Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, keillä on lapsia, mitä sanoisit lapsettomalle ihmiselle
24.05.2026 |
"Äitiys on kokopäivätyötä, äitiys on rankkaa, olisi kiva edes joskus saada hengähtää, tukiverkkoja ei ole paitsi päiväkoti, parisuhde kuoli eikä läheisyyttä enää jaksa ylläpitää, omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään, nukkuminen on aina huonoa."
Tällaiset kommentit saavat toden totta tuntumaan, että äitiys on maailman raskain ammatti ja oma työ, vaikka se olisi vaikkapa kriisityöntekijä, tuntuu lomalta verrattuna lapsiperhearkeen. Tällaista esimerkiksi somessa puhutaan tosi paljon ja niistä hyvistä hetkistä ei niin paljon puhuta.
Väistämättä tällaiset ajatukset saavat lykkäämään lapsentekoa. Olen aina tavallaan jossain määrin halunnut olla äiti, mutta myös ajatus lapsettomuudesta ei tunnu niin pahalta.
Tottakai pienten lasten äidit, esimerkiksi oma siskoni näyttää nykyään haamulta verrattuna aikaa ennen lapsia. Toisaalta taas, sanoo, että ei koskaan kadu lapsia. Silti itkee joka päivä, on kuoleman väsynyt, omaa paljon tukiverkkoja ja pystyy niitä hyödyntämään, sanoo kun nähdään, että hän on niin väsynyt, ettei jaksa jutella yhtään, kulkee zombina lapsen perässä. Toisaalta taas tosiaan se, että äidin rakkaus on niin isoa, ettei lapsiaan kadu ikinä.
En tiedä. Yksi pala musta haluaa lapsia, mutta kun ei täysin ymmärrä sitä mitä äidit kokee, ja näkee vaan sen "huonon puolen", niin pakostikin miettii, mitä tässä oikein tekisi.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vain hyvä asia että julkisesti keskustellaan lapsensaannin huonoista puolista. Täällä on historiallisesti täysin sivuutettu ne lasten saannin huonot puolet, koska synnytys on ollut naisilla oletuksena. Näin 20-luvulla naisilla on täysi oikeus kuulla myös se negatiivinen puoli. Äidin rakkaus on niin isoa, että lasta ei kadu ikinä on lähinnä vain fantasiaa. Synnytys on kuormittavaa keholle ja lapsi on ihminen (ei mikään lemmikki, harrastus tai vanhempien egon jatke), jonka kasvatus on iso ja kallis vastuu.
Elämä on kuormittavaa keholle, mutta vielä pahempaa sille on se, ettei tehdä mitään ja passivoidutaan. Istutaan töissä, autossa, makoillaan kotona, Woltataan ruokaa ovelle, ylensyödään, ollaan liikaa yksin ja ruuduilla, seisotaan sähköskuutin päällä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on ihmeellistä. Minulle ihan parasta, vaikka väsyttikin. Rakkaus omia lapsia kohtaan on sellaista, ettei sitä oikein voi edes selittää. Mutta niinhän se on, että ihmiset muutenkin näkevät kauheasti vaivaa haluamiensa asioiden eteen:
-oman kodin osto/remppa vaatii vuosikausien työn
- urheilijoiden kunnon nosto, ylläpito, ravitsemus jne. vaatii vuosikausien työn
- deittailu ja puolison etsiminen vaatii vaivannäköä
jne. jne.
Eli yleensä mukavat ja toivotut asiat vaativat vaivannäköä. Sama juttu on lasten kanssa.
Mistä tulevat: Itsetuhoiset nuoret ? Syömishäiriöiset nuoret ? Käytöshäiriöiset nuoret ? Mielenterveys häiriöiset nuoret ? Itsemurhan tekevät nuoret ? Väliinputoaja nuoret ? Päihdekoukussa olevat nuoret ? Nauti vielä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosiaan ristiriitaiselta, että samaan aikaan kun äitiyttä pakotetaan, siitä tuntuu puuttuvan kaikki ilo.
Äitiys on huolta, murhetta, menetyksiä, uhrauksia, pelkoa, työtä, unettomia öitä, ihmisenä kasvamista, maagista rakkautta, suorittamista. Tämä narratiivi näkyi myös äitienpäivän julkaisuissa.
