Te, keillä on lapsia, mitä sanoisit lapsettomalle ihmiselle

"Äitiys on kokopäivätyötä, äitiys on rankkaa, olisi kiva edes joskus saada hengähtää, tukiverkkoja ei ole paitsi päiväkoti, parisuhde kuoli eikä läheisyyttä enää jaksa ylläpitää, omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään, nukkuminen on aina huonoa."

Tällaiset kommentit saavat toden totta tuntumaan, että äitiys on maailman raskain ammatti ja oma työ, vaikka se olisi vaikkapa kriisityöntekijä, tuntuu lomalta verrattuna lapsiperhearkeen. Tällaista esimerkiksi somessa puhutaan tosi paljon ja niistä hyvistä hetkistä ei niin paljon puhuta.

Väistämättä tällaiset ajatukset saavat lykkäämään lapsentekoa. Olen aina tavallaan jossain määrin halunnut olla äiti, mutta myös ajatus lapsettomuudesta ei tunnu niin pahalta.

Tottakai pienten lasten äidit, esimerkiksi oma siskoni näyttää nykyään haamulta verrattuna aikaa ennen lapsia. Toisaalta taas, sanoo, että ei koskaan kadu lapsia. Silti itkee joka päivä, on kuoleman väsynyt, omaa paljon tukiverkkoja ja pystyy niitä hyödyntämään, sanoo kun nähdään, että hän on niin väsynyt, ettei jaksa jutella yhtään, kulkee zombina lapsen perässä. Toisaalta taas tosiaan se, että äidin rakkaus on niin isoa, ettei lapsiaan kadu ikinä. 

En tiedä. Yksi pala musta haluaa lapsia, mutta kun ei täysin ymmärrä sitä mitä äidit kokee, ja näkee vaan sen "huonon puolen", niin  pakostikin miettii, mitä tässä oikein tekisi.