Miksi jotkut ihmiset syrjäytyvät?

Jotkut syrjäytyvät, koska voivat.

Mikään ei kiinnosta: ei työt, opiskelu, muut ihmiset. Menee se aika muutenkin.

Eivät vaan sovi jostain syystä porukkaan eivätkä osaa etsiä samanlaisia ihmisiä seurakseen tai eivät vaan  välitä vaan tyytyvät omaan seuraansa. 

Vierailija kirjoitti:

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Miten selität sen, että monilapsisesta perheestä yksi syrjäytyy. Tiedän useita tällaisia tapauksia. Muut pärjää ja menestyy elämässä. Vanhemmat eivät ole mitään syrjäytyneitä. Ihan normaaleja työssäkäyviä.

Vierailija kirjoitti:

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Näin on. Paitsi itse olen varakkaasta perheestä, jossa vanhemmilla arvostetut virat ja hyvä asema. Heidän riitelynsä ja alkoholiongelmansa sälytettiin minun niskaani, olin syntipukki ja musta lammas. Opiskelujani ei suostuttu maksamaan, "muuta johonkin", kumpikaan ei halunnut olla maksaja, eikä antanut minun asua ja opiskella kotonaan lapsilisän loppumisen jälkeen.  Muutin alaikäisenä tutun juopon luokse asumaan, lopetin opiskelun, menin töihin, sairastuin psykoosiin, parannuin osittain, katkeroiduin. 

Itselläni oli syrjäytyminen tosi lähellä monen vuoden ajan, mutta aina onnistuin roikkumaan kiinni opinnoissa ja osa-aikatöissä sekä terapiassa. Nyt elän "normaalia" elämää, sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden kanssa ei juurikaan ongelmia. Syy omille ongelmilleni oli perheväkivallan kokeminen ja kiusatuksi tuleminen. Yksi kiusaajistani työskentelee nykyään syrjäytyneiden nuorten kanssa. En ole psykologi, niin enpä ihan tiedä miten tulkita sitä valintaa, mutta toivottavasti on työssään hyvä ja oikeiden motiivien johdattelemana. Olisi harmi, jos kyseessä olisi joku julkikuvan kiillotus tai paremmuudentunteen hakeminen "pelastamalla" muita, joita itse pitää reppanoina.

Koska olin perheen ainoa lapsi ja viihdyin itsekseni. Lisäksi olen älytön nörtti, joka lukee ja lukee ja lukee. Tottakai ihmisten kanssa on mukava jutella toisinaan, mutta yleensä kenelläkään ei ole mitään merkityksellistä sanottavaa. Yliopistoissa oli sosiaalista ja fiksua porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska olin perheen ainoa lapsi ja viihdyin itsekseni. Lisäksi olen älytön nörtti, joka lukee ja lukee ja lukee. Tottakai ihmisten kanssa on mukava jutella toisinaan, mutta yleensä kenelläkään ei ole mitään merkityksellistä sanottavaa. Yliopistoissa oli sosiaalista ja fiksua porukkaa.

En myöskään koe itseäni syrjäytyneeksi vaan vapaaksi.

Vuosia jatkunut kiusaaminen koulussa ja työelämässä aiheutti minulle syrjäytymistä. Inhoan ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olin perheen ainoa lapsi ja viihdyin itsekseni. Lisäksi olen älytön nörtti, joka lukee ja lukee ja lukee. Tottakai ihmisten kanssa on mukava jutella toisinaan, mutta yleensä kenelläkään ei ole mitään merkityksellistä sanottavaa. Yliopistoissa oli sosiaalista ja fiksua porukkaa.

En myöskään koe itseäni syrjäytyneeksi vaan vapaaksi.

Oletko kirjolla? En kysy pahalla, vaan tuo kuulostaa vähän siltä, niin olisi jännä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia jatkunut kiusaaminen koulussa ja työelämässä aiheutti minulle syrjäytymistä. Inhoan ihmisiä. 

Älä inhoa kaikkia ihmisiä. Tunne oikeutettua vihaisuutta niitä kohtaan, jotka kohteli kaltoin, käsittele ne asiat terapiassa ja sitten selvittele kuka itse olet ja etsi itsellesi oikeanlaista seuraa. Älä anna kusipäiden pilata sinun mahdollisuuksiasi tavata hyviä tyyppejä. Kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sitten on myös tahallaan pahoja ihmisiä, mutta aina on myös hyviä ja mukavia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se on vaan tuurista kiinni.

Niin, se, kuka syrjäytyy. 

Mutta markkinatalousyhteiskunnassa jonkun täytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Näin on. Paitsi itse olen varakkaasta perheestä, jossa vanhemmilla arvostetut virat ja hyvä asema. Heidän riitelynsä ja alkoholiongelmansa sälytettiin minun niskaani, olin syntipukki ja musta lammas. Opiskelujani ei suostuttu maksamaan, "muuta johonkin", kumpikaan ei halunnut olla maksaja, eikä antanut minun asua ja opiskella kotonaan lapsilisän loppumisen jälkeen.  Muutin alaikäisenä tutun juopon luokse asumaan, lopetin opiskelun, menin töihin, sairastuin psykoosiin, parannuin osittain, katkeroiduin. 

Jep, osataan sitä paremmissakin piireissä. Olen pahoillani kokemastasi, tosi rankkaa varmasti. Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut syrjäytyvät, koska voivat.

