Lue keskustelun säännöt.
Te, keillä on lapsia, mitä sanoisit lapsettomalle ihmiselle
24.05.2026 |
"Äitiys on kokopäivätyötä, äitiys on rankkaa, olisi kiva edes joskus saada hengähtää, tukiverkkoja ei ole paitsi päiväkoti, parisuhde kuoli eikä läheisyyttä enää jaksa ylläpitää, omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään, nukkuminen on aina huonoa."
Tällaiset kommentit saavat toden totta tuntumaan, että äitiys on maailman raskain ammatti ja oma työ, vaikka se olisi vaikkapa kriisityöntekijä, tuntuu lomalta verrattuna lapsiperhearkeen. Tällaista esimerkiksi somessa puhutaan tosi paljon ja niistä hyvistä hetkistä ei niin paljon puhuta.
Väistämättä tällaiset ajatukset saavat lykkäämään lapsentekoa. Olen aina tavallaan jossain määrin halunnut olla äiti, mutta myös ajatus lapsettomuudesta ei tunnu niin pahalta.
Tottakai pienten lasten äidit, esimerkiksi oma siskoni näyttää nykyään haamulta verrattuna aikaa ennen lapsia. Toisaalta taas, sanoo, että ei koskaan kadu lapsia. Silti itkee joka päivä, on kuoleman väsynyt, omaa paljon tukiverkkoja ja pystyy niitä hyödyntämään, sanoo kun nähdään, että hän on niin väsynyt, ettei jaksa jutella yhtään, kulkee zombina lapsen perässä. Toisaalta taas tosiaan se, että äidin rakkaus on niin isoa, ettei lapsiaan kadu ikinä.
En tiedä. Yksi pala musta haluaa lapsia, mutta kun ei täysin ymmärrä sitä mitä äidit kokee, ja näkee vaan sen "huonon puolen", niin pakostikin miettii, mitä tässä oikein tekisi.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on ihmeellistä. Minulle ihan parasta, vaikka väsyttikin. Rakkaus omia lapsia kohtaan on sellaista, ettei sitä oikein voi edes selittää. Mutta niinhän se on, että ihmiset muutenkin näkevät kauheasti vaivaa haluamiensa asioiden eteen:
-oman kodin osto/remppa vaatii vuosikausien työn
- urheilijoiden kunnon nosto, ylläpito, ravitsemus jne. vaatii vuosikausien työn
- deittailu ja puolison etsiminen vaatii vaivannäköä
jne. jne.
Eli yleensä mukavat ja toivotut asiat vaativat vaivannäköä. Sama juttu on lasten kanssa.
Mistä tulevat: Itsetuhoiset nuoret ? Syömishäiriöiset nuoret ? Käytöshäiriöiset nuoret ? Mielenterveys häiriöiset nuoret ? Itsemurhan tekevät nuoret ? Väliinputoaja nuoret ? Päihdekoukussa olevat nuoret ? Nauti vielä.
Siinä kans yksi valittaja ja ankeuttaja, joka näkee lasin aina puoliksi tyhjänä ja pelkää varmuuden vuoksi pahinta.
Näistä on hyvä puhua vaikka sun kaltaiset haluaakin elää omassa sateenkaari kuplassa, en tekisi nykyaikaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on seurata oman lapsen kehittymistä ja uuden oppimista. Joka kerta, kun lapsi hymyilee, päivästä tulee heti parempi. Omaa aikaa saa, kun järjestää. Melatoniini auttaa nukkumiseen.
Toisen paratiisi on toisen vankila.
On aika ennen lapsia ja aika niiden jälkeen. On kuin kaninkoloon putoaisi.
Niin kuin moni muukin merkityksellinen ja arvokas asia elämässä, lapset vaativat aikaa ja vaivannäköä.
Jos elämän haluaa kävellä läpi vaivattomammin, niin jättää lapset tekemättä. Se on vaan aika iso pala pois jätettäväksi joten elämään kannattaa hankkia jotain muuta hyvin merkityksellistä. En ole koskaan tavannut ihmistä joka sanoisi katuvansa lapsia, mutta lapsettomia vanhempia ihmisiä on tullut vastaan. Ja tiedän heidän olevan siksi lapsettomia, koska tuovat asian ihan oma-aloitteisesti esille vaikka se ei liittyisi mihinkään. Kertoo mielestäni ihan riittävästi siitä kuinka isosta päätöksestä on kyse.
Lapset on niin kauan ihan kuin ne ovat lapsia. Olen sitä mieltä, että täysi-ikäisyyden raja pitäisi laskea 15:een, niin pääsisi nopeammin eroon ärsyttävästä teinistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niin kauan ihan kuin ne ovat lapsia. Olen sitä mieltä, että täysi-ikäisyyden raja pitäisi laskea 15:een, niin pääsisi nopeammin eroon ärsyttävästä teinistä.
