Harmittaa kun kaikki lapset on samaa sukupuolta...

Minusta taas on hienoa, että kaikki ovat samaa sukupuolta (joskin olemme aina halunneet lapsen, emme pelkkää sukupuolta).

Heistä on toisilleen seuraa, leikit menee yksiin, vaatteet kierrättyy kotioloissa, samoin harrastusvälineet ym.



En voisi kuvitellakaan olevani kateellinen sukupuolesta :o

kun kaikki kolme ovat samaa sukupuolta.



Mitä siä toiveilleen mahtaa.



Harmittaa vaan että teknologia on niin kehittymätöntä ettei sukupuolta voi valita.



Meille olis alunperin riittänyt kaksi jos ne olis ollut eri paria..

sulla on 3 poikaa? Mä ainakin oon tosi onnellinen, että sain kaikki samaa sukupuolta mutta ovatkin tyttöjä :)

Itse olemme heistä onnellisia, lähinnä harmittaa toisten muka leikkisät utelut, joskos vielä yritämme sitä toista sukupuolta!



Kaikilla ei ole samoja asioita maailmassa muutenkaan, miksi sitten sama määrä lapsia tai molempia sukupuolia? Ja eihän siihen sukupuoleen voi itse vaikuttaa, vaikka haluaisikin, itse uskon, että Luoja on tarkoittanut meidät juuri näiden ihanien lasten vanhemmiksi!



Mutta en toki tuomitse ap:n ajatuksia, ehkä just ulkopuolisten kommentit saavat ajattelemaan niinkin!

Ja ikävä kyllä sun laisiasi on maailma täynnä.

Ai että mua ärsytti kun kaikki voivotteli! kun saatiin kolmas poika! Siis puolitututkin voivottelivat kun ei saatu tyttöä?!? Mitä se niitä harmitti? Me oltiin/ollaan ylpeitä lapsistamme ja nyt kun odotan neljättä niin on aivan sama tuleeko " taas" poika vai tuleeko tyttö.

Esikoisen sukupuolella ei ollut väliä. Toista odottaessa toivoin poikaa, jotta esikoiselle olisi leikkikaveri. Näin onneksi siis kävi. Kolmatta odottaessa ei sukupuolitoiveita ollut. Tyytyväinen olen tuohon meidän joukkoon. Ihana katsoa heidän yhteisiä juttujaan ja koska rahat ovat tiukassa on todella mukava, kun vaatteita voi kierrättää.

Meillä lapset tyttöjä. Ihania ja rakkaita! :0)

IVF:ssä voi sukupuolen valita esim. Espanjassa ja Belgiassa ainakin. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Voipi teetättää vaikka kaksoset - tytön ja pojan, jos ei tykkää olla monta kertaa raskaana. 100% takuuta ei tietysti ole, että raskaus menee loppuun asti, mutta jos alkiolta on skriinattu ne kromosomivirheet, jotka mahdollista skriinata, niin aika hyvät tsänssit on.

Ekasta lapsesta ei ollut toiveita sukupuolesta. Tokasta toivoin toista sukupuolta kuin esikoinen, ihan vaan siksi että vaihtelu virkistäisi. Tuli kuitenkin samaa merkkiä :)



Mutta kyllä pojista on tisilleen niin paljon seuraa, koko ajan ovat yhdessä ja samalla aaltopituudella. Mulla itsellä on veli ja me ei olla koskaan tultu toimeen, ei lapsena eikä aikuisena ja selvästi meiltä jäi jotain paitsi (olisi siis ollut parempi, että oltais oltu samaa sukupuolta).



Kohta ruvetaan tekemään kolmatta ja lapsen vuoksi toivoisin kolmatta poikaa. Jos tulee tyttö niin tulkoon, mutta pelkään että jäisi veljiensä ulkopuolelle eli pois heidän kuvioistaan ja jutuistaan. KOlmas poika olisi mahtava jatko joukkoon ja heistä olisi varmaan aikuisenakin seuraa toisilleen, autojutut jne.