Mikään ei kiinnosta: ei työt, opiskelu, muut ihmiset. Menee se aika muutenkin.

Täähän se olis, ei muuta kun on vaan ja aika hujahtaa ihan ku ittekseen. Ja muut ihmettelee että eikö aika tule pitkäksi ja mikset voisi tehdä vaikka semmosta ja tämmöstä. No kun ei kiinnosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Miten selität sen, että monilapsisesta perheestä yksi syrjäytyy. Tiedän useita tällaisia tapauksia. Muut pärjää ja menestyy elämässä. Vanhemmat eivät ole mitään syrjäytyneitä. Ihan normaaleja työssäkäyviä.

Monesti narsistiset vanhemmat valitsevat yhden, jota sorsivat ja jonka niskaan sysätään kaikki ongelmat. Muille maksetaan ajokortit, tämän pitää maksaa itse. Muilla saa olla harrastuksia, tämä valitsee vanhempien mielestä väärät harrastukset ja niitä ei kustanneta. Muut saavat juhlia nuorina kavereiden kanssa, yhdelle huudetaan kun polttaa yhden tupakan. Muilla on huonommat arvosanat koulussa, mutta tämä yksi ei saa kehuja kun tuo luokkansa parhaat todistukset vuosi vuoden jälkeen kotiin. Muut eivät joudu katselemaan riitoja, tämä yksi on aina erotuomarina vanhempien välissä ja sitten saa toisen vihat niskaansa. Tämä yksi saa käyttää vanhempien sisarusten vanhoja vaatteita, jotka heille ostettu uusina, mutte tälle yhdelle päätyessään ovat jo vanhaa muotia, eli kiusataan koulussa. Toiset saavat asua samalla paikkakunnalla pitkään ja juurtua, tämä yksi joutuu muuttamaan useaan otteeseen erojen takia tms. Samassa perheessä kasvaneet lapset eivät ole samassa tilanteessa kasvaneita lapsia aina. Monella tavalla vanhemmat voivat tuhota yhden itsetunnon samalla kun kehuu toista. Vanhemmat voivat olla myös kateellisia lapselleen ja estää sen takia tämän menestyksen tuhoamalla tukiverkostot esimerkiksi katkaisemalla välit sukulaisiin, jotka voisivat suojella lasta kodissa tapahtuvilta asioilta, jos saisivat tietää. On tosi paljon eri tarinoita perheissä. Ulkoapäin näitä harvoin hoksaa.

Kun rahat ei riitä kuin netissä roikkumiseen niin kyllä tässä syrjäytyy. Kiitos ihan veen paljon tästä hallitus. 

Pettymys itseeni, muihin ja koko ihmiskuntaan. Ei ole mitään menetettävää enää, joten menee loppuelämä näinkin. 

Ei siinä useinkaan ole vaihtoehtoja koska vaikea se on ketään pakottaakaan kaveriksi/ystäväksi/elämänkumppaniksi. Eikä nyt tietenkään ketään pakolla elämäänsä haluaisikaan, puistattava ajatuskin.

Siinä syrjäytyy väkisinkin kun minkäänlaisia sosiaalisia suhteita ei ole (vapaa-ajalla) eikä elämässä ole läheisiä ihmisiä. Lopulta sitä sitten usein päätyy myös työelämän ulkopuolelle koska ainainen yksinolo tekee tehtävänsä ja sitä ei enää osaa olla normaali ja luonteva työpaikallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia jatkunut kiusaaminen koulussa ja työelämässä aiheutti minulle syrjäytymistä. Inhoan ihmisiä. 

Älä inhoa kaikkia ihmisiä. Tunne oikeutettua vihaisuutta niitä kohtaan, jotka kohteli kaltoin, käsittele ne asiat terapiassa ja sitten selvittele kuka itse olet ja etsi itsellesi oikeanlaista seuraa. Älä anna kusipäiden pilata sinun mahdollisuuksiasi tavata hyviä tyyppejä. Kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sitten on myös tahallaan pahoja ihmisiä, mutta aina on myös hyviä ja mukavia tyyppejä.

Kiitos lämpimästä vastauksesta. Olen painiskellut noiden asioiden kanssa aika pitkään ja yrittänyt hoitaa niitä, mutta vaikeuksia se tuottaa. Elinikäisiä vaikuttavat olevan nämä arvet ja iskut mitä tullut elämän aikana. Harmi kun vaikeaa löytää pysyviä kavereita, tiedostamattani taidan heidät karkottaa lopulta pois :(

Oma syrjäytymiseni ei johtunut muista, vaan itsestäni. Vaikka aina sain todella helposti kavereita ja ulkoapäin näytän normaalilta ja kivalta, kärsin änkytyksestä jota piilottelen viimeiseen asti. Olen 30v+ elinaikanani törmännyt vain yhteen ihmiseen jolla oli myös änkytys. Niin harvinainen ja nolostuttava vika eikä siitä puhuta ollenkaan, eikä sille mahda mitään. Ihmisten katse ja käytös muuttuu oudoksi ja etäiseksi, kun vaikutin ensin normaalilta ja sitten ykskaks joltain sekopäältä. Vihaan tota.

Oletko itsellesi se paras kaveri. Jos näin, sinulla on luottoa itseesi. Jos ei, mitä sinun pitäisi muuttaa ollaksesi kaveri numero 1 itselle ja muille.