunnes nukahtaa. Hän on jatkanut perinnettä myös lastenlapsiinsa ja satunnaisesti hoidossa olevien tuttujen lasten kohdalla. Ihme ja kumma kukaan näistä kirosanatuutulaulua kuunnelleista lapsista ei kiroile yhtään missään tilanteessa. Totesinkin yhden kanssa, joka on laulua saanut kuunnella lapsesta asti, että syy kiroilemattomuuteen on selvästi siinä, että hän ja muut ovat saanut yliannostuksen kirosanoja jo pienenä ja niiden merkitys sekä hauskuus ovat sitä kautta hävinneet taivaan tuuliin.
Parivuotias tyttömme kiroilee vaikkei kotona juuri voimasanoja käytetä. Tähän mennessä ei olla noteerattu kiroilua mitenkään kun aattelimme että menis itekseen ohi kun ei saa sillä kauhistelua aikaan. Missä vaiheessa ja millä lailla siihen sit kannattais puuttua? Onneks ei osaa vielä sanoa ärrää ja ässää niin sanojen " peeke" ja " taake" merkitys ei yleensä aukea muille kuin perheelle. Ei tosin käytä kirosanoja suuttuessaan vaan esim. kun unohtaa jotain: höh nukke unohtu peeke. Aluksi nauratti salaa ihan kauheesti, mut nyt ootan vaan että menis ohi moinen!