4-6kk:n irtiotto lasten kanssa, Intiaan vai minne??

Mutta omani on, että pienet lapset eivät juuri reissaamisesta nauti. He nauttivat tutusta ympäristöstä.



Ei siitä varmaan mitään pysyvää haittaakaan ole, mutta aikuisten juttuhan tuo on. Minusta nuo haaveet toteutetaan ennen lapsia tai sitten, kun lapset ovat isoja.



Jos vanhempien työ vie ulkomaille, niin asialle ei mitään mahda, mutta lapset eivät tuollaisia vapaaehtoisia irtiottoja kaipaa ja se on heille todella rankkaa. Sopeutuvaisia nuo pienet toki ovat, joten tuskin valittaisivat.

Meillä lapsia kaksi, 3.5 ja 5-vuotiaat. Isompi aloittaa siis eskarin myös ensi syksynä. Saa nähdä pääsemmekö joskus tuon totetuttamaan. Itse uskon että lapsille tuo tekisi vain hyvää, ovat kotihoidossa joten mikään tarha tai muu ei jäisi kesken reissun ajaksi. Mikäs lapsille sen antoisampaa kun tutustua uusiin paikkoihin, kulttuureihin, ruokaan ja ihmisiin viettämällä aikaa vanhempien kanssa 24/7 viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Itse olen asunut ulkomailla monta vuotta, nyt asettautunut Suomeen perheeni kanssa. Silti haaveilen pidemmistä reissuista, mahdollisista työkomennuksista ulkomailla jne.



Eli rohkeasti vain suunnittelemaan sitä irtiottoa, jos siihen on mahdollisuus ja on koko perheen unelma, niin toteutukseen vain.



Pallontallaajat tosiaan hyvä foorumi. Muista en oikein tiedä, ja usein näillä repppureissaajien palstalaisilla on hieman eri intressit reissussa kuin perheellisillä matkaajilla. Toki Palliksillakin on monta perheellistä matkaajaa, ja vinkkejä varmasti löytyy. Toinen mitä luen on thaiklupi, sielläkin on ollut aiheesta juttua.



Onnea matkaan :)

niin kuin se on aikuisille. En väitä, että se on (välttämättä) vahingollistakaan. Mutta lapsi ei kaipaa irtiottoja ja uusia kulttuureja, vaan, mikäli olette lapsianne seuranneet, ihania ovat juuri ne tutut asiat. Ja lapsi huomaa siinä samalla polulla, jota joka ikinen arkipäivä kävellään aina jotain uutta ja ihmeellistä.



En moralisoi. Olemme muuten itse juuri suunnittelemassa rankkaa kaukomatkaa pienen lapsen kanssa, mutta syy ei ole mikään irtiotto, vaan perhesuhteet, joista osa on todella kaukana. Olen varma, että meillä lapsi nauttii rakkaan mummon tapaamisesta ja saa myös uusia kokemuksia, mutta silti pienelle suurempi nautinto on se oma tuttu ympäristö, jossa saa rauhassa peilata asioita ja kehittyä. Te projisoitte aikuisten toiveitanne pieniin lapsiinne, jos kuvittelette, että lapsella olisi joku kaipuu kaukaisiin, eksoottisiin paikkoihin. Mielikuvitusleikit tietenkin asia erikseen, lapsi voi siinä tutussa ympäristössä kuvitella olevansa vaikka avaruudessa. Mutta hän ei halua mennä oikeasti astronautiksi kolmen vuoden iässä.



Aikuistuva nuori taas kaipaa reppumatkailua ja tekee sen sitten aikanaan yksin ja ilman vanhempia. Silloin teillä on miehenne kanssa uusi mahdollisuus vaikka minkälaisiin irtiottoihin!

niin varmasti nauttivat reissaamisesti. Toki lapsiakin on erilaisia, mutta jos oletetaan että lähdetään reissuun pidemmäksi aikaa. Lapsi saa nauttia kummankin vanhemman huomiosta, saa elää ilman aikatauluja. Voi koko perheellä touhuta, nauttia rennosta yhdessäolosta, syödä uusia ruokia ja tutkailla erilaista luontoa jne. En itse näe asiaa ollenkaan ongelmallisena. Enemmän ongelmana pitäisin näitä kahden viikon Thaimaan pyrähdyksiä, pitkine lentoineen ja aikaeroineen. Pidemmällä reissulla sentään varmasti ollaan samassa paikassa pidempään, ehkä muutama eri kohde jne. Ei tarvitse tukka putkella ravata.