Itse kaipaisin narratiiviin iloa. Arkista iloa. Yhdessä hengailua, rentoilua, yhdessä viihtymistä. Ilman vertailua, ilman suorittamista, ilman vihersmoothie mentaliteettia.
Ja kun puhkiväsynyt perheenäiti ilmoittaa neljännestä lapsesta, sitä miettii vain että olikohan se vahinko vai mikä noita vaivaa. Ymmärrän, että lapsia rakastaa. Mutta jos oma oleminen on kuitunut huolikasaksi, joka valittaa vuodesta toiseen uupumusta, niin onko se uusi lapsi oikeasti ihan fiksu veto?
Äidit haluavat nostaa esiin näitä negatiivisia asioita, koska tämä on ensimmäinen selkeä ajanjakso historiasta kun naiset ovat pystyneet julkisesti keskustelemaan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosiaan ristiriitaiselta, että samaan aikaan kun äitiyttä pakotetaan, siitä tuntuu puuttuvan kaikki ilo.
Äitiys on huolta, murhetta, menetyksiä, uhrauksia, pelkoa, työtä, unettomia öitä, ihmisenä kasvamista, maagista rakkautta, suorittamista. Tämä narratiivi näkyi myös äitienpäivän julkaisuissa.
Itse kaipaisin narratiiviin iloa. Arkista iloa. Yhdessä hengailua, rentoilua, yhdessä viihtymistä. Ilman vertailua, ilman suorittamista, ilman vihersmoothie mentaliteettia.
Ja kun puhkiväsynyt perheenäiti ilmoittaa neljännestä lapsesta, sitä miettii vain että olikohan se vahinko vai mikä noita vaivaa. Ymmärrän, että lapsia rakastaa. Mutta jos oma oleminen on kuitunut huolikasaksi, joka valittaa vuodesta toiseen uupumusta, niin onko se uusi lapsi oikeasti ihan fiksu veto?
Ehkä vain pahimmat valittajat ovat äänessä, muut iloitsee keskenään.
Ja valittajistakin osa tykkää vain valittaa, esim. yksi tuttava valittaa usein miehestään ja lapsistaan, vaikka heillä on asiat hyvin.
Naurat ja hassuttelet lapsesi kanssa ja kohta hän kiipeää syliisi iltasatuhetkeen.
Arki on jatkuvaa rakkautta niin vahvasti aistittavissa ettei sitä oikein voi kuvata edes ääneen.
Kyllä, lapsen hankkiminen kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen kanssa ensimmäiset 5-6 vuotta ovat ihan helvettiä, mutta sen jälkeen alkaa elämä taas maistua.
Mutta sitten kun tulee toinen lapsi, niin se resetoi paremmaksi muuttuneen elämän taas paskaksi ja TRIPLAA työmäärän. Sama tietysti kolmannella, neljännellä, jne. lapsella.
Kun nuorinkin lapsi on jo 5-6 vuotta, niin sitten alkaa taas maistua. Riippuen kuinka monta lasta on, siihen voi mennä 10-25 vuotta.
Lapsiperhe-elämä on tosiaan syvää helvettiä niin kauan, kun lapset ovat pieniä ja olen itse tällöin katunut sitä viikkotasolla miljoonia kertoa ja miettinyt eroa, mutta LASTEN TEKEMINEN ONKIN INVESTOINTI TULEVAISUUTEEN ja jos lapset ovat terveitä ja normaaleita ja olet kasvattanut ne rakkaudella ja kurilla, niin ai että... Se, että sinulla on oma tiimi, oma posse joka kannustaa sinua, rakastaa sinua, tekee sinun eteesi asioita ja haluaa tehdä sinun kanssasi asioita on aivan mieletöntä. Tietysti se vaatii onnea, terveyttä, rahaa, kuria ja rakkautta. T. Isä 47v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on ihmeellistä. Minulle ihan parasta, vaikka väsyttikin. Rakkaus omia lapsia kohtaan on sellaista, ettei sitä oikein voi edes selittää. Mutta niinhän se on, että ihmiset muutenkin näkevät kauheasti vaivaa haluamiensa asioiden eteen:
-oman kodin osto/remppa vaatii vuosikausien työn
- urheilijoiden kunnon nosto, ylläpito, ravitsemus jne. vaatii vuosikausien työn
- deittailu ja puolison etsiminen vaatii vaivannäköä
jne. jne.
