Miksi jotkut ihmiset syrjäytyvät?

Olen ujo ja arka, enkä oikein osaa mitään.

M48

Monesti se on yksinkertaisesti liika uteliaisuus ja kai jonkinlainen sosiaalisen älykkyyden tms puute, mikä tekee sosiaalisesta kanssakäymisestä liian ikävää. Tarkoitan siis tilanteita, jossa ihmisellä on joku häpeällinen, kiusallinen tms asia, josta ei halua puhua, varsinkaan jonkun puolitutun kanssa, niin jos sanoo asiasta kysyttäessä, että "no se nyt meni niin", ainakin omasta mielestäni kommentti, joka ei millään muotoa implikoi, että haluaisi asiasta enempää puhua, niin silti kovin moni ihminen ei yksinkertaisesti suostu jättämään sitä siihen, vaan jatkavat kyselyä. Varsinkin jos ei halua olla epäkohtelias, niin tilanne menee herkästi varsin inhottavaksi. 

Tämä kun käy riittävän monesti, niin ei sitä yksinkertaisesti halua enää mennä vieraiden seuraan, kun odotuksena on, että taas jonkun kanssa saa "painia" asiasta, josta ei yksinkertaisesti halua vääntää. 

Koska yhteiskunta tarjoaa vastikkeettomia tukia, jotka mahdollistavat täydellisen irtautumisen. Tukien jakaminen pitäisi lopettaa.

Minbä syrjäydyn hyvää vauhtia, jos ei pian tule muutosta parempaan.

Tyhmien, vain omaa persettä ajattelevien ihmisten takia

Vierailija kirjoitti:

Monesti se on yksinkertaisesti liika uteliaisuus ja kai jonkinlainen sosiaalisen älykkyyden tms puute, mikä tekee sosiaalisesta kanssakäymisestä liian ikävää. Tarkoitan siis tilanteita, jossa ihmisellä on joku häpeällinen, kiusallinen tms asia, josta ei halua puhua, varsinkaan jonkun puolitutun kanssa, niin jos sanoo asiasta kysyttäessä, että "no se nyt meni niin", ainakin omasta mielestäni kommentti, joka ei millään muotoa implikoi, että haluaisi asiasta enempää puhua, niin silti kovin moni ihminen ei yksinkertaisesti suostu jättämään sitä siihen, vaan jatkavat kyselyä. Varsinkin jos ei halua olla epäkohtelias, niin tilanne menee herkästi varsin inhottavaksi. 

Tämä kun käy riittävän monesti, niin ei sitä yksinkertaisesti halua enää mennä vieraiden seuraan, kun odotuksena on, että taas jonkun kanssa saa "painia" asiasta, josta ei yksinkertaisesti halua vääntää. 

Ironisesti monet pitävät itseään vain kiinnostuneina tai sosiaalisina, vaikka todellisuudessa eivät huomaa painostavansa toista ihmistä. Sosiaalinen älykkyys ei ole vain puhumista vaan myös kykyä huomata, milloin toinen ei halua jatkaa aihetta.

Miksi useat hylkivät toisiaan? Sama se on syrjässä olla, kunhan pysyy edes leivän syrjässä. Mitä syrjäisempi mies, sen isompi vapaus. Jos pitää roikkua mukana kuin naru jatkeena on parempi löysätä ja häipyä paikalta. Syrjässä vaan ei syrjittynä, sehän on aito erakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? 

On tuon tekstin perusteella.

T: Eri

Yhteiskunta eli muut ihmiset syrjäyttää.

Tavallisia syitä kai ovat päihteet, mielenterveysongelmat, traumatausta,  sairaudet tai heikkolahjaisuus.  Miehillä syy voi olla avioero.  Uskon kuitenkin, että joskus kyse on vain huonosta tuurista.  Joutuu esimerkiksi työttömäksi juuri väärän ikäisenä, eikä kukaan enää palkkaa.  Voi olla vääränlainen sukunimi tai vääränlainen ulkonäkö.  Käytös voi herättää epäluuloja, olemus voi tuntua muista ihmisistä pelottavalta tai aggressiiviselta, vaikka olisi kyse vain puhetavasta tai äänestä.  Kotona voidaan myös aivopestä nuorta asenteeseen, ettei vieraalle kannata mennä töihin.  Oma yritys sitten kaatuu ja ollaan tyhjän päällä.  Olen nähnyt monenlaisia esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? 

Eli jos joku kertoo toistuvista huonoista kokemuksista, osa ihmisistä hyppää heti ajatukseen: “jos tätä tapahtuu jatkuvasti, pakko siinä on olla jotain sinussa.”

Se on aika tavallinen tapa ajatella, koska ihmiset haluavat uskoa että maailma on pohjimmiltaan reilu ja hallittava. Psykologiassa tätä kutsutaan joskus “oikeudenmukaisen maailman harhaksi”. Ajatus siitä, että joku voi ajautua huonoihin kokemuksiin ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen, tekee ihmisille epämukavan olon.

