Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, keillä on lapsia, mitä sanoisit lapsettomalle ihmiselle
24.05.2026 |
"Äitiys on kokopäivätyötä, äitiys on rankkaa, olisi kiva edes joskus saada hengähtää, tukiverkkoja ei ole paitsi päiväkoti, parisuhde kuoli eikä läheisyyttä enää jaksa ylläpitää, omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään, nukkuminen on aina huonoa."
Tällaiset kommentit saavat toden totta tuntumaan, että äitiys on maailman raskain ammatti ja oma työ, vaikka se olisi vaikkapa kriisityöntekijä, tuntuu lomalta verrattuna lapsiperhearkeen. Tällaista esimerkiksi somessa puhutaan tosi paljon ja niistä hyvistä hetkistä ei niin paljon puhuta.
Väistämättä tällaiset ajatukset saavat lykkäämään lapsentekoa. Olen aina tavallaan jossain määrin halunnut olla äiti, mutta myös ajatus lapsettomuudesta ei tunnu niin pahalta.
Tottakai pienten lasten äidit, esimerkiksi oma siskoni näyttää nykyään haamulta verrattuna aikaa ennen lapsia. Toisaalta taas, sanoo, että ei koskaan kadu lapsia. Silti itkee joka päivä, on kuoleman väsynyt, omaa paljon tukiverkkoja ja pystyy niitä hyödyntämään, sanoo kun nähdään, että hän on niin väsynyt, ettei jaksa jutella yhtään, kulkee zombina lapsen perässä. Toisaalta taas tosiaan se, että äidin rakkaus on niin isoa, ettei lapsiaan kadu ikinä.
En tiedä. Yksi pala musta haluaa lapsia, mutta kun ei täysin ymmärrä sitä mitä äidit kokee, ja näkee vaan sen "huonon puolen", niin pakostikin miettii, mitä tässä oikein tekisi.
Kommentit (71)
Olihan se kuin 20 vuoden trippi. Kaikkea oli niin valtavasti paljon enemmän kuin osasi kuvitellakaan. Ja kasvu jatkuu edelleen, sekä vanhemmilla että lapsella, jota juuri onnittelin 25-vuotispäivän kunniaksi. Ehdoton rakkaus on sitten kuitenkin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi saanut lapsia, olisin surullinen, masentunut, väsynyt, elämänhaluni menettänyt, elämässäni ei olisi oikeaa sisältöä. Pienten lasten äitinä olin väsynyt, mutta en mitään muuta edellisistä. Nyt lapset ovat aikuisia enkä ole enää väsynyt enkä edelleenkään mitään noista edellä mainituista. Olen onnellinen ja ylpeä lapsistani, he ovat huippua seuraa ja elämäni valo.
Suomessa vähätellään paljon synnytykseen liittyviä komplikaatioita. Kannattaa oikeasti perehtyä siihen mitä raskaus ja synnytys tekee keholle. Oma terveys on kuitenkin se kaikkein tärkein asia!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vähätellään paljon synnytykseen liittyviä komplikaatioita. Kannattaa oikeasti perehtyä siihen mitä raskaus ja synnytys tekee keholle. Oma terveys on kuitenkin se kaikkein tärkein asia!
Niinpä ja eletään kuitenkin vuotta 2026, raskaus on aina riski naiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kysy kumppanilta mitä mieltä hän on. Lapsi on yleensä kahden kauppa.
Itseasiassa kumppani valitaan omien mieltymysten ja toiveiden mukaan, eikä muokata omia toiveita ja mieltymyksiä vastaamaan kumppanin toiveita ts yhtenäisiksi kumppanin toiveiden kanssa.
Kyseessä on elämän merkityksellisin asia, oman elämän merkityksellisin asia, ei kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitkaa tarkkaan jos ajattelette tulevanne raskaaksi!
Tuntematon pelottaa aina, se on aivan selvä. Vanhemman rakkauden ymmärtää vasta kun sen kokee. Oma lapsi on aivan eri asia kuin kenenkään muun. Yliajattelua ei kannata, asiat rullaavat luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha pelotella synnytyksellä.
Juuri oli juttua hesarissa jokunen viikko taaksepäin miten naiset joutuvat matkustamaan Ruotsiin korjaamaan erillaisia repeämiä kun Suomessa niitä ei oteta tosissaan…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha pelotella synnytyksellä.