Eli yleensä mukavat ja toivotut asiat vaativat vaivannäköä. Sama juttu on lasten kanssa.
Mistä tulevat: Itsetuhoiset nuoret ? Syömishäiriöiset nuoret ? Käytöshäiriöiset nuoret ? Mielenterveys häiriöiset nuoret ? Itsemurhan tekevät nuoret ? Väliinputoaja nuoret ? Päihdekoukussa olevat nuoret ? Nauti vielä.
Siinä kans yksi valittaja ja ankeuttaja, joka näkee lasin aina puoliksi tyhjänä ja pelkää varmuuden vuoksi pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vain hyvä asia että julkisesti keskustellaan lapsensaannin huonoista puolista. Täällä on historiallisesti täysin sivuutettu ne lasten saannin huonot puolet, koska synnytys on ollut naisilla oletuksena. Näin 20-luvulla naisilla on täysi oikeus kuulla myös se negatiivinen puoli. Äidin rakkaus on niin isoa, että lasta ei kadu ikinä on lähinnä vain fantasiaa. Synnytys on kuormittavaa keholle ja lapsi on ihminen (ei mikään lemmikki, harrastus tai vanhempien egon jatke), jonka kasvatus on iso ja kallis vastuu.
Elämä on kuormittavaa keholle, mutta vielä pahempaa sille on se, ettei tehdä mitään ja passivoidutaan. Istutaan töissä, autossa, makoillaan kotona, Woltataan ruokaa ovelle, ylensyödään, ollaan liikaa yksin ja ruuduilla, seisotaan sähköskuutin päällä jne.
Ainoat vahitoehdot on joko synnyttää tai ryhtyä Wolt-addiktisi?
lapset ovat todella rakkaita
valitettavasti Suomea on muutettu tarkoituksella jatkuvasti siihen suuntaan että lasten kanssa eläminen on haastavaa, otetaan esimerkkejä:
ensinnäkin suomalaisten ostovoima tuhotiin rikkaan eliitin ahneudella 2020-2026 ja perheen pitäminen on valtavan kallista
myös koulujärjestelmä on täysin tuhottu, rikkaan eliitin yksityiskouluissa on hyvä opiskella tarkoituksella, tavalliset koulut on tuhottu täysin
EU eliitti haluaa ajaa EU maihin islam-muslimi-somali-ukrainalais lapset maiden omien lasten tilalle ja tämä agenda vain vahvistuu jos EU eliittiä ei tuhota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lapset ovat todella rakkaita
valitettavasti Suomea on muutettu tarkoituksella jatkuvasti siihen suuntaan että lasten kanssa eläminen on haastavaa, otetaan esimerkkejä:
ensinnäkin suomalaisten ostovoima tuhotiin rikkaan eliitin ahneudella 2020-2026 ja perheen pitäminen on valtavan kallista
myös koulujärjestelmä on täysin tuhottu, rikkaan eliitin yksityiskouluissa on hyvä opiskella tarkoituksella, tavalliset koulut on tuhottu täysin
EU eliitti haluaa ajaa EU maihin islam-muslimi-somali-ukrainalais lapset maiden omien lasten tilalle ja tämä agenda vain vahvistuu jos EU eliittiä ei tuhota
Kannattaa tosissaan miettiä haluaako uhrata kehonsa ja elämänsä lapselle, josta lopulta muotoutuu työtön palsta rasisti?
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ajattelen niin, että ilman lapsia mun elämä olis ollut ihan turha. Nyt voi ajatella, että on ehkä ollut linkki jonkun merkittävän henkilön syntymälle tulevaisuudessa. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä Eistein meikäläisen jälkeläisestä tulee.
Eri asia sitten on, jos ihminen itse saa jotain merkittävää aikaan.
Entä kun Einsteinin sijaan tulikin rikollinen?
Alue: Aihe vapaa
Et mieti kenen kanssa sen teet. Toiseksi, kova homma. Kolmanneksi, muutut ihmisenä ja se kasvattaa sinua ehkä eniten. Lapset tuo ainakin epäitsekkyyttä ja merkitystä.