Mutta todellisuudessa yksilölle voi ihan oikeasti kasaantua huonoja kokemuksia ilman että kyse on pelkästä omasta viasta. Esimerkiksi kiusaaminen, huonot ryhmädynamiikat, vääränlainen ympäristö tai se että erottuu joukosta voivat johtaa toistuviin negatiivisiin kokemuksiin.

Minähän en edes väittänyt, että kaikki muut ihmiset olisivat aina syyllisiä kaikkeen. Kuvasin enemmän sitä, miten jatkuvat kokemukset voivat muuttaa ihmisen odotuksia ja käyttäytymistä. 

Mulla fyysinen sairaus, en vaan jaksa lähteä kotoa mihinkään ja koska en voi käydä töissä ei kyllä olisi rahaakaan käydä missään missä tapaa kiinnostavia ihmisiä. Sosiaaliset taidot mulla hyvät.

"Eli jos joku kertoo toistuvista huonoista kokemuksista, osa ihmisistä hyppää heti ajatukseen: “jos tätä tapahtuu jatkuvasti, pakko siinä on olla jotain sinussa.”

Se on aika tavallinen tapa ajatella, koska ihmiset haluavat uskoa että maailma on pohjimmiltaan reilu ja hallittava. Psykologiassa tätä kutsutaan joskus “oikeudenmukaisen maailman harhaksi”. Ajatus siitä, että joku voi ajautua huonoihin kokemuksiin ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen, tekee ihmisille epämukavan olon.

Mutta todellisuudessa yksilölle voi ihan oikeasti kasaantua huonoja kokemuksia ilman että kyse on pelkästä omasta viasta. Esimerkiksi kiusaaminen, huonot ryhmädynamiikat, vääränlainen ympäristö tai se että erottuu joukosta voivat johtaa toistuviin negatiivisiin kokemuksiin.

Minähän en edes väittänyt, että kaikki muut ihmiset olisivat aina syyllisiä kaikkeen. Kuvasin enemmän sitä, miten jatkuvat kokemukset voivat muuttaa ihmisen odotuksia ja käyttäytymistä. "

Minun oman kokemukseni mukaan näin on aika usein. Meistä on tullut jostain syystä sellaisia että painamme toisiamme alaspäin ja varsinkin Pohjois-Suomessa oman kokemukseni mukaan on sellainen asenne että pitää olla koko ajan toisia vastaan. En tiedä mistä tämä on lähtöisin, mutta jotain meissä on pahasti vialla kun tämä elämä on tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? 

Eli jos joku kertoo toistuvista huonoista kokemuksista, osa ihmisistä hyppää heti ajatukseen: “jos tätä tapahtuu jatkuvasti, pakko siinä on olla jotain sinussa.”

Se on aika tavallinen tapa ajatella, koska ihmiset haluavat uskoa että maailma on pohjimmiltaan reilu ja hallittava. Psykologiassa tätä kutsutaan joskus “oikeudenmukaisen maailman harhaksi”. Ajatus siitä, että joku voi ajautua huonoihin kokemuksiin ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen, tekee ihmisille epämukavan olon.

Mutta todellisuudessa yksilölle voi ihan oikeasti kasaantua huonoja kokemuksia ilman että kyse on pelkästä omasta viasta. Esimerkiksi kiusaaminen, huonot ryhmädynamiikat, vääränlainen ympäristö tai se että erottuu joukosta voivat johtaa toistuviin negatiivisiin kokemuksiin.

Minähän en edes väittänyt, että kaikki muut ihmiset olisivat aina syyllisiä kaikkeen. Kuvasin enemmän sitä, miten jatkuvat kokemukset voivat muuttaa ihmisen odotuksia ja käyttäytymistä. 

Tavallaan totta, mutta tuohon vaikuttaa myös se miten itse toimii kun se negatiivinen tapahtuma sattuu kohdalle. Ei voi hallita muita, mutta nimenomaan sitä omaa käyttäytymistä.

Minulla muutto pois kotipaikkakunnalta johti vapaa-ajan kaverittomuuteen. Kun työt loppuivat, olinkin täyssyrjäytynyt. Vuoden verran tullut käytyä kaikenlaisissa harrastuksissa, mutta kenelläkään ei tunnu olevan tarvetta kaverustua nykyaikana. Odottelen, milloin pääsen töihin, että olisin edes työsuhteen verran ei-syrjäytynyt. Tällä hetkellä tuntuu, että muutto aikuisiällä oli valtava virhe!

Koska heidät syrjäytetään.

netissä öyhöttäminen

Vierailija kirjoitti:

"Eli jos joku kertoo toistuvista huonoista kokemuksista, osa ihmisistä hyppää heti ajatukseen: “jos tätä tapahtuu jatkuvasti, pakko siinä on olla jotain sinussa.”

Se on aika tavallinen tapa ajatella, koska ihmiset haluavat uskoa että maailma on pohjimmiltaan reilu ja hallittava. Psykologiassa tätä kutsutaan joskus “oikeudenmukaisen maailman harhaksi”. Ajatus siitä, että joku voi ajautua huonoihin kokemuksiin ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen, tekee ihmisille epämukavan olon.