Juuri oli juttua hesarissa jokunen viikko taaksepäin miten naiset joutuvat matkustamaan Ruotsiin korjaamaan erillaisia repeämiä kun Suomessa niitä ei oteta tosissaan…
Suomessa synnyttäjää kohdellaan kurjasti, tosin paikkkuntakohtaista mut täällä Suomessa oletetaan että raskaana olevan naisen pitäis olla aina reipas ja jaksaa, vähätellään kipuja ja oireita samoin synnytyksen jälkeen, oikein hiillostetaan että varmasti vauva saa rinta ruokintaa vaikka kaikille ei edes maitoa kerry rintoihin kuin niukasti jos ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihmiset haluaa puheella purkaa sitä väsymystä ja muuta, ei se ole kaikki. Ei Suomessa ole muutenkaan tapana hehkutella kaikkea hyvää. Vai sanoisiko joku: "Olipa kiva hakea lapsi tänään kerhosta, kertoi koko kotimatkan, mitä olivat puuhanneet. Vauvakin nukkui koko kerhoajan ja mulla oli kaksi tuntia ihan vaan ittelleni. Miten nautinkaan illalla ulkoilla lasten kanssa, leppoisa kesäilta, isompi leikki naapurin tytön kanssa ja vauva naureskeli vauvakeinussa!" Mulla on 4 lasta, joista 1 vielä alaikäinen. Parasta aikaa elämässä se lapsiperheaika on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina ajattelen niin, että ilman lapsia mun elämä olis ollut ihan turha. Nyt voi ajatella, että on ehkä ollut linkki jonkun merkittävän henkilön syntymälle tulevaisuudessa. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä Eistein meikäläisen jälkeläisestä tulee.
Eri asia sitten on, jos ihminen itse saa jotain merkittävää aikaan.
Onkohan tämä trollialoitus?
Tietysti vanhemmuudessa on myös raskaita hetkiä, mutta en minä itse äitinä ole tuollaista kokenut tai nähnyt ympärillä muilla äideillä tai iseillä. Että aivan zombeja ja haamuja ollaan ja kaikki paskaa? No ei.
Mielestäni on vain hyvä asia että julkisesti keskustellaan lapsensaannin huonoista puolista. Täällä on historiallisesti täysin sivuutettu ne lasten saannin huonot puolet, koska synnytys on ollut naisilla oletuksena. Näin 20-luvulla naisilla on täysi oikeus kuulla myös se negatiivinen puoli. Äidin rakkaus on niin isoa, että lasta ei kadu ikinä on lähinnä vain fantasiaa. Synnytys on kuormittavaa keholle ja lapsi on ihminen (ei mikään lemmikki, harrastus tai vanhempien egon jatke), jonka kasvatus on iso ja kallis vastuu.
Lasten saanti ja lapsiaika oli rankkaa mutta ihanaa. Oikeasti raskasta on se, että heistä tulikin neuropoikkeavuuksien takia työkyvyttömiä ja epäsosiaalisia aikuisia, joilla ei ole eikä tule olemaan normaalia elämää. Se murskaa minutkin.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Tuntuu tosiaan ristiriitaiselta, että samaan aikaan kun äitiyttä pakotetaan, siitä tuntuu puuttuvan kaikki ilo.
Äitiys on huolta, murhetta, menetyksiä, uhrauksia, pelkoa, työtä, unettomia öitä, ihmisenä kasvamista, maagista rakkautta, suorittamista. Tämä narratiivi näkyi myös äitienpäivän julkaisuissa.
Itse kaipaisin narratiiviin iloa. Arkista iloa. Yhdessä hengailua, rentoilua, yhdessä viihtymistä. Ilman vertailua, ilman suorittamista, ilman vihersmoothie mentaliteettia.
Ja kun puhkiväsynyt perheenäiti ilmoittaa neljännestä lapsesta, sitä miettii vain että olikohan se vahinko vai mikä noita vaivaa. Ymmärrän, että lapsia rakastaa. Mutta jos oma oleminen on kuitunut huolikasaksi, joka valittaa vuodesta toiseen uupumusta, niin onko se uusi lapsi oikeasti ihan fiksu veto?
Alue: Aihe vapaa
Olipa itseriittoista höttöä.