Olkaa onnellisia, että olette lapsia saaneet!! Muistakaa, että on paljon lapsettomia, joita todella voi loukata moinen sukupuolesta marmatus!

Minusta on ihan luonnollista toivoa molempia sukupuolia. Jokainen silti tietää, että on mahdollista, että näin ei käykään.



Meillä kaksi ensimmäistä ovat poikia ja kolmas tyttö. Olisin varmasti rakastanut kuopusta poikanakin yhtä paljon kuin nyt rakastan tyttöämme, mutta silti sukupuolen selvitessä tunsin jopa helpostusta siitä, että saimme myös tytön.



Ei lapsen sukupuoli vaikuta rakkauden määrään, mutta on silti ihan normaalia, että nainen tekee eräänlaista surutyötä jos ei saanutkaan toivomaansa eli sekä tyttöä että poikaa.

Mutta kuten täällä on jo sanotukin, iloitse siitä, että sulla ylipäätään on kolme ihanaa lasta, sehän ei suinkaan ole kaikille itsestäänselvyys.



Elämää voisi ajatella myös hieman pidemmällä perspektiivillä: parinkymmenen vuoden kuluttua lapsesi tuovat kotiin toista sukupuolta olevia kumppaneita (tuskin kaikista sentään homoja tulee ;) ja kuka tietää, mitä heidän lapsistaan tulee. Eli voithän ehkä vielä mummona nauttia siitä toisestakin sukupuolesta!

Ettei vaan ala vaikuttaa elämääsi liikaa ja samalla lastesi elämään. Saatat tiedostamattasikin välittää heille kuvan, että he eivät kelpaa sellaisina kuin ovat.

eikä se tarkoita etteikö rakastaisi jo olemassa olevia!!aina täällä väännetään paskaa jutuista!! ja ykskin siellä,tuskin tulee homoa,entäs sitten vaikka tulisikin??!!lakkaatko rakastamasta lasta jos hänestä tulee homo tai lesbo??naurettavaa...

kanssa. Heillä molemmilla oli pienet tytöt. Minua suorastaan loukkasi heidän keskustelunsa, kun he olivat niin onnellisia tytöistään ja siitä etteivät ne olleet poikia. Toinen näistä kavereista sai myöhemmin pojan ja oli aluksi pettynyt, kun kuuli asiasta jo raskausaikana. Meillä on nyt kaksi poikaa, ja ollaan kuultu kommentteja, että täytyis vielä sitä tyttöä yrittää. Outoa!

keskimääräisestä ja tavanomaisesta. Tokihan tietenkin mainosten malliperheessä on kaksi lasta, poika ja tyttö ja sitä vain typerät av- mammat kaikki reippaasti tavoittelemaan. Tänne voi sit tulla aina itkemään jos elämä ei ole " täydellistä" .



Minä en ole koskaan tajunnut tuota " pakko olla kumpaakin sukupuolta" -hössötystä. Minulla kaksi lasta, samaa sukupuolta, mutta en aktiivisesti edes muista sitä, ovat kumpikin niin omia yksilöitään.

Ennen kuopukseni syntymää mietin kumpaa sukupuolta toivoisin hänen olevan. Toisaalta minusta olisi ihanaa kumpaakin yksi, mutta esikoiseni puolesta taas veli hänelle leikkikaveriksi olisi ihanteellisin. Nyt minulla on kaksi suloista poikaa ja en ikinä vaihtaisi kummankaan sukupuolta. Heillä on niin upean tiivis veljessuhde.



Nauti lapsistasi ja keskity siihen mitä he ovat.

Ja ei, en väittänyt, että myöhempi seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi jotenkin siihen, miten paljon lapsia rakastaa. Vaan puhuin lasten tulevista kumppaneista ja mahdollisista lapsenlapsista.