Mutta todellisuudessa yksilölle voi ihan oikeasti kasaantua huonoja kokemuksia ilman että kyse on pelkästä omasta viasta. Esimerkiksi kiusaaminen, huonot ryhmädynamiikat, vääränlainen ympäristö tai se että erottuu joukosta voivat johtaa toistuviin negatiivisiin kokemuksiin.

Minähän en edes väittänyt, että kaikki muut ihmiset olisivat aina syyllisiä kaikkeen. Kuvasin enemmän sitä, miten jatkuvat kokemukset voivat muuttaa ihmisen odotuksia ja käyttäytymistä. "

 

Minun oman kokemukseni mukaan näin on aika usein. Meistä on tullut jostain syystä sellaisia että painamme toisiamme alaspäin ja varsinkin Pohjois-Suomessa oman kokemukseni mukaan on sellainen asenne että pitää olla koko ajan toisia vastaan. En tiedä mistä tämä on lähtöisin, mutta jotain meissä on pahasti vialla kun tämä elämä on tällaista.

Voi se vaikuttaa. Tuntuu että ihmiset elää nykyään enemmän omissa kuplissaan ja vetäytyy itseensä, niin empatiaakin jää vähemmän muille. Kaikki keskittyy omaan pärjäämiseen, omiin ongelmiin ja omaan elämään, eikä toisille oikein riitä enää ymmärrystä tai kärsivällisyyttä.

Ja Suomessa on muutenkin vähän sellainen kulttuuri, että pitää pärjätä yksin eikä saa näyttää heikkoutta. Sitten helposti puretaan oma paha olo muihin ihmisiin, ollaan kylmiä tai vedetään toisia alas jos joku erottuu joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisuus, ja juuri tuonlaiset "muut ovat sellaisia ekstroverttejä"-vääristymät. Aletaan kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat semmoisia ja tämmöisiä, vaikka itse on ihan samanlainen. Ei anna itsellensä ja muille mitään mahdollisuutta, vaan möllötetään omissa mielipiteissä.

Ongelma tuossa ajattelussa on se, että joskus kyse ei ole mistään kuvitelmasta vaan ihan toistuvista kokemuksista. Jos ihmistä on kiusattu, torjuttu tai kohdeltu huonosti vuosien ajan, ei ole mikään “ajatusvääristymä” alkaa odottaa samaa myös jatkossa.

Moni kuvittelee, että kiusatuksi joutuvat vain hiljaiset tai epävarmat ihmiset, vaikka todellisuudessa myös itsevarmuus, erilaisuus tai näkyvyys voivat herättää joissain ihmisissä aggressiota. Ryhmädynamiikka ei aina rankaise heikkoutta vaan joskus juuri sitä, että joku erottuu tai ei alistu porukan normeihin. 

Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? 

Eli jos joku kertoo toistuvista huonoista kokemuksista, osa ihmisistä hyppää heti ajatukseen: “jos tätä tapahtuu jatkuvasti, pakko siinä on olla jotain sinussa.”

Se on aika tavallinen tapa ajatella, koska ihmiset haluavat uskoa että maailma on pohjimmiltaan reilu ja hallittava. Psykologiassa tätä kutsutaan joskus “oikeudenmukaisen maailman harhaksi”. Ajatus siitä, että joku voi ajautua huonoihin kokemuksiin ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen, tekee ihmisille epämukavan olon.

Mutta todellisuudessa yksilölle voi ihan oikeasti kasaantua huonoja kokemuksia ilman että kyse on pelkästä omasta viasta. Esimerkiksi kiusaaminen, huonot ryhmädynamiikat, vääränlainen ympäristö tai se että erottuu joukosta voivat johtaa toistuviin negatiivisiin kokemuksiin.

Minähän en edes väittänyt, että kaikki muut ihmiset olisivat aina syyllisiä kaikkeen. Kuvasin enemmän sitä, miten jatkuvat kokemukset voivat muuttaa ihmisen odotuksia ja käyttäytymistä. 

Tavallaan totta, mutta tuohon vaikuttaa myös se miten itse toimii kun se negatiivinen tapahtuma sattuu kohdalle. Ei voi hallita muita, mutta nimenomaan sitä omaa käyttäytymistä.

On tietenkin tärkeää että ihminen yrittää itsekin työstää omia toimintatapojaan eikä jää täysin kiinni huonoihin kokemuksiin. Mutta samaan aikaan yhteiskunnalla ja muilla ihmisillä on myös vastuu siitä, miten he kohtelevat muita. Ei ketään auteta sillä, että vaikeuksissa olevalle ihmiselle vain todetaan “korjaa asenteesi”.

Ja vaikka omaan käytökseen voi vaikuttaa, se ei tarkoita että ympäristö tai muiden ihmisten toiminta katoaisi merkityksettömäksi. Joskus ihminen voi käyttäytyä täysin normaalisti ja silti joutua huonon porukan, ryhmädynamiikan tai kateuden kohteeksi. Maailma ei valitettavasti ole sellainen paikka, jossa hyvä käytös automaattisesti suojaa huonoilta kokemuksilta.