Rehellisesti: mitä sulle kuuluu?

Tentit menee varmasti hyvin. =)



Tiedän, painonpudotus minullakin meneillään ja kuntosalikortin itsekin ostin juuri. Ei se helppoa ole, mutta jos se olisi niin olisimme kaikki missivartaloisia... ;) Eikun tseppiä painonpudotukseen.



Ihanalta kuulostaa teidän matkasuunnitelmat. Minäkin sain lahjaksi matkan Pariisiin.. =) oih. =)



ap

ap

Tulisipa kunnon intiaanikesä. Hikoillaan paljon ja syödään vähän :D

Tentit, esiintymiset, pääsykokeet takana, nyt odottelen et ens viikolla lähdetään Saksaan ja parin viikon sisään saan myös tietää, pääsenkö opiskelemaan ens syksyksi vai alanko etsiä töitä.



Elämä on siis pienessä risteyskohdassa, esikoisen pitäis mennä syksyllä hoitoon. Kaikki tää tekee mut levottomaksi, sillä kaikki on auki. Vaikka se on mielenkiintoista, aiheuttaa se myös paineita.



Tämä näkyy mulla lievänä ahdistuneisuusvaarana, huomaan että vanha vieras vaanii kulman takana. Olen käynyt nyt 1½v psykoterapiassa ja tuntuu aina takapakilta kun saavutettu hyvä olo lähtee vähenemään. Pitäisi oppia jo, että se kuuluu elämään.



Mutta olen siis elämääni tyytyväinen ja onnellinen.

Juuri katselin huomisen saliohjelmaa... Eikun raejuustoa ja rahkaa ja hikijumppaa. Eikähän ne kilot siitä lähde. =)



ap

Tsemppiä sulle. =)

Ja enemmän on negatiivisuutta. Raha-asiat helpottaa vasta loppukuusta, koko kevät kituutettu. Tänään mietin, että mies ei kyllä yhtään tiedä mitä minä haluan ja tarvitsen, ei siis osaa yhtään tulkita. Loppu raskaus on vaikeaa ja ahdistavaa aikaa. Mieliala on pohjamudassa joten kaikki muukin näyttää aika synkältä. Suomi hävisi!!! Nyt ei edes nukuta kun ottaa niin paljon päähän :(

Sun pitää puhua miehesi kanssa. En minäkään ennen puhunut. Kuvittelin, että osaa lukea ajatuksiani, kunnes tajusin, että ei hän todellakaan osaa. Itse minun pitää hänelle omat haluni ja ajatukseni kertoa! Nyt kun puhun niin kaikki sujuu paljon paremmin. Kokeilepa. =)



Niin ja suomen häviö harmittaa täälläkin, mutta kyllä se hopeakin on tosi kiva juttu. ;)





ap

Olen ensi kertaa elämässäni tänään vakavasti alkanut harkita avioeroa. Ja silti tiedän, että meillä ei vielä ole tarpeeksi päteviä syitä. Olen vaan niin väsynyt tähän! Seksiä meillä ei enää harrasteta juuri ollenkaan. Rakastetaan kyllä toisiamme, mutta sellainen oikea halu puuttuu.



Tänään tuli taas riitaa pienen lähentymisen jälkeen. Ja se tuntuu niin turhauttavalta ja väsyttävältä. Tuntuu, etten jaksa enää yrittää. En jaksa edes jutella miehen kanssa. En kertakaikkiaan enää jaksa setviä niitä saatanan samoja asioita.

Siis tosiaan vituttaa toi ukko...

Tiedostat, että teillä ei ole kaikki asiat kohdallaan niin ehdit vielä korjata asiat ennekuin lyöt hanskat tiskiin. =) Nyt vaan miehen kanssa puhumaan suut puhki. =) Seksikin alkaa maistua, kun mieli on parempi. ;)



ap

ap

Tyttö on nukkunut jo 2,5 tuntia ja sain rauhassa katsella jääkiekkoa ja 24:sta. Oon koittanut laihduttaa, mutta sorruin syömään omenapiirakkaa telkkua katsellessa :)

Vielä, kun paranisi tästä jo viikon kestäneestä nuhasta ja yskästä, niin kiva ois.

Huomenna tyttö menee vielä päiväkotiin ja jos sitten vaikka huomisen jälkeen aloitettais kesäloma tytön kanssa, kun oon saanut opiskelut vihdoin päätökseen. Ei hajuakaan, mitä alan kesän aikaan/syksyllä tekemään, mutta en ainakaan kotiinkaan haluaisi jäädä, kun se ei oo mun juttu (tuntuu, että seinät kaatuu päälle).

Huh, tulipa kertoiltua kuulumisia :D

No eihän omenapiirakassa nyt niin kovasti kaloreita ole... =)



Paranemiset ja nauttikaa tytön kanssa lomasta. =)



ap

Vaikutat hirmu mukavalta ihmiseltä, ap, kun jaksat vastailla jokaiselle erikseen :)

Kun ei enää jaksa puhua ja yrittää. Kun tätä on jatkunut jo pari vuotta. Jos ei olis lapsia, niin lähtisin!



Rakkauden ja miehen kaipuuni on sitä luokkaa, että kohta päädyn suhteeseen ensimmäisen vastaantulevan vähänkään miellyttävän miehen kanssa.



Tätäkö tää elämä on?! Itken täällä.

Kohta kyllä menen saunan lämpöön eli vastaukset viivästyy, jos joku vielä mulle vastaa, että mitä kuuluu...



Joskus kun mulla itselläni on vaikeaa niin toivon, että joku kysyisi minulta, että mitä sulle kuuluu? Se helpottaa kummasti kun saa kertoa asiat.



ap

Ja mua rassaa raha-asiat mutt rahaa kait se vaan on ja niistä selvitään!

Olen itse joskus ollut samassa tilanteessa ja katsoin parhaaksi lähteä lapsen kanssa pois mieheni luota. Päivääkään en eroa ole katunut. Itsellä myös miehen kaipuu oli kova ja se että joku vain piti kiinni, oli aivan ihanaa. Vuoden pari olin lapseni kanssa kaksin, kunnes löysin nykyisen mieheni. Nyt olen pääsääntöisesti onnellinen. =)



Jokainen meistä kaipaa kosketusta ja rakkautta. Älä sinäkään jää ilman sitä!!! Tavalla tai toisella sun pitää sitä saada...



ap

Ja luulen, että meitä kaikkia nuo raha-asiat rassaa.... Mitenköhän siitäkin ongelmasta pääsisi eroon?? En osaa sanoa. Työnteolla sitä ei saa, mutta ehkä " turhia" menoja vähentämällä pysyisivät raha-asiatkin hallinnassa. Itse aloin pitämään ostopäiväkirjaa. Näin näen, että mihin vähäiset rahani hupenevat..



ap