Minä lto:na kyllä suosittelen lämpimästi jos perheillä vain mahdollisuus tuollaiseen irtiottoon on. Arkea aikatauluineen kerkiää elää myöhemminkin.



Ps. olimme lasten kanssa Tansaniassa vuoden lasten ollessa 2, 4 ja 5 vuotiaat. Työskentelimme mieheni kanssa vuoropäivin paikallisessa organisaatiossa, yhä muistelemme koko perhe lämpimästi tuota meidän omaa vuottamme. Tuosta on aikaa nyt liki kymmenen vuotta ja lasten kanssa on reissattu senkin jälkeen paljon. Tuo on silti se numero yksi muisteluissamme.

Varmasti upea kokemus koko perheelle.

Intiassa olen matkaillut yhteensä kuusi kuukautta, Keralan suuntaa voisin suositella lasten kanssa. On rauhallisempaa ja puhtaampaa seutua kuin esim. Goa.



Miten olisi esim. Thaimaa tai Laos? Thaimaassa kun välttelee niitä suurimpia turistirysiä, Phuketia, Pattayaa, Krabia jne, niin löytyy rauhallisia ja edullisia paikkoja vaikka kuin. Pohjoisessa olisi upeita vuoria, etelässä rauhallisia uinuvia saaria jne. On mielestäni puhtaampi paikka kuin Intia, sekä ehkä jollain tapaa helpompi matkustaa.



Oma lapseni on vasta puolivuotias, mutta silti on jo suunnitteilla vuoden päästä lähteä ainaskin puoleksi vuodeksi reissuun. Thaimaahan luultavasti. Tarkoitus olisi tehdä gradu reissun aikana valmiiksi.



Lapsen kanssa voi hyvin reissata, rauhallista matkaamista lapsen ehdoilla.

... kaipaa, mutta eipä se haitaksikaan ole. Minä haaveilen jostakin vastaavasta. Toistaiseksi olemme matkustelleet vain muutamien viikkojen reppumatkoja aasiassa, venäjällä ja lyhyempiä reissuja euroopassa. Ja erityisesti ennen aasian reissua tuli kommentteja, että menkää sitten kun lapsi (sillä reissulla 2.5 v) on vanhempi, niin lapsikin muistaa. Joo, mut kun en tee sitä lapsen maailmankuvan avartamiseksi vaan itseni takia. Ja ainakin 2.5 -vuotiaalle tosiaan riittää, kun vaan on vanhemmat lähellä, on ihan sama vaikka maisemat vaihtuu joka päivä tai vaikka olisi liikkeessä koko ajankin (siperian junassa). Lapsi pitää kuitenkin tietyt vuorokausirytmin ja kokee olonsa turvalliseksi kun vaan läheiset on lähellä. Toinen vaihtoehtohan voisi olla, että lapsi viettäisi aikaa vaikkapa päiväkodissa, jossa lapsesta huolehtivat aikuiset saattavat vaihtua useinkin sairastumisten ym. takia.



Yleistänkö, mutta mielestäni lapset muistuttavat enemmän koiraa kuin kissaa. Kiintyvät ihmisiin, ei paikkoihin.



Meillä on reissuilla mennyt hyvin, ja lapsi ei ole juuri sairastunut. Olemme toki pyrkineet huolehtimaan hygieniasta ym. erityisesti. Mongoliaan rahtasimme purkkiruokaakin suomesta, mutta se oli ehkä hieman liioittelua, vaikka kiinan äidinmaidonvastikeskandaalista ei silloin ollut tietoakaan. Vaikka kait melamiinia on saatettu käyttää jo pidempään pienessä määrin, ennen kuin asiaa osattiin epäillä. Paikallisiakin lastenpurkkiruokia tuli aasiassa ostettua. Niissä en huomannut muuta eroa, kuin et paikalliset hedelmäsoseet oli vetisiä, vaikka ainakaan tuoteselosteen mukaan niissä ei pitänyt olla lisättyä vettä. Laitetaankohan soseisiin euroopassa jotakin sakeuttamisainetta, kun täällä ne ovat niin kiinteitä.



Mut suunnitelmasi kuulostaa minusta hienolta. Varsinkin jos olisi varasuunnitelmat, jos sattuisi jotakin ikävää, lapset sairastelisivat paljon odotettua enemmän tms. Ilman puolisoa en varmaan uskaltaisi pidemmäksi aikaa ulkomaille jäädä lasten kanssa, mutta ehkä se sujuu sinulta hyvin.



mukavaa suunnittelun jatkoa!



M

Siis tuollainen irtiotto arjesta ja se ei enää kohta onnistu niin helposti, siis silloin kun lapset ovat jo koulussa. Toki alaluokkalaisilla saattaa onnistua, mutta se vaatii taas hirveän paljon enemmän niin vanhemmilta kuin lapsilta, että jaksaa käydä ne koulujutut perusteellisesti läpi.



Mutta siis tuollaiseen pidempään oleskeluun suosittelen Aasiaa. Siellä on meille edullinen hintataso mikä on tärkeää kun matka kestää pidemmän aikaa. Intiassa suurin ongelma on varmasti se puhtaus ja elinolot. Siistimpi paikka olisi Thaimaa, josta saa halvalla vuokrattua talon tai asunnon. Thaimaa on paikoin massaturismikohde, mutta sielläkin on paljon paikkoja, joissa ei juuri turisteja käy jos siis haluaa turisteja vältellä. Myös hintataso on ei-turistikohteissa huomattavasti halvempi.



En osaa muuten neuvoa kuin, että lähtekään ihmeessä. Kun lapset menevät kouluun niin sitten ei enää niin lähdetä. Itsekin olen joskus ajatellut tuollaista Aasian pidempää reissua.

Ja eikös tuo ap sanonut että tuttavaperhe ja omat vanhempansa tulevat jossain vaiheessa mukaan, eli varmaan juuri silloin kun puoliso palaa Suomeen? Tai näin minä käsitin asian.



Meillä kanssa haaveillaan tuollaisesta. Ei nappaa tämä kotomaan oravanpyörä, hyvin voisin ottaa virkavapaata ja lähteä. Tai muuttaa pysyvämminkin jonnekin kauas pois..

Mä en lähtisi. Moneen muuhun paikkaan oikein mielelläni. kannattaa etsiä kohdemaata vielä tarkemmin.

että tälläisiä vastaavanlaisia viestejä on viime aikoina ollut enemmänkin. Ihmiset tuntuvat huomanneen että ei se raha ja mammona, vaan perheen yhdessäolo ja hyvinvointi painaa vaakakupissa enemmän.



Miettikäähän oikeasti kumman lapsi valitsisi jos vaihtoehdot olisivat:



A) Kiireinen arki pimeässä Suomessa. Lapsi tarhassa väh.8 tuntia. Kiireellä kotiin, syödään ja nukkumaan. Aamusta sama uudelleen. Isä painaa pitkää päivää, näkee lasta ehkä tunnin päivässä. Pinna kireällä kaikilla, ruoka einestä ja vapaa-aika perheen kesken kortilla.



B) Kuukausia yhdessä perheen kanssa 24/7. Lämmintä ja valoisaa. Ei tiukkoja aikatauluja, tehdään mitä huvittaa KOKO PERHE YHDESSÄ. Ei stressiä, ei räntää, ei kiirettä mihinkään. Vanhemmat läsnä lasten elämässä täyspäiväisesti, kokonaisvaltaisesti. Hyvää ruokaa, uusien eläinten ja kasvien ihmettelyä.



Kysäisepä vaikka perheesi 5-vuotiaalta mitä hän tahtoisi. Mitä luulet että hän vastaisi?



Kärjistettyä toki, mutta tuota vaihtoehto A:ta vain ikävä kyllä tuntuu olevan 90%lla lapsiperheistä ns. ruuhkavuosina.



Onneksi valintoja voi tehdä. Meillä ollaan kotihoidossa kouluun asti. Ensi talvena taas Nepaliin kahdeksi kuukaudeksi. On henkinen kotimme.

Vanhemmat käyttävät matkakassan työaikojen lyhentämiseen, jolloin isä on talviaikaan paljon kotona (yrittäjänä vähemmän hommia). Ja äiti on joko kokonaan kotona tai tekee 4h päivää. Kaikki ehtivät tehdä leppoisasti juuri sitä mitä haluavat ja tätä järjestelyä voi jatkaa vuosia parin kuukauden ilotulituksen sijaan.



oma 5veeni valitsi kohdan C

onko sinulla laajakin kokemus Intiasta?

Oletko käynyt esim. Keralan osavaltiossa? Leppoisampaa paikkaa saa hakea.

Hintataso on edullinen, mutta ei toki yhtä edullinen kuin Intiassa. Olot ovat kuitenkin paljon paremmat, eikä tartte koko ajan pelätä vatsatauteja yms. Itse menisin esim. Tiomanin saarelle, jos tarkoituksena olisi nauttia rantaelämästä. Mitään nähtäävää siellä ei toki ole. Singaporeen on lyhyt matka shoppailemaan. Kuala Lumpur, Malesian pääkaupunki, on myös oikein kiva suurkaupunki.



Thaimaa on toki myös ok. Phuketin kiertäisin kaukaa, mutta niin tekisin kaikkien muidenkin pahimpien turistirysien kohdalla....

Kiitos vastauksistanne. Arvelinkin että on paljon puolesta ja etenkin vastaan ;)

Mielipiteitähän kyselin, kiva kuulla niitä.



Matkakohde tosiaan on auki vielä. Intia kiinnostaisi, etenkin juuri Kerala ja ehkä itäosan saaret, Lakkadiivitkö ne on nimeltään?!?

Thaimaa ehkä, turistirysät ei kiinnosta, ja hintatasokin on niissä korkeampi kuin muualla. Pohjoisen vuoristoista olen kuullut paljon hyvää.



Tarkoitus on vuokrata talo/bungalowi pidemmäksi aikaa. Eli yksi tai kaksi tukikohtaa matkan aikana. Vanhempani tulevat mukaan luultavasti, en tahtoisi olla yksin ainoana vanhempana lasten kanssa, joten joku muu aikuinen on tarkoitus olla mukana silloin kun isä palaa Suomeen.



Olen tosiaan kotona nytkin, ja lapset elävät rauhaisaa kotielämää. Joten vaihtoehto on D: elämme arkielämää kuten vaihtoehdossa C mutta teemme reissun vaihtoehto B tulevaisuudessa ;)

Ei muuta kuin matkaan ja menoksi!

Hiukan kehittyneempi maa kuin Intia. Ihana ilmasto yms.

Sinne meni passi ja rahat yms. Sen jälkeen kävimme 4 kertaa poliisiasemalla. Toki kaikille ei käy näin, mutta en jaksaisi puolta vuotta kehitysmaaseikkailua! Pitkätukkaisena blondina ja pienenä isorintaisena naisena en kestä Intialaisia miehiä. Aina kuolaamassa ja puhumassa rivoja. En jaksanut myöskään sitä, että osassa ravintoiloita on naisten ja miesten puoli erikseen.



Suomalaiselle rohkealle, usein yksin matkustavalle naiselle, Intia on ahdistava, sovinistinen ja rajoittava kehitysmaa, jossa osa elää yltäkylläisessä rikkaudessa ja osa elää absoluuttisessa köyhyydessä ja lapset käyvät tiilitehtaalla töissä.



Mä en tykännyt yhtään.

Hitaan talouskasvun ja nopean väestönkasvun vuoksi Intia on jäänyt jälkeen monia muita kehitysmaita. Köyhyys, lukutaidottomuus, ja aliravitsemus on vieläkin laajaa. Vuonna 1991 Intia teki talousuudistuksia kapitalismin suuntaan, joiden jälkeen talouskasvu on ollut nopeaa. Intia on nykyään maailman 12. suurin talous.



Intian suunnittelukomission tekemän tutkimuksen mukaan köyhyydessä elävien intialaisten määrä on pudonnut viiden vuoden aikana 26 prosentista 22 prosenttiin.

entä jos menettä Lappiin tai Kainuun korpeen elämään askeettisesti?

Eivät varmasti osaa kaivatakaan "irtiottoa", mutta jos sellainen tulee eteen, niin varmasti nauttivat, ainakin osa lapsista. Meillä on kolme lasta, joista nuorin vasta vauva, mutta kahden isomman (5 ja 3 v) kanssa on matkustettu paljon lähinnä Espanjassa, mistä lasten isä on kotoisin.



Vuosi sitten matkustimme Espanjaan ja takaisin autolla, koko kesä meni matkustaessa (3 kk) ja nautimme koko perhe. Lapsistakin näki, että nauttivat, vaikka paikkaa vaihdettiin ties miten monta kertaa. Perillä mieheni vanhempien luona vietimme pari viikkoa, matkan varrella kolmessa paikassa noin viikon, muualla lyhyemmän ajan. Levotonta ei kuitenkaan ollut, matkustettiin lasten tahtiin, vietettiin aikaa koko perheen kesken yhdessä, oltiin piknikillä, rannalla, luonnossa, milloin missäkin. Lapset kyllä muistelevat matkaa usein, olivat silloin 2 ja 4 v.



Seuraava "irtiotto" meillä tulee olemaan vuoden päästä kesällä, ajattelimme viettää touko-elokuun vuokratalossa jossain Espanjan maaseudulla.