Ensinnäkin: homouteen kuuluu lähtökohtaisesti se, että kumppani on samaa sukupuolta. Näin ollen ei voi itsestänselvästi enää nykymaailmassa olettaa, että lapsen elämänkumppanin myötä perheeseen ja sukuun tulisi sitten sitä kaivattua toista sukupuoltakin (ap ei kertonut, onko hänellä 3 tyttöä vai poikaa).



Ja toisekseen, vielä tänäkään päivänä homojen lapsensaanti ei ole automaattisesti mahdollista (varsinkaan miehillä), mikä tietysti vaikuttaa siihen, saako niitä lapsenlapsia vai ei.



Ja kolmanneksi, tällainen merkki ;) tarkoittaa, että kirjoittajalla on pilke silmäkulmassa...



Että siinä vähän eräälle kirjoittajalle rautalankaa (en muista numeroa). Ei tämän kylläkään pitänyt olla mikään homokeskustelu, vaan sukupuolikeskustelu!

itse toivoin todella kovasti toisesta lapsesta poikaa, kun esikoinen oli tyttö. Syynä varmaan paljolti se että esikoinen oli vaativa tapaus ja jotenkin ajattelin että jos tulee poika, hän olisi rauhallisempi ja helpompi. Ja muutenkin se oli sellainen unelma, että tulisi tytön jälkeen poika. Suorastaan pelkäsin, että jos tulisikin toinen tyttö. Ihan alkuraskaudesta lähtien minulla oli vahva tunne että kuopus on poika, ja ihana poikahan sieltä sitten tulikin. Ei tosin helppo, vaan itse asiassa vielä esikoista vaativampi tapaus, mutta rakastan häntä yli kaiken ja olen niin onnellinen että on tyttö ja poika.

Nyt on sellainen olo että lapsiluku saattaa jäädä tähän kun on molemmat, muussa tapauksessa olisimme varmaan vielä " yrittäneet sitä poikaa" . Minulle oli tärkeää että saimme tytön ja pojan ja onneksi niin kävi. Toki sitä toista tyttöä olisi yhtä lailla rakastanut, mutta tämä oli se unelma, jota toivoin.

keskimmäisen odotusaikana kieltämättä toivoin tyttöä ja jollain tasolla olin aluksi pettynyt kun tuli toinen poika. mutta omaa lastansa rakastaa joka tapauksessa oli se kumpaa sukupuolta tahansa ja pettymys hälveni hyvin nopeasti.



kun huomasin miten ihana veljesten välinen suhde on niin kolmannesta toivoin poikaa. pelkäsin myös että jos kolmas olisi tyttö niin jäisi ulkopuoliseksi, mies on perheensä ainoa poika ja tietyllä tavalla aivan ulkopuolinen kahden siskonsa jutuista.



välillä minulle tietysti tulee mieleen että minkälaista olisi olla tytön äiti. tietyt asiat nyt vain jää minulta väliin, meidän pojista en luultavasti tule ikinä saamaan shoppailu- tai kampaajaseuraa mutta tehdään sitten jotain muuta yhdessä. en kadehdi tai murehdi asiaa, meidän perhe on tällainen ja ihana perhe onkin :)



ja se hyvä puoli kolmen pojan perheessä on, että kauniisti puetut ja hyvinkäyttäytyvät veljekset huomataan aina kun ollaan liikenteessä! kolme lasta samaa sukupuolta on jotenkin " erikoisempaa" kuin sama lukumäärä kumpaakin sukupuolta. saadaan usein kehuja ja ihailuja meidän pojista sekä myös hämmästelyjä " miten te pärjäätte?" tms.



siskoni sanoo, että vahvat naiset saavat pelkästään poikia ja uskon kyllä että asia on niin. mutta sitä en itse asiassa tiedä, että ovatko ne naiset jo alunperin vahvoja vai tekeekö elämä mieslauman kanssa heistä sellaisia... mutta joka tapauksessa on kiva olla ihan rauhassa kuningattarena omassa kodissaan ja komennella noita miespuolisia!