Tässä on hyvä esimerkki henkilöstä joka on halunnut lapsen käytännössä vain lemmikiksi/oman egon jatkeeksi. Se lapsi on myös ihminen ja on moraalisesti väärin hankkia lapsia vain sen pikkulapsiarki kokemuksen vuoksi
Se onkin jännä juttu, että kun elämää pienten lasten kanssa katsoo tai kuuntelee ulkopuolelta, niin näyttäähän se ihan kamalalta! Lasten flunssakierteet ja valvotut yöt. Harrastuksissa ravaamiset ja lasten uhmakiukut.
Mutta silti sitä kuitenkin kokee elävänsä sitä onnellisinta aikaa ikinä, kun on ne rakkaat lapset ja rakas puoliso. Joka päivä niistä silti on kiitollinen.
Sitä ei oikein voi ymmärtää ennen kuin sen kokee.
Terveisin juuri samoja asioita aikanaan miettinyt, kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan ole parisuhde kuollut lapsien saamisen myötä. Seksiäkin on joka viikko. Joo toki pikkulapsiarki väsyttää ja välillä on pinna kireällä, mutta ei tämä mitään kamalaa ole. Meistä on kiva viettää aikaa perheenä. Ei meidän elämä ole pilalla. Mies tykkää ihan hirveästi olla isä. Eletään hyvää elämää.
Sama. Meillä on seksiä monta kertaa viikossa, vaikka lapset on 6v ja 3v. Ja rakkautta myös riittää.
Ei edes vauvavuonna ollut mitenkään hankalaa, vaikka raskasta välillä olikin.
Sinun, lapsettoman, ei tarvitse olla aina se joka joustaa perheellisten edessä.
T. Perheellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä osaa sanoa aloittajalle mitään. Perheen perustaminen on niin henkilökohtainen asia, että siitä voi kukaan muu puolestasi päättää.
Meillä on kaksi lasta. Minä en ole ikinä ollut mitenkään erityisen perheorientoitunut, mutta mies halusi ehdottomasti lapsia ja näin meillä on kaksi (jo aikuista) lasta. Ikinä en ole hetkeäkään katunut sitä, että olen äidiksi ryhtynyt. Lapseni ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita. Uskon kuitenkin, että olisin varmasti elänyt ihan täyttä ja onnellista elämää myös lapsettomana. Ei omaa onnellisuuttaan voi rakentaa muiden varaan.
Vierailija kirjoitti:
Toisen paratiisi on toisen vankila.
Ihminen haluaa aina sinne missä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin: lasten hankinta, eikö lapsettomuus kumpikaan tee sinusta onnellisia. Onnellisuus rakentuu muusta, joko olet jo tai et koskaan tule olemaan.
Tämä on totta! Olen itse ollut aina onnellinen, olen perustyytyväinen luonne, asuin sitten kerrostalolähiössä, olin vuosikaudet sinkku, olin matalapalkkaduunarina, olin parisuhteessa niin olen aina ollut tyytyväinen ja onnellinen.
Kiitos paljon kommenteista, nimenomaan tällaisia kommentteja halusin ja ehdottomasti hyviä kommentteja. Mun mielestä on kiva kuulla niistä asioista, miten lapset tekevät onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme molemmat jo 40+ kun saimme ainokaisen lapsemme. Olimme tavanneet muutama vuosi aikaisemmin. Aiemmissa suhteissa lapsia ei tehnyt mieli, mutta onneksi löysimme toisemme. Parisuhde on vahvistunut aivan järjettömän paljon ja me tykkäämme elää ja kulkea perheenä. Lapsi on aivan käsittämättömän kiva tyyppi ja hänen kehityksensä on äärimmäisen kiinnostavaa. Vanhemmuus ei ole ollut mitenkään erityisen raskasta ja seksielämäkin on kukkinut hyvin koko ajan. Vanhemmuus on ollut ihanaa ja olemme ottaneet siitä kaiken irti.
Miksi minun pitäisi sanoa yhtään mitään jollekin lapsettomalle?
Lapset on parhaita. Niin parasta seuraa. Mutta ajoittain myös raskasta, tappelevat keskenään jne. Jokainen oma persoonansa, jonka kehitystä katselee ilolla ja haikeudella, noinko jo kasvavat. Rakastan. Väsynytkin olen, mutta en vaihtaisi lapsia mihinkään.
Tänään näin hississä pienen vauvan. Itketti. Kuopus kohta 2. Ei meille neljättä tule, mutta ainutlaatuista, niin omaan kuplaansa vievää on pienten lasten kanssa elämä.
Tee lapsia sitten kun tuntuu siltä että jokainen pala sinusta niitä haluaa.
Ei kaikki ole himoissaan eläviä elukoita vaikka uskovat haluaa niin ajatella, meitä on yksilöllisiä ja omia persoonia